Mauskis

Itse kävin Funky Lady-nimisessä alusvaateliikkeessä Vesijärvenkadulla. Sieltä löytyi heti oikeat, myyjä oli tosi asiantunteva ja ystävällinen. ainoo että aika kalliiksi tuli mut kerranhan sitä..

Kannattaa aloittaa pukuhankinnat sopivista alusvaatteista ja mennä sitten ne päällä liikkeisiin sovittelemaan. Myyjät on kyllä ainakin Tampereen suunnalla niin mukavia ja ammattitaitoisia, että osaavat käsitellä arkaakin morsiota. Ja sovituskoppiin sopii monesti kaaso tai joku muu tukihenkilö mukaan. Mua kyllä jännitti kamalasti eka käynti, oksensin matkalla junassa kun sain hirveän migreenikohtauksen... ja junassa ei tietenkään ollut vessaa..sulho siinä sitten keksi ojentaa kenkäpussin ettei tarvinnut lattialle yrjötä! olin sitten aika huonossa hapessa kun päästiin liikkeeseen, että vähän jäi epäselväksi että mitä siitä puvusta nyt sovittiin. toivottavasti ilmaisin tarpeeksi selvästi myyjälle esim. kirjailujen värit. nyt jännittää kun valmista tuotosta pääsee kohta sovittamaan.. että kaikkea voi sattua matkalla naimisiin

Lahtelaisista papeista Esa Kekki vaikuttaa todella lupaavalta. On ollut mieheni rippipappi ja puhelimessa ainakin kuulosti tosi huumorintajuiselta tapaukselta

..kunnes tajusin että voinhan pyytää myös jonkun toisen kaasoksi! tulevan mieheni sisko siis

Mun kaasolla on ollut todella vaikeata viime aikoina, tappaa melkein itsensä rankoilla siivoustöilla, tekee eroa miehestään ja eipä tuossa tilanteessa jaksa olla hirveen kiinnostunut minun onnestani. on alkanut kaiken lisäksi polttaa pilveä.. hänen pitäisi laulaa kirkossa pari laulua, mutta ei tiedä jaksaako..?! siis tosi upeeta jos kirkkoon ei saakaan häneltä musiikkia, kiva jos viime hetkellä peruu..oon antanu parikin mahdollisuutta kieltäytyä koko tehtävästä, mutta hänellä ei oo pokkaa kieltäytyä epävarmuudesta huolimatta. pitää varmaan keksiä joku varasuunnitelma..

Mun tekis mieli erottaa mun kaaso. Syynä on, että hänellä on meneillään ongelmia omassa parisuhteessaan, eikä näin ollen jaksa olla yhtään iloinen mun puolesta. Kaasoni pitäisi laulaa kirkossa, eikä oo vieläkään kattonu niitä kappaleita vaikka häihin on enää muutama viikko..Eikä soita takaisin vaikka lupaa ja on vielä kaiken lisäksi ruvennut polttelemaan pilveä, niin että vähän on semmonen olo että mitähän tästä oikein tulee.. Harmittaa vaan, kun olin alunperin aikeissa pyytää toista henkilöä tehtävään..

meidän ravintolassa on kangasserveti, mutta kun kahvitellaan kotioloissa, niin tilasin Calligraphenilta kauniin syksyisen oranssit servetit, joihin tuli kullalla meidän nimet ja hääpäivämäärä sekä kiva sydänkuvio. Näyttää tosi tyyriiltä ja tuo mukavasti juhlavuutta

meillä juhlatalon isäntä(tuleva appiukkoni) on gluteeniton. ratkaisin hääkakkuasian niin, että yksi kakuista on pieni gluteeniton kakku,(telineeseen tulee kolme kakkua) ja me saamme sulhon kanssa aloittaa toisen ison kakun. Ajatuksena oli, että kakku on yhtenäinen eikä jatkojen isännän tarvitse syödä erinäköistä kakkua kun muut häävieraat. Ja sattuupa hänellä olemaan synttärit seuraavana päivänä, niin että se on samalla hänelle synttärikakku.

Meille tulee koriste jossa sulhanen ja morsian on pyörän päällä ja pyörän etutangossa on kyltti "just married". Morsian on siinä vähän niinkuin ohjaksissa. Kiva, eka koriste oli valmiiksi rikki kun tilasin postista.. siinä oli sulhanen mennyt vyötäröstä kahtia. (onneks en oo taikauskoinen Soittelin Bake and partyyn ja lähettivät ystävällisesti uuden tilalle ja sain kaupan päälle vielä kivan tiskirätin jossa oli banaanisuklaamuffinssien ohje. Että onni onnettomuudessa. Onneks olin ajoissa liikkeellä!

Meille tulee Laurellin kartanokakku, eli perinteinen kermakakku, marjoina musta-, ja punaherukoita sekä vadelmaa. Se asetetaan tarjolle telineellä, jossa on nuottiavain ja viivasto, näyttää tosi upeelta! Laitan kuvan myöhemmin

saa nähdä. ollaan tässä asuttu yhdessä jo viisi vuotta ja kirkkokin on ihan vieressä, niin että tuntuu luontevalta mennä sinne kotoa yhdessä. puvun tosin pidän salassa aamuun asti, sulho on nähnyt vain millaiset hihat siihen tulee. kun on toista kertaa astelemassa alttarille niin jää tuollaiset taikauskoiset hömpötykset pois...häihin liittyy hirveesti sellaista että tuo huonoa onnea tehdä sitä ja tätä ja jos kaikkiin niihin alkaa uskomaan niin menee vaikeeks

Illalla syödään Kinuskikissan kirjasta ihania pizzapuusteja,lisäksi sipsejä, pop cornia ja karkkeja. Ja kakkua saa syödä vaikka läpi yön, on niin paljon varattu

Mä haluaisin kovasti piilarit, mutta en voi käyttää niitä migreenin takia.. silmät kuivaa nimittäin. Tyydyn siis punaisiin muovilaseihini, eipä ne pahasti riitele värien kanssa kun oranssinpunaista löytyy niin hääkimpusta kuin lautasliinoistakin.

Aattelin antaa miehelleni lahjaksi ruuvimeisseleitä. Siis jos mulla on joskus ruuvit löysällä niin voi sitten kiristää Eikun oikeesti, se tarttee niitä eikä sillä ole kunnollisia. Äijämäistä, eh?

Mitähän tekis kun on vieraina yksi pähkinäallerginen lapsi? Kun ei voi oikein esim. Candy Kingin karkkilaareista ottaa kun susupaloista on voinu jäädä pähkinänjämiä muihinkin karkkeihin ja lapioihin.. Tietääkö joku joitakin karkkeja vaikka laatikoissa jotka ois pähkinäallerkikoille turvallisia?

Jos haluaa jotain keskiaikaista ruokaa, niin kannattaa kokeilla viikinkiravintolaa. Siellä on meidän häät ja ruoka on maalaishenkistä mutta tosi gourmet'a samaanaikaan ja hienolla tavalla laitettu esille. Eikä tarttee miettiä kippoja ja kuppeja ja muita koristuksia kun on jo ravintolan puolesta konsepti olemassa.

No meillä on sulhasen kotona jatkot minne ajattelin kynttilöitä eri syksyn väreissä pistää.. Mutta kun vieraissa on pieniä villejä poikia joita varmasti ne kynttilät kiinnostaa, ovat kovia puhaltelemaan kynttilöitä sammuksiin, niin että pitäsköhän miettii uusiks.. Ei viitti kenenkään lapsia ruveta omissa häissään opettamaan

No voi rähmä, mullakin taitaa olla kuukautiset tulossa just hääpäiväksi!

Minä vaihdoin erossa takaisin tyttönimeen. Exän nimi oli tarkemmin ajatellen aika ruma ja kun ei yhteisiä lapsiakaan ollut niin mitä minä sillä olisin tehnyt? Tyttönimi tuntui luontevalta uuden sinkkuvaiheen alkuun. Nyt kun menen uudelleen naimisiin, niin otan mieheni nimen, siinä on nimittäin vain parin kirjaimen ero tyttönimeeni :-) Ja jos tulee lapsia niin onhan sitten kaikilla sama nimi.

Tuntuisi hassulta jos isä saattaisi kun ollaan mieheni kanssa oltu jo yksissä viitisen vuotta ja minulla vielä toiset häätkin...Asutaan melkein kirkon vieressä, niin että tullaan sulhasen kanssa yhdessä kirkkoon ja kävellään myös yhdessä alttarille. Isä saa vaikka lukea raamatun tekstin niin ei tunne itseään ihan unohdetuksi.

Missäkö vaiheessa tiesin että haluan erota.. No vissiin silloin kun pikkuisen riidan päätteeksi mieheni muutti takaisin lapsuudenkotiinsa...Siellä varmaan vieläkin asuu.. Hyvä kun pääsin eroon siitä mammanpojasta

Mulla toka kerta naimisiin. On kieltämättä paljon tullut mietittyä ettei tee toista virhettä, edellinen kun oli niin huono kokemus, mies jätti heti kun tuli pikkasen vaikeuksia suhteeseen. On kuitenkin tullut siihen tulokseen, että meni syteen tai saveen niin rouvaksi haluan jälleen tulla ja kun mies on exään verrattuna kuin toiselta planeetalta, niin uskallan ottaa riskin. Pahimmillaanhan siitä tulee ero, ja kun yhdestä on jo selvinnyt niin tuskin se olisi mitään pahempaa..Tilanne on nyt niin toinen ja rakkaus kantaa..

Ekat häät tapahtui matkan yhteydessä aika ex tempore meiningillä. Mukana oli vaan hääpuvut ja vihkipappi, eli ei kummankaan tuttuja ja sukulaisia. Vieraana olivat muut matkalaiset ja häät toteutettiin yllärinä heille. Matkan ohjelmaan kuului paikallista kulttuuria esittelevä tilaisuus ja siitä muodostuikin hääjuhla ja syötiin illallinen hotellilla.Matkakumppanit kyllä tykkäs kovasti tästä ylläristä, kenenkään kun ei tarvinnut millään tavalla valmistautua.. Itse avioliitosta tuli sitten lyhyt ja onneton (ei sovittu ollenkaan toisillemme, ihan eri ajatukset kaikesta) ja sitten erottiin.. No nyt sitten olen löytänyt semmoisen miehen, jonka kanssa yhteiselo sujuu kyllä loistavasti! Tällä kertaa haluan, että kaikki on viimeisen päälle etukäteen suunniteltua ja ehdottomasti haluamme vaan kaikkein tärkeimmät ihmiset paikalle. Ihanaa saada ihan oikeat kirkkohäät ja kun meitä on pieni porukka niin on voitu tarjoiluun ja ohjelmaan satsata. On kunnon ravintola ja kotoisat jatkot. Edellisellä kerralla minulla oli halpa satiinipuku, jonka sattumalta löysin paikallisesta vaateliikkeestä kun jotain piti löytää, mutta nyt teetin valkoisen pellavapuvun kun on ihan eri vartalokin nykyisin. Ja musiikkia on paljon luvassa, viimeksi ei ollut edes häämarssia... Kun vanha ei enää ahdista niin tuntuu ihanalta aloittaa uusi avioliitto Tsemppiä kaikille uusiomorsiamille!