elspeth

Lautasliinat.net verkkokauppaa en suosittele kenellekään, kuka servettejä on hankkimassa. Liinat eivät tule ajallaan, vaikka lupaillaan ihan muuta, töykeää asiakaspalvelua, ja lopulta lähettivät vielä väärän värisetkin.

Avioliitto ei muuttanut meidän suhteessa yhtään mitään. Silti musta vaan tuntuu ihanalta, kun voin sanoa olevani naimisissa, kantaa kahta sormusta ja puhua aviomiehestäni. Ehkä noihin tunteisiin liittyy se, että niistä asioista olen haaveillut pitkään ja ennen kaikkea siitä, että jonain päivänä mulla on oikeasti puoliso kenen kanssa voin jakaa arjen ilot ja surut, aivan kaiken.

Meidän juhlapaikka oli myös puinen ja tumma; seinät oli hirsipuuta mut lattia oli sitten jtn laminaattia tai parkettia. Nyt jos voisin mennä ajassa taaksepäin, laittaisin meidän juhlapaikkaan paljon kaikkea valkoista koska se kirkastaa ja raikastaa tummaa tilaa. Valkoiset liinat, valkoiset servetit, valkoisia kukkia yms. Seinille voisi ripustaa valkoista harsoa tai muuta kangasta jos sellaiseen kokee tarvetta. Ylipäätään lähtisin puhtaan valkoisesta väristä liikkeelle. Myös esim. vihreällä tai joillain kirkkaalla värillä kuten pinkillä tai turkoosilla voisi saada sopivaa raikkautta tilaan. Tässä on mielestäni jotain kivoja ideoita:

Olihan se hieman haikeaa, mutta ihana kyllä olla saman niminen miehen kanssa. Ja jos joskus oikeen alkaa nimiasia ahdistaa niin ainahan sen oman nimen voi takaisin vaihtaa

Ihan uskomattoman tökeröä ja noloa on mennä toisen hääjuhliin, jos ei edes korttia viitsitä tuoda tai millään tavalla hääparia muistaa.

^Oho, tuo ero noiden kuvien välillä on kyllä huomattava Itse en ole samaa ilmiötä bongannut (toistaiseksi) omasta kuvakirjasta tai mistään mitä olen katsellut. Aina oon ollut tosi tyytyväinen Ifolorin tuotteisiin, joten siksi tämä kummastuttaa

Mulla ei ole varoituksen sanaa Haikon kartanosta vaan pelkkiä kehuja; IHANA PAIKKA Meillä oli Imperial(?)-huone vuokrattuna kartanohotellin puolelta ja huone oli todella upea. Sen lisäksi, että se oli hieno se oli myös erikoisen puhdas ja siisti. Ei mitään negatiivista mainintaa. Meidän huoneessa oli lisäksi oma parveke, josta sai katsella kaunista merimaisemaa sekä romanttista puistoa kartanon pihassa. Tunnelma kartanossa oli rauhallinen, asiallinen, arvokas ja hienostunut. Palvelu pelasi asiallisen jämäkästi ja henkilökunta oli oikein ystävällistä. Kartano oli sisältä tyylikkään vanhanaikainen ja taustamusiikkina soi vanhaa jazzia ja jotain lounge-musaa. Meidän aikana ei näkynyt muita olevan paljon, joten aika hiljaista koko paikassa oli. Iltaruokailu meillä oli kartanon ravintolassa ja ruokahan oli aivan taivaallista, eli kehuja siitäkin. Mikään menomesta ei Haikon kartano näyttänyt olevan (en tosin tiedä jos siellä on viikoloppuisin enemmän meininkiä), mutta meille tuo sopi oikein mainiosti. Viikonloppuisin siellä taitaa olla jokin kellaribaari avoinna, viikolla kun siellä olimme, se oli suljettuna. Mutta parasta koko Haikossa olemisessa oli oman miehen kanssa oleminen erittäin romanttisessa miljöössä, jolloin hauskanpitoon ei tarvita kuin kaksi.

Ah, tämä vahvistaa mun käsitystäni Ifolorista. Ehdin jo toiseen ketjuun kirjoittaa, kun mielestäni niiden kuvakirjojen laatu on huonontunut viime vuosina (olen siis tilannut useampana vuonna kirjan koko vuoden kuvista), mutta joku muukin on siis havainnut heikon tulostusjäljen. Ai hassua, koska mun oma Ifolorilta tilaamani kuvakirja taas oli oikein hyvä ja kuvat selkeitä yms. Hmm, mistähän mahtanee johtua tuo joidenkin kuvakirjojen huononeminen. Minä tosiaan tilasin hääkuvista pelkän kuvakirjan Ifolorilta (sivuja n. 70). Tavallisia valokuvia en tilannut kuin muutaman albumiin laitettavaksi eli tuo kuvakirja on meillä sitten se virallinen "hääalbumi". Kirjan tilasin n. kuukausi häiden jälkeen ja sen suunnitteluun meni muutama päivä, kun hirveän tarkkaan piti miettiä mitä kuvia kirjaan haluaa, missä järjestyksessä ne asettelee, minkälaisiin asetelmiin ne laittaa, mitä kirjoittaa teksteiksi yms. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, olen kirjaan oikein tyytyväinen

Itse tuli askarreltua: -Kutsukortit (ei kyllä olisi pitänyt) -"Menukortti" buffetpöytään -Hääohjelmakortit -Paikkakortit

Me lähetettiin kutsut aika tasan kaksi kuukautta ennen häitä.

Vieraita meillä oli tasan 70.

Suudeltiin hyvin pikaisesti sen jälkeen, kun mies oli pujottanut sormuksen mulle Koko päivän varoin suutelemista liian intohimoisesti, kun pelkäsin että kohta huulipunaa ei ole yhtään ja sitten sitä ei muista lisätä.

Kiinnostaa Ajattelin, että tuskin häiden jälkeen enää ikinä hääohjelmat kiinnostaa, mutta tuntuu että ne kiinnostaa vielä enempi kuin ennen häitä Ehkäpä sen takia, että nyt on kiva katsella mm. mitä meillä oli samaa tai mitä ei ollut yms.

Häistä saadut rahat sijoitettiin uuteen autoon.

Otettiin kuvat ennen kirkkoon menemistä. Meille ei ollut niin tärkeää se, näkeekö sulhanen mut etukäteen vai ei.

En tosiaan tuntenut kaikkia vieraita. Omat sukulaiset tunnen, vaikken ehkä mitenkään erityisen läheisesti. Miehen sukulaisia tunnen joten kuten, mutta muutamia en ollut ikinä nähnytkään. Myöskään miehen kavereita en juuri tuntenut.

Mua harmittaa, ettei me otettu mitään virallisia kihlajaiskuvia. Ainoastaan omalla (surkealla) kameralla räpsästyjä otoksia, samoin mm. vanhemmat napsi kuvia itselleen. Muutama muistokuva kuitenkin on, joten se tärkeintä.

Me oltiin puhuttu kihloihin menemisestä jonkin verran etukäteen. Oltiin sitten myös yhteistuumin päätetty päivä, että millon sitä ehkä voisi mennä. Noh, kun eräänä elokuisena perjantai-iltana mun kesätyöt päättyivät, mentiin yhdessä kauniiseen rantapaikkaan keskustelemaan tulevaisuudesta ja olemaan vaan kahdestaan. Ei puhuttu mitään siitä, että tänään mentäisiin kihloihin vaikka se molempien mielessä oli. Odottelin ja odottelin miehen elettä johonkin suuntaan ja pettymys oli kova, kun mies halusi lähteä takaisin anoppilaan (oltiin siis siellä yötä, kun asutaan eri paikkakunnalla). Ajattelin, että voihan rähmä, tosi tylsää. Mutta kuitenkin siellä mun vanhempien luona, minun vanhassa huoneessani mies tuli ujosti mun lähelle, polvistui, avasi sormusrasian ja kysyi "tuletko mun vaimoksi?". Voi, miten se olikaan suloista! Innosta pinkeänä laitoin sitten sormuksen sormeen, joka oli oikein nätti ja sopivan kokoinen vaikka mies oli sen itse valinnut. Ihana päivä se oli

Meillä oli tietysti minä ja mies ja lisäksi miehen sisko, joka otti valokuvia ja toimi samalla toisena todistajana.

Ajattelin säilyttää: -Hääkengät -Hääpuvun -Yhden kutsukortin -Vieraskirjan -Hääkakun koristeen -Onnittelukortit

Olen erittäin tyytyväinen! Kihlasormus on leveämpi ja vihkisormus kapea ja siro, jossa yksi iso timantti ja muutamia pienempiä. Aivan ihanan näköiset yhdessä

Nyt on kasvatusvaihe meneillään, niin kuin oli ennen häitäkin. Varmasti kyllä jossain vaiheessa leikkaan hiukset taas melko lyhyeksi. Miksihän toi rouvatukka assosioituu jotenkin negatiivissävytteisesti....? Tai miehethän voivat ajatella, että naimisiinmenon jälkeen vaimo repsahtaa ja leikkauttaa rouvatukan yms. Eli rouvatukka = lyhyt tukka = huono juttu? Mun mielestä monilla naislla lyhyt tukka näyttää paljon paremmalle kuin pitkä. Ei se pitkä tukka automaattisesti tee kenestäkään naisellista & hyvännäköistä IMO. Paljon on kauniita, todella kauniita lyhyttukkaisia naisia

Me ei saatu pitopalvelulta mitään maistiaisia mikä vähän harmitti. Toisaalta en niiden perään ollut kysellytkään, joten olisin voinut itse ottaa asian esille. Enpä olisi mitään ruokia kuitenkaan vaihtanut, sen verran hyvät sapuskat oli meillä.

Meillä oli iltapalalla erilaisia pasteijoita ja sitten hääruuasta jääneitä tähteitä.

Ehdottomasti saa, tätä mieltä mä olen. Me nukuttiin edellinen yö samalla lailla kuin ennekin, vierekkäin ja valokuvauskin suoritettiin ennen kirkkoon astelemista.