CaiSanni

Heippa Maxine Kysymyksestäsi on jo jonkin aikaa, mutta ajattelin kuitenkin vastailla, mikäli vielä kaipailet tietoa. Tuohon saattaisi olla parikin mahdollista ratkaisua. Ensimmäinen ja "helpoin" on rodinoida koko sormus. Se on varmasti myös edullisin vaihtoehto aluksi, mutta valitettavasti ei kovinkaan pysyvä ratkaisu. Rodinointi kuluu rungosta pois ajan kanssa ja paljastaa alla olevan keltakullan. Sormusta siis joutuisi kiikuttamaan rodinoitavaksi melko usein ja pidemmän päälle tämä tietysti saattaa käydä hintavaksi. Toinen vaihtoehto olisi vaihtaa sormuksen runko kokonaan. Tosin kuvan perusteella saattaisi näyttää hieman siltä, että sormus olisi itse asiassa kokonaan keltakultainen ja tuo kastikkaosa on rodinoitu valkoiseksi. (Rodinointi on kulunut pois esim. juuri noista istutuksen kynsistä.) Kuvasta on kuitenkin hieman vaikea sanoa onko näin, vai onko alta paljastuva valkokulta vain kovin kellertävää, joten se selviää näyttämällä sormusta kultasepälle. Ja se kolmas vaihtoehto jos sormuksesta haluaa oikeasti kokonaan valkokultaisen (mikäli siis istutusosa on todellisuudessa rodinoitua keltakultaa), on irrottaa kivet ja valmistaa kokonaan uusi sormus vanhaa mallina käyttäen. Luonnollisesti tämä on näistä vaihtoehdoista se hintavin ja vanhan sormuksen ideahan siinä tietysti hieman katoaa. Kaisa

Jos kivi on jokin yleinen muoto, kuten pyöreä tai ovaali, niin helpohkosti pitäisi löytyä uusi kivi pudonneen tilalle. Kaikki korjaustöitä tekevät kultasepät kyllä istuttavat uusia kivia tippuneiden ja kadonneiden tilalle. Hintaan tietysti vaikuttavat kiven koko, laatu ja väri, sekä istutustyö. Jos sormuksessa oleva kastikka on hyvässä kunnossa, niin kivi voidaan istuttaa suoraan vanhaan kastikkaan. Usein vanhoissa sormuksissa tosin saattaa olla istutuksen kynnet niin kuluneet tai jopa katkenneet, että niitä pitää hieman vahvistaa (voihan olla, että kivi on tippunut juuri siitä syystä). Kannattaa kiikuttaa sormus näytille lähikultasepälle joka osaa arvioida korjaustyön kustannuksia tai voit laittaa esim. meille sähköpostia sormuksen kuvan kera. Kaisa

Hei Vadelmakakku, kyllä titaanisormukseenkin valitettavasti niitä naarmuja tulee. Ne ovat luonteeltaan vähän erilaisia kuin hopea- tai kultasormuksen, joihin saattaa tulla iskusta tai kulumasta hyvinkin syviä naarmuja ja lommoja. Varsinkin mattapintaisessa titaanissa naarmut näkyvät usein kiiltävinä viiruina. Titaaniakin on erilaisia seoksia, joista osa saattaa olla hieman herkempiä naarmuuntumaan. Kannattaa käydä näyttämässä sormuksen myyneessä liikkeessä. Usein kiillottamalla tai pinnan uudelleen mattaamalla pinta saadaan kuitenkin uudenveroiseksi.

Todella hyviä kommentteja onkin tullut jo aiemmin ja ehkäpä vain komppailen tässä muita. Sormuksissa, kuten melkeinpä missä tahansa muissakin hankinnoissa, voidaan todeta, että hyvää ei saa halvalla, mutta kalleus ei välttämättä ole laadun tae. Hintaa ja laatua vertaillessa kiinnittäisi huomiota seuraaviin seikkoihin: - Sormuksen leveyden lisäksi kiinnittäisin huomiota myös sormuksen paksuuteen ja sitä myötä painoon. Mitä enemmän materiaalia, sitä kalliimpi sormus yleensä on, mutta sitä myöten myös kestävämpi. Sormukset joiden sisäpuolelta on koverrettu materiaalia pois, kehottaisin yleensä unohtamaan kokonaan. - Valmistustapa: sormuksia valmistetaan pääasiassa kolmella tavalla: takomalla, valamalla tai sorvaamalla. Kaksi viimeistä ovat yleensä suurten toimittajien työtapoja, takominen on pienten käsityöläispajojen hommaa. Valussa ja valussakin on eroja, mutta valumateriaali on lähes poikkeuksetta huokoisempaa kuin takomalla tehty. Sormusta takoessa metalli tiivistyy ja kovenee ja samalla rakenteesta tulee kestävämpi. Taotun sormuksen (joidenkin mielestä) huono puoli on taas sormukseen väistämättä tuleva sauma, joka saattaa sorvatuista ja valetuista sormuksista puuttua kokonaan. Hyvin juotettu sauma on kestävä, mutta saattaa jossain valaistuksissa hieman erottua sormuksesta. - Materiaali: Suomessa käytetyt kullan pitoisuudet ovat yleensä 14k ja 18k. Ulkomailla on yleisesti käytössä myös 9k. 18karaatin kullassa kultaa on 75 % ja 14 k 58,5 %. Käytössä näillä pitoisuuksilla ei juurikaan eroa ole, mutta aina voi miettiä onko mielekästä kutsua kullaksi seosta, jossa on lähes puolet painosta muita metalleja. Platinassa käytetään eri seosmetalleja yleensä sen mukaan tehdäänkö tuote valamalla vai käsityöläismenetelmin. Suomessa ei _pitäisi_ olla markkinoilla nikkelivalkokultaa, mutta tästäkin voi olla täysin varma vain hankkimalla Suomessa tehty sormus (suomalainen tekijäleima ei takaa välttämättä että sormus on myös valmistettu Suomessa, sillä leima saattaa olla myös maahantuontileima). Rodinoidun sormuksen valkokullan omasta sävystä ei pysty liikkeessä varmistumaan, mutta käsityöläiseltä voi kysyä minkä sävyistä valkokultaa käyttävät. Hyvän värinen valkokulta ei rodinointia kaipaa ja sen myötä säästyy myöhemmin pitkä penni kun sormusta ei tarvitse kiikuttaa uudelleen rodinoitavaksi jatkuvasti. Pelkkä kiillotus aika ajoin riittää. Mainitut Tillander ja Sandberg ovat laadukkaita "tehdas"merkkejä, mutta ympäri Suomen löytyy lukuisia pieniä käsityöläispajoja josta saa todennäköisesti aivan yhtä laadukasta, mahdollisesti jopa laadukkaampaa jopa hieman huokeampaan hintaan. Kaisa

Hei wee! (Mahtava avatar sinulla, heh.) En ole frakkietiketin asiantuntija, mutta sen verran on matkan varrella tarttunut tietoa, että jos frakin kanssa haluaa kelloa käyttää, se on luonnollisesti taskukello. Kellon värin tulisi olla kultaa, kuten myös kellon vitjan. Vitja/ketju ei tulisi olla näkyvillä, vaan se kiinnitetään liivin taskun sisäpuolelle (samassa taskussa sitten pidetään kelloa). Siitä en osaa sanoa varmaksi onko taskukellon osalta merkitystä onko siinä kansi vai ei. Toivottavasti joku enemmän asiasta tietävä osaisi vastata noihin muihin kysymyksiin. Kaisa

Hei Emika! Ihan näin näkemättä sormuksia on hankala ihan varmaksi sanoa onnistuuko sormuksen muokkaus. Jos saamassasi kihlasormuksessa on tarpeeksi materiaalia sekä leveys että paksuussuunnassa niin uskoisin, että vanhasta kihlastasi timanttien siirto onnistuu ongelmitta. Kannattaa käydä suoraan kultasepältä kysäisemässä mitä erilaisia vaihtoehtoja istutustavoiksi ja asetteluiksi olisi ja hinta-arviota. T: Kaisa

Hei Puff! Kyllä on mahdollista pienennyttää Saumakohtaan saattaa tulla "epäjatkuvuuskohta" kuvioon (on tosin joissakin sormuksissa sellainen jo ostovaiheessa), mutta ammattilainen osaa tehdä saumakohdan niin, että silmä ei sitä heti huomaa ja saumakohdan kuvio sulautuu muuhun kuviointiin. Jos sisäpuolen kaiverrus kärsii pienennyksessä, niin se hiotaan pois ja kaiverretaan uudelleen. Suosittelen viemään sormuksen suoraan kultasepälle tai liikkeeseen jossa on kultaseppä paikalla Kaisa

Kun allergiat ovat ongelmana, niin hyvä vaihtoehto silloin on titaani. Titaaniahan käytetään myös kirurgiassa tukikappaleina ja proteeseina sillä se ei ärsytä kehoa. Titaani on myös hyvin kestävää, kevyttä, eikä se tummu käytössä. Olen huomannut kaiverruksia tehdessäni että titaanisormuksien pehmeyksissä on huomattavia eroja. Nimenomaan edullisemmat sormukset voivat olla yllättävänkin pehmeitä, jolloin titaanisormuskin kyllä naarmuuntuu. Titaanin ongelmana on kuitenkin työstäminen ja kaikki sormusmallit eivät taivukaan titaanista. Myös platina on ns. hypoallerginen metalli, eli se ei aiheuta allergiaoireita. Platina on myös kovaa ja kestävää ja titaaniin verrattuna siitä voidaan valmistaa lähes mitä tahansa Jos vaan kukkaro kestää niin platina on kyllä materiaalina aivan omaa luokkaansa. Palladiumin kanssa kannattaa olla hieman varovainen. Vaikka palladium ei itsessään olekaan allergisoiva metalli, se saattaa aiheuttaa oireita nikkeliallergikoille. Palladium on myös melko pehmeää. Hopean ei pitäisi aiheuttaa allergiaa, mutta niin vaan olen kuullut useitakin tarinoita siitä miten hopeakoruja ei pystytä käyttämään punoituksen ja kutinan vuoksi. Hopea on kuitenkin vihkisormukseen aika pehmeä metalli ja sen valitessaan kannattaa varautua siihen että sormus on jo lyhyen käytön jälkeen melko kuluneen näköinen. Tietenkin huolellisella ja varovaisella käytöllä hopeasormuksenkin ulkonäkö saadaa pidempään pysymään siistinä. Allergisten (ja muidenkin) kannattaa kiinnittää erityistä huomiota korujen puhdistukseen. Esimerkiksi sormuksen alle jääneet pesuaineet, kosmetiikka ja lika saattavat ärsyttää ihoa, mikä sitten usein laitetaan sormuksen metallin syyksi. Kaisa

Miten olisi väriltään ruskeat timantit? Niitä saa luonnonvärisinä (eivät siis ole käsitelty värin parantamiseksi) ja hyvälaatuisina. Jos kaikki olisivat vaikka vähän eri sävyisiä ruskeita ja sormuksen pintastruktuuri tuollainen rouheahko, niin lopputulos voisi olla aika hieno. Myös valkoisia/maitomaisia timantteja on olemassa, mutta tässä kokoluokassa sellaisia saattaa olla hyvin hankala löytää. Myös harmaita safiireja on, mutta nekin ovat sävyltään usein hiukan sinertäviä ja voivat olla myös hankalia löytää. Värittömät safiirit ovat hyvä vaihtoehto jos kaipaa hieman timanttimaista ulkonäköä, mutta ei halua timantin kiiltoa ja loistoa. Ja tietenkin mustat timantit voisi olla mahdollisesti yksi varteenotettava vaihtoehto myös. Timanteissa periaatteessa P/I2 on puhtausluokka jonka kivet pitäisi vielä hyvin kestää käyttöä. Itsellä on kuitenkin ollut käytössä sormus jossa oli P/I1 timskuja ja siitä hajosi yksi kivi. Eli suosittelisin kyllä vähintään SI-puhtausluokkaa. Allianssisormuksen sijaan kannattaa harkita myös puoliallianssia. Kämmenen puolelta kun kivet ovat yleensä suuremman kulutuksen alaisina ja puoliallianssin koon muutoksetkin onnistuvat huomattavasti helpommin. Kokoallianssi esim. 1,5 mm timskuilla (0.015 ct) tulisi noin puolen karaatin yhteispaino tietenkin riippuen sormuksen koosta ja siis siihen menevien timanttien määrästä. Istutustavaksi noin yleensä suosittelen mieluummin pavéta kuin kanavaa, jos parasta mahdollista kestävyyttä sormukselle halutaan. Kaisa

Hei, kuten NiE tuossa mainitsikin niin valkokullan rodinointi ei ole mitenkään välttämätöntä ja itse aika usein suosittelemme rodinoinnin jättämistä kokonaan pois. Monta hyvää pointtia tuli muutenkin, joten en ala niitä uudelleen kirjoittamaan, mutta pari lisäystä tuli mieleeni vielä. Jos mahdollista valitse valkokullaksi 18 karaatin palladiumvalkokultaa. Suomessa ei nikkeliseoksista valkokultaa pitäisi olla enää käytössäkään, mutta ulkomailla sitä vielä käytetään. 14 karaatin seos on huomattavasti 18 karaattista keltaisempaa. 18 karaattinen on hyvin kauniin harmaata, eikä mielestäni kaipaa rodinointia. Valkokulta ei tummu käytössä vaan värin muuttuminen johtuu juurikin rodinoinnin kulumisesta. Rodinoinnin alta paljastuva tummempi tai kellertävämpi valkokulta näyttää usein tummemmalta kuin oikeasti onkaan antaa sen mielikuvan, että valkokulta itsessään olisi jotenkin ruman väristä. Näin ei kuitenkaan ehdottomasti ole, vaan valkokultainen sormus hyvin kiillotettuna tai kauniisti matattuna on hyvin kaunis ja arvokkaan oloinen materiaali ihan ilman pinnoitteita. Alan helposti paasaamaan tästä rodinoinnista kun siitä kysytään, sillä pidän sitä itse melko turhana asiana. Pieni mainos vielä rodinoimattomuuden puolesta on se, että rodinoinnissa käytetään apuaineena syanidia, joka on tunnetusti hyvin "haitallista" sekä ympäristölle että ihmisille Kaisa

Hei! Vastailenpa minäkin tietämykseni mukaan. 9 karaatin kultaa käytetään tosiaan ulkomailla melko yleisesti edullisimman hintaluokan sormuksissa varsinkin kun kullan hinta tuntuu vain jatkavan nousuaan. Suomessakin tämä on alin leimattava pitoisuus, mutta suomalaiset kultasepät eivät ole (ainakaan vielä) ottaneet tätä seosta juurikaan käyttöön. Kysymys on pitkälti juurikin periaatteesta, sillä kun koru sisältää lähes kaksi kolmasosaa muuta metallia kuin kultaa, niin voiko sitä silloin tosiaan kutsua kultakoruksi. Ei myöskään tunnu mielekkäältä istuttaa arvokkaita jalokiviä niinkin epäjaloon metalliin. Vielä 8 karaatin seokset hapettuvat (eli tummuvat, muuttavat väriään ilmassa olevan rikin vuoksi) melko helposti, mutta 9 karaatin seos kestää ilman hapettavaa vaikutusta jo huomattavasti paremmin. 9 karaatin kultaseoksen väri poikkeaa yleisesti totutusta kullankeltaisesta jonkin verran, mutta muilta käyttöominaisuuksiltaan ei 9 karaatin sormus juuri eroa esimerkiksi 14 karaatin sormuksesta. Kaisa