Whiskers

06.08.2012 varattiin kirkko ja juhlapaikka ja häät on 27.07.2013. Eli himpun verran alle vuosi etukäteen. Muutama päivä oli mennyt jo, mutta pari hyvää päivää oli vapaata vielä. Minä soitin kirkon vapaat ajat ja mies soitti juhlapaikan aikataulut, ainut rajoite oli että kesälle eikä juhannukselle. Sitten juteltiin ja päätettiin päivä jossa oli molemmat vapaana. Ja varattiin kummatkin.

Miehellä on jonkinnäköinen käsitys minkä tyylistä oon etsinyt, mutta pukua se ei tule näkemään ennen vihkipäivää. Näytin netistä kuvia eri vaihtoehdoista ja pyysin mielipidettä. Aika samoilla linjoilla ollaan. Ja kuulemma riittää tuolle että tietää etten todellakaan mitään pitsihörhellystä hanki.

Itse laitoin tarjouspyyntöjä muutamalle, ja vasta KolmenKimara on vastannut että ikävä kyllä heillä on samalle päivälle jo häät.. Itse töissä tottunut että sähköposteihin vastataan heti kun mahdollista. Tai jos joutuu selvittämään isompaa, laitetaan edes viesti että asia on käsittelyssä ja palataan uudemman kerran kun tieto on hankittu. Johan mä saisin täältä potkut jos jättäisin viikkotolkulla asiakkaan roikkumaan epätiedossa kun en vastaisi sen spostiin . Okei, itse oon asialla ajoissa, ensi kesänä vasta häät, mutta haluan tietää millaisia menuvaihtoehtoja on yms joten pakko laittaa jo nyt tarjouspyynnöt. Haluan saada kaikki voitavat valmiiksi mahdollisimman ajoissa ettei tarvitse stressata niiden kanssa sitten lähempänä h-hetkeä. Itse en huomannut laittaa pyyntöihin mitään viimeistä vastausaikaa, miettiiköhän ne nyt siellä että ehtiihän tuolle vastata joulun jälkeenkin ? Uskomattoman hidasta vastausta noilla on, luulisi rahan kelpaavan varsinkin tällaisena aikana.. Olisko jollakin heittää vinkkiä Vaasan seudulta hyvistä pitopalveluista?

Minä itte.. Saas nähdä saanko/kehtaanko/haluanko delegoida asioita kuinka paljon muille. Anoppi jo sanoi mulle että yksin en sitten kaikkea saa tehdä, että pitää pyytää apua. Ja mulle se (avunpyyntö) on tosi vaikeata. Onneksi häihin on vielä 341pvää, suht hyvällä mallilla kuitenkin... Isommat asiat sovitaan ja suunnitellaan yhdessä, mutta mun tehtäväksi nakittui (lue: otin) kaikki pikkupiperrys. Mies saa hoitaa kuvaajan, kuljetuksen ja bändin, onneksi siihen voi luottaa ettei jätä viimetinkaan asioita vaan oikeasti ottaa asiakseen sovitut. Ja saa osallistua kylttien ja koristeiden tekemiseen. Muutenkin askarteluita kun olen jo aloittanut, varmistelen kyllä siltä etten jyrää itse. Miehellä oli tosihyvä idea kirkosta juhlapaikkaan siirtymiseen, mutta se vaikuttaa loppuillan juttuihinkin ja minä en nyt osaa päättää hyväksynkö sen. Toisaalta tekisi mieli antaa sille vapaat kädet, mutta toisaalta mietityttää miten sukulaiset asiaan suhtautuu.. Juttua siitä ainakin tulisi, ja melkoista taivastelua.. Stressiä saan varmasti aikaiseksi vielä, näin jo toissayönä unta että cateringfirma ei ollut tehnytkään hääkakkua vaikka olin antanut tarkat ohjeet siitä. Kuulemma eivät tienneen millaisen niin jättivät tekemättä

Wää! Nyt harmittaa. Hankin tähdenmallisia rasioita ja maalasin niiden kannet teemaväriseksi, askartelin jo kansiinliimattavat koristeetkin valmiiksi. Nyt tuli netistä vastaan kiss-kiss -karkit, eikä ne mahdu noihin rasioihin. Karkkivalinta kun oli vielä auki ja ajattelin metsästää sitten myöhemmin ne. Kiss-kiss olisi just niin sopivia, sain niitä ensimmäisenä yhteisenä jouluna mieheltä. Pöh.

Minä ajattelin käydä ennen häitä kokeilemassa tuota geelilakkausta. Jotenkin rakennekynnet tuntuvat ajatuksena vieraalta, mutta geelilakkaus voisi olla mun juttu. Tavallista kynsilakkaa ja koristeluita olen laittanut ennemminkin, mutta häitä varten laitatan ammattilaisella. Sormuksenkatsojat näkevät kuitenkin kynnetkin ja kuvattuakin varmasti käsiä tulee. Periaatteessa nyt on mietitty koristeltu ranskalainen. Jotain tähän tyyliin:

Me tehtiin vanhemmille, isovanhemmille ja sisaruksille jääkaappinoveen magneetit, joissa on: "Varaa päivä Lauantai xx.xx.xxxx Whiskers ja mies sanovat Tahdon. (Kutsu lähetetään myöhemmin)" Näille vastaanottajille kyllä soitettiin ja kerrottiinkin asiasta, mutta on tuo magneetti sitten muistutukseksikin. Kavereille ja muille sukulaisille lähetettäviä kortteja vielä harkitaan, kutsut lähtee varmasti sen reilu 2kk ennen vihkiäisiä. Itse ainakin tykkäisin ajatuksesta että tulisi "ennakkovaroitus" häistä, sillä kesälle on helposti kaikkea muuta sovittuna ja sitten joutuu sumplimaan.

Itse haluaisin että mies näkee mut vasta kirkossa ensimmäisen kerran. Mutta.. * Jos valokuva vasta vihkimisen jälkeen, matka studioon ja takaisin kestää n 30min suunta. Lisäksi kuvausaika. Eli vähintään 2h hääpari pois pelipaikalta. Ellei studiokuvaaja viritä paikkaa esim juhlapaikalle. Kirkon ja juhlapaikan välillä noin 1km, kävellenkin vartin verran. Juhlaan ja kirkossa muuten toinen kuvaaja. * Meikit saattaa olla kuinka sattuu, luulen että onnenkyyneleet tulee kuitenkin vaikka kuinka nieleskelisin. * Riisiä hiuksissa, vaikka vaaleat hiukset onkin.. Jos käydään ennen vihkitilaisuutta kuvassa, mies näkee mut ennen kirkkoa. * Tuoko huonoa onnea? Vihkipäivä kuitenkin, tekeekö pari tuntia mitään? * Meikki ja kampaus olisi kuitenkin tuoreet ja täydelliset. Nyt tuntuu parhaalta vaihtoehdolta että käytäisiin vasta häiden jälkeen studiossa, vaikka seuraavalla viikolla. Mutta.. * Kampaajan/meikkaajan kanssa vain olisi sovittava uusi aika. * Jos puvulle sattuukin jotain? Tai kimpulle? Tai.. Kyllä on vaikeaa, onneksi vielä aikaa miettiä ja päättää.

Senverran pitää vielä kommentoida, että mulla oli tosiaan vähän sama kuin Pähkinäisellä, jotenkin en osannut nähdä nuorempana _itseäni_ vaimona ja rouvana. Paljon kavereita avioitui parinkympin jälkeen, mutta se ei tuntunut omalta mulle. Vaikka exän kanssa oltiin melkein 10v yhdessä ja kihloissakin, silloin ei kertaakaan puhuttu enemmän vakavissaan naimisiinmenosta. Hääpäivää ei mietitty ollenkaan, se jäi ajatuksena tasolle "joskus sitten". Ja lopunviimein hyväkin niin. Nykyisen miehen kanssa mun on niin hyvä olla, että pikkuhiljaa oon kypsynyt ajatukseen rouviintumisesta. Enää se ei aiheuta ajatusta siitä että sitten oon "ikäloppu". Tiesin jo pitkään ennenkuin mies kosi, että sen kanssa haluan olla lopunikääni, sen kanssa voin nähdä itteni istumassa kiikkustuolissa. Jonkinnäköistä ikäkriisiä mulla varmasti on, kun en millään meinaa saada itseäni uskomaan että oon jo näinkin vanha, yli kolmenkymmenen vaikka tuntuu parikymppiseltä. Nyt vasta tuntuu että mä elän, nykyisen miehen kanssa oon vasta oikeasti sitä mitä oon. Exä jotenkin latisti mut, näin jälkeenpäin sen vasta huomannut.

Taisi ihan eka olla kengät ja heti perään huntu.. Kengistä olen vähän kahden vaiheilla nyt, onneksi ehdin etsiä toiset jos päädyn noiden käyttämättäjättämiseen. Huntu on aivan ihana, sitä en vaihda.

Yhdessä ollaan oltu 2008 syksystä, tunnettu oltiin jo monta vuotta, mutta silloin vasta huomattiin että viihdytään hyvin yhdessä ja molemmat oli vapaita. Mies rupes pyörimään mun nurkissa periaatteessa melkein samantien, olin just kesällä ostanut kämpän itselleni. 2010 lopussa se osti omakotitalon jota remontoitiin ja muutettiin oikeasti yhteen. 2011 juhannuksena mies kosi, aivan täytenä yllätyksenä. Olihan se ennemmin jo kysellyt että eikö kihlaus ookkin lupaus liitosta eikä vain niin että ollaan kihloissa maailman tappiin.. Nyt on aloitettu suunnittelemaan ensikesän vihillemenoa. Lapsia ei ole, mutta miehellä ainakin kova vauvakuume. Kohta pitäisi järkipäätös tehdä jos niitä meinataan hankkia, mulle ei näytä kuumetta tulevan.. Molemmilla vakityöt, tupa, autot ja prätkät on jo. Häiden aikaan minä oon 34 ja mies 32. Elämä on nyt hyvällä mallilla, ehkä sitä pitäisi aikuistua ja muutenkin ajatus rouviintumisesta on ok. Tuon miehen kanssa oon valmis olemaan lopunaikaa yhdessä