Voi kun teillä on ihania kertomuksia kosinnoista. Omani ei mennyt ihan putkeen, ja on edelleen hieman ikävää puhua siitä. Olin jo monta vuotta keskustellut tuon mieheni kanssa kihlautumisesta ja kuinka ihanaa se olisi jne. Yhden kerran autossa tuli se taas puheeksi ja lopuksi mies vain tokaisi että no mennääkö me sitten kihloihin vastasin, että mennään vaan. Olimme olleet tuolloin anoppilassa ja sanoin, että kihlaus on sitten virallinen, kun olet äidillesi kertonut. No eihän se meinnut sanoa äidilleen mitään koko asiasta ja aloin jo hieman loukkaantua. Lopulta se sitten sanoi äidilleen, että päätettiin mennä kihloihin niin anopin vastaus oli että ai, no naimisiin ei ainakaan kannata vielä mennä. (oltiin oltu tuolloin yhdessä n. 6 vuotta ja välit on hyvät olleet aina). Sitten kerroin äidilleni kihlautumisesta ja kerroin, että pidetään pienet kahvittelut tämän johdosta. Äitini ilmoitti, että eihän jaksa mihinkään lähteä, että kai te voitte kahvit juoda ilman häntäkin. Sanoin sitten että olisi ollut kiva jos olisit tullut ainoan tyttäresi kihlajaisiin, lopulta hän sitten suostui. (Oli tosi kiva kun pitää melkein pakottaa). Pidimme lisäksi vielä kavereille omat pippalot kihlautumisen johdosta, ja ilmoitimme hyvissä ajoin. Kävi sitten niin, että ei sinne kihlajaisiin juuri ketään tullut n. 4 henkeä. Paha mieli jäi koko kihlautumisesta, kun tuntui että kukaan ei ollut iloinen meidän puolesta.