Amidala

Hui, muutaman päivän olin poikessa ja täällä on ehtinyt tapahtumaan vaikka mitä. Toivotan kaikkea hyvää heille, jotka käänsivät uuden lehden elämässään. Tsemppiä! Mie täällä ähisen, puhisen ja jupisen ikävissäni. Avokki lähti erittäin lyhyellä varoitusajalla kahden viikon työreissulle. Ei olla ennen edes oltu näin pitkään erillään. Avokki lohdutteli, että reissun ansiosta ois rahaa ostaa nopeammin ne sormukset. Miun hienovarainen vihjaulu alkaa muuttumaan pikkuhiljaa jo vaativammaksi. En ymmärrä mistä moinen hoppu ja "pakko" on tullut. Ei ne kihlat meidän elämää tule muuttamaan millään tapaa. Paitsi sen verran, että voin aloittaa häähössötyksen. Tosin ei siinäkään ole järkeä, kun en mie ole menossa naimisiin häiden vuoksi. Jos ees itte ymmärtäis itteesä, niin sitten sitä vois kenties vaatia muiltakin. Omasta käytöksestä tulee mieleen sanonta " Miksi olla vaikea, kun vähällä vaivalla voi olla täysin mahdoton?".

Onneksi siellä gmailissa taitaa olla jo kutakuinkin pakollisena varasähköpostiosoitteen laittaminen. Voit sitten tilailla tunnarin ja uuden salasanan jos pääsee unohtumaan

Minä tykkään tuosta kolmosesta Minä taas pidin ykkösestä ja nelosesta. Minun silmää miellyttää nelonen Monia hyviä vaihtoehtoja, mutta minäkin pääsyin lopulta neloseen. Kolmonen tuli hyvänä kannosena perässä

Soriiii, välillä unohtuu se jupina kun katselee vaaleanpunaisten lasien läpi

Oijoi! Paljon onnea kaikille uusille kihlatuille! Kuten aikaisemminkin kirjoitin, on meillä ollut jo jonkun aikaa sitten puhetta sormuskaupoille menosta. Viikonloppuna kysäisin avokilta, että niin siekö haluisit joku päivä mennä sinne sorkuskaupoille katselemaan. Avokki vastasi innoissaan JOO hirmuinen hymy kasvoillaan . Tänään sitten kynsiä lakkaillessa tuumasin, että täytyyhän sitä kynnet olla kunnossa, että kelpaa sinne kaupoille lähteä. Olen siis ilmaissut halukkuuteni, mutta koitan olla painostamatta. Avokki saa päättää milloin mennään. Ilmeisesti hän sitten sen jälkeen käy "salaa" ostamassa jonkun sormuksen, kun tietää miun koon ja mieltymyset. Sitten sitä kosintaa vasta odotellaankin - toivattavasti ei kuitenkaan hyvin pitkään Häävuosi(2015) on tosiaan jo päätetty, mutta halutaan edetä etappi kerrallaan. Vasta kihlojen jälkeen alamme keskustella hääpäivästä ja paikasta. Toiveissa olisi, että se päivä saataisiin sitten pikimmiten lyötyä lukkoon. En halua olla kihloissa vain sormusten takia, kyllä se häiden ajankohtakin täytyy sitten tietää.

Hiukan päälle kolmekymppisiä ollaan silloin molemmat

Neljät perinteiset kirkkohäät + juhlat, yksi siviilivihkiminen + juhlat yhdistelmä ja kahdet maistraattivihkimisien jälkeiset kahvitukset.

Siskoni piti miehensä kanssa oman näköisensä häät. Vihkiminen tapahtui juhlapaikalla ja hääpari oli ottamassa vieraita vastaan sitä mukaa kun heitä sinne saapui. Juhlat aloitettiin ruokailulla, vasta sen jälkeen oli vihkiminen ja vihkimisen jälkeen kakkukahvit. Juhlien alussa morsiamella oli hillitympi mekko ja ruokailun jälkeen hänelle puettiin varsinainen morsiuspuku. Vihkimisen jälkeen morsiuspari laskeutui lavalta vieraiden onniteltavaksi. Onnitteluiden jälkeen kilisteltiin kuohuvilla ja sitten nautittiin kakkukahvit. Hyvin meni, vaikka perinteistä poikettiinkin huomattavasti. Alussa oleva ruokailu rentoutti tunnelmaa kummasti Vieraat viihtyivät ja positiivista palautetta tuli paljon.

Olin vuosi sitten kaasona häissä, jossa vieraat toivoivat illalla, että hääpari avaisi lahjat jo juhlissa. Kerroin hääparille vieraitten toivomuksen ja morsiamen kommentti oli, että voivat avata, mikäli minä juonnan sen jotenkin. Käytännössä tämä ylimääräinen ohjelmanumero meni sitten niin, että hääpari otti pöydältä paketin kerrallaan, lukivat kortin, avasivat lahjan ja kiittivät siitä. Minä sitten siinä välissä höpöttelin omiani ja "haastattelin" hääparia. Lahjakortteja lukuunottamatta lahjat jätettiin esille ja vieraat saivat käydä katselemassa niitä. Minä keräsin ne sitten jossain vaiheessa pois kuljetusta varten. .

Itselläni on harkinnassa Unity sand seremony. Se on rituaali, jossa molemmat kaatavat eri väristä hiekkaa kauniiseen lasiastiaan, joka lopuksi sinetöidään. Symbolisesti astiassa yhdistyy kaksi oman identiteettinsä säilyttävää persoonaa, jotka yhdessä muodostavat erottamattoman kokonaisuuden. Läheltä katsottuna on mahdotonta huomata, mihin toinen loppuu ja mistä toinen alkaa - he ovat yhtä. En ole vielä tarkemmin tutkinut seremonia taustoja, mutta ajatuksena tuo on minusta todella kaunis.

Mieleeni tuli, että ns. puutarhaharso saattaisi ajaa saman asian. Se on valkoista, kevyttä ja ennenkaikkea edullista. Pienellä googlailulla selvisi, että virallinen nimi taitaa olla peiteharso. Sitä löytyy varmaan kaikista puutarhatarvikkeita myyvistä liikkeistä.

Sukunimen palauttaminen isälle ja kiittäminen lainasta on todella kaunis ajatus samoin se, että sen antaisi veljelle eteenpäin vietäväksi. Noissa on sellaista tiettyä herkkyyttä. Valitettavasti nämä vaihtoehdot eivät kuitenkaan ole mahdollisia omalla kohdallani. Ehkäpä minäkin laitan oman nimeni tuulen matkaan.

Huh huh! Olen kova askartelemaan, mutta eipä käynyt mielessäkään, että tekisin kaikille erilaiset kutsukortit. Joulukorttien askartelun suhteen minulla on jokin fiskaatio, että kaikkien tulee olla erilaisia. Monena vuonna olen sen urakan jälkeen päättänyt, että seuraavana vuonna teen ne sarjatyönä. Aina kuitenkin käy niin, että aika kultaa muistot ja niinpä sitä sitten taas väkerrellään viikkotolkulla vaikka minkämoisia kortteja...

Olemme sopineet, että mies yllättää minut Itse en sinänsä kaipaa suuria kikkailuita ja yltiöromanttisia eleitä, mutta avokki on antanut ymmärtää, että haluaa panostaa hetkeen. Saattaa tosin olla, että käytännön syistä päädytään siihen, että käymme yhdessä ostamassa sormukset ja that's it.

Emme ole puhuneet asiasta. Annan avokilleni vapaat kädet. Eräs päivä hän tuumasi, että meidän täytyy joku päivä käydä katsomassa niitä sormuksia yhdessä, jotta osaa ostaa mieleisen. Meinasinpa siihen sitten todeta, että toivottavasti tuo ei ollut se kosinta Jotain hällä lienee mielessä, sillä sanoi haluavansa valmistautua asiaan ja tuskinpa tarkoitti henkistä valmistautumista Ehkä kuitenkin toivon, että avokki kosii ilman sormusta ja sitten kävisimme siellä sormuskaupoilla. Tuntuu jotenkin hassulle, että käytäis yhdessä ostamassa sormukset ja sitten jäisin odottamaan sitä "yllätystä". Suuria en odottele, sillä romantiikka ja rakkautta löytyy arjestakin yllinkyllin

Me olemme sopineet, että avokki maksaa

Tasapuolisesti heippa kaikille! Taidanpa jo nyt liittyä (pientä syyllisyyttä potien) odottelijoiden joukkoon, kerta tunnuksetki ovat kaasoilun ajoita täällä valmiina. Jo jonkun aikaa meille on ollut "selvää", että menemme naimisiin 2015, joku voisi siis ajatella meidän jo olevan kihloissa. Pitkät (teini)kihlat kerran kokeneena tein aikoinaan päätöksen, että seuraavan kerran menen kihloihin vasta sitten, kun häidenkin ajankohta on jo sovittavissa. Ajatuksissani oli muutaman kuukauden mittainen kihlaus ennen häitä, mutta nykyinen avomieheni haluaa hiukan pidemmän ajan. Järjellä ajateltuna sinänsä ihan fiksua, kun kyllähän suunnitteluihin ja rahan säästämiseenkin menee aikaa. Alkuvuodesta juteltiin, että jos hän meinaa saada sen pitemmän kihla ajan, niin sitä on sitten tämän vuoden nimissä laitettava töpinäksi. Sen kummemmin en tunnusta painostaneeni Sormuksista ollaan käyty keskusteluja aika yleisellä tasolla. Ollaan juteltu mieleisistä malleista ja niiden hinnoista. Vähän aikaa sitten kävi ilmi, että hän oli ilmeisesti kuvitellut ne huomattavasti hinnakkaamiiksi. Viime viikolla hän tuumasi, että täytyy sitten käydä yhdessä niitä sormuksia katselemassa, kun ei hän luota siihen, että osaisi itsekseen mieleisen ostaa. En sitten tohtinut kysellä, että milloinkas sitä mentäis kaupoille (joko joko joko joko) Eli, kyllä, minä odottelen! Hyvin positiivisin ja luottavaisin mielin. Jos vain ei elämään tule suurempia mullistuksia tai hirmuisia rahareikiä, niin luulenpa, että syksyn mittaan alkaa tapahtua.