Lotto

Valtavasti kehuja sai häissämme kyyhkyjen vapautus kirkon portailta, joten hyvä että raaskittiin ne ottaa vaikka mietityttikin alkuun, että onko vain turhaa rahanmenoa. Meillä tosi onnistunut oli sormenjälkivieraskirja. (Siis paperille tulostettu puunrunko johon jokainen vieras kävi painamassa sormenjälkensä lehdeksi ja kirjoitti lehteen nimensä). Kaikki siis kävivät ja tästä tuli niin hieno että voi laittaa seinälle. Bingoa kehuttiin paljon ja sitä pelattiin suurelle kilpailuhengellä. Sopivan vapaaehtoista täyteohjelmaa odotteluun ym. Turhaakin turhempi oli kokoamani valokuvaseinä. Tämä oikeastaan siksi että bändin äänimies laittoi sen eteen pöydälle miksauslaitteensa (vai mikä se on?) niin ei niitä kuvia oikein päässyt katsomaan. Jos olisin tiennyt niin olisin laittanut tietty muualle, mutta näin jälkeen päin ajateltuna olisi voinut jättää tekemättä koko homman. Hyvää oli myös se etten turhaan ostanut häälaukkua. Laitoin isoon laukkuuni kaikki meikit ja muut tarpeelliset ja kaasot toivat laukun hääpaikalle. Laukkuun mahtui kaikki tarpeellinen ja mitään nättiä pikkulaukkua en sitten kaivannut.

Käytiin ostamassa itsellemme vissyä matkalla kirkolta juhlapaikalle, kun niin kovin janotti. Kun tehtiin kaupalta lähtöä, ei hääautomme enää lähtenytkään käyntiin. Kaiken lisäksi olimme kaikki kolme (siis minä, mies ja bestman-kuski) antaneet kännykkämme ennen vihkimistä jollekin muulle joten meillä ei kellään ollut puhelinta mukana. No siinä kun hetken pohdittiin mitäs nyt, niin yhtäkkiä auto onneksi päätti sittenkin hurahtaa käyntiin. Sen jälkeen meillä ei ollut mitään hajua reitistä juhlapaikalle, koska aiemmin olimme aina menneet toisesta suunnasta. Ja koska ei ollut puhelimia, ei ollut navigaattoriakaan. No löydettiin perille sitten kuitenkin, kerran vain tehtiin uukkari.

Tuonne toiseen ketjuun jo hehkutinkin, että meillä soittanut Viihdytin oli kyllä ihan huippu. Jos joskus vielä järjestän juhlat, mihin tarvitaan bändi niin saman Viihdyttimen kyllä varaan taas.

Bestmanit yllättivät! Olin etukäteen vähän huolissani miten suhtautuvat tehtäviinsä ja miten ylipäätään hoitavat homman. Bestmanit vetivät kuitenkin pisteet kotiin, paremmin ei olisi voinut mennä! Yllätin itse itseni ja pidin puheeni (vaikka olin aika varma sitä kirjoittaessa etten uskalla). Se että KAIKKI vieraat tanssivat niin ahkerasti yllätti myös. Ja se miten hyvin eri "porukat" sulautuivat yhteen ja pitivät hauskaa yhdessä, se oli ehkä kaikkein ihanin yllätys. Niin ja tosi yllättynyt olin minäkin siitä ettei vatsa vaivannut yhtään jännityksestä huolimatta, kun yleensä stressaan vatsallani ihan hirveästi. Ainiin, se että sulho päättikin hääpäivän aamuna ottaa mun sukunimen. Se tuli ihan yllätyksenä.

Itäharjun Viherpesulasta hain tänään uudenveroisen pukuni. Vein sen sinne heti häiden jälkeen maanantaina aivan järkyttävässä kunnossa ja henkilökunta lupasi tehdä parhaansa, mutta eivät luvanneet saada puhtaaksi. Erinomainen palvelu ja hintaakaan ei tullut kuin 89€.

Mun kampaus tehtiin Stockan Kuplassa ja meikki siinä vieressä Joe Blasco -pisteessä. Molemmista pelkkää hyvää sanottavaa! Olin tosi tyytyväinen morsiuslookiini!

Etukäteen kauhistutti rahanmeno. Nyt häiden jälkeen kun laskuja tipahtelee sähköpostiin, maksellaan melkein "mielellään". Siis esim. bändi oli meillä niin loistava, että ei yhtään harmita maksaa heille siitä, samoin valokuvaajat olivat tosi mukavia ja kuvaaminen hauskaa (vaikken kuvia ole vielä nähnytkään) jne. Ei olla laskettu tarkoituksella tarkkaa summaa, en halua tietää mikä häiden tarkka arvo rahassa on. Päivämme oli niin ihana, ettei sillä ole väliä, sen arvo mitataan ihan muissa asioissa.

No vähän aiheen vierestä, mutta mun mielestä on haikeaa luopua miehen sukunimestä! Siis mies otti mun sukunimen ja oon tosi tosi iloinen tästä, mutta välillä iskee haikeus, kun mies ei olekaan enää se samanniminen mies, johon alunperin rakastuin. Joten jos olisin vaihtanut omani, haikailisin varmaan vieläkin enemmän.

Ei yhtään. Mun mielestä oli niin kiva "hössöttää" ja järkätä häitä, että se oli vähän kuin harrastus mulle. Ja häissä tosi paljon kehuttiin sitä miten paljon olin nähnyt vaivaa, joten tuntui että sille sai sitten kiitostakin.

Edit. tuplat pois...

Tää oli niin vaikea keksiä. Mun kaasot näkivät paljon vaivaa häiden suhteen ja käyttivät paljon aikaa myös. Joten sitten keksin, että teen lahjat itse ja käytän niihin myös aikaa ja näen vaivaa. Joten minä kudoin kaasoille villasukat. Kaiken lisäksi vielä elämäni ensimmäiset pitsisukat. Tiesin että kaasoni arvostaisivat juuri tällaista vaivannäköä enemmän kuin jotain kallista lahjaa. Ja niin he arvostivatkin ja ilahtuivat selvästi aidosti sukistaan, jotka näin syksyllä olivat vielä käytännöllinenkin lahja. Lisäksi niistä jää sitten kiva muisto. Tämän lisäksi tarjosin kaasoille viimeisessä hääpalaverissa ruuat ravintolassa.

^meillä oli myös sormenjälkipuu. Tosin ihan tulostin netistä pohjan (googlella free printable thumbprint tree löytyy monenlaisia). Ja meillä sormenjäljet painettiin leimasinmusteella (oli siis syyshäissä punainen keltainen ja oranssi leimasintyyny). Ja nimi kirjoitettiin tussilla siihen lehteen. Tästä tuli tosi hieno taulu. Lisäksi meillä oli aikakapseli. Vieraat saivat kirjoittaa lapuille ennustuksia, muistoja, piirtää kuvan tai kirjoittaa toivotuksen. Laput laitettiin lasipurkkiin, jonka avaamme vasta hääpäivänämme vuosi häistä.

Pitää tulla tänne kehumaan meidän ihania hääkyyhkyjä! Tämä ohjelmanumero sai valtavasti kehuja vierailta ja tilanteesta on ihania kuvia. Vapautettiin siis molemmat kirkon portailta valkoiset hääkyyhkyt lentoon. Meidän kyyhkyt tuli Aurasta (häät Turussa) Kirstun lakasta. Kyyhkyjen omistaja toi linnut kirkkoon puoli tuntia ennen vihkimistä (tuli itse paikalle puku päällä, joten vieraat eivät arvaneet mitään, vaan mies sulautui joukkoon) ja antoi kyyhkyt meille käsiin kirkon ovilla ennenkuin mentiin ulos. Maksu suoritettiin etukäteen ja suorituksen jälkeen kyyhkyille alettiin opettaa reittiä. Hääpäivänä olivat lentäneet omaan lakkaansa 17 minuutissa! Kaikki yhteydenpito ja toiminta sujui erinomaisesti, joten suosittelen lämpimästi kaikille Turun seudulla häitään viettäville!

Meilläkin soitti häissä Viihdytin ja bändi oli ihan loistava! Suosittelen erittäin lämpimästi kaikille! Yhteensä soitti 4 x 45min settiä, eka setti meilläkin valssia ja tanssimusiikkia ja loppuilta bilemusiikkia. Turhaan etukäteen jännitin, että tanssiiko kukaan. Tanssilattia oli ihan piukassa koko illan. Laulajalla hieno ääni ja koko bändillä mieletön meininki! Kaikki vieraatkin kehui! Hyvän keikan lisäksi kommunikointi sähköpostitse tosi sujuvaa ja ystävällistä. 10+!

Tän asian kanssa on mieli muuttunut edestakaisin ties kuinka monta kertaa. En ole koskaan pitänyt nimestäni erityisemmin. Se on ruotsinkielinen, aika yleinen nimi. Kuitenkaan sitä ei osata missään kirjoittaa oikein ja puhelimessa se lisäksi kuullaan aina väärin. Sulhasella sen sijaan on hyvin tavallinen suomalainen nimi. Nimi on mun mielestä sopivan lyhyt ja ytimekäs (ja ei ole -nen -loppuinen), mutta vähän siinä tuo yleisyys häiritsee. Meillä on kaksi lasta, molemmat miehen nimellä. Kautta aikojen (no okei yhteisen 8v ajan) olen ajatellut, että haluan koko perheelle mieheni nimen. Olen jopa käyttänyt tätä perusteluna naimisiinmenemiselle. Jossain vaiheessa tässä vuoden sisään tulin sitten kuitenkin siihen tulokseen, että en vaihdakaan nimeäni, vaan pidän siitä kuitenkin enemmän kuin mieheni kovin tavallisesta nimestä. Olen lisäksi ollut lasteni kanssa eri niminen jo yli 4 vuotta, eikä se ole häirinnyt millään tavalla koskaan missään. No. Luulin lyöneeni asian lukkoon. Mutta muutama viikko ennen hääpäivää mies ottikin asian puheeksi ja ihmetteli, enkö ihan oikeasti aio vaihtaa. Aloin siinä sitten miettiä asiaa ja päätöksestä tulikin yhtäkkiä kovin vaikea. Tuntui, etten millään voi tehdä tätä päätöstä. Ja lopulta sitten kuitenkin tein. Valitsin miehen nimen. Tämä tuntui olevan hänelle tärkeää. Ja minusta on kiva että meistä tulee "Xxxxxxt", perheemme on siis tavallaan jonkin niminen "yksikkö". Lopulta päätöksen tekemisen jälkeen asia ei ollutkaan niin vaikea ja uuden nimen ottaminen tuntuu kivalta. Varsinkin kun parin viimeisen viikon aikana oon saanut tavata vanhaa nimeäni joka paikkaan ja katsoin että koemeikissäkin nimi oli kirjoitettu varauskirjaan väärin. Uutta nimeä ei kukaan kirjoita väärin. Niin. Loppuun vielä että mies kyllä myös pohti oman nimensä vaihtamista ja se oli ihan varteenotettava vaihtoehto, mutta koki sen kuitenkin työnsä kannalta hankalana asiana, joten ei sitten sen takia halunnut vaihtaa. Edit. Hääaamuna mies tuli toisiin aatoksiin ja 15min ennen vihkimisen alkua vaihdettiin lomakkeisiin meille molemmille mun nimi. Lasten nimet vaihdetaan sitten myös.