Tipsis

^Pakko päteä, mutta Kalevalan kauniissa korussa ei ole mikä tahansa "sininen kivi" vaan topaasi Sarjan toisissa on vihreä kvartsi ja savukvartsi.

^Juu en kyllä mielestäni erityisesti kohdistanut kommenttiani sinulle enkä eritoten 1990-luvuille. Pahoittelut, jos lainaukseni antoi sen kuvan, että se oli vain liittyneenä kummisetääsi, ja loukkaannuit. En puhut 90-luvusta, enkä huomannut, että sinä olit antanut vuoden -97. Ajattelin, että olisi tarkoittamani ajankohta olisi kaikille selvä, eli sama kuin sinäkin puhuit 1950-1970 ja sitä aiemmin syntyneet&aikuistuneet, vaikkakaan minusta 1980-luvulla "sinkkuilu" ja "testailu" ei ollut samalla tavalla hyväksyttyä kuin nyt. Minusta nykyajan "trendit", mm. yhden illan jutut elämäntapana, teinikihlat, ikuisuuksien avoliitto ja helpot erot eivät ole todellakaan kuuluneet vanhempieni tai meidän tuttavapiirin elämään nuoruudessa (60-75v.). Tämä on siis minun "kasvatukseni"/kokemukseni ja siksi varmaan itsekin haluan mennä naimisiin ja seurustelen vain tositarkoituksella. Minusta ei kuitenkaan voida verrata esim. 1990 syntyneen pikakihloja v. 2012 ja 1960 syntyneen pikakihloja v. 1997. Tätä pointtia yritin hakea, eli minusta parikymppisten pikakihlat ja teinikihlat (joista juuri käsittääkseni täällä purnattiin!!) eivät ole sama asia kuin vanhemman, 30v viiva keski-ikäisen ihmisen kihlat/naimisiin meno, koska HARVOIN nuorempana tietää yhtä hyvin mitä hakee ja ehkäpä tarvitsee juuri sitä testailu- ja kokemusaikaa ennen kuin on varma mitä on itse ja mitä haluaa toiselta. Ehkäpä jotain tähän tyyliin: http://www.feissarimokat.com/2012/11/suhde-vakaalla-pohjalla/ Kevennyksestä huolimatta haluaisin sanoa, etten tietenkään sano, etteikö 15-vuotiaista lähtien yhdessä olleet voisivat olla yhtä onnellisia yhdessä loppuelämäänsä kuin kolmannen aviomiehen kanssa olevat! Sehän on aina ihmisistä kiinni, miten hommassa käy, mutta ajan henki ko aikana sekä kasvuvuosina vaikuttavat asiaan.

Tarkoittaakohan Jossu tätä kuvaa: http://www.weddingby...lestones/116315 ?minusta nuo voisivat myös olla nimellä jälkiruoka- tai jäätelömalja

Vähn OT:nä: Minusta ei voi verrata omien vanhempiemme "naimisiinmeno-aikaa" nykyelämän menoon. Silloin ei "saanut" "testailla" vuosikausia eri ihmisiä, sinkkuilla jne. Silloin seurusteltiin vähemmän aikaa, mentiin nopeasti naimisiin ja tehtiin lapsetkin aikaisemmin.

Voisitko kertoa siinä ketjussa kertomassa reissustasi?

Yllättävää, että vain 62 % on valinnut olkaimettoman! Minusta tuntuu, että "kaikilla" on olkaimeton (hääohjelmissa, julkkishäissä, naikkareiden kuvissa jne. jne.) Onhan se nyt "muotia", valmistajien kuviakin kun katsoo, niin suurin osa olkaimettomia (luinkin jostain, että se on helpoin myydä, kun siihen voi lätkäistä olkaimet päälle tarpeen vaatiessa). Joillekuille kylä sopii hyvin hyvin olkaimeton, itse en lukeudu heihin (ja alkoi kirpparilla vähän pelottaa, kun voisin hyvinkin ostaa käytetyn puvun).

*

Viimeksi Tukholmassa käydessä kävi mielessä vierailla siellä, jos aikaa riittää, mutta ei mentykään Siljalla niin jäi välistä.. Silloin löysin vain tämän keskustelun ja tämän Ruotsin hääfoorumilta. Eli vaikuttaisi olevan perus-outlet-myymälä, palvelu vähän sitä sun tätä ja mekot itse etsittävä (ja merkattava). Eli ei kannata yksin mennä. Kannattaa ilmeisesti tsekata niiden kotisivut, että tietää, millaista hakee. Ja hinnatkin siellä näkyvissä. Tämmöisen vanhan blogikirjoituksen (2008) Tukholman liikkeistä olin joskus lukenut, ja sieltähän se googlen hausta löytyi

Komppaan piitu_a. Puhukaa! Jos riitoja ei sovita nyt, ne vain pahenevat ja aina samat vanhat jutut kaivetaan esille. Ei se pappi todellakaan tilannetta pelasta (pl. menette parisuhdeterapiaan sellaiselle ) Jos teillä on jo noin hyvin (pitkällä ja varattuna) häät suunniteltu ja vielä suht. kaukana tulevaisuudessa, niin unohtakaa ne täysin hetkeksi, ottakaa myös niistä hermoloma (jos ei toisistanne). Tehkää vaikka pikkureissu jonnekin. Seksin puute ei varmastikaan auta yhtään, sekin kannattaa kyllä selvittää keskenään, että onko "syy" vai "oire". Onko teillä muuttunut elämässä jokin muu asia? Onko (miehellä) enemmän stressiä töissä, onko joku läheinen sairas tai huonossa parisuhdetilanteessa? Jne. Ja jos ongelma on häihin menevä raha, niin sitten miettimään, voisiko niitä järjestelyjä vähän pienentää/halventaa. Taistelkaa toisistanne!

Aihetta on sivuttu myös: Ei toivotut avecit "Täytyy kutsua se ja se" Uusperheen kutsuminen Iänikuinen avec-käytäntö Onko pakko kutsua koko perhe

Olen kysynyt tätä tuolla suodatinpaperikukka-ketjussa jo kertaalleen, mutta onko wolttinen laskenut, paljonko yksi ruusu tulee maksamaan? Montako suodatinpaperia tarvitaan yhteen ruusuun? (jos ajtellaan ettei mene yhtään pieleen )

Aveceille on yleensä omat lasinsa (esim. konjakki ja sukulaisensa tarjoillaan jalallisesta pienestä laakeasta lasista, sherry taasen kapemmasta, olet varmaan nähnyt Bailey's mainoksessa myös ne matalat paksupohjaiset lasit jne.) Ainakin Iittalan sivuillavoi katsoa minun hienoille selityksille kuvan Olisin vähän kummissani, jos muuten "perinteisissä" häissä tulisi vesilasillinen Amarettoa (tai pullo ) eteen, mutta ei kait sitä mikään pakko ole varata "erikoislaseja", varsinkin jos on rennommat häät / ei pitopalvelua. Yleensä henkilökunta kaataa avecin valmiiksi laseihin, josta se otetaan itse tarjottimelta tai tarjoillaan pöytään. m. ei näköjään enää pampuliinaa auta, mutta jos jotakuta muuta sitten

Voihan se paita olla liituraita, valkoinen mustin, musta valkoisin tai jopa violetein raidoin. Mutta minusta myös kokomusta käy.

Kannattaa tosiaan lukea nuo liikekohtaiset ketjut, siellä on jo aika tarkkaan kerrottu, mihin myymälään kannattaa varata aika ja mihin voi kävellä vain sisään; sekä millaiset & minkäkokoiset tilat; saako ottaa valokuvia jne. jne. Yritysten nettisivuilla tuo myös usein kerrottu. Itse ottaisin kengät mukaan. Liikkeesäkin saattaa olla jotain sovituskenkiä, mutta aina parempi, kun oikea koko ja koron korkeus. Ja jos värien tarvitsee mätsätä En tosin ottaisi kenkiä vielä mukaan, jos olisin vain menossa katsastamaan tarjontaa (en tietäisi yhtään mitä haen) eikä olisi välttämättä edes tarkoitus sovitella kovin paljoa. Olisi turhaa raahata kenkiä mukana vain siksi, että haluaisi selvittää käykö valkoinen merenneito vai ivory prinsessa-malli paremmin päälle. Ja vielä siihen, että ujostuttaa olla alasti, niin komppaan Viljaanaa: alla voi olla aluspaita tai -mekko, niitä on kaikenlaisia olkaimettomista wonder-tuki-topeista lähtien

Minusta jokainen saa mennä ihan juuri niin naimisiin kuin haluaa! Ilmeisesti luulet ihmisten loukkaantuvan, kun ette järjestä juhlia? (Joiden suunnittelu siis on kirjoituksestasi päätellen aiemmin saanut suhteenne voimaan huonosti.) Kirjoitit, että tämä on teille oikea ratkaisu. No siinähän se vastaus tuli! Pähkinäisen kanssa olen samaa mieltä siitä, että kannattaa oikeasti nyt arvioida tuo, miten lähipiiri oikeasti suhtautuisi asiaan ja kauanko se "suuttumus" kestäisi. Vaikea kuvitella, ettei "kukaan enää puhuisi teidän kanssa" siksi että menitte naimisiin. Ja voittehan tosiaan harkita pientä aivan lähipiirin ravintolassa käyntiä tai kahvittelua teillä. Tai jos ette juhli mitenkään suvun/ystävien kanssa ja se alkaa myöhemmin kaduttamaan TEITÄ (ei siis muiden painostuksesta), niin voittehan aina järjestää jonkinmoiset juhlallisuudet myöhemmin, esim. vuosipäivänä. Ei ole mitenkään ennenkuulumatonta sekään. Jos vaikka paras ystäväni menisi salaa naimisiin, harmittaisi minua tietysti se, etten päässyt todistamaan niitä ilon hetkiä (tai vähän hössöttämään ), mutta se ei kyllä muuttaisi mitenkään meidän välejämme. Heillä olisi varmasti syynsä. Olisin vain iloinen ja nostaisin heille maljan seuraavan kerran tavatessamme. Keksin ainoastaan tämän tilanteen, jossa loukkaantuisin naimisiinmenosta: jos minulle paras ystäväni menisi naimisiin ja pitäisi juhlat, joissa olisi muita hänen ystäviään, mutta minua ei kutsuttaisi. Ymmärtäisin siis myös juhlat, joissa olisi vain parin perhe, vaikka en tällaisia häitä itselleni järjestäisikään.

Komppaan iialiia:a Minusta tehtävät kuuluu jakaa kunkin oman kiinnostuksen (esim. harrastaako askartelua tai tietääkö paljon kukista/somistamisesta, onko hyvä organisoija vai parempi juontaja) ja halun (kuinka paljon hommia haluaa etukäteen, kuinka paljon itse päivänä) mukaan. Väkisinkin sijainti aiheuttaa kaksin (sinä+ 1 kaaso) tekemistä sekä yksin tekemistä, kun kaasot eivät tunne toisiaan. Kun näin on, niin en jättäisi tehtäviä heidän "jaettavakseen". Sitä paitsi, kaasot ovat apuna, eivät Bridezillas-tyyliin orjina. Minusta parasta olisi tehdä lista kaikista asioista, joissa toivoisit apua heiltä. Ja sitten juttelisit heidän kanssaan kasvokkain / puhelimessa/ ryhmä-chätissä / skypessä tms. asiasta. Ja molemmat voisivat sanoa, mihin ja kuinka moneen asiaan haluavat osallistua. Esim. toista ei kiinnosta teemavärien suunnittelu, mutta on supliikki tyyppi, joten voisi toimia seremoniamestarina tai auttaa tarjouspyyntöjen kanssa. Kun taas toinen olisi mielellään makutuomarina pukuostoksilla ja askartelisi häähärsylää. Yms. tajusit varmaan mitä tarkoitin. Näin myös voisi tulla jokin tekeminen, jossa tapaisitte kolmelleen, vaikka "kuoharia ja askartelua" -ilta teillä, ostosreissu Tallinnaan tai top3 juhlapaikkojen katsastus.

Sillä lähtökommentilla tarkoitin, että minä (sarkastisena ihmisenä), olisin siksi kiittänyt oikein kovasti kivasta seurasta, että olisivat ehkä voineet tajuta, millaisia törppöjä ovat olleet. Ja paistinpannun heiluttelu oli siis heille suunnattu! Toivottavasti purkamisesta oli apua! Tuntuu, että olet hyvällä ja realistisella itsetunnolla varustettu, kun "huonosta kohtelusta" huolimatta halusit auttaa, ja menit häihinkin, etkä näyttänyt juhlassa morsiamella miltä tuntui. Taustat tuohon avec-asiaan saivat minut kyllä vieläkin enemmän kummastelemaan, mutta eihän asiaa enää voi muuttaa.. Toivottavasti asiat rouvan kanssa järjestyvät (tavalla tai toisella) Minusta on oikein hyvä tuoda toisiakin näkökulmia KESKUSTELUpalstalle -kiitos, että jaoit kokemuksesi Tervetuloa vaan jäseneksikin, etkös maininnut, että teilläkin olisi se "i" tulossa lähivuosina muoks. siis av(i)oliiton "i"

Olipas jonppu salaperäinen Ensimmäisenä tuli mieleen Kultajousen Princess sormus timanteilla ja pinkeillä safiireilla C28301. 650e

winku:lta hyvä pointti, joka kannattaa tarkistaa aina. Tuolla kukkaosastolla on myös keskusteltu aiheesta "kimppu" ja "hääkimppu", tavallinen kimppu tehdään ilmeisesti (=yleensä) tarkoitukseen, jossa se otetaan kääreestä ja laitetaan maljakkoon. Hääkimppua kuitenkin kanniskellaan aika pitkiäkin aikoja, joten se on tehty kehikkoon tai muuten tukevammin ja usein siihen tehdään jonkinlainen kosteutussysteemi myös (mitä ne huokoset pallot nyt onkaan nimeltään). Tällaista sieltä muistan lukeneeni, ja varmasti pitää usein paikkansakin. En tue siis tätä hää-lisä -asennetta, että rahat vaan pois, mutta kannattaa verrata mitä sillä hääkimpulla tai hääkampauksella on oikeasti eroa. Voihan sitä vaikka soittaa ensin ja kysyä toisesta ja mennä käymään ja kysyä toisesta, jos epäilee, että vastaus on muuten vilpillinen Tai lähettää kaverin. m. olipas sekavasti sanottu

Sormuksen hintaan vaikuttaa enemmänkin kullan määrä ja työtunnit, kuin pelkät kivet (tietysti sitten vaikuttaa se kiven koko, laatu ja hionta, kuten timanteissakin). Safiirit ovat kuitenkin edullisempia kuin timantit. Ongelma on pikemminkin löytäminen kuin hinta, teetettynä juurikin safiirien hinnan vuoksi pitäisi tulla halvemmaksi kuin vastaava timantilla. Tässä muutamia ulkomaisia nettikauppoja, josta olen "hintaa" katsellut. Huom. monissa on 9K "kultaa". Otin tuon listan jostain omista tiedostoista, eli kaikilla sivuilla ei vältt. pinkkejä safiireja. www.myloveweddingring.com www.samsclub.com www.chanti.fi www.21diamonds.fi www.jewelsforme.com www.angara.com www.overstock.com www.thenaturalsapphirecompany.com http://sapphirering.org.uk www.thediamondstore.co.uk www.sapphirerings.org www.princessengagementrings.co.uk

En ollut huomannut surullista tarinaasi syyskuussa Olisin neuvonut juttelemaan morsiamen kanssa, siitä haluaako hän todella sinut pitää "lähipiirissään". Polttareissa varmasti aika lentää, kun juttua riittää, ihmisiä ja tekemistä tulee joka suunnalta jne., eikä silloin välttämättä tajua, että joku vieraista yrittää keskustella jostain muusta. Ja jos tämä yksi sitten kyllästyy yrittämiseen, toiset ajattelevat helposti, että "tuo on tuollainen murjottaja", sitten varmaan tyrkytetään sitä alkoholiakin, ja kun se ei "kelpaa", niin sitten voi surkutella jossain foorumilla, että "kaverini ei tullut yhtään juhlamielellä polttareihini, eipä taida kiinnostaa koko häät häntä". Tarkotan tällä, että joka asialla on kaksi puolta, eikä sitä toista puolta voi tietää muuten kuin juttelemalla asiasta. Todella harmillista, että muut polttarivieraat ovat olleet noin sokeita/välinpitämättömiä myös itse hääjuhlassa, minusta hyviin tapoihin kuuluu ihan muu käytös. (Päättelin tässä että et ole mikään "outo hiippari", koska itse sanoit, että muissa polttareissa on ollut mukavaa ja olet saanut ystäviä ) Todella kummallista, ettei 10 hengen porukasta kukaan ole tajunnut koko polttari-iltana.. Joten arvailisin, että ovat sitten vähän sellaista inside-juttu porukkaa, jonka kasvatukseen ei ole kuuluneet samat käytöstavat. Harmi myös, ettet ottanut asiaa esille morsiamen kanssa ennen häitä (kertonut, että haluaisit olla mukana jutuissa, vaikka et halunnutkaan ryypätä -ei auta mitään valittaa noin ison porukan juhlakalulle, että "yhyy et ollu mun kaa" yms. -en sano että sinä niin olisit ajatellut). Yleensähän morsiamet valittavat, ettei kavereita kiinnosta hössöttää hääjutuista tai että kukaan ei auta (tarjoa apuaan) esim. askarteluissa!! Sinä olisit kuitenkin käsittääkseni halunnut olla enemmän osallisena. Luulen kyllä, että lähtökommenttisi ei valitettavasti ole herättänyt pöytäseuruetta tavalla, jolla toivoit. Luultavasti ajatus on ollut (arvaan muun käytöksen perusteella) "noniin ei se osaa olla muiden ihmisten kuin sen oman kullan kanssa / ihme kiire kotiin kököttämään / noin se taisi polttareissakin ajatella, että kun vaan pääsis pois oman kullan kainaloon". Itse olisin varmaan kiittänyt heitä oikein kovasti mukavasta seurasta, hersyvästä keskustelusta ja kivasta tunnelmasta Ehdottaisin kuitenkin, että juttelet vielä tuoreen rouvan kanssa sopivassa välissä kotvasen kuluttua, jos hän on sinulle tärkeä, ja koet, että muuten olette (olleet) ystäviä, joiden ystävyys säilyy opiskelujen jälkeenkin. Hän on voinut jostain syystä kokea, että hää-jutut eivät ole sinun juttusi tai että jo kolme lusikkaa sopassa on liikaa. Älä anna ajan kuitenkaan kulua liikaa, tai jätä asiaa sikseen odotellen, että ystävyys vain hiipuu pois, koska niin taatusti menetät ystävän! Se on tietysti tuoreen rouvan häpeä, jos ei halua ystävyyttänne säilyttää. muoks. sinulla olisi varmaan ollut mukavampaa häissä, jos olisit saanut myös tuoda avecin. Tässä varmaan oli taustalla se kuuluisa budjetti/tilaongelma + etteivät tunteneet avomiestäsi. Olisivatko sitten kutsuneet hänetkin, jos olisi käynyt selväksi, että se tarkoittaisi sinulle viihtyisämpiä juhlia ja teille 4:lle mahdollisuutta kaverisuhteeseen (=tavanneet hänet häissä), mene ja tiedä.

Ymmärrän molempia kantoja, ja mielipiteeni on siksi jakomielinen Toisaalta olen etiketin kannalla, eli vastakkain: näin on tosiaan hieman avoimemmassa asemassa vierustoveriin, ja keskusteluun voi osallistua jopa 6 henkeä (keskellä vastakkain istuva pari aloittaa keskustelun). Vierekkäin istuessa tulee tosiaan tuota supattelua (vaikka silloin voikin maistaa toisen lautaselta ) Printsessa on oikeassa siinä, että usein pöydät ovat aika kapeita, ja voi olla noloa katsella/potkia pöydän alla jotakuta ventovierasta. Mielummin vaihtaa hymyjä ja katseita oman kullan kanssa. Ymmärrän myös vierasta, joka kirjoitti tylsistä häistä. Jos on tosiaan noin kurjaa ollut, ettei kukaan pöydästä ole vaivautunut edes small talkkaamaan (taitaa olla vähän tätä suomalaisuutta.. ), niin sitten tietty menee se aika paremmin kun on joku, jolle puhua. Itse olen sen verran sosiaalinen tapaus, etten tarvitse "tukea ja turvaa" juuri siitä viereiseltä penkiltä koko ajan, ja vaikka onhan se kivaa kuiskutella omia vitsejä yms. käsi kädessä, niin en kyllä tekisi niin seurueessa. Tanssiessa/ulkona/kotona voi sitten yllinkyllin puida asioita, joita ei muut saa kuulla. Kyllä sen verran pitää kohteliaisuutta olla, että edes yrittää jutella pöytäseurueensa kanssa. Mutta jos pöytä on leveä (tai jotkut julmetut koristeet keskellä), että vastakkain istujilla menee pöydän yli huutamiseksi, niin sitten ehkä harkitsisin vierekkäin plaseerausta pöydissä, joissa vieraat eivät tunne toisiaan. Kaveripiirin, tai toisensa tuntevien sukulaisten, kanssa ehdottomasti vastakkain. Itse kuitenkin plaseeraisin vieraat vain pöytiin, saisivat sitten itse valita istumapaikan, häissä (vrt. avecilliset juhlailliset) on paljon sinkkuja sekä perheitä (ei voi laittaa lapsia erilleen vanhemmista, ei ole minusta reilua laittaa myöskään vain toisen vanhemman viereen). Lisäksi joku esim. vanhempi henkilö/invilidi/pienen vauvan vanhempi voi tarvita apua tai enemmän tilaa, jolloin se tietysti "sekoittaa" järjestystä.

Minuakin hieman kummastutti, kun pari vuotta seurustellut 25+ v. pari meni kihloihin ja olivat ihan ihmeissään kun kysyin, että millonkas on sitten häät. Ei kuulemma pitkään aikaan, kun "kirkkohässäkkä" (=häät) maksaa niin paljon. Ei siinä siis mitään, että haluaa säästää ja pitää juuri sellaiset häät kuin aina halunnutkin, mutta tuli vähän semmonen kuva, että muita ihmisiä kiinnostaa ne isot "hässäkät", ja pari itse ei halua naimisiin ollenkaan (ei kelvannut ehdottamani maistraatti ja pienet juhlat lähipiirille). Ilmeisesti tässä suvussa myöskin noita keski-ikäisten iki(teini)kihloja. Minulle kihlaus on lupaus avioliitosta (yllättävä mielipide tässä ketjussa -tiedetään!), ja vaikka olisikin varmasti kutkuttavaa olla "kihlattu" "avovaimon" sijaan, niin koko pointti on kuitenkin tulla vaimoksi! Kihlauksen jälkeen tulee minusta mennä naimisiin, sanotaan vaikka 2v sisällä (riippuu esim. vuodenajasta), tai jos kerätään rahaa/ei halua pienen vauvan kanssa samaan aikaan juhlia tms. niin kuitenkin ajatuksen pitää olla "mennään naimisiin v.2014 tai sitten kun vauva on 1v" tms. eikä "mennään sitten joskus hamassa tulevaisuudessa". Enpä usko, että tällä foorumilla nämä "sitten joskus, jos vaikka sattuis kiinnostamaan" ihmiset kirjoittelevatkaan, joten ei ihme, ettei kovin kiihkeää keskustelua ole saatu aikaan

En yksissäkään ennen 25v ikää. Paitsi parissa vihkiäisissä "kuokkimassa" (olin museokirkon opas). Nyt yhdet häät takana, ja nappasin kimpunkin edit. Tuon jälkeen olen ollut vielä kaksissa häissä ja seuraavat onkin (tämänhetkisen tiedon mukaan) omat edit. vielä yhdet häät vietettiin (ensimmäiset ei-kirkkohäät) ennen meidän häitä

En löytänyt omaa keskustelua tälle, enkä oikein hyvää hakusanaakaan, mutta varmasti asiasta on keskusteltu jossain vierasmäärien yhteydessä. Kysymys kuitenkin kuuluu: suhtautuminen vieraiden kutsumiseen kahdessa erässä, eli toiselta listalta kutsutaan sitä mukaan kuin ensimmäiseltä listalta jättäytyy pois? Antaako esim. omille kavereilleen/työkavereilleen/kaukaisemmille sukulaisille listalla B kuvan, että ovat "täytevieraita" vai vähemmän tärkeitä? Entäs jos lista on niin päin, että ykköslistalla kaverit, ja kakkoslistalla sukulaiset? Jos saisin kutsun "kakkoslistalta", saisinko edes tietää sitä (ellei kutsu tule pari viikkoa ennen juhlaa tai häthätää suullisesti) ? Itse olisin mielissäni kutsusta, tod.näk. budjetti tai tila on ollut rajallinen, ja pari on kuitenkin kutsunut minut ja halunnut maksaa ruuastani yms. koska haluaa minut paikalle. Ei koska täytyy saada joku sille penkille istumaan (en oikein usko, että kukaan kutsuisi lisää ihmisiä, siksi että rahaa ei vielä ole mennyt tarpeeksi tai koska juhlatilassa on liikaa tilaa). Tarvitaanko koko kakkoslistaa edes, eikö oma lista pitäisi tehdä niin, että siellä on todellakin vain ne ihmiset, joiden kanssa haluaa olla?