Tipsis

Vierailta sai kiitosta erityisesti meidän häiden rento tunnelma Osaltaan se syntyi siitä, että osa vieraista tutustui toisiinsa jo perjantaina; ja osaltaan myös meidän ja avustajiemme ja läheistemme käytöksestä. Juhlan alussa meillä oli tutustumis"leikki" (vanhoja kuvia kaikista vieraista), juonnot olivat rempseitä, kuten mekin ja istumajärjestyksen olin suunnitellut huolella. Tuo "leikki" oli ehdottomasti kaiken vaivan väärtti!

Mielestäni emme olisi tarvinneet bändiä ollenkaan, mutta kun sulhanen 3 kk ennen häitä ilmoitti, että "häissä nyt vaan kuuluu olla bändi", mutta ei oikein tehnyt asialle mitään, niin meille tuli sitten jo alunperinkin hieman köh, no kyseenalainen "hää"bändi. Hauskoja veikkoja, mutta soittamansa kappaleet eivät uponneet vieraisiin (soittotaidoissa ei siis ollut mitään vikaa) ja esim. sulhanen ei tainnut tanssia kappaleen kappaleita heidän esiintyessään (poislukien häävalssi, jonka he opettelivat ekstrana meille). Itse olin tanssimassa biisejä välillä ihan "omasta tahdostani", mutta välillä myös siksi, että kun siitä oli maksettu ja halusin tsempata muita tanssimaan & pitää seuraa niille, jotka tanssivat. Mielestäni se 500e oli täysin kankkulan kaivoon heitettyä, mutta sulhon mielestä bändi vain kuului sinne, ihan sama millainen..

Kirjoitinkin jo tuohon pihien lahjojen ketjuun, mutta tänne sopinee paremmin. Me ilmoitettiin kutsussa, että tärkeintä on ihmisten tulo paikalle, mutta silti yhtä vierasta lukuunottamatta kaikki toivat jonkun lahjan (ja vielä pääasiassa listaltamme, jolla siis oli myös noita aineettomia toiveita). Saatiin lahjoja jopa sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät päässeet häihin ja erityisesti siitä oltiin äimistyneitä, jos ei ollut tarpeeksi uskomatonta, että saatiin upeita lahjoja ja isoja lahjoituksia häämatkalle Yksi häihin tullut ihminen ei kuitenkaan tuonut mitään lahjaa, ei edes korttia ja hän ei ole vieläkään maksanut majoittumistaan hääpaikalla (plus aiheutti meille käytöksellään lisäkuluja), joten se on kyllä jäänyt muistiin..

Meillä vieraista 99 % toi aivan ihania ja antaliaita lahjoja, vieläkin olemme ihan äimistyneitä! Muutaman vieraan käytös ihmetytti vähän, kun häiden jälkeen käytiin kortit ja lahjat läpi, mutta olin jo unohtanut asian täysin, kunnes luin tämän ketjun otsikon. Piheistä häälahjoista en aio mitään sanoa siksikään, että oltiin sanottu vieraille, että tärkeintä on läsnäolo ja edelleen ollaan sitä mieltä! Mutta yksi vieraista ei tuonut edes korttia eikä ole vieläkään maksanut majoittumistaan hääpaikalla, joten hänen käytöksensä ei mielestäni ole ollut ok.

En. Käytän huulipunaa todella harvoin, joten laitettiin joku hento sävyttävä vain, jonka päälle sitten jossain vaiheessa iltaa vedin omaa sävyllistä huulirasvaa (johon huuleni ovat koukussa). Puuteripaperi ja kajalkynä olivat kyllä varalla laukussa, mutta en muistanut/kerennyt tai edes kokenut tarpeelliseksi niitä. Olin todella yllättynyt meikin kestävyydestä! Se tehtiin aamulla, 4-5 tuntia ennen kuvauksia ja vihkimistä ja vielä hotellihuoneessa aamuneljältä kun katsoin peilistä, se näytti todella hyvältä ottaen huomioon kuluneen ajan ja tanssimisen yms.

Kaksi kuukautta häiden jälkeen rahanmeno ei oikein tunnu missään, mutta ei kait se ennen häitäkään tuntunut kovin. Budjetti oli 8000e ja tarkoitus oli järjestää vähällä vaivalla ja järkevällä rahankäytöllä hauskat juhlat - tämä toteutui ja ylikin, loppusumma oli n. +10%, ylitys syntyi lähinnä koska päätimme hankkia jotain ekstroja Jossain vaiheessa hieman tietysti mietittiin, että onko järkeä laittaa tuollainen summa yhteen päivään, mutta nyt ei kyllä kaduta yhtään eikä mikään! Asiaan varmasti vaikutti sekin, että meillä oli säästöjä ja loput säästettiin suunnittelun aikaan, joten missään vaiheessa ei tarvinnut miettiä, että mistä saa rahat tai riittääkö ne yms. sekä se, että tiesin, mihin rahat menivät ja tiesin hankkineeni ne parhaalla mahdollisella hinta-laatu-suhteella. Hääpäivä oli myöskin kaikkea, mitä toivoimme ja enemmän

Mutta sitä työtä voi tehdä niin monella tavalla: jotkut paneutuvat tosissaan pariin ja juuri heidän häihinsä, kun taas jotkut toiset höpisevät samat litaniat kaikille vaivautumatta sen kummemmin (molempia olen nähnyt lähipiirini häissä).Juu ja meillä ei ollut pappia, mutta vihkijälle toki lähetettiin kiitokset, aivan kuten juhlapaikan henkilökunnalle ja molemmille esiintyjille. Me ei kyllä sen kummemmin kiitetty pappia kuin mitä alttarilta lähtiessä kätellessä. Ei tunnettu pappia etukäteen ja vihkimistä edeltävässä "tapaamisessa" ei hänkään meihin yrittänyt tutustua ollenkaan ja vihkipuhe oli juuri tuollainen "one fits all", joka harmitti vähän, kun kaikilla muilla lähiaikoina avioituneilla ystäväpareilla on ollut paljon tai edes vähän persoonalliset vihkipuheet, joissa on jotenkin huomioitu se, että miksi pari on yhdessä.

Häistä säilytetään -vieraskirja ja sitä varten otetut kuvat sekä tietysti muut kuvat ja videot + onnittelukortit -yhden kutsun, kiitoskortin, menukyltin, jotka olisi tarkoitus liittää vieraskirjaan muistoiksi -koristeina toimineet lasit (lähinnä siksi, koska niiden myyminen on vaikeaa) -kakunkoristeen (puolet, eli moottoripyörän pienoismalli oli jo meillä) Kengät, laukku, alusvaatteet ja korut olivat omia jo olemassa olevia, joten ne tietysti omistan edelleen. Hiuskorun ajattelin myös pitää jatkossa juhlia varten. Edit. + hääsuunnitelmakansion

^ Riippuu vähän, että paljonko on "maistelu". Mä selvittäisin ensin, että sisältääkö se yhdet vai kaksi kokonaista annosta per ruokailija ja omat kakkupalat jne. vai jaettu pikkulautanen (kuten vaikka amerikkalaisissa kakunmaistiaisissa on usein semmoisia minimuffineja kakkua markkeeraamassa). Jos ravintolassa annoksen hinta on esim. 15-35 € ja jälkiruoka on n. 4-9 €, niin kaksi aikuista kuluttaa 35-90 € siihen, että maistaa (jakaa) kahta pääruokaa. Tuossakin tapauksessa 100 € olisi siis liikaa. Jos taas satasella saa 2+2 oikeaa pääruokaa ja jälkkärit, niin hinnaltaan ok, mutta kuka jaksaa sitten syödä ns koko rahan edestä... Tuossa saattaa olla kyse siitä, että monia ruokia ei voi tehdä vain kahdelle, vaan on hankittava isompi erä aineksia ja laskutetaan sen mukaan + erilliset työtunnit. Meillä oli se etu, että pitopalvelu tekee "koko ajan" ruokaa, joten oltiin vain pisara meressä eikä erillis- ja erikoistilaus.

Omasta mielestäni hymyilin, mitä nyt sitten välillä itketti, kun satuin katsomaan läheisiäni, jotka tuhersivat itkua. Kuvista kuitenkin kävi ilmi, että aika vakavana olin siinä kohdassa, kun isän käsikynkästä vaihdoin sulhasen käteen Kuvista kävi muutenkin ilmi, että hymy oli muutenkin paaaljon leveämpi sitten vihkimisen jälkeen

Näin juuri tapahtui, eli kun sulho näki minut ensimmäisen kerran (ennen valokuvausta), hänestä näki, että pitää näkemästään ja kehui kauniiksi ja vaikka mitä, itse olin sen verran liikuttunut, etten edes muista kaikkea. Vähän harmittaa, kun en muista, että sanoinko itse mitään takaisin komealle sulhaselleni! Alttarille tullessa (huntu oli lisänä valokuvaukseen) hänestä myös vain näki sen rakkauden ja ihailun Myös vierailta tuli kehuja, ihan näitä "perus"kommentteja, "olet kaunis", mutta myös sitten yksityiskohtiinkin vieraat kiinnittivät huomiota, esim. värillisiin kenkiin tai pieneen sievään kimppuun.

Oletin, että itken kirkossa vähintään urkujen soidessa (valitessa jo rupesi itkettämään), mutta kunnon pillittämiseltä säästyttiin. Itku meinasi varmaan jännityksestä tulla valokuvaukseen mennessä, kun olimme näkemässä toisemme ekaa kertaa ja herkistyin kyllä siinä sitten kun nähtiin toisemme. Lisäksi alttarille kävellessä olin herkistyneessä tilassa, varsinkin sitten kun näin tiettyjen läheisten tuhraavan itkua ja sormusvaloja sanoessa piti myös vähän henkäistä liikutukselta. Yllätin siis itsenikin etten vollottanut

Ei saatu tavaralahjoja kuin ihan muutamat, sunnuntaina käytiin ne ja kortit läpi. Häämatkakassatiliä käytiin katsomassa ehkä häiden jälkeisenä keskiviikkona ja sieltä selvisi loput kohteet sitten.

Oikein hyvin. Minulla oli kylläkin "vain" n. metrin laahus. Laahus oli ylhäällä vasta häävalssissa ja oli tarkoitus, että se loppuillan tanssia varten ylhäällä pysyisikin, mutta jo toisessa tanssissa BM vaimoineen steppasi sen päälle ja nappi irtosi, joten kävellessä annoin laahuksen tulla vain perässä ja luotin siihen, että ihmiset väistää (ja näin tapahtui), sitten bilettäessä pidin sitä toisella kädellä välillä. Onhan se esim. kirkossa otetuissa kuvissa upean näköinen

Ei rakkoja ja jaksoin hyvin, koska kengät oli tutut (muutaman kerran käytetyt omat juhlakengät). Mukana oli kyllä varakengät, mutta ei tullut tarvetta edes ajatella niitä.

Samaa mieltä edellisten kanssa. Helpotti liikkumista ja toi juuri tuon kivan keinunnan ja ennen kaikkea oikean muodon merenneitomalliseen pukuun. Pinkit kengät kurkistelivat myös kivasti helman alta myös vanteen takia. Vessakäynnit sujuivat yksin, kun helmat sai vanteen sisään.

Häiden jälkeen maksettavaksi jäi juhlapaikan loppulasku sekä valokuvaajan laskun loppuosa. Juhlapaikan kanssa jouduimme vääntämään sopimattomista yllätyskuluista, joten ehkäpä reilu viikko meni häistä sen maksamiseen. Valokuvaajan lasku tuli viimeisten kuvien mukana eli 3 vk häiden jälkeen ja se maksettiin samantein.

Jaa-a Kuukausi häistä ja ei ole vielä tullut tarvetta rouvatukalle Jotenkin ei tässä ole edes ehtinyt miettimään kampaajalla käyntiä, kun häitä ennen värjättiin + leikattiin otsis. Saa nähdä miten noin talven tullen taikka värin kulahdettua se mieli sitten muuttuu... Jossain vaiheessa kuitenkin tulee kyllä tuo polkka takaisin.

Me toivoimme lapsivapaita häitä ja paikalla oli vain yksi pieni sylivauva, joka oli todella hyväkäytöksinen tai hyväuninen tai jotain Huutoa en kuullut ollenkaan edes kirkossa ja juhlissa vauva ilmeisesti nukkui tyytyväisenä ulkona vaunuissa pitkään, että vanhemmatkin saivat rauhassa syödä/juhlia.

En halunnut olla humalassa, koska halusin pystyä nauttimaan ja muistamaan koko hääpäivän. Hiprakassa tuli varmasti oltua varsinkin tanssimisen alettua, mutta ei mitään kännäystä tmv. Alkoholia meillä oli tarjolla runsaanpuoleisesti (ainakin ylijääneestä määrästä päätellen), mutta ei siinä oikein olisi varmaan edes kerennyt "kännätä" Eikä vieraissakaan tapahtunut mitään ylilyöntejä, vaikka juurikin omanikäinen väki pitkään meidän kanssa juhlikin ja pyrki parhaansa mukaan verottamaan juomia

Aamulla kävin ostamassa kukat äitini kanssa ja kolmen maissa saavuimme juhlapaikalle laittamaan koristeet paikoilleen. Samoihin aikoihin alkoi saapua myös juhlapaikalla majoittuvia vieraita ja osa auttoi laittamaan pöytäkoristeet paikoilleen (kattaus ym. juhlapaikan hommia). Sen jälkeen lilluimme paljussa, saunoimme, grillasimme jne. kavereiden kanssa loppuillan, kunnes about 23 aikaan lähdimme kotiin nukkumaan.

Kyllä. Olin suunnitellut ja valmistellut kaiken mahdollisimman hyvin, ettei mitään "hommaa" tai kytättävää jäänyt "häiritsemään". Suunnitellussa aikataulussa mentiin jopa lähes minuutilleen, vaikka homma eteni omalla painollaan jne. Meillä oli huiput avustajat ja heidän kanssaan oli myös asiat käyty läpi etukäteen. Apua saatiin myös pyytämättä muiltakin, iltapala esim. vain ilmestyi pöytään. Tunnelma oli halutun rento Ennen valokuvausta jännitti kyllä, kun nähtiin ensimmäisen kerran (tuota samaa, mistä Raitaa kirjoitti) ja juhlapaikan moka kasvisannosten kanssa harmitti, mutta mikään ei kyllä pilannut/häirinnyt päivää.

Huonosti, katsoin vielä puoli kolmelta kelloa. Herätys oli seitsemältä. Olimme perjantaina laittamassa juhlapaikkaa sekä hengailemassa (palju, sauna, grillaus jne.) kavereiden kanssa siellä (heillä vielä bileet jatkuivat kun lähdimme klo 23) ja vaikka autossa väsytti, oli kuitenkin vissiin kierroksia sen verran, ettei uni tullut. En kuitenkaan stressannut mitään tai käynyt läpi unohtuneita juttuja. Hääpäivänä vähät unet eivät kuitenkaan tuntuneet missään, ei väsyttänyt ja juhlittiin kolmeen asti vieraiden kanssa ennen kuin lähdettiin hääsviittiin, jossa ei myöskään heti uni tullut...

Oltiin sovittu, ettei osteta huomenlahjoja, mutta kävin sokeroinnissa yllätyksenä. Ja onneksi kävin, kun sulhanen oli ostanut minulle kuitenkin lahjan...

Me oltiin sovittu, ettei hankita huomenlahjoja, mutta sulhanen oli salaa käynyt ostamassa minulle rannekellon (ns. parempi arkikello, joka oli vielä oikean värinen ja kokoinen -täytyy myöntää, että vähän yllätyin, kuinka hyvin oli ostos onnistunut!)