Tipsis

Kissaihmisenä voisin ihan hyvin antaa häälahjaksi kissan tarvikkeita, jos hääpari niin toivoo. Olen ehkä hieman vanhakantainen. Mun tarvii myöntää, vaikka eläinihminen olenkin, että pitäisin toivetta hieman outona, koska kyseessä on teidän_häät ja teille_tarkoitettu_häälahja, ei kissanristiäiset (). Jotenkin siis vierastan ideaa, että lahja annetaan jollekulle, jota ei ko. juhlissa juhlita. Häälahja kun on kahdelle ihmiselle tarkoitettu, niin jotenkin se minusta vielä eroaa siitäkin, että pyytää vaikka rippilahjaksi jotain lemmikilleen (tässä on sekin, että lemmikkitarvikkeiden hankintahinta on eri suuruusluokkaa 15-vuotiaalle kuin aikuiselle parille). "Lieventävänä" asianhaarana pitäisin kuitenkin toiveita, jotka kohdistuvat kaikkiin [siis pari+eläin], esim. joku kurssimaksu tai yhteinen harrastusväline. Onhan niitäkin, ketkä pyytävät osoittamaan mahdolliset lahjat hyväntekeväisyyteen, eihän silloinkaan pari itse saa mitään..ja tätäkin pidän kyllä hieman hankalana antajan näkökulmasta, joten olen sillai outo Tietysti jos antaisin rahaa ja käyttäisitte sen kissatarvikkeisiin, niin minkäs sille sitten voisin, rahathan on teille annettu, että jotain itsellenne ostatte. Kuten Gydakin, suosittelen pikemminkin yhteistä tekemistä teille tai yhdessä lahjanantajille. Me ainakin saatiin lahjoina monenlaisia aineettomia lahjoja, esim. pääsylippuja kahdelle, mutta myös kokemuksia lahjanantaja/ien kanssa, joista ainakin itse olin iloinen, sillä siten saa varmistettua, että tulee nähtyä varmasti näitä ystäviä. Rahaton ja aineeton lahja voi olla vaikka muutto/siivous/lastenvahti/istutus/remppa/jne apu tai illanistujaiset yms.

^ Mä olen kyllä pohtinut, minkä nimisen miehen kanssa menen isona naimisiin, mutta en ole koskaan pohtinut, minkä nimiseksi silloin muutun Hyvinkin olen kasvanut omaan nimeeni (meidän tapauksessa niin myös valitettavasti sulhokin)

^ hurja (kurja) kokemus teillä on ollut! Mitenkä olisi kuluttaja-asiamies, kun teillä on vielä mustaa valkoisellakin?

Meillä otettiin kuvia muutamassa eri välissä. Ei haluttu odotuttaa vieraita vihkimisen jälkeen, joten otettiin potretteja ennen vihkimistä. Kirkon ja juhlapaikalle saapumisen välissä käytiin ajomatkalla ottamassa yksi setti kuvia ja odoteltiin hetki juhlapaikan lähistöllä, jotta vieraat asettuivat meitä vastaanottamaan. Eli tuossa välissä olisi voinut vähän kauemminkin kuviin käyttää. Ruokailun jälkeen otettiin muutamia kuvia kahdelleen, vieraiden lopetellessa syömistä ja pitäessä "taukoa". Tämän jälkeen meillä oli ryhmäkuvaussessio, jossa otettiin kuvat kaikkien vieraiden kanssa.

Vastaan näin häiden jälkeen.. Ei löytynyt mistään. Lopulta annoin periksi ja sanoin, että ihan sama, ollaan sitten vaikka ilman hääparia. Sulhanen hoiti homman kotiin käydessään ostamassa jostain robbarista muovituoppeja ja toi umpimähkään kaksi lasten pientä muovifiguuria Paketista ei siis nähnyt päällepäin, mikä figuuri on sisällä, mutta aivan mahtavasti kävi niin, että toinen figuureista liftasi peukku pystyssä. Tämä sopi kuin nenä päähän meidän moottoripyörän viereen, joka siis muodosti sen toisen puolikkaan kakun koristeesta.

Meidän elohäissä 1.8., jonka lasken todellakin kesäksi, oli kynttilöitä ja hyvin sopivat. Minusta kynttilät sopivat juhlaan kuin juhlaan. Tietysti pääsivät oikeuksiinsa parhaiten vasta illan tullen. Pöydissä oli lisäksi markettikukista (meni n. 40 €) ja luonnonantimista tehtyjä pieniä kimppuja lasiastioissa sekä netistä tilattuja halpoja tekokukkia paikoissa, joihin ei päässyt ihan lähelle tiiraamaan Tarkoitus oli upottaa maljoihin tekokukkia, mutta nuo pienet kimput riittivät ihan hyvin, joten tekokukat laitettiin vain eräänlaiseen seinäkoristeeseen.

Kirkossa ja juhlan alkuosan minulla oli alaosasta kimallekirjailtu huntu (yletti puoleen selkään). Ennen vihkimistä otetuissa kuvissa sitä ei ole, koska halusin jotain yllätystä sulhaselle kirkkoonkin. Päässä oli lisäksi hiuskoru nutturan toisella puolen.

Mulla oli blingbling hiuskoru nutturan toisella puolella, sulhasen ostamat aika simppelit korvakorut (roikkuvat) ja strassirannekorut. Puvussa oli timangikoristeinen olkain, joka toimi koruna myös, joten en halunnut liikaa kaikkea. Kuvaa voi katsoa tästä isompana

Loppujen lopuksi kävi niin, että salaatit unohtuivat joko pitopalvelulta tai sitten meidän avustajilta ja niitä ei ollut tarjolla. Myös suolakurkut (marketin) jäivät takahuoneeseen.. Itse huomasin asiasta vasta paljon myöhemmin. Lihapullia tehtiin itse kolmeen otteeseen erimakuisia (joku reilu sata?) ja niitä jäi paljon yli. Kasvispullat taisi mennä kaikki, mutta niitä olikin vain kaksi kaupan pakettia. Riisipiirakat ostin Lidlistä (nouto hääaamuna), olivat edullisimmat. Niitä taidettiin ostaa 60-70 ja yli jäi jokunen. Munavoi tehtiin itse ja sitäkin oli ihan liikaa. Olimme arvioineet, että vieraita on iltapalalla 40 (eli esim 1,5 piirakkaa per nenä ja 4? lihapullaa per nenä), mutta tosiasiassa heitä oli vähemmän. Itsellä taisi jäädä se oma riisipiirakka syömättä.. Seuraavana aamuna kylläkin kelpasivat majoittujille

Toivottavasti on hyötyä teille ja muille! Juttua päivittelin hieman taas.. Kyllä se oli ehdottomasti kaiken sen lentokoneessa/kentillä istumisen arvoinen reissu ja kuten sanoin, "helppo" kohde olla, kun kulttuuri ja kieli on niin lähellä tuttua. Mitään ongelmia ei kohdattu, oikein mukavia ovat paikalliset ja muutenkin koin siistiksi ja turvalliseksi maaksi. Ei tarvinnut arpoa, että uskaltaako pysähtyä johonkin huoltsikalle/kahvilaan/baariin/levähdyspaikalle ja yleiset vessat oli ihan wau. Välillä mietin kyllä, että maa on hieman epätodellinen, (tätä on vaikea selittää), vähän kuin tarinasta. Siis jotenkin kuin mennnestä ajasta, maalta tai "silloin ennen vanhaan kun kaikki oli paremmin", kun ihmiset oli jotenkin niin luottavaisia ja avoimia ja ystävällisiä (ei sitä ovia tarvii lukita, ei oo väliksi vaikka hotlaan pyrkii ennen check-in:ä, jne.); ei ollut mitään turistirysiä ja helppoheikkejä kuin jossain kanarialla, ei supermarketteja ja abseja tappamassa pikkuliikkeitä kylistä jne. Varsinkin Eteläsaarella tuntui, että talotkin on aika pieniä ja sieviä, ei ollut mitään betonikerrostalokammotuksia, ökytaloja, rumia betonimöhkäleitä virastoina (Aucklandissa tietysti oli pilvenpiirtäjiä jne). Ninnibeth, jos meinaatte ajaa Queenstownista Aucklandiin reilussa parissa viikossa, niin voi tulla vähän kiire. Me ei ainakaan oltais jaksettu kahta viikkoa sitä, että joka päivä vaihtuu hotla. Että saavut ap/ip kohteeseen, teet päivän jotain, pakkaat illalla kamat ja lähdet aamulla ajamaan taas. Tehtiin aika lyhyitä ajopäiviä tarkoituksella, että kerkesi myös pysähtyä näkymäpaikoilla, kun niitä eteen tuli, mutta kyllä se 2-4 h alkoi puuduttaa (ainakin mua, joka kärsii matkapahoinvoinnista tuollaisilla teillä). Tietysti jos interrail-tyyli on se mitä hakee, niin sitten sitä kyllä saa - ja missä maisemissa! mutta itse koin vähän, että häämatkalla kuuluu nauttia vähän joutenolosta ja luksuksestakin jne. Kannattaa katsoa vaikka google mapsilla, montako tuntia niihin välimatkoihin oikeasti menee siellä, ei voi verrata km-määriä Suomeen. Monella paikkakunnalla on oma lentokenttä, joten mä ehkä leikkisin ajatuksella, että lentäisi jonkun matkan ajan säästämiseksi. Ainakin Jetstar lentää 5+4 kentälle ja hinta on halvimmillaan n. 50 €/hlö + laukut; Air New Zealand lentää vielä useammalle kentälle, alk. $40. (Me ei mietitty tätä, koska mies tykkää autoilusta ja mun korvat ei tykkää laskeutumisista, varsinkaan lyhyillä lennoilla.) Napieria meille kehuttiin, se on siis se ArtDeco-kaupunki siellä Pohjoissaaren viinialueella. Ei ollut ihan meidän juttu kuitenkaan, niin ei lähdetty käymään, nähtii viiniä tarpeeksi Nelsonissa Mutta siis esim. Napierissa on lentokenttä, samoin Palmerston Northissa, josta lennetään ainakin Aucklandiin. Tai jos Waitomon haluaa nähdä, niin yksi vaihtoehto voisi olla lentää New Plymothiin (vaikka Blenheimista tai Nelsonista, about $100) ja ajaa sieltä Aucklandiin (4,5 h), jolloin Waitomo on suoraan matkan varrella.

Ajattelin tulla vielä matkan jälkeen kommentoimaan. Passi tuli noin viikko ennen lähtöä. Matkustus sujui ongelmitta nimenpalautuksen jälkeisellä passilla, luonnollisestikin. Yritin "sillä silmällä" katsella, että olisinko selvinnyt reissusta yhdysnimellisellä passilla. Vaihtoja ja siten tarkastuspisteitä oli niin paljon, että en. Tai ainakin selittämään olisi joutunut. Lisäksi Uuteen-Seelantiin saapuessa passiin tuli turistiviisumin leima, joten tarkkana olisi saanut olla, että oikeaa passia tarjoaa oikeassa paikassa (tyttönimellistä passia lentolipun yhteydessä ja toimivaa, yhdysnimellistä passia kaikkeen muuhun). Maan sisäisellä lennolla ongelmaa ei ollut, siellä ei katsottu/verrattu mitään.

Mulla oli tämmöinen hieman toispuoleinen ja hieman auki oleva kiharanuttura

Kampaukseni

Vielä tännekin kuva Eli vieheet tein itse (marketin ruusu, sulhasella myös kimpun morsiusharsokukkaa, kotivehkan lehtiä, kukkateippiä, vieheneula, vähän ohutta rautalankaa ja satiininauhaa sekä sulhon ja bestmanien vieheissä häissä muuallakin käytettyä helminauhaa). Kukkakaupan onnittelukimpusta tuunasin hääkimpun samaisella helminauhalla ja satiininauhalla. Ja hyvät oli!

Tässä tekemäni viehe, marketin ruusu, morsiusharsoa, kotivehkan lehdet ja satiininauhaa niihin tuli (sulhasella ja BM:llä oli tuota muuallakin koristeena käytettyä helminauhaa, isillä ei). Tosi hyvin kesti!

Mun kimppu taisi maksaa 22 € (kuvalinkki). Kyseessä oli siis kukkakaupan onnittelukimppu, jonka tilasin omilla väritoiveilla, mutta aika vapaat kädet floristi sai. Ei käynyt mielessäkään maksaa edes yli 50e, saati 100 euroa HÄÄkimpusta. Tämä ajoi asiansa vallan mainiosti ja olin todella tyytyväinen siihen ja näytti se kimpunheiton taistosta päätellen olevan tavoittelun arvoinen

Tässä mun hääkimppu (laiskan yleispätevä kuva kimppu-, viehe- ja kampausketjuihin): Olen oikein tyytyväinen ostokseeni. Kyseessä on siis n. 20 euron "onnittelukimppu", jonka tilasin väri- ja kukkatoiveilla (pinkkiä ja vaaleanpunaista neilikkaa, morsiuskukkaa, muuten vapaat kädet). Lisäsin siihen vain koristeena käytettyä helminauhaa sekä satiininauhan varteen. Vieheet tein itse.

Häämatkalta kotiuduttu! Yritän kirjoittaa lyhyesti ja häämatkalaisten kannalta oleellisimmat, mutta varmaan pitää tulla muutamaan kertaan kirjoittamaan näitä juttuja.. Yleistä Uusi-Seelanti oli "helppo" matkakohde, elämänmeno, ruoka, ilmasto jne. on länsimaista. Joka paikassa oli siistiä ja puhdasta (puhtaanoloista) majapaikoista katukuvaan ja yleisistä vessoista käytökseen. - Sää. Sää oli suomalaiselle sopiva Aamuisin lämmintä oli about 13-18 C ja päivisin 20-27 C. Reilun kahden viikon reissulla satoi kahtena päivänä osan päivästä. Hämärä tuli siinä ysin aikaan, joka oli Suomen talvesta tulleelle ihmeellistä Mielestäni useasti oli kuitenkin aika tuulista (onhan Suomessakin keväällä). - Lennot. Lennettiin Hki-Pariisi-Hongkong-Auckland-Hongkong-Lontoo-Helsinki (Finnair, Cathay Pacific, Air New Zealand) ja Auckland-Christchurch (Jetstar). Päälennot kestivät 26 ja 30 h, hintaa tuli n. tonni per nenä. Honkongiin olisi esim. Finnair lentänyt suoraan, mutta pidetiin lippuja liian kalliina. Yllättävän kivuttomasti lennot kuitenkin menivät leffoja katsoessa ja nukkuessa, varsinkin menomatka (vaikka olikin itään päin), koska se oli yötä vasten ja mulla ainakaan ei oo nukahtamisongelmia Laukut oli tsekattu koko matkoilta ja löysivät ehjinä perille. Ainoa ongelma oli se, ettei Air New Zealandin takia voinut valita paikkoja paluumatkalla etukäteen. Muutoin Air New Zealand oli noista paras lentoyhtiö, esim. penkeistä olisi saanut ihan pedin, jos kolmen rivillä oltaisiin istuttu kahdelleen ja palvelu pelasi, lisäksi turvavideot on erilaisia ja hauskoja. Jetstarin lento oli 4,5 h myöhässä, eikä siitä halpislennosta ole muuta sanottavaa. Jos kärsii korvaongelmista laskuissa, kuten minä, suosittelen erittäin lämpimästi paineentasauskorvatulppia! Auto jätettiin FlyParkkiin, joka pesee Finavian paikat niin hinnassa kuin palvelussakin, suosittelen! - Ajaminen. Väärällä puolen autoa ja tietä ajaminen oli yllättävän helppoa! Minäkin aika tottumattomana kuskina pärjäsin ihan hyvin, melkein pelkääjän paikalla oli suurempi alkushokki Tosin vilkut ja tuulilasinpyyhkijät menivät sekaisin helposti ja risteysalueella piti keskittyä. Poiketen TopGearista, ei löydetty niitä 30%, joiden piti olla päällystämätöntä tietä, vaan pienemmätkin reitit oli asfaltoitu ja hyvässä kunnossa. Yleisrajoitus on 100 km/h, mutta tiet ovat hyvinkin mutkaisia ja vuorisia ja tosiaan matkanteko kestää kauemmin kuin mitä kilometreistä ajattelee. Hitaammat ajokit antavat tietä tosi hyvin ja ajokulttuuri on muutenkin joustavampi. Huomioida kannattaa kuitenkin se, ettei ole mitään abc-liikennemyymälöitä, vaan bensaa saa vain kaupungeista. Pohjoissaari - Christchurch. Parin vuoden takaisen maanjäristyksen jälkeen kaupunki ei ole päässyt jaloilleen, vaikka onkin toiseksi suurin kaupunki Uudessa-Seelannissa. Keskustassa oli paljon hylättyjä, tuhoituneita rakennuksia jne. Kasvitieteellinen puisto ruusutarhoineen ja lentomuseo käytiin tsekkaamassa ja ne oli käynnin arvoiset. Kaupungissa oli myös lääninmuseo tjsp. ilmainen, joten ihan käynnin arvoinen. Auto vuokrattiin täältä Apexilta, harmi kun ei tiedetty, että he olisivat soitosta noutaneet meidät majapaikasta vuokrausliikkeesseen. Yksi yö vietettiin Pomeroy's on Kilmore - hotlassa, ihan söötti pikkupaikka samannimisen pubin ja kahvilan vieressä, kuusi majoitushuonetta ja pieni omatoimikeittiö. Shuttle bus lentokentältä hotlaan maksoi $30. - Kaikoura. Kalastukseen ja vahvasti vesiturismiin nojaava pikkukaupunki, jossa olisi päässyt mukaan kaikenlaiseen vesiurheiluun sekä delfiini-, valas-, albatrossi- ja hyljesafareille niin laivalla kuin ilmassakin. Näihin kannattaa tehdä varaukset ajoissa, me jäätiin ilman ja käytiin sitten vain katsomassa hylkeitä jalan niemen ympäri (joka oli muuten sekin hieno reissu, helppo kävellä ja näki taatusti hylkeitä! Ja ilmaiseksi.) Hylkeitä voi spotata myös Ohayn suojellulla rannalla ja leikkiviä poikasia sen vieressä vesiputouksella. Kaupungissa on yksi pääkatu, jossa muutamia ravintoloita, lahjatavarakauppoja jne. Todella paljon majoituskapasiteettia, mutta kun oltiin sesongin alkupuolella liikkeellä, niin oli mukavan väljää. Yövyttiin Point B&B:ssä, joka on lammasnäytöstila. Huone oli siis heidän kodissaan ja maukas aamiainen syötiin heidän keittiössään upeissa maisemissa. Suositellaan kyllä paikkaa, pääsi kurkkaamaan aitoon uusiseelantilaiseen kotiin idyllisissä maisemissa ja omistajapari on mukava. Tuliaispuoli hoidettiin 50%sti täältä, keskustassa on Paua-simpukkakorujen ja -tuotteiden tehtaanmyymälä. - Lewis Pass, Springs Junction. Vuoriston ylitys, alueella paljon luonnonpuistoa yms. Tää oli miehen valinta yöpymispaikaksi, niin mulla ei hirveesti sanottavaa, seudulla kaksi huoltsikkaa, kaksi kahvilaa (Reid's parempi), mineraalikylpylä ja sitten tuota trekkausta. Ilmeisesti maastopyöräilijöiden suosiossa. - Nelson. Biitsikaupunki ja portti Abel Tasmanin kansallispuistoon, joka seuraa rantaviivaa noin tunnin matkan päässä Nelsonista. Puistoon ei pääse kuin maksamalla laivayhtiöille, laivat matkaavat kansallispuiston rantaviivaa pitkin ja asiakkaat jäävät pois haluamassaan rannassa ja trekkaavat eritasoisia reittejä pitkin toiselle rannalle. Helppoja reittejä, polut ovat tehtyjä ja leveitä. Upeat hiekkarannat. Voi tehdä päiväretken (monesti laivalippuun kuuluu myös bussikuljetus, meillä oli tosi tietäväinen ja hauska kuski, joka piti ajomatkalla matkaoppaan puheet) tai puistossa voi myös yöpyä, vaikka viiden tähden eko-lodgessa tai vaikka meloa. Nelsonissa on myös pitkä ranta. On jo ihan kunnon kaupunki, ravintoloita jne. Uuden-Seelannin melkein-keskipiste löytyy pienen kävelyn päästä vuorelta ja Nelsonissa on myös "perinnekylä", jossa siis uudisasukaselämää esittävä "teemapuisto". Smuggler's Restaurant oli ihan matkaoppaan suosituksen arvoinen. - Lauttamatka Eteläsaarelle. Nelsonista Pictoniin kannattaa ajaa Malborough soundsin maisemareittiä ihan ehdottomasti! Pictonia ei nähty muuten, mentiin aamulautalla yli (10-14). Väliä operoi kaksi yhtiötä, meillä oli Interislander, lautalla rafla/kahvila. Pohjoissaarelta jäi kaivelemaan se Dunedin, olisin niin halunnut yöpyä Larnachin linnassa ja käydä luonnon "eläintarhassa" Otagon niemellä. Tapaamamme ihmiset kehuivat hirveästi myös Queenstownia. Jos saisin tehdä uudelleen, tasoittaisin aikaa Christchurchin, Lewis passin ja toisen Nelsonin yön Dunediniin ja Wellingtoniin. Pohjoissaari - Wellington. Jostain olin lukenut, että Wellington ei ole kummoinen, joten me käytiin vain lautan jälkeen Te Papassa ja jatkettiin illaksi Turangiin (4h ajo muuttui 6h ajoksi perjantai-iltapäivänä, kun tiet oli ihan tukossa Waikaneen asti). Tämä harmittaa, koska Wellington vaikutti kivalta, viraalilta kaupungilta (siis noi muut ihan kyliä jopa Suomen mittakaavassa) ainakin perjantaina. Te Papassa olisi mennyt varmaan vaikka kaksi päivää, siellä on kyllä vaikka mitä, sisäänpääsy on ilmainen, mutta pysäköinti oli suolaisen hintaista. - Turangi. Täällä vietettiin 7 päivää. Koko Taupo-järven ympäristö on lomailua varten, kalastajille, vesiurheilijoille, trekkaajille. Turangi on pieni, mutta sielläkin paljon tarjontaa, esim. koskenlaskua, ja adrenaliiniurheilua monensorttista ja sentään supermarketti. Tuliperäiset kansallispuistot oli meidän syy mennä, mies esim. trekkasi Alpine Crossingin, jossa kiipesi kraatterille. Harmittaa, etten tiennyt Chateau Tongariro-linnasta kansallispuiston juurella, se olisi ollut aivan upea kohde yöpyä oikein kunnon häämatkatyyliin edes yksi yö! Jos reissuun ei muuten mahdu geotermaalisen toiminnan ihmettelyä (Roturua, Morere), niin parin km:n päässä Turangista löytyy Tokaanusta kylpylä ja pikkuinen bush walk (ilmainen). - Taupo on suht kaupunki, löytyy rafloja, vaate- ja kenkäputiikkeja ja hirveästi kiinalaiskrääsäkauppoja ja harrastusvarustekauppoja. Huka Falls olisi voinut olla kiva käydä. - Waiorussa käytiin armeijamuseossa. Uudessa-Seelannissa selvästi kaikki museot on paljon kokemusperäisempiä, henkilökohtaisempia, interaktiivisempia ja tunteisiinvetoavampia kuin Suomessa, siis paljon yksittäisten ihmisten tarinoita, ja tiloihin kuuluu ääni-, valo- ja hajumaailmaa. Sopivasti matkan varrella Turangiin mennessä. - Waitomo. Waitomossa käytiin kalkkikiviluolissa, joissa asuu "hohtomatoja". Hieno reissu! Kannattaa ehdottomasti valita Spellbound-firman paketti, on hieman kalliimpi, mutta ehdottomasti rahan arvoinen ($49 saa 45 min reissun yhdessä turistiluolassa toisella firmalla ja Spellboundilla saa $75 3 tunnin reissun kahteen luolaan sekä kiertoajelun paikallisen kanssa 12 hlön ryhmässä). Hohtomatoluolassa käytiin kumiveneellä ja toisessa luolassa, missä oli esim. moan luut, jalan. Reissu tuntui maagiselta, luonnonläheiseltä, aidolta ja luontoa kunnioittavalta - ohiajettiin siitä turistirysäluolasta ja kiitettiin onneamme, että tutkittiin vähän tätä pienempääkin firmaa. - Otorohanga kannattaa ehdottomasti liittää Waitomon reissuun (vartin ajo), jos vähääkään eläimet kiinnostaa, ainoa paikka, jossa nähtiin kiiwi-lintuja! Kiiwitalo järjestää päivällä ruokinnat yötalossa, jolloin on melkeimpä ainoa mahdollisuus nähdä näitä upean eriskummallisia uhanalaisia lintuja. Sitä jolkottelevaa reisipalaa olisi voinut ihmetellä tuntikaupalla Lisäksi siellä on muitakin kotoperäisiä lintuja "avohäkeissä" ja esim. pikkupapukaijoja saa tiettyyn aikaan syöttää kädestä. $24/pp. - Coromandelissa käytiin taiteilijan tilalla, jolla pääsee vuorelle pienellä rautatiellä (Creek rail, lahja). Hienot maisemat ajoreitin varrella, Coromandeliin olisi ollut kiva jäädä piemmäksikin aikaa ihan vain lomailemaan..mutta piti päästä Aucklandiin. - Auckland. Vietettiin viimeinen vkl Aucklandissa ja jumittiin perjantairuuhkassa k-a-u-a-n. - Käytiin SkyTowerissa (joo, olihan sieltä 330 metristä ihan kivat näkymät, mutta mielestäni se $28/hlö oli liikaa siitä, kun kuitenkin ajomatkoilla oli nähnyt upeita maisemia look out -pointeilta ja onhan noita suurkaupunkeja tullut nähtyä ylhäältä. Tosin tornistahan näkyi Waihekeen ja jopa Coromandeliin asti.) sekä yhdessä keskustan ostoskeskuksista oli opaslehtisessä hehkutettu Sensory maze ($19), joka oli kesympi kuin luvattu, 13 pientä huonetta, jossa oli mm. erilaisia valoefektejä, täysin pimeässä huoneessa tunto- ja kuuloaistille ihmeteltävää (tää oli aika hurja) jne. SkyTowerin alue satamassa on se "menomesta", siellä oli todella paljon porukkaa baareissa, live musiikkia jne. Shoppailua ei harrastettu koko reissulla eikä Auckland ollut poikkeus..ei jotenkin ehtinyt.. - Waihekeen meidän piti mennä, mutta sitten mietittiin, että mitäpä me jollain taidesaarella sitten kuitenkaan, joten vaihdettiin se MOTAT-museoon ($16), joka oli tekniikan ja liikenteen museon ja heurekan sekoitus (täälläkin siis sai itse kokeilla kaikkea, pulmapelejä jne., sitten oli myös hevos-, höyryjuna- ja ratikkakyytejä, perinnekylä, iso lentokonemuseo, antaktiksen valloituksesta jne.). - Lisäksi käytiin Aucklandin eläintarhassa, jonka myymälästä suoritettiin loput tuliaisostokset hyvällä omatunnolla, harmi vaan kun elefantin maalaus piti jättää, kun oli liian iso laukkuun. Eläintenystävälle oli hyvin vietetty päivä, ja ehdottomasti paremmin käytetyt $28 Toinen vaihtoehto eläinystävälle on SeaWorld Kelly Tarltonissa, jonne on ilmainen shuttle keskustasta. - hotellina oli Scenic hotel, jota ei suositella, koska saatiin todella huonosijaintinen huone hotels.comin kautta. Aamupalakaan ei kuulunut yli 100 euron hintaan. Muuten siis ihan ok siisti hotelli, mutta huone oli hotellin takaseinällä ja siitä oli "scenic" kaukana, lisäksi ikkunan vieressä kulki joku ilmastointihormi, joka humisi todella kovaäänisesti, jopa mulla oli vaikeuksia saada unta! Ainoa plussa oli se, että lentokenttäbussi ajoi suoraan hotellin edestä, kun se oli yhdellä pääkaduista. - Lentokenttä on noin tunnin matkan päässä keskustasta, olisiko ollut $15 hinta bussilla (paikallisliput $4,50). Kentältä parin km päässä olisi ollut isohkon näköinen ostoskeskus (siellä on Aucklandin ulkopuolella oppaan mukaan vielä parempi ja isompi jossain), mutta oman auton olisi tarvinnut.

Mä taas en osaisi arvostaa mitään design-lahjaa. En ole kiinnostunut mistään "brändeistä" enkä ymmärrä, miksi maksaa moninkertaisesti jostain asiasta, jotta saa siihen kylkeen nimen/logon. Nimi ei takaa laatua. En varmaan edes tunnistaisi / tajuaisi, paljonko joku pyyhe/kynttiläkuppo on maksanut, että menisi kyllä siinä mielessä köyhän vähistään ostaman lahjan arvo hukkaan. Sen sijaan arvostan, jos lahjan antaja kertoo / lahjassa lukee, että se on suomalaista käsityötä/ympäristöystävällinen/eko/luomu/eläinkokeeton/uniikki/tmv. Mun mielestä muutenkaan jenniiii:n mainostama 100 euron lamppu ei kuulu tähän ketjuun..

Mä pikaisesti kommentoin Ymmärrän pointin, meilläkin on kahden aikuisen tavarat ja kipot ja kupot taloudessa ja suurin osa ihmisistä ei_voi_tulla_ilman_lahjaa, vaikka olisi mitä sanottu. Me haluttiin rahaa häämatkaan ja siksi teinkin meille "korvamerkityn rahan" ratkaisun, eli lahjatoivelistalla oli erilaisia ja erihintaisia juttuja häämatkaa varten (pääsylippuja, aktiviteetteja, autonvuokra..). Lahjassa (tilisiirrossa/kortissa) vieraat osoittivat tietyn rahasumman tiettyä valitsemaansa asiaa varten. (edit. saatiin myös "merkitsemätöntä" rahaa ja oltiin aluksi vähän, et mihis me tää nyt sit käytettäis ) Koin, että näin tulee win-win, lahjan antaja saa kokea antaneensa "jotain oikeaa" ja saaneensa valita, minkä lahjan antaa (tämäkin on monelle tärkeää) & me saatiin sitä, mitä haluttiin. Homma toimi tosi hyvin Luvattiin myös todiste lahjankäytöstä eli lähetetään sit antajille valokuva tmv. siitä, kun käytiin vaikka hohtomatoluolassa. Itsellä rahapyynnöissä tökkii vähän, jos pyydetään rahaa "ei mihinkään", siis että häälahjaksi saatu menee sitten esim. prismaan pieninä palasina, koska sitten tavallaan siitä ei jää mitään muistoa kummallekaan. Vrt. jonkun (mieleisen) tavaralahjan antajan muistaa kyllä ("tämän korun sain mummolta, kun täytin 15v" tai "rippirahoilla ostin tämän astiaston"). Ollaan kerran annettu rahaa pyynnön mukaisesti häämatkaan, ja se matka on heillä vieläkin tekemättä vuosia myöhemmin, eikä edes suunnitteilla ja vähän tuntuu, että annettiin heille satasen edestä häälahjaksi vessapaperia, jauhelihaa, vaippoja, bensaa ja säilykkeitä.

Tässä ketjussa oli aiemmin keskusteltu ripsipermanentista ts. ripsien kestotaivutuksesta. Otin kestotaivutuksen ennen häämatkaa, koska 1. halusin kehdata liikkua julkisilla paikoilla (luonnossa, rannalla jne) ilman meikkiä ja 2. saada pelkällä ripsarilla naaman myös ravintolassa käyntikuntoon. Mulla on pitkät ja tummat ripset, mutta hyvin, hyvin suorat, joten ilman taivutusta ripset eivät näytä miltään, ovat lähes näkymättömät edestä päin. Taivuttimen käyttö muuttaa radikaalisti koko kasvojen ilmettä, mutta jotta ripset pysyvät niin, on käytettävä vedenkestävää ripsaria, tavallinen ripsari suoristuu heti eli silloin taivuttimen käyttö on turhaa ripsien vahingoittamista. Kestotaivutuksesta on nyt kolmisen viikkoa ja olen todella tyytyväinen Ripset ovat upeat ihan au naturel ja jo yhdellä ripsarivedolla saa korostusta paljon. Taivutus on ehkä ihan hieman oiennut ja toisessa silmässä yksi ripsi sojottaa aamuisin vähän minne sattuu, mutta muuten kestotaivutus oli juuri oikea juttu minulle, ero on huikea. Ripset näyttävät siis nyt jo aamulla samalta kuin taivutetut ja vedenkestävällä ripsarilla meikatut ripset. Ja ihan ilman meikkiä olen myös ollut ihan rafloissa jne. Olen kyllä ollut huomaavinani, että ripsiä on putoillut enemmän nyt kuin ennen (ei kuitenkaan näytä harvemmilta), joten en aio ottaa kestotaivutusta uudestaan arkea varten, vaikka kuinka houkuttelisi. Mutta vastaavaa lomaa varten kyllä. Hinta oli 59 € ja sisälsi myös kestovärin. Hoito kesti reilun tunnin ja oli suht ok, hieman silmiä kutitti alussa.

Minunkin piti ketju lukea, vaikka häät jo juhlittu. Ikinä ikinä en ole kuullut tai kokenut yhteislauluja häissä. Aika tarkkaan tuli kuitenkin naikkarit ja muut hääsivustot kahlattua läpi.. No, eipä meille yhteislauluja olisi muutenkaan missään nimessä olisi tullut. En osaa edes kuvitella meitä tai meidän vieraita laulamaan, kirkkossa laulettu pakollinen virsikin meni niin ja näin. Ja juhlapaikan isäntä sai tiukan Ei:n karaokelaitteille.

Suhtautukaa varauksella. Jos juttu tulee Me Naisiin, niin miksi kirjoittajan sähköpostiosoite on gmail eikä esim @ menaiset tai @ sanomamagazines.....? Lisäksi, Me Naisten sivujen mukaan heillä ei ole töissä ketään Heiniä.

^Mulla tuli tuosta mieleen ihan randomilla, että voisiko tuo kulttuuritausta vaikuttaa mieheen? Että jotenkin ajattelee, että sitten naimisiin menon jälkeen pitää olla heti vauva tulossa, mutta kokee, ettei olisi siihen vielä valmis? Ootteko te puhunu aiheesta? Tai voihan se olla jollakulla muullakin syynä, itse ainakin tiedän nimittäin sellaisen tapauksen, joka vanhanaikasesti (?) kokee, että avioliitosta alkaa se "oikea aikuisten pelottava elämä" - pakko ostaa ok-talo ja perunamaa, lopettaa viihteellä käynti, kavereiden tapaaminen ja matkustelu, hankkia lapsia ja ruveta käyttämään tuulipukuja jne On siis jo kolmeakymppiä lähestyvä mies eli aikuinen siten. Mä olen yrittänyt sanoa sille, että kuule, liekö sun tyttöystävä on tuontyyppinen ihminen, että nyt (tai koskaan edes) noita asioita haluaa, koska musta vaikuttaa, ettei hänelläkään ole kiinnostusta ruveta yhtäkkiä miksikään kotihiireksi tai erakoksi (eli muuttua täysin). Ja sitä paitsi empiirisen tutkimuksen seurauksena voin sanoa, että avioitumisen jälkeen oon käynyt sekä miehen kanssa että tyttöporukalla ihan yhtä paljon ulkona kuin ennen kihlaustakin, häämatka on maailman toiselle puolelle, vaatteet ja koti on samat ja lapset ei oo lähitulevaisuuden suunnitelmissa ainakaan (En siis nyt tarkoita, että tuossakaan mitään väärää olisi, jos nuo asiat haluaa ja avioliitto sitä tarkoittaa, meinasin vain, että joskus miehillä on tyhmiä harhaluuloja, vaikka nainen on omasta mielestä antanut selvästi ymmärtää, esim. omat tulevaisuuden haaveet.) Tiedän myös sellaisen parin, joka meni kihloihin raskauden loppupuolella, kun mies vaikutti siinä vaiheessa tajuavan, että ohoh, meistä tulee perhe ja perheen pitää olla hänen mielestään naimisissa..vähän oli hitaat hoksottimet niihin omiin "näin asian pitää olla" ajatuksiin