Tipsis

Marikukka, meilläkin sulho on Pohojanmaalta ja olenkin ajatellut sitä tarjota osaksi koristeluja. Justiin vähän kruunuhäät-tyylisyyttä ja sitten puukkoparkki ja autoon "taharottiin" yms. Täällä on muuten kaksi ketjuakin jo aiheesta, häätapoja ja teema Muutoin meillä on vielä pakka ihan auki, eipä ole viikossa paljoa keretty! Mulla on kyllä kansiollinen ideoita valmiina sulhon katseltavaksi. Värimaailma ja paikkakunta ollaan sovittu, minä tiedän millaisen "lookin" haluan (puvun, meikin, kampauksen jne) ja omalta puolelta alustava vieraslista valmis. Kaaso(i)sta ja BM:(e)istä ollaan puhuttu alustavasti, mutta siinäkin on vähän mutkia matkassa. Häämatkakohde on ollut jo pitkään selvillä

Komppaan mehitähteä, kattoon voisi laittaa koristetta, vinkkejä löytyy myös ketjusta Somistuksia seinille ja kattoon Minkälaiset pöydät/tuolit tilassa on?

Molempien vanhemmat olivat iloisia ja onnittelivat (puhelimitse). Omista (naispuolisista) ystävistä/kavereista kaikki muut paitsi yksi ovat lähettäneet ihania huutomerkillisiä ja sydämillä varustettuja reaktioita ym. ja onnitteluviestejä. Odottamattoman reaktio tuli siis yhdeltä vanhimmista ystävistäni, jolle ihan soitin. Hän sanoi "aha, no onneks olkoon" ja samantein antoi ymmärtää, että häiden suunnittelu tulee olemaan hänelle ikävää ja viittasi toisten häihin, joissa varmasti on kivaa, mutta ei sanonut mitään meidän häistä. Olin ajatellut häntä toiseksi kaasoksi, mutta ei näköjään kannata pyytää, kun jo uutisen kuultuaan oli päättänyt, miten käyttäydyn morsiamena ja miten kurjat meidän häistä tulee. Vieläkin surettaa tuo reaktio.

Tarkoitit varmaan "hinta-hienous-suhteeltaan", kyllähän Suomesta saa ihan niin hienon kuin itse haluaa, esim. teettämällä kultasepällä

Tästä nimiasiasta saattaa tulla vaikein asia koko avioitumisessa :/ Minun sukunimeni on selvästi harvinaisempi (190 kpl) ja suvussamme ei ole poikia, ja olen "aina" ajatellut pitäväni sen. Sukuni historiaa olen tutkinut ja siitä olen ylpeä ja se tuntuu tärkeältä siteeltä omaan sukuun ja koen oman nimeni osaksi identiteettiäni. Etunimeni ei myöskään ole tavallinen ja yhteissointu on hyvä, samannimisiä ei ole yhtään. (Jossain paikoissa sukunimi myös tunnetaan, esim. syntymäkaupungissani olen tiedetään kenen tytär olen.) En osaa kuvitella olevani Tipsis Miehennimi. Nimet eivät sovi yhteen enkä erityisemmin pidä miehen sukunimestä. Se on tyypillinen -nen-päätteinen eikä rehellisesti sanottuna kovin kaunis, ja on yleinen entisellä asuinpaikkakunnallani, jonne en erityisemmin halua tulla yhdistetyksi. Mies ei suostu ottamaan minun nimeäni ja on nyt "suostunut" siihen, että minulle tulisi yhdysnimi. Täällä yhdessä ketjussa oli aiemmin järkeilty, että jos mies ei suostu ottamaan naisen nimeä tai yhdysnimeä, niin miksi naisen pitäisi. (eikö se sitä paitsi ole mikään ikiaikainen perinne ottaa miehen nimi) Mietin, että jos vain pitäisi oman nimen, silloin myös tuleville mahdollisille lapsille (ei itsestäänselvää) minun nimeni tulisi (siitäkin varmaan kova vääntö) ja sukuni jatkuisi. Jos otan yhdysnimen, lapsista tulee automaattisesti miehen nimisiä ja tulos on plusmiinusnolla sitten. En myöskään oikein koe, että yhdysnimi = "koko perheellä sama nimi", vaan että naisella on "osana nimeä sama nimi kuin muilla perheessä". Yhdysnimi kuulostaisi ihan ok:lta, olisi 20 merkkiä pitkä kuitenkin. Uskon kuitenkin, että yhdysnimi olisi hankalahko. Lisäksi aloin miettiä, pyrkisinkö käyttämään pelkästään omaa nimeäni esim. töissä, puhelimessa jne. vaikka yhdysnimi olisikin virallinen. Onko järkeä käydä läpi se nimenmuutos (ja maksaa siitä), jos sitä ei kuitenkaan halua käyttää.. Toisaalta taas, jos en ota yhdysnimeä, avioituminen ei "näy" ja luulen miehen tästä loukkaantuvan (ja varmaan sukunsa). Ja tietysti itsekin haluaisin, että olisimme "perheyksikkö", Virtaset, kuten tässä ketjussa aiemmin sanottu. Uuden (tai siis suvusta vanhan) nimen ottamisesta emme ole puhuneet. Esim. miehen äidin tyttönimen ottaminen ei oikein kyllä innosta myöskään, siinähän sitten appi (ja mahd mies) kokisi, ettei hänen nimensä kelpaa ja joutuisin kuitenkin luopumaan omasta nimestäni. Omasta suvusta löytyisi pari "kivan kuuloista", mutta ruotsinkieliseen vivahtavia ja edelleenkin minusta tulisi se Tipsis Erinimi. Vaikeaa.

Noniin, asiasta toisen kerran puhuttu ja mies ei halua luopua omasta nimestään eli ketjun alkuperäiseen kysymykseen, ei ole sitten naisen nimi edes vaihtoehto. Minä en edelleenkään halua luopua omastani ja yhdysnimeä mietin. Luettuani täällä ketjua aiheesta, aloin miettiä, pyrkisinkö sittenkin käyttämään vain omaa nimeä (kaikissa mahdollisissa ei-virallisissa yhteyksissä), vaikka virallisesti olisi yhdysnimi. Oma nimi on harvinainen, rakas ja oma ja minua ja sen haluaisin mahdollisille lapsilleni antaa.

Liityn nyt tänne ketjuun, kun miehen mielestä avioidutaan kesällä 2015. Saa nähdä pitääkö päätös siinä vaiheessa, kun ruvetaan todenteolla käymään läpi häitä pääpiirteittäin, liekö osaa tehdä päätöksiä "äkkiseltään". Jonkun verran suunnitelmia olen tehnyt jo ennen kosintaa, mutta enemmänkin pohjatietojen ja vaihtoehtojen kasausta. Nyt tuntuu aika oudolle, että niistä saisi oikeasti ruveta valitsemaan!

Varsinaisesti aiheesta ei oltu puhuttu, mutta muistaakseni olin kyllä sivulauseessa muistuttanut ns. omasta persoonastani ts. en halunnut mitään älytöntä spektaakkelia. Ja maininnut myös muussa yhteydessä, että on pienet sormet, joka ilmeisesti toimi vinkkinä siihen, että valitaan sormus jälkikäteen.

Kiitos Augusta!

Sofiakatariina, kuulosti vähän siltä, että anoppi yrittää elää sinun kauttasi. Että muka tietää parikymmentä vuotta jälkikäteen, mikä on parasta nyt jollekulle toiselle, ihan erilaiselle ihmiselle, ihan erilaisessa maailmassa. (Ja oman lähipiirin perusteella ainakin 70/80-luvulla oli vähän sellaiset "ei saa toitottaa onneaan?" häät vallalla, että kotona/maistraatissa, jossain käytännöllisessä jakkupuvussa tai vuokrapuvussa ja edulliset kakut pienelle vierasmäärälle -siitä yli ei ollut oikein hyväksyttyä.) Eli mielestäni nuo kommentit olivat sellaista tuputtamista, että muistaa itse sitä omaa hääpäivää/ei osaa kuvitella toisen päivää ja sen tärkeyttä ja siihen liittyviä tunteita. Onhan se totta, että sitä morsiuspukua pidetään vain yhtenä päivänä ja siksi ei ole mikään kaikkein käytännöllisin ostos, mutta ideahan on nimenomaan se, että sinä yhtenä päivänä saa pitää juuri sellaista mekkoa kuin haluaa/on unelmoinut ja tuntee itsensä kauniiksi. Eli pidä kiinni omasta tyylistäsi! Minä muuna päivänä pitäisit valkoista, laahuksellista, kokopitkää pukua? Pienemmälläkin budjetilla saa puvun (esim. käytettynä tai alesta) ja tässähän olikin jo tuunauksesta ja uudelleenmyymisestä puhetta.

Kihlauspäivä = kosintapäivä. Sulho oli päättänyt paikan päättäessään, että koska siellä on otettu meidän ensimmäinen yhteinen valokuva, päiväksi sopii ensimmäinen päivä. Kaitpa silläkin oli väliä, että se sattui viikonlopulle

Ilman sormusta ja onneksi näin. Muuten varmaan miehelle olisi myyty valkokultainen perusrinkula, "koska se on nyt muotia ja suosituin" ja varmaan (ihan) liian isossa koossa, (16 on iso). Itse siis olen keltakullan ystävä ja entisenä kultasepän liikkeen myyjänä vähän erikoisempi (vaiko nirsompi ) maku. Ihana tuore sulho lupasi, että saan valita ihan sellaisen sormuksen kuin ikinä haluan

Pääpiirteittäin oli yllätys. Olimme siis tietenkin puhuneet yhteisestä tulevaisuudesta ja avioliitosta ja tiesin, että mies haluaa ehdottomasti kosia itse ja sen täytyy olla minulle yllätys. Mutta näistä keskusteluista kerkesi kulua rutkasti aikaa. Ihan täytenä yllätyksenä itse kosinta ei tullut, sillä mies käyttäytyi suht omituisesti edellisenä ja ko päivänä ja viimeistään "kosintapaikalla" (pyysi "katsomaan yhtä juttua") uumoilin, että se taitaa olla menoa nyt.

Mies halusi ehdottomasti lähteä reippailemaan sunnuntaina laavulle, jossa kävimme ihan suhteen alkumetreillä ja jossa meidän ensimmäinen yhteinen kuva on otettu. Hiillos valmistui, käki kukkui, aurinko paistoi ja sain käskyn tulla kalliolle "katsomaan yhtä juttua". Siinä Saimaan rannalla jäkälille mies sitten polvistui ja kysyin menenkö hänen kanssaan naimisiin. Vastaus taisi tulla ennen kysymysmerkkiä Jotenkin oli onnistunut vielä reppuun pienen skumppapullonkin ujuttamaan

Asiaa sivuttiin justiinsa tässä ketjussa, (eli on nähtävästi muillakin mielessä ) ja kuten sinnekin kirjoitin, itse ajattelen niin, että on pienempi paha soittaa perään kuin joko a. maksaa ihmisten ruuat (ja katsoa tyhjiä paikkoja), joiden oletti tulevan, kun mitään ei kuulunut tai b. ihmetellä, mistä "kuokkijoille" saadaan ruokaa ja paikat, vai joutuuko käännyttämään ovella ja seuraako mahd. siitä sitten draamaa.

^ Samainen kirjoitustyyli esim. "kiinarätti" -teksteissä on nostanut karvat pystyy muillakin. (tässä) Kannattaa jättää omaan arvoonsa

^ Jos tähän liittyen haluaa jatkaa keskustelua, tehdään se täällä: Vai että tuhlaamaan ammattilaisten aikaa! (+ keskustelua kiinakopioista) siellä on jo puhetta tuosta liikkeessä sovittelusta ja kiinapuvuista näin öh. "moraalin kannalta". Pidetään tämä ketju myyjien ja kokemusten ym. ketjuna

^Yhdistin olemassa olevaan ketjuun, askartelupuolelta löytyy myös ketju: Pöytäkartat

En jaksa wedsy lainata näitä äärettömän pitkiä tekstejä, vastaan suoraan, koska minulla ei ole kiinnostusta inttää tästä asiasta. En myöskään puolustele saamaasi kohtelua myymälöissä, vaan yritin vastata maallikkojärjellä kysymykseesi, miksi myyjät eivät tiedä samaa kuin sinä. "Minun on vaikea uskoa, että ketään miellyttäisi huono hionta. Puhummekohan kuitenkin eri asioista? " > normiasiakasta miellyttää kohtuuhintainen, budjetissa oleva hionta (ideal/very good vs. good vs. fair > hintalaatusuhde arkipäivässä). Yleensä normitalliaisen on jostain tingittävä, ja silloin miellyttää good tai fair. edit: kovinkaan monen tavallisen suomalaisen timanttibudjetti ei ole tuhansia euroja, ei edes sormusbudjetti. Joten ehkä tässä puhutaan nyt sitten puuroista ja velleistä, minä edustan sitä tyhmää, pinnallista talliaista, jonka koko budjetti on 500-800 €. Sillä ei ole mahdollista saada parasta mitä tarjolla on, ei edes toiseksi parasta. Enkä koe, että tarvitseekaan, koska hyvä on nimensä mukaisesti hyvä minulle. Pointtini oli, että kauniin ja kestävän timanttisormuksen saa ilman hifistelyä, eikä niiden, keitä asia ei erityisemmin kiinnosta, tulisi nyt tästä keskustelusta hätääntyä, että "olen ostanu sian säkissä, kädessäni on roskaa" tms. Esim. kun puhut timantin kestävyyden heikkenemisestä, se ei tarkoita sitä, että Suomessa "pinnallisin" tiedoin ostettu timantti hajoaa käsiin tai ei "toimi kuten timantin kuuluu". Tai että "tavallisessa" kultasepänliikkeessä myydyt tuotteet eivät ole "priimaa" ts. ovat huonolaatuisia. Joo, ovathan ne huonompilaatuisia kuin nämä premium-myyjien timantit, muttei se tarkoita sitä, etteivätkö ne "palvelisi" lopunikää siinä tarkoituksessa mihin ne on ostettu. Summa summarum, pointti on siinä, edelleenkin, että paljonko on valmis laittamaan rahaa ja aikaa tähän asiaan ja mikä on itselle tärkeää. Kysynnän ja tarjonnan laki Kun autovertauksella on tullut ymmärretyksi (puhuin autoliikkeestä ostetusta autosta, en nettimotosta ostetusta käytetystä (eihän se timanttikaan ole käytetty), vai viekö joku uuden auton koeajolla nosturille?), yritetään muuta. Henkilö1 omistaa sekaroituisen, perusrokotukset saaneen koiran, jonka sai vahinkopentueesta. Henkilö2 omistaa kalliin pedigree-taustaisen, läpikotaen ell tutkitun rotukoiran, jota piti jonottaa vuosi ja jota puunataan näyttelyihin. Ei voida sanoa, että hlö2:lla on terveempi, yleismaallisesti parempi koira, joka elää pidempään ja tekee omistajastaan onnellisemman, koska koira1 ei ole jalostettu "puhtaaksi" ja juuri sellaiseksi kuin ihminen halusi. (tottahan toki tämää ontuu nyt siinä, että monesti juuri loppuunjalostetut rotukoirat ovat niitä sairaampia) Molemmat koirat varmasti täyttävät omistajiensa tarpeen, eli terve kumppani, joka tuo iloa. Ja mitä myyjiin tulee, tietysti on hyviä ja huonompia myyjiä ja ostopaikkoja. Kuten sanottu, useammille kuluttajille riittää tosiaan sormuksia katsellessa "Tämä on SI-puhtausluokkaa niin se on sitten mukavasti paljaalle silmälle täysin puhdas.", koska moni ei edes tiedä, mikä on SI. Tulisiko myyjien sitten alkaa opettamaan jokaiselle asiakkaalle näitä hifistelyjä, tuskin. Tietoa ei saa tietenkään pimittää tai valehdella. En ymmärrä, miten se on vaikeaa asiakkuutta, jos esim. pyytää tarkentamaan alaindeksiin.. Tietysti on myös niitä myyjiä, joiden kohdalle tällaista ei ole koskaan sattunut, ja "pärjäävät" näillä perustiedoilla päivästä päivään ja asiakas on tyytyväinen. Jos ei ole tyytyväinen palveluun (ei vaikka tiedetä sitä cushionia), jokainen kuluttaja voi äänestää jaloillaan. edit2. tottakai on harmillista, että normitalliainen ostaa hyvillä mielin sormuksensa, tietämättä tässä puhutuista asioista, mutta maailma on pullollaan päätöksiä, jotka tehdään ilman "hifistelyä" ja silti lopputulos on hyvä ellei erinomainen. Jokainen taplaa tyylillään

Tästä listasta isä-tytär-biisejä: Bob Carlisle: Butterfly kisses Bruce Springsteen: When you need me The Temptations: My girl The Avett Brothers: A fathers first spring Frank Sinatra: The way you look tonight Paul Simon: Father and daughter Natalie Cole & Nat King Cole: Unforgettable McCraw: My Little Girl Stevie Wonder: Isn't she lovely Rascal Hatts: My wish

^ Aidon Mori Leen hinta on n. $500-700-1000 (esim. tällä sivulla on aidot Mori Leet) eli hinnan perusteella voi olla aito, samoin sivusto on asiallisen näköinen. Asiakasarviot (googlesta) ovat positiivisia (4-5 tähteä) tai tosi huonoja (1 tähti), mikä on aika erikoista. Muutamassa negatiivisessa palautteessa ollaan oltu tyytymättömiä lähetysosoitesotkuihin sekä siihen, ettei pukua voi palauttaa. Eli tosiaankin kannattaa olla varma valinnastaan ja varmistaa, että valitsee kokoluokituksesta oikean koon (koothan vaihtelevat merkkien välillä). Joissain tapauksissa pukua ei olekaan enää ollut maksun jälkeen eli varmaan on myyty liikkeessä eikä poistettu sivuilta tms. Nettitilauksista voipi jutella lisää myös ketjussa Hääpukujen ja asusteiden tilaaminen ulkomailta vol.2

OT;ksi menee, mutta menköön En ole enää alalla töissä, enkä tosiaan ollut pitkään, mutta ihan maallikkovastaus: Yksinkertaisin selitys on, että 90 % (valitaan vaikka tuo sinun aiemmin käyttämäsi luku) kuluttajista ei kiinnosta asia sen syvällisemmin. Halutaan sormus, joka on omasta mielestä kaunis sopivan kokoisella timantilla (tai ilman), ja joka kestää kauniina. Kyllähän se valinta loppupeleissä kuitenkin kulminoituu siihen, että esim. mikä väri & sävy ja cut itseä miellyttää, sanoohan nämä "premium timanttikauppiaatkin" näin. Että ei ole yhtä oikeaa vastausta. Toiseekseen hinta on monella se yksi määrittävä tekijä. Ja kun näin on, silloin tarjotaan budjettiin sopivaa. Esim. D-F on poissuljettu, ja moniko "maallikko" edes erottaa istutetusta kivestä vaikka G-J eroa tai lämpimämmästä pitävä K-M? Sama pätee vaikka leikkaukseen, kovin monella ei ole varaa parhaaseen. jne. Tietysti sitten on teidän kaltaisia kuluttajia, jotka ovat tietoisempia ja haluavat tehdä valinnan tietäen "kaiken". Ja siksi on hyvä, että tietoa on tarjolla ja oman kiven voi valita ja tilata. Valtaosaa kuluttajista se ei vain kiinnosta, ja kaupassa pyritään tyydyttämään sen valtaosan tarpeet "perusmallistolla". Onhan tietoisuus esim. veritimanteista suurempaa, mutta ei sekään kaikkia kiinnosta tai haluta tietää. Joidenkin mielestä asiaan pätee juuri sanonta "tieto lisää tuskaa" eli oltaisiin liian hämmentyneitä, "se sanoo tätä ja tuo toista" ja "mistä tiedän, mikä on parasta minulle", kun loppujen lopuksi halutaan vain, että se oston lopputulos on kaunis ja kestävä sormus. Ja se lopputulos on mahdollista saavuttaa "pinnallisellla" tiedoilla. Myyjällä voi olla tietoa, mutta sitä ei koskaan "tarvita". Varmasti moneessa on liikkeessä on todettu ettei ole tarpeen (kustannustehokasta) kouluttaa kaikkia myyjiä. Jos nyt autovertausta käytetään, aika moni "taviskuluttaja" ostaa sen auton koon, hinnan, kulutuksen, tavaratilan perusteella ym. perustietojen perusteella, jotka luetaan autokaupan spekseistä - jollekulle tärkeintä on vain merkki, ulkonäkö, jopa väri (en omista autoa, mutta näin mutu). Ehkä joku "valistuneempi" lukee TM:stä törmäystestiarvoja tai vikatilatestejä tms. ja käy tiheällä kammalla huoltokirjat ja moottorin, akselit sun muut läpi. Itseä ei ainakaan asia kiinnosta, auto-ostoksilla haluaisin auton, joka ei hajoa eikä maksa liikaa alunperin&käyttää, ei kiinnosta todellakaan kiinnosta, miten joku EGR toimii (kunhan toimii) tai onko turboa 0,2 enemmän vai vähemmän, joten minulle riittää ne "pinnalliset" tiedot. En olisi myöskään valmis käyttämään ylenmäärin aikaa ko valintaan. Kyse on siis prioriteeteistä, haluan tarpeeni täyttävän tuotteen X optimaalisella vaivalla Y, jotta voin tehdä miellyttäviä asioita ajallani.

Voit lohduttautua sillä, että tiedät luultavasti tässä vaiheessa jo enemmän kuin ehkä 90% Suomessa timanttikoruja työkseen myyvistä. Sanoisin että edellytykset harkittuun ja valistuneeseen ostokseen ovat kohdallasi oikein hyvät. Välistä on pakko huudella näin entisenä kultasepänliikkeen myyjänä, että tämä on kyllä aikamoista aliarviointia ja ilkeää, lähes panettelua. Kesäapulaiset, harjoittelijat ym. asia erikseen, kyllä esim. 4 C:tä, GIA ym. opetetaan/osataan. Sen voin kyllä myöntää, etten tuon n. vuoden aikana/jälkeen olisi osannut sanoa, miten esim. H&A eroaa tai mitkä ovat ideaalisymmetriasuhteet (ja siksi tätä keskustelua olen mielenkiinnolla seurannutkin).

No pyörränpä puheeni. Tilasin kuitenkin juhlamekon, kun piti halvalla saada pitkä juhlamekko. Myyjä oli omgcar_euro mekko tämä vesimelonin värisenä: Hintaa tuli n. 26 €. Mielestäni oli todella positiivinen yllätys! Tietysti mekko on liian pitkä minulle (olen 162 cm), mutta ei minusta näytä halpisrätiltä. Yläosassa on tukiluut ja pysyy ylhäällä hyvin. Olkain tosin on vähän erilainen kuin kuvassa.