-mimi

Yhdessä 2 v, kihloissa 8 kk

Mä olen myös sitä mieltä että mitään teemaa ei tarvitse olla. Meidän häissä on ihan perus väriteema, muttei sen kummempaa. Toki jos on henkeen ja vereen vaikka Star Wars-fani ja tuntuu luonnolliselta järjestää häät sillä teemalla niin hyvä niin, mutta jos ei tule mieleen mitään erityistä niin ei ole pakko hakemalla hakea

Meillä näin: Pihistys - morsiamen puku (sattui olemaan luultua halvempi) - sulhasen puku (ostettu alesta mutta istuu kuin unelma) - korut ja tiara (ostin Glitteristä, ja ovat todella kauniita eivätkä näytä halpisrihkamalta!) - kengät (ei tarvitse ostaa uusia kun molemmilla on jo kaapissa pukuun sopivat) - ei häämatkaa, ainakaan heti häiden jälkeen - ei heittokimppua - ei save the date-kortteja, ja kutsut askarrellaan itse - koristelut (juhlapaikka on jo valmiiksi upea, vain kynttilät tarvitsee tuoda) - valokuvaaja (isäni opiskelee valokuvausta, ja hommaa opiskelukaverinsa meille kuvaamaan kaverihintaan) Panostus: - ruoka ja juoma - vieraslista (pistettiin elämä risaiseksi ja kutsuttiin melkein 120 henkeä) - meikki ja kampaus (en todellakaan osaisi räpeltää rajauksia silmiin hermostuneena hääpäivän aamuna..) - hääyö hienossa hotellissa

Onko teidän mielestä jatkot pakolliset tai toivottavat? Meillä on myös vihkiminen neljän aikoihin, sen jälkeen siirrytään juhlapaikalle jossa on A-oikeudet ja siellä saa olla klo 01.00 asti. Juhlapaikka on siinä mielessä haasteellinen että häämme ovat "vieraassa" kaupungissa, eli emme itse eikä kukaan vieraista asu siellä. Se taas meinaa sitä, että useimmat ovat omalla autolla liikkeellä eivätkä voi kauheasti juoda eli tuskinpa heitä jatkot houkutteleekaan. Lapsiperheet ja vanhemmat henkilöt varmaan haluaa lähteä jo ennen yhtä kun kotikaupunkiin on tunnin matka..eli olen jotenkin ajatellut että jatkoja ei tarvita ollenkaan kun hääjuhla itsessään vain on tarpeeksi ihana Mutta mitä mieltä olette? Onko häät ilman jatkoja vain puolikas juhla vai riittääkö -pelkkä- illanvietto juhlapaikalla vieraille?

Hei mäkin kuulisin mieluusti vinkkejä talvihäitä varten! Tai no, suuri päivämme on 1.12 eli saa nähdä onko oikeasti talvi ja lunta vai meneekö räntäkeleiksi.. Itselläni tuli mieleen yksi asia joka on hyvä pitää mielessä: pimeys. Olin jo kovaa vauhtia haaveilemassa että kun tullaan kirkosta niin vieraat puhaltaa saippuakuplia meidän päälle - no se vihkiminen on neljän jälkeen, ja joulukuussa siihen aikaan on jo sen verran hämärää että mitkään kuplat ei kyllä näy vaihdettiin siis heittelyaktiviteetit tähtisädetikkuihin! Itseäni viehättää talvihäiden ideassa juuri iltajuhlan tunnelmallisuus kun ulkona on pimeää ja kynttilät palaa, ihanaa ja tässä järjestellessä olen huomannut samoja asioita kuin mitä ellimin sanoi: talvella ei juhlapaikat ole yhtä buukattuja kuin kesällä, eli toivomansa päivämäärän saa helpommin ja mahdollisesti jopa halvemmalla. Vieraidenkin puolesta juhlat saattavat olla ikimuistoisemmat kun eivät sekoitu miljooniin muihin kesähäihin. Kirkon lämpötilasta en tiedä, mutta kun kävimme katsomassa juhlapaikkaamme kyselin juuri tuosta että onko talvella kylmä. Pitopalvelun täti sanoi että päinvastoin, ennemminkin ongelmana on kesäisin juhlapaikan kuumuus, täytyy pitää ikkunoita auki yms. Sen sijaan salissa on talvella juuri sopivan lämmin.

mä en ole mieltynyt mihinkään kuulemaani häämarssiin, niin musiikin puoliammattilaisena sävelsin sen lopulta itse eiköhän kanttori suostu sen soittamaan, jos väsään hänelle siitä nuotit.

Mun sulhanen osallistuu kyllä jos käsketään ja annetaan selkeä tehtävä ("etsi hääauto!"), mutta eipä tuo oma-aloitteisesti saa paljoakaan aikaan. Nytkin se pelaa sohvalla pleikkaa vaikka kyllä tietää että pykään parhaillaan lopullista vieraslistaa :/ Toisaalta tykkään tehdä itse, olen juuri sellainen että muut eivät aina osaa tehdä mun vision mukaan

Apua, luin tämän ketjun läpi eilen ja totesin itsekseni että hyvä, minulle ei ole ainakaan näitä hääpainajaisia vielä tullut. No kuinkas sitten kävikään, heräsin tänä aamuna kylmän hikisenä hääaiheisesta painajaisesta Kylmä fakta meidän vihkimisestämme on, että meillä on vain 45 minuuttia aikaa koko kirkkohössötykseen - siinä ajassa pitää ehtiä sisään, naimisiin ja pois seuraavien hääseurueiden jaloista. No, tässä unessa edellinen hääpari oli päässyt kirkkoon vasta vähän myöhässä, niin heillä oli vielä jutut kesken kun meidän seurue saapui jo paikalle. Jouduimme odottamaan että he saavat itsensä ulos kirkosta, ja siinä kesti sitten sen verran aikaa että olimme auttamatta myöhässä aikataulusta. Pappi huomautti meille, että nyt olisi tärkeää sitten aloittaa heti kun mahdollista ettei mene yhtään myöhempään. Olin hermostuksissani kun meillä oli niin hitsin kiire, ja auta armias kun yhtäkkiä kaikki läheiseni olivat ihan mahdottomia! Periaatteessa ihan samanlaisia kuin todellisuudessakin, mutta jotenkin heidän negatiiviset ominaisuutensa korostuivat - he olivat jonkinlaisia karikatyyrejä itsestään. Äitini seilasi ympäri salia juttelemassa kaikille tutuille eikä voinut istua paikalleen. Hän myös halusi, että minä, siis morsian, olisin tuonut hänelle lasin vettä! isäni taas piti saattaa minut eli olisin kaivannut häntä kirkon ovelle käsipuoleeni, mutta hän olikin alttarilla valokuvaamassa eikä malttanut tulla luokseni. Sulhanen oli paikallaan, muttei vaan tajunnut tilannetta eikä osannut ottaa vastuuta, ja osa sukulaisistani ei edes ollut sisällä kirkossa vaan jäi juttelemaan keskenään kirkon portaille. Minä pyysin, käskin, huusin ja lopulta itkin, kun kukaan ei vaan suostunut menemään paikalleen että oltaisiin voitu aloittaa. Meille varatusta kirkkoajasta oli jo mennyt puolet, ja paniikkini vain kasvoi kun tajusin että pilaan itkullani huolella tehdyn häämeikin. Nyyh Eipä tarvinnut tuota unta paljoa tulkita - olen ajoittain tuntenut, että olen jäänyt vähän yksin hääjärjestelyjen kanssa ja että joudun pitämään ihan kaikki langat käsissäni. Kaipaisin perheeni tukea enemmän, ja sitä että sulhanen olisi häiden suhteen vähän oma-aloitteisempi. Noh, tuollaisen katastrofin varmaan pystyy kuitenkin välttämään

Me tavattiin syksyllä 2009 lukion ekana päivänä, tultiin samalle luokalle. Hän oli kuulemma tykännyt minusta heti alussa, mutta minä olin niin ihastunut toiseen poikaan etten huomannut, ja hänkin oli sitten lopulta todennut ettei minua ikinä saa ja unohtanut koko jutun vuotta myöhemmin , elokuussa 2010 päädyimme sitten kuitenkin parin mutkan kautta yhteen Elokuussa 2011 muutimme yhteen, lokakuussa 2011 kihloihin ja nyt elokuussa 2012 häät

Juu, minutkin saa tuomita syylliseksi teinikihlaukseen. Ja hei, samalla vielä teiniavioliittoon! Ja yritämme teiniraskautta! Hirveän vastuutonta! Tilanne on siis se, että menimme 18-vuotiaina kihloihin. Ja nyt sitten 10 kuukautta myöhemmin menemme 19-vuotiaina naimisiin. Eli meille kihlaus on ehdottomasti lupaus avioliitosta. Ja kyllä, olimme jo ehtineet olla yhdessä hyvän aikaa kun menimme kihloihin - mistään salamasuhteesta ei ole kyse. En kyllä allekirjoittaisi täysin tuota "kihloihin voi mennä kuka tahansa, kenen kanssa tahansa"-väitettä, koska kihlaus on nimenomaan päätös siitä että tullaan menemään naimisiin. Eli sohvansa kanssa ei voi mennä kihloihin, kun ei sitä ikinä voi viedä vihillekään. Sen sijaan 15-vuotiaat voivat vapaasti mennä keskenään kihloihin, koska he voivat päättää menevänsä täysi-ikäisinä naimisiin. Eli naimapäätös on tehty. Esimerkki on nyt todella hölmö ja kärjistetty, mutta ehkä ymmärsitte pointtini? (voihan sitä sormuksen laittaa sormeensa ja kertoa kaikille menneensä sohvan kanssa kihloihin, mutta se ei kyllä ole nyt ihan se juttu mitä kihlaus tarkoittaa....) Myöskään "naimisiin ei voi mennä ilman kihlausta" ei ole ihan täysin oikein. Kihlaus tapahtuu sillä siunaaman hetkellä kun päätös naimisiinmenosta tehdään. Eli jos kävelette maistraatin ohi, ja yhtäkkiä keksittekin karata naimisiin samantien, niin silloin kihlauksen kesto on sen 20 minuuttia, joka on päätöksen ja vihkimisen välillä. (Olettaen tietty, että esteidentutkinta on tehty, ja saatte mennä naimisiin!) Eli vaikka sormuksia ei olisikaan, kihlaus on olemassa se on se teidän yhteinen päätös.

me ostettiin mun sormukset "väärinpäin", tai oikeastaan amerikkalaiseen tyyliin - niin että timantit ovat kihlasormuksessani ja vihkisormus on sitten sileä. En edes tiennyt että sen kuuluisi mennä toisinpäin eipä sitä kukaan kylillä mitenkään ihmetellyt tai kritisoinut, ihailivat vaan ja olivat sitä mieltä että kaunis sormus tosin sormukseni on kyllä aika yksinkertainen ja kivet aika hillittyjä. kolme kirkasta, pyöreää ja keskikokoista kiveä rivissä ja se on siinä

Mulla oli timantit kihlasormuksessa, ja vihkisormus on sitten sileä, molemmat valkokultaisia. Kihlasormus maksoi muistaakseni alennuksella n. 480 euroa, normaalihinta oli ehkä 650. Miehen sormus ja minun vihkisormukseni maksoivat kumpikin 150,20 € eli sormukset tulivat yhteensä maksamaan noin 780 euroa helpolla selvittiin!

Hihhih, toivottavasti en! Mun sulhasen veli on vasta 13, niin toivottavasti ei olis ihan vielä naimisiin menossa

Mäkin pelkään että meen ihan vesiputoukseksi alttarilla. Tosin varsinainen vihkiminen tapahtuu jo 4 kuukautta aikaisemmin rantakalliolla, ja silloin annan itselleni luvan itkeä siellä kuitenkin on vaan lähimmät ja rakkaimmat paikalla, eli noin 25 ihmistä. Kyllä ne varmaan kaikki on ennenkin nähnyt mut kyynelissä... sen tilaisuuden luonne on muutenkin vähän sellainen ettei paljoa haittaa jos on ripsarit poskilla. Se liiton siunaus sitten taas...pelottaa jo etukäteen, kun 120 silmäparia katselee mua ja sulhoa siinä papin edessä. Meikeistäkin tulen varmaan stressaamaan että pysyykö ne onneksi osaan sentään tarpeen vaatiessa itkeä hiljaa. Kyyneleet virtaa ja naama punoittaa, mutta pystyn olemaan vollottamatta jos on ihan pakko. Mutta hei, itkuherkät kanssasisaret: muistakaa että Vickan ja Danielkin itkivät prinsessahäissään, ja koko Ruotsin kansa näki sen...meidän häitä ei kuitenkaan varmaan televisioida sitäpaitsi se liikuttuminenhan oli kaikkien mielestä tosi söpöä!

Näitä hassuja sanomisiahan muuten riittää vaikka muille jakaa Tämä menee kategoriaan "Sulhanen keittiössä": (ei varsinaisesti hassu sanominen, mutta tekeminen) Olemme leipomispuuhissa, minä pyörittelen sämpylöitä ja sulhanen touhuaa muuten vaan. Uuni on lämpiämässä ja pyydän sulhasta tarkistamaan, kuinka lämmin uuni jo on. Sulhanen avaa uuninluukun ja leyhyttelee kädellään uunin sisällä: "jaa, no mitenköhän monta astetta tää nyt olis..." Ei ollut kuulemma ikinä kuullut, että voisi myös vääntää astenappulasta taaksepäin ja katsoa minkä lämpötilan kohdalla valo sammuu Myös suloisia kielikukkasia riittää, sulhaseni äidinkieli ei ole suomi niin jotain pikkuvirheitä tulee välillä. Muun muassa sanat sulhanen ja sulho menevät välillä sekaisin muotoon "sulhonen"... söpöä!

Minä meinaan kyllä mennä ammattilaiselle meikattavaksi ihoni on ajoittain sen verran kinkkinen että olen itse sen kanssa ihan helisemässä. Ainakin hääpäivänäni haluan kunnon meikkipohjan, varjostukset huolellisesti tehtyinä ja ihon virheet piiloon ei se nyt varmaan taikoa osaa se meikkaajakaan, mutta paremmilla tuotteilla ja välineillä tod. näk. tekee kuin minä. Arkimeikin osaan laittaa ihan hyvin, mutta luomivärit ja silmänrajauksen ovat sellaisia jotka harvoin menevät ihan nappiin...voi kun olisi joku tuttu joka tekisi kaverihintaan!

Jos meille joku eläinkoriste tulee niin se on kyllä ankka... meillä molemmilla on lyhyet mutta leveät jalat, niin vitsaillaan aina että me ollaan ankkoja kun meillä on tällaiset räpylät. http://www.weddingcollectibles.com/duck-wedding-cake-topper-figurine.html esimerkiksi tämä on aika suloinen ps. olemme myös molemmat kaasoihimme ja bestmaneihimme verrattuina lyhyitä, niin häävalssi kulkee toistaiseksi työnimellä Kääpiöankkojen tanssi...

Iiiihana idea! Voi jos meillä olisi vähän pienemmät häät niin toteuttaisin tuon. Olen kyllä kova neulomaan, mutta 120 paria sukkia voisi jo olla vähän työlästä ja ne lankojen hinnat sitten...heheh.

Apua, mä en ole edes tajunnut mitä kaikkia pikkutehtäviä pitää hääpäivänä hoitaa! Riisit ja ohjelmalehtiset, laahuksen suoristus...apua! No toistaiseksi on päätetty seuraava: Kaasot: - järjestävät varmaan polttarit - auttavat hääaskartelussa - makutuomaroivat, tulevat mukaan morsiuspukuliikkeisiin - toinen kaaso varmasti laulaa jotain Bestmanit: - järkkäävät sulhasen polttarit - toinen bestman toimii seremoniamestarina Lisäksi ajattelin pyytää isää ottamaan valokuvia seremonian aikana. Meille ei varmaan tule varsinaista valokuvaajaa kun isäni opiskelee alaa ja muutenkin kuvaa mielellään edit: lause jäi kesken

Minä olin morsiustyttönä vuonna -99 ja muistan kävelleeni ihan itse käytävää pitkin ennen kuin morsian tuli. Taisinpa peräti mennä ihan ensimmäisenä! Sulhaspoikakin oli olemassa, mutta siitä en kyllä muista missä kohtaa se käveli Muistan myös seisoneeni kaasojen kanssa KOKO vihkimisen ajan alttarin sivulla...minulle oli luvattu laittaa tuoli siihen, mutta se varmaan kaikessa hulinassa unohtui. Morsian pahoitteli asiaa myöhemmin. Hän sanoi minulle että olisin saanut mennä etummaiseen penkkiin istumaan sitten kun jalat väsyy, mutten halunnut juoksennella kesken seremonian olin aika topakka kuusivuotias

Olenpas kateellinen teille, joilla on se yksi paras ystävä ollut tyyliin vaippaikäisestä saakka...mulla ei sellaista yhtä selkeää parasta ystävää ole. Hyviä ystäviä kyllä on usea - suurin osa heistä vaan sattuu olemaan MIEHIÄ...ei niitä voi kaasoksi laittaa! Olen myös ainoa lapsi, joten mitään siskojakaan ei voi tehtävään valjastaa Sitten hetken mietittyäni päädyin kahteen rakkaaseen ystävään, eivät tunne toisiaan ennalta mutta ovat molemmat ihania ihania naisia he suostuivat kaasoikseni ilomielin, ja musta tuntuu että nämä häät lähentävät suhdettamme entisestään. Luotan heihin kuin kallioon, ja lisäksi molemmat ovat kovia askartelemaan...en siis jää yksin helisemään kutsujen kanssa Mitä niihin miespuolisiin ystäviin sitten tulee....no, meidän lapsille tulee sitten aikanaan paljon kummisetiä.

mekään ei meinata tehdä lahjalistaa mihinkään, kun ei tavaraa pahemmin tarvita laitettiin kutsuun vaan teksti "Emme kaipaa lahjoja, mutta säästämme rahaa voidaksemme lähteä jonain kauniina päivänä häämatkalle". Jokainen tulkitsee sitten miten tahtoo, saa tuoda rahaa ja saa olla tuomatta

Minä taas pysyn päätöksissäni sitten kun ne on tehty, mutta saatan jahkailla tovin ennen kuin sitten lopulta päätän Häitten kanssa on nimenomaan valinnanvaikeus ollut pinnalla, kun haluan tavallaan kaiken! Toisaalta haluan todella pienen intiimin hääjuhlan jossa kaikki vieraat ovat läheisiä ja rakkaita, toisaalta haluan kutsua kaikki tutut mukaan juhlimaan suurta päivää! No, se ratkaistiin sitten niin että saan tasan tarkkaan juuri sen mitä haluan - eli nämä molemmat juhlat pieni ja intiimi siviilivihkiminen elokuussa kesämökillämme (jos sää suosii, rannalla...) ja joulukuussa on varattu kirkko ja kartano ja vieraita listalla lähemmäs 120. Huikeaa Niin erilaisia ihmiset on, minusta taas on suurta hupia valita kahviservettejä! Jokainen rentoutuu vissiin tyylillään

Millaisia ne sotilasperinteet sitten ovat? Ennen kuin aloin pyöriä täällä naikkareissa, en ollut mokomasta koskaan kuullutkaan... *sivistymätön*

Hei, meilläkin on kuvalliset kutsut! Ja nimenomaan mustavalkoiset kuvat! Etsittiin ensin jotain edustavaa kuvaa meistä kahdesta jonka olisi voinut läntätä kutsuun, mutta ei meistä oikein ole mitään "virallista" tai sen tyyppistä kuvaa. Ratkaistiin asia niin, että otettiin yksi ilta sohvalla kamera käteen ja otettiin itsestämme neljä suloista kuvaa - yksi jossa minä pussaan miestä poskelle, yksi jossa poseerataan nätisti, yksi jossa kutitan miestä ja mies hekottaa ja yksi missä katsotaan toisiamme suloisina. Muokattiin netissä ilmaisella kuvankäsittelyohjelmalla kuvat mustavalkoisiksi ja järjestettiin ne kollaasiksi - neljä pikkukuvaa ryhmässä, vähän sen tyyppisesti kun sellaiset valokuva-automaatin kuvaliuskat. Tulostettiin ne kollaasit ihan simppelisti valokuvapaperille kotiprintterillä ja pakko sanoa että TOIMII. (Laitettiin ne kutsun sisäkanteen, kannessa on nätti leima.) Valokuvien hinnaksi tuli 10 euroa - valokuvapaperi siis maksoi sen verran ja kutsut on samaan aikaan tyylikkäät ja suloiset, kun osa niistä kuvista on höpöjä. Samalla se poistaa vähän sitä "virallisuutta" tai jäykkyyttä mitä hääkutsuissa välillä on. Kuvien laadunkaan ei tarvitse olla niin justiinsa, ja onpahan taatusti meidän näköiset.