Augusta*

Kiitos Puff!! Loistava kirjoitus! Tuo oli juuri oikeanlainen _bitch slap_ mulle! On meinaan mennyt vähän överiksi tämä oma(kin) hysteria tästä asiasta. Hääohjelmia, kosintoja, valojen uusimisia, morsiuspukuja, hääkakkuja on koko telkkari täynnä ja netissäkin käynmelkeinpä vain täällä ja hääblogeissa. Meillä pallo on tosiaan miehellä. Olemme asiasta keskustelleet ja olen hänelle sanonut, että tahdon mennä naimisiin hänen kanssaan. En tahdo painostaa ja vinkua kihloja häneltä, vaan sanoin, että ottakoot asian itse puheeksi sitten kun on valmis. Itse haaveilen vain kahdenkeskisestä vihkimisestä maistraatissa ja hän tietää sen. Mulle on oikeastaan ihan sama, milloin tämä toteutetaan, kesästä haaveilin siksi, että on lomaa ja helppo piipahtaa siellä maistraatissa ilman mitään ylimääräistä vapaapäiväsäätöä. Jotenkin en ole niinkään surullinen siitä, ettei hän ole kosinut, vaan siitä, ettei tosiaan ole ottanut koko asiaa mitenkään puheeksi tai muutoinkaan osoittanut, että olisi asiaa ajatellut. En tahtoisi, että tämä olisi mikään kynnyskysymys meillä tai että naimisiinmeneminen muuttaisi mitään, mutta jotenkin tuntuu vähän eriarvoiselta tämä suhde tällä hetkellä. Emme tahdo samoja asioita tai ainakaan samassa järjestyksessä/ajassa. Kunpa voisin vain sulkea nämä ajatukset pois ja keskittyä muihin juttuihin! Reilun vuoden olen odottanut kosintaa ja taitaapa tämäkin kesä olla "pilalla" tämän asian suhteen. Ääh, mä niin häpeän itseäni tällä hetkellä. Enkä ikimaailmassa pystyisi kenellekään kasvotusten näitä asioita puhumaan. Tämä on ihan naurettavaa!!

Niin ja ihanaa kuulla susta Illuusian.unelma!! Teillähän on häät sitten ihan justiinsa!! Olen todella iloinen sun puolesta, kaikkea hyvää teille

Tipzilla, tuo on aivan totta, mitään ei voi enää katsoa telkkarista ilman, etteikö kosinta/häät/naimisiinmeno ole jotenkin esillä. Olemme mieheni kanssa urheilijoita ja hyvä kun Timanttiliigaa uskaltaa katsoa, vaikka pelkään, että sielläkin on joku On screen -kosinta...huh! Vaikka sitä itse ahmiikin kaikkea aiheeseen liittyvää, niin jotenkin on koko aihepiiri alkanut jo vähän tulla korvista ulos. Jos mies vaikka selailee kanavia ja jossain on joku hääohjelma menossa, niin se pysäyttää siihen ja katsoo kysyvästi, mutta viime aikoina olen vain kohauttanut olkapäitäni... Tiedän, että mies kosii vielä joku päivä. Nyt vain tosissaan jäitä hattuun ja nautitaan kesästä

Tämä nyt tuskin on mikään sellainen "kamelin selän katkaiseva" peruste, mutta jotenkin söpö. Kopioin tekstin suoraa Taloustaito-lehdestä (5/13). Viikonloppumatka puolison luo Kodin ja varsinaisen työpaikan väliset matkakulut saa vähentää verotuksessa 7 000 euroon asti 600 euron omavastuuun ylittävältä osalta. Vähennysoikeus koskee päivittäisten matkojen lisäksi myös matkoja viikonloppuisin puolison luokse, jos puolisoilla on sama kotikunta. Esimerksi jos puoliso asuu työn vuoksi viikot toisella paikkakunnalla, voi viikonloppumatakat varsinaisen kodin ja työntekopaikkakunnan välillä vähentää verotuksessa. Jos keskellä viikkoa on käyty kotona, voi myös tämän matkan vähetnää. Avopari ei saa vastaavassa tilanteessa viikonloppumatkojen kuluja vähentää. Vähennys voi olla avopuolisoille mahdollinen, jos työ vieraalla paikkakunnalla on vain tilapäistä tai jos majoitusolosuhteet ovat siellä hyvin alkeelliset.

Paljon onnea, Othilia!!

Juuri näin, Some.Day!! Kyllä mun mies ainakin tietää, että odotan kosintaa, vaikka en siitä puhuisikaan (eikä olla asiasta viime aikoina puhuttukaan). Heh, kun se kosintahetki aikanaan tulee, niin pitää muistaa vastata ensin "Kyllä" ja sitten alkaa raivoisasti tivaamaan että mikä tässä oikein maksoi!!! Ja mä niin todellakin tulen sen tänne kertomaan, Tipzilla

Varmaan se on sitä perushuttua; Naiset on Venuksesta ja miehet Marsista... Joo se kolme vuotta mullekin on luvattu Miten muuten sellainen vihjailu pienessä vitsimielessä teillä toimii? Vaikka kirjoitit, että et ole montaa kertaa avioliittoa ottanut viime vuosina puheeksi. Meillä esimerkkinä tänään tuossa vähän siivottiin taloa ja mies kysyi, että onko jotain, mitä toivoisin hänen tekevän. Mä siihen "Joo, mutta se ei liity siivoamiseen mitenkään..." Naureskeli siinä sitten hänkin, tiesi tasan tarkkaan, mitä tarkoitin.

Ehheheeee toi sun reilukerho Aivan mahtavaa!!! Siis mulle tuli jokin tuonkaltainen idea itsellenikin, mutten pannut sitä täytäntöön. Eihän tuota miesten järjenjuoksua tässä asiassa pysty kukaan ymmärämään. Ja jos oikein kärjistetään, niin onhan se tietynlaista valtapeliä ja henkistä ylivaltaa pitää toista jännityksessä ja epätietoisuudessa. Asioista on pakko puhua, muuten se alkaa kalvamaan suhteen perustuksia. Ja putkiaivoja kun ovat, niin eihän sitä nyt pysty montaakaan asiaa samaan aikaan miettimään... Eli jos on joku isompi projekti (esim vauvan odotus, talonrakennus/remontti, matka, uusi työpaikka/työpaineita yms) niin eihän siinä voi mitään avioitumisia miettiä. Pöh!

Naulan kantaan Tipzilla ja Some.day!! Itse olen myös pohtinut tuota "painostamista". Siis kun miehet kokevat keskustelun ja ajatuksenvaihdon avioliitosta painostuksena. Ollaan niin karskia jätkää, mutta tosipaikan tullen ei paineensietokykyä sitten kai yhtään...

Mahtava tilanne teillä Puff!! Musta ja miehestä tuntuu molemmista, että häät kummittelevat joka nurkan takana. Telkkaristahan tulee sata erilasta hääohjelmaa ja eilen illalla tuli joku Biggest Looser-tyyppinen ohjelma, jossa eniten laihduttanut pari saa palkinnoksi unelmahäät. Olin kuivattamassa hiuksiani ja mies huikkaa, että no nyt tulee ohjelma, missä yhdistyy kaksi sun lempiaihetta! Mä sitten arvuuttelin, että mitkä ne on... Häät ja urheilu?!! Joo!! Revettiin molemmat ihan totaalisesti sille! Lisäksi tänään bongasin duunissa viimeisimmän Taloustaitolehden ja sen kannessa juttu "Aikuisena avioon". Ristus oli pakko ottaa kuva tuosta lehden kannesta ja varmaan lähetän sen kohta miehelle, että tämä on nyt jotain karmaa.

Marjomar, mä ymmärrän täysin sun pointin!! En ole ottanut osaa tähän kesksteluun aiemmin, sillä en olisi osannut selittää kantaani noin hyvin. Meillä siis suunnilleen sama tilanne kuin teillä, ollaan sovittu, että mennään naimisiin kolmen vuoden kuluessa, mutta en tosiaan koe meidän olevan kihlapari!!

Kiitos Tipzilla, kyllä oli naurussa pidättelemistä, eikä se ihan onnistunutkaan täällä töissä! Parasta tuossa ohjeessa oli se, että se oli miehen kirjoittama!! Mahtavaa itseisroniaa Äänestän Vaasaa, olis mulle lähinnä

Heh, meillä eilen illalla kun oltiin menossa nukkumaan: En nyt tarkkaan muista, mistä puhuttiin, mutta jonkin pienen vihjeen (tai sitten kuittailun) tästä avioitumisesta miehelle heitin ja hän alkoi nauraa. Kysyin sitten vähän närkästyneenä, että mikä naurattaa ja vastaus oli "Nuo sun vihjailut" Sitten se ryökäles vielä lisäsi siihen, että onko tilaanne nyt "Tulos tai ulos?" (silleen läpällä) Että kaipa se nyt on ihan tosissaan tajunnut, että jotain tään asian eteen pitäisi tehdä. Onko jollain jotain miehen käyttöopasta, voisin ehkä jotain kohtia tarkistaa siitä Ja budjetti on myös täällä laadittu meidän minihäihin. Hei järjestettäiskö joku vertaistukitapaaminen? Missä parhaat terassikelit?

Siis noi ^ on niin kuvottavia ajatuksia, että tulee oikeesti ihan paha olo!

Näinhän se taitaa olla, että jos nainen on varattu ja onnellinen suhteessaan, niin jotkin miehet näkevät hänet vain haasteena ja sellaisena, joka vain esittää vaikeasti tavoitettavaa... Tällä hetkellä oma elämä pyörii niin pienessä piirissä, ettei (onneksi) ole tuollaisia häntäheikkejä perässä. Sehän tästä vielä puuttuisi! Mutta en myöskään usko, että sormus itsessään hillitsisi näitä "kavereita". Ehkä jos oikein painokkaasti saisi sanottua, että "Olen naimisissa", niin sitten...

Siis kyllähän tämä odottelu on aivan haitarista! Viimeksi kun ollaan avioliitosta miehen kanssa puhuttu, hän oli varma siitä, että "kyllä me tullaan menemään naimisiin". Ja aikahaarukaksi tuli sellainen pyöreät kolme vuotta. En ymmärrä. Tarkoitus ei ole järjestää mitään häitä, vaan hoitaa homma pois päiväjärjestyksestä maistraatissa (ehkä jopa ihan kahdestaan). Olemme jo 30+ ja lapsia ei tuskin ole enää tulossa. On yhteinen laina ja rakenettu talo. Mä en tahdo painostaa, tahdon että mies kosii sitten, kun on valmis. Mitään estettä asialle ei kuitenkaan ole ja keskustelujen perusteella hän on siihen myös valmis. Pitää vain hullua jännityksessä. Ja mua ärsyttäää itseni kaikkein eniten, kun en vain voi antaa olla ja unohta koko hommaa (kunnes mies herää tähän päivän). Meillä on tässä talon kanssa aika paljon vielä puuhaa, vaikka reilu vuosi ollaan jo asuttu tässä. Mies varmasti ajattelee kuitenkin niin, että laitetaan ensin talo ja pihat kuntoon ja mietitään niitä (hömpötyksiä) sitten, vaikka tämän ajattelumallin kielsikin kun siitä kysyin. Huooh, anteeksi purkaus, oon vaan joskus niin miesten kanssa. Tsemppiä teille siskot!!

Mun mielestä kauheaa olisi, jos mies kosisi mua mun syntymäpäivänäni, ikään kuin se kosinta olisi joku lahja Muuten kyllä kaikki käy ja varmasti tuohon synttärikosintaankin vastaisi kyllä

Vautsivau, Tipzilla, sä oot suunnitelut upeat häät! Tuo sun kuvailema juhlapaikka kuulostaa ihanalta ja kaikki muu myös Itsellä on ajatuksissa, tottakai, mitä toivoisi hääpäivältä. Ehkä siinä ei ole niin paljoa yksityiskohtia. Olemme puhuneet maistraattivihkimisestä ja ravintolaillallisesta lähimpien kanssa. Ehkä mun pitäisi kuitenkin pohtia tätä ja tehdä myös tuollainen pieni kooste.

Hyvin kirjoitettu Ayda!

Sympatiahalit sulle Hanella! Eipä noista miehistä ota ikinä selvää. Meidän tilanne on se, että ollaan käyty pari vakavaa keskustelua avioliitosta ja mies todella tietää kantani, että haluan naimisiin hänen kanssaan. Hänelle asia ei ole yhtä tärkeä kuin minulle, hän voisi olla avoparina varmasti loppuelämänsä. Toivon kuitenkin, että hän ottaa asian itse puheeksi seuraavan kerran.

Tervetuloa porukkaan martsa2015

On kyllä ihanaa kuulla Illuusian.unelma, että sulla on noin seesteinen ja hyvä olo Meillä tosiaan käytiin kunnon keskustelu tässä viikolla tuosta naimisiinmenosta. Päivitettiin vähän tilannetta. Olisin niin helposti voinut siinä sanoa, että eikö varattasi tässä kevään aikana maistraatti. Mutta tuntuu siltä, että mies tahtoo kosia itse, niin en tahdo pilata sitä häneltä.

Tällä taas on hiustenkasvatusoperaatio käynnissä. Varmasti hiukset kasvavat tuon 1-1,5cm /kk, riippuu kai ihmisestä. Tässä pitudessa (lapaluien alle) tuntuu että hiukset kasvavat tosi hitaasti. Luulen ettei sitä kasvua vain huomaa, kun ovat kuitenkin jo niin pitkät. Jupinaa mulla ei muuta ole, juteltiin miehen kansa eilen naimisiin menemisestä ihan yleisesti ja vähän, että mitä kumpikin ajatuksesta meidän kohdalla ajattele. Samoilla linjoilla edelleen mennään, mutta ei kummallakaan mikään hoppu asian suhteen ole. Itse olen siis jo "toisella kierroksella" ja lapsiakaan ei ole tarkoitus hankkia. Mutta unelmia on ja on vain niin hyvä olla yhdessä

Tunnustan! Loin tämän ketjun innoittamana tänään töissä sähköpostiosoitteen miehen sukunimellä! En ennen ollut edes ajatellut koko asiaa (sähköpostia). Heh, oikein alkoi naurattamaan ja tekisi mieli kertoa miehelle, mutta en kehtaa, sillä ei olla vielä kihloissa!!

Othilialle; Jos aloitat keskustelun tyylin: "Mitä mieltä olet naimisiin menemisestä?" Kyllä se siitä lähtee Ja niin, mulla on todella hyvät ja lämpimät välit miehen perheeseen, kuulun aivan selvästi porukaan ja olen osa perhettä. Tuohon kysymykseen, että miten minut esitellään... No tuota. Rippu kai vähän, kenelle esitellään. Avopuolisona varsinkin vähän vieraammille. Mutta täälläpäin puhutaan tyttö- ja poikaystävistä kavereina. Siis oikeesti. Itse olen etelärannikolta kotoisin ja olin aivan tyrmistynyt, kun minusta puhuttiin "senjasen kaverina". Olin ihan että WTF!? Mikä kaveri mä olen!!! Varsinkin vanhemma ihmiset käyttävät tätä ilmaisua. Järkyttävää.