UusioMorsian

Olin jo päättänyt monta kertaa etten enää muuta tyttönimeäni, muutin sen edellisen kerran naimisiin mennessäni mieheni nimeksi, eron jälkeen takaisin tyttönimeksi. Vannoin silloin etten enää muuta sitä, mutta nyt kuitenkin tuntuu kovasti siltä että haluaisin mieheni nimen ottaa. Omastanikaan en halua luopua, sillä sukunimeni ja minut tunnetaan töissä enkä halua sitä muuttaa ja sekoittaa taas kerran asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden päitä, lisäksi. Enkä muutenkaan, se on osa identiteettiäni ja minua häiritsi ekan avioliiton aikana yllättävän paljon se että menin luopumaan omasta nimestäni. Myös sulkille olisi tärkeää että ottaisin hänen nimensä. Näyttää siis siltä että alan taipua yhdysnimen puoleen. Nimi on vaan sitten sellainen, että tulen siitä töissä käyttämään vain tyttönimeäni ja voi kyllä olla että käytän yhdysnimeä lähinnä virallisissa papereissa. Voi olla että tulee käytettyä myös miehen nimeä paljon yksityiselämän puolella ihan pelkästään. Yhdysnimi tuntuu tärkeältä ihan perinteen vuoksi, mutta takuulla sitä tulee käytettyä sotkuisesti MYÖKS: Niin siis tulee käytettyä erikseen varmasti lähinnä siksi, että uusi nimeni tulee olemaan pitkähkö ja ****nen-*****nen -muotoinen.

Minä laulan itse kirjoittamani biisin. Kirjoitin lyriikat joskus silloin kihlauksen aikoihin ja tänään tuli lopulta melodia. Antoi se odottaa itseään, mutta nyt on viisi kuukautta aikaa treenata ja hioa biisiä. Siinä on häälahjaa sitten kerrakseen MYÖKS: Niin siis heh, vastaus kysymykseen unohtui.. Sielun veljien Rakkaudesta on aikamoinen biisi. Sen voi sovitettuna laulaa yksinkin, harkitsin sitä itse ennenkuin tajusin että herranen aika minullahan on omakin, juuri nimenomaan sulkille tehty biisi. Sielun Veljiä laulavat sitten rakkaat siskoni ja serkkuni, todennäköisesti.

Samoin täällä, Pariisiin muutamaksi yöksi ja toinen puolisko Lontoossa. Kaupunkilomaa siis tiedossa ensi syksylle.. Kaikki vinkit ovat tervetulleita!

Itse tilasin DOWista irtotimantin, ja olin myös erittäin tyytyväinen palveluun. Omaa kiveäni en ole arvioittanut, mutta kiva kuulla että joku on. Oliko marruska suomalainen arvioija yhtä mieltä GIA:n todistuksen kanssa? Missä vaiheessa maksoit alvin? Itselleni kiven hintaan lisättiin valmiiksi jotain maksuja, mutta jäi kyllä vähän epäselväksi että mitä ne olivat. Tullimaksuksi summa oli mielestäni liian iso ja sekä tulli- että alviksi vähän liian pieni.. Timskuni on nyt mummini kihlan kanssa sepällä enkä malta odottaa että saan sormuksen kotiin

Vihkissäni on 0,4 ct asscher

Minun vihkiini tulee päälle kaiverrus Missä oletkin Olen kanssasi, ei pötköön vaan sormuksen keskuskiven molemmin puolin jaettuna. Sormus ei ole pelkästään vihkisormukseni, vaan myös perintösormus jonka tulen jonain päivänä toivottavasti jättämään perinnöksi omalle lapsenlapselleni, joten lause sopii paremmin kuin hyvin. Sormuksen sisälle täytyisi vielä kaivertaa nimet ja päivämäärä. Sulkin kihla muuttuu vihkiksi kiillotuksen ja uuden kaiverruksen myötä, hänelle varmasti myös vihkipäivä ja mahdollisesti myös sormuksen päälle lisätekstiä siinä jo olevan kaveriksi. Meillä lukee kihloissa päälle kaiverrettuna Amantes amentes (rakastuneet ovat järjettömiä) ja siihen pitäisi jatkoa sulkille kehittää.. Siinäpä sitä ois tekemistä

Minä taisin jossain vaiheessa tätä ketjua uhota että tämä on minun salaisuuteni, mutta eipä se kauaa sellaisenä pysynyt... Nykyään sulkki kieltää minua säännöllisesti pyörimästä täällä koska saan aina paniikkeja kun käyn katsomassa miten pitkällä järjestelyissä hääpäiväkaimat ovat Yleensä kuitenkin ihan hyödyllistä tietoa ja hääkuumeen lievitystä täältä saan. Niin, luulin etten moiseen tautiin toista kertaa enää sairastuisi, mutta voi olla että olin väärässä.

Meidät vihitään mökkilaiturilla! Sateen sattuessa paikka pysyy, pitää sitten vaan hommata isot sateenvarjot. Varasuunnitelmaa juhlaa varten sateen varalle väkerretään juuri, melkein pyörryin kun kuulin telttavuokrista... yksi 3 x 3 m teltta maksaa 200 e/ vrk. Mielestäni oli aivan törkeä hinta enkä voi uskoa että ne vois olla noin kalliita joka paikassa.. Täytyy tutkia asiaa.

Minulla kyseessä oli kyllä ihan muu tunne.. Oltiin tavattu pari viikkoa aiemmin, päättömän rakastuneita oltiin, kun sulkki ekan kerran paukasi että no milloinkas sitä kihloja ostellaan. Tunne oli lähinnä epäuskoinen, että äläs nyt naurata. Mut toinenhan oli ihan tosissaan.. No sitä sitten siirrettiin naureskelemalla kuitenkin sitä aihetta, kunnes muutaman viikon päästä sama kysymys esitettiin taas. Siinä kohtaa alkoi minustakin jo tuntua että no jaah, aika ihanaahan tämä kyllä on. Sormukset ostettiin kuitenkin jännityksen ja jopa hetkittäin kauhunkin sekaisin tuntein, ajattelin oikeasti ettei tässä ole mitään järkeä mennä naimisiin näin pian. Kihlausta seurasikin meillä vaikea jakso, muutettiin yhteen ja oli tosi möykkyistä muutaman kuukauden ajan. Uusperheen arki kun ei ole sitä siloisinta muutenkaan yleensä. Arvelutti ja epäilytti ja ahdisti. Minulla on jo yksi epäonnistunut avioliitto takana, joten sekään ei ollut omiaan lisäämään varmuuden tunnetta. Elämä on kuitenkin tasoittunut siitä ja onni kihlauksesta ja tulevasta avioliitosta kasvanut. En vieläkään tiedä uskonko todella elämänpituiseen rakkauteen, mutta meidän rakkaus on kuitenkin niin isoa että jos tämä ei kestä, niin eipähän sitten kestä mikään. Helppoa ei ole aina ja joka päivä, ei ollenkaan, mutta meillä on sellainen yhteenkuuluvaisuuden tunne ja vetovoima ja rakkaus ja tahto, että hyvänen aika. Minä uskon että saamme tämän toimimaan, eikä sitä oikein muuta voi. Häät tekevät minusta nykyisin niin huumaavan onnellisen, että on vaikea uskoa minkälaisia ajatuksia olen välillä käynyt läpi. Huhhuh, itkettää!

Näissä ketjuissa on ollut paljon keskustelua kanttoreista ja siitä mitä he hyväksyvät soitettavaksi kirkkovihkimisen aikana, mutta onko kanttorilla sanottavaa siihen, mitä soitetaan kun vihkiminen tapahtuu muualla? Me menemme naimisiin mökillä, pappi tulee siis sinne vihkimään ja olemme ajatelleet, että sulkin veli soittaisi kitaralla sisääntulot ja ulosmenot. Papin kanssa voi toki asiasta keskustella, mutta onko tässä vielä kanttorillakin sanansa sanottavana vaikka emme edes kanttoria paikalle tarvitse? Vai onko hänet pakko ottaa, eikö tilaisuudessa saa soittaa joku muu? Onhan kirkoissakin soitettu marssit esim. levyiltä.

noorajatatu: aivan iiiiihana sormus!! Omassani on mummini vanhan, sileän keltakultakihlan molemmille puolille lisätty 2 mm valkokultarenkaat ja istutettu 0,4 ct asscher -hiottu timantti. Sormus on vielä sepällä, mutta minun pitäisi päästä sovittamaan sitä ensi viikolla, ennenkuin se menee kaiverrukseen. Sepän tekemissä tietsikkakuvissa näytti ainakin upealta, pian nähdään miltä tuleva perintösormus tulee lopulta näyttämään. Tyyrishän siitä muotoutui lopulta, mutta on se sen arvoinenkin. Ja tulee siirtymään suvussa myöhemmin eteenpäin.

Oi, meimei, tosi kauniit! Tykkään kovasti hopeasta ja tuollaiset korut olisivatkin kyllä upeat! Hääpukuuni hopea ei kuitenkaan istu, tuollainen värillinen hässäkkä paremmin. Ovat yllättävän sirot päällä nuo minunkin koruni vaikka aika prameilta äkkiseltään kuvissa näyttävät.

Tällaiset korut minulla, sekä tuo kaulakoru että korvikset. Eipähän muuten hinta paljon päätä huimannut, ja sopivat valko-oranssiin pellavapukuuni täydellisesti Autumn leaves

Kävin lauantaina tilaamassa Tampereen Morsiusgalleriasta puvun. Ihan mahtavaa palvelua tähän asti, ja täysi luotto siihen että puvusta tulee upea. Toivottavasti palvelu pelaa loppuun asti samalla tapaa ja voin elokuussa sanoa että kannatti käydä täältä asti!

Tsiihiisus, Sisupussi, miten hieno puku! Jos olisin yhtään hoikkasempi itse niin tuollaisen teettäisin NUT! Mutta koska en ole enkä riittävän hoikkaiseksi ehdi ensi elokuuhun mennessä, teetän vähän toisenlaisen. Varasin juuri morsiusgalleriaan ajan parin viikon päähän jolloin tilaan itselleni pellavapuvun. Hoksasin juuri gallerian nettisivuilta jostain alareunasta pienen kuvan jossa on kolme Värttinän jäsentä pellavaiset iltapuvut päällään.. Rakastuin siihen valko-oranssiin versioon, sitä muutaisin vain hiukan yläosastosta, tekisin erilaisen helman ja kirjailut. Tuota täytyy nyt alkaa pähkiä. Taisi mennä (taas kerran) suunnitelmat uusiksi, vaan eipähän oo eka kerta tällä(kään) reissulla. Jänskättää MYÖKS: kirjotushäröt