Annastiina_

Mikään ei ole itsestäänselvyys häävieraille. Sen minä opin. Inhottavaa on pitää häävieraita "tyhminä" ja olla ilkeä akka (tai ukko), mutta kyllä se vaan tuntuu olevan välttämätöntä. Meillä luki vielä erikseen hääinfossa mm. seuraavista asioista: naisvieraille ei kokovalkoista asua (niitä olisi kuulemma näkynyt ilman ylimääräistä mainintaa), pukukoodi tarkoittaa tosiaan sitä, että kyseisenlainen puku laitetaan (silti oli muutama vieras jättänyt asian huomioimatta), lapset jää kotiin (silti yritettiin hämyisesti ilmoittaa lapsiakin mukaan), omia ohjelmia ei pidetä ominpäin kertomatta meille (silti yksi vieras oli meinannut näinkin tehdä), lahjalista on sitä varten että ostetaan sieltä tai ei osteta ollenkaan, kun me emme tarvitse mitään ylimääräistä enää (silti tuli tavaroita, joista näki että ne on laitettu vain kiertoon kun ei olla itsekään tykätty). Säälihän se on ottaa se bridezillan maine, mutta muuta ei voi jos tahtoo varmistua että päivä on sellainen kuin haluaakin.

Kiitos Marjomar kehuista Mekin mietittiin tuommoista vieraiden esittelyä aluksi, mutta todettiin se liian vaivalloiseksi. Mielestäni kuitenkin on ihan ok tehdä tuo, jos vain jaksaa. Aika hassua jos joku suuttuisi kuvista. Jos et epäile vieraiden suuttuvan siitä tekstiosiostakaan (heidän esittelystä), niin tuskin kuvistakaan.

Lainaus ei nakojaan nyt toimi kunnolla... Voin kylla kuvitella, etta tallaisestakin ohjeistuksesta joku saattaisi loukkaantua. Kaikki eivat pida koirista eivatka ehka tykkaa sita jos lapsia ikaan kuin rinnastetaan koiriin tai muihin lemmikkeihin. En nyt sano, etta te teitte nain, mutta voin kuvitella etta joku saattaisi ottaa asian nain. Mutta hyva jos tama toimi teilla, eika kukaan toivottavasti ottanut nokkiinsa. Muutamat loukkaantui kyllä! Ja se tiedettiin etukäteen. Meille koirat ovat vähintään yhtä rakkaita kuin joillekkin ihmislapset ja jos hääpari itsekin jättää rakkaimpansa hoitoon häiden ajaksi, niin kyllä vieraidenkin sitä pitäisi osata kunnioittaa. Ne jotka eivät kunnioittaneet, eivät olleet tervetulleita juhlimaan. Periaatteessa rinnastan koirani ihmislapsiin (en tosin tahdo kohdella niitä kuin lapsia), koska rakastan, hoidan ja koulutan niitä samanlaisella rakkaudella kuin äidit lapsiaan. Me ei lapsia tahdota, eikä niitä todennäköisesti voida saadakaan sairauteni vuoksi, joten olisin olettanut ihmisten kunnioittavan toivettamme paremmin... Niin ei käynyt ja katson sen olevan ainoastaan heidän häpeänsä. En nyt tahdo lietsoa mitään sotaa tänne keskusteluun, vaan yritän ilmaista mielipiteeni aiheesta ja kertoa miten meillä hoidettiin asia. Mielestäni tämä on asia, jota on aika hankala hoitaa ns. "asiallisesti" ja täysin ilman mielipahaa, mutta kehotan kaikkia kuitenkin ilmaisemaan toiveensa napakasti ja selkeästi mikäli tahtoo häidensä olevan juuri sellainen tilaisuus kuin on kuvitellutkin. AINA on joku joka suuttuu ja ottaa nokkiinsa, mutta meille ainakin teki hyvää nähdä ketkä ystävistämme tahtoivat kunnoittaa häätilaisuuttamme ja sitä kautta osoittaa arvostuksensa

Meidän hääkyltit sijoittui ainoastaan kaupunkialueelle, koska sekä vihki- että juhlapaikat olivat kaupungin alueen sisäpuolella. Tällöin asia ei ole ELY-keskuksen, vaan kaupungin teknisen lautakunnan. Itse pistin Joensuun kaupungin tekniseen virastoon sähköpostia ja sieltä tuli vain tosi epävirallinen vastausviesti, että kyllä se käy.

Heh. Ikivanha viesti, mutten voi olla kommentoimatta, etten ole koskaan nähnyt tätä asiaa näin tökerösti ilmaistuna. Suomeksihan tuo tarkoittaa, että älkää tuoko niitä hirveitä kakaroitanne pilaamaan Meidän Häitä. Tällaisen "kutsun" jälkeen me emme menisi häihin ihan periaatteesta (ja nyt tähän joku vastaa, että eipä teitä siellä niin kaivattaisikaan siinä tapauksessa. Tähän sitten kyllä tulee mieleen kysyä, että miksi meidät alun perin on kutsuttu. Lahjojen toivossa?) Minäkään en näe asiassa mitään tökeröä. Rehellisesti sanottunahan moni pari tahtoo lapsettomat häät juuri sen vuoksi, ettei sinne tule niitä "hirveitä kakaroita pilaamaan heidän häitään." Sinä vieras nyt vain ilmaisit asian noin jyrkästi. Mielestäni häät ovat aina TODELLA arvokas tilaisuus, jossa pitää osata kunnioittaa hääparin toiveita ja päätöksiä. Ihan samalla lailla lapsettomat häät ovat hääparin toive, kuin pukukoodikin. --> Jos parin toive on ollut, että pukeudutaan tummaan pukuun ja juhla-/iltapukuun, niin silloin siihen pukeudutaan ja niin osoitetaan arvostuksemme heidän häitään kohtaan. Jos parin toive on, että heidän häät on aikuisten juhla, niin silloin lapsia ei häihin oteta ja taas osoitetaan arvostus häitä ja hääparia kohtaan. Jos taas emme pysty toteuttamaan hääparin toiveita (emme ylpeydeltämme kykene pukeutumaan juhlan luonteen mukaisesti tai jättämään lapsia hoitoon), ilmoitamme asiallisesti jäävämme pois häistä. Ei se ole oikeasti sen kummempi juttu!

Mielestäni tämä on erittäin hyvä! Asia on ilmoitettu suoraan, ytimekkäästi ja asiallisesti.

Niin Lemmikkeihin viitattiin hääinfossa juuri siksi, että se vähän keventäisi asiaa. Tiesin jo etukäteen, että muutama äiti-ihminen tulisi vetäisemään herneen nenäänsä kun heidän rakas PikkuPiltti ei pääsekään häihin mukaan. Meillä ei ole enää yhtään Hääinfoa tallella, mutta ilmaistiin asia siinä jotakuinkin näin: " Kehotamme jättämään perheen pienimmät, alle kouluikäiset lapset, hoitoon häidemme ajaksi. Joukossa on kuitenkin perhe(itä), joiden nuorimmat vaativat vielä rintaruokintaa, näin ollen emme voi olettaa heitä jätettävän vielä hoitoon. Toivomme syvästi että näiden lasten vanhemmat huolehtisivat ennakoivasti lapsen tarpeista ja siirtyisivät ajoissa kuuloetäisyyden ulkopuolelle. Vaikka koiran ottaminen mukaan ravintoloihin on nykyään Suomen Lain puitteissa sallittua, kehotamme Teitä jättämään nämäkin perheenjäsenet kotiin/hoitoon illaksi. Myös hääparin omat koirat ovat hoidossa häiden ajan." Siinä muistaakseni luki vielä häidemme luonteesta: aikuisten juhla jossa soi musiikki kovaa ja ihmiset tanssii paljon (ei välttämättä huomaa varoa pienempiä) Me ollaan sen verran "koirahulluja", että meidän häissä olisi voinut ihan hyvin olla koirat sallittuja, tai jopa toivottuja. (Itseasiassa, omat koiramme olisivat olleet mukana häissä, jos siellä ei olisi soitettu musiikkia niin kovalla ja jos oltaisiin saatu pätevä hoitaja niille sinne paikan päälle). Kun pilke silmäkulmassa lisäsimme lapsiasian perään jutun koirista, ei kehotus tuntunut niin jyrkän vaativalta ja se toivottavasti sai äiti-ihmiset miettimään asiaa meidänkin kannaltamme ("Niin tosiaan, hääparinkin rakkaimmat menevät hoitoon eivätkä pääse osalliseksi juhlaan.")

Pistänpä tänne nyt meidän häälehden toteutuksen Koko lehti oli mustavalkoinen. Koko A4. Haluttiin lehden olevan vanhanaikaisen näköinen, jotta se sopisi teemaamme. Sisältö meni kutakuinkin näin: 1. Kansi. Hyvin Sanomalehti -tyylinen: otteita sieltä täältä. Pääkirjoitus ja "pikku-uutisia" 2. Esittelysivu. Arvoisa häävieras -kirjoitus, jossa kerroimme lehden tarkoituksen olevan viihdyttävä ja että sitä kuuluu lukea pilke silmäkulmassa. Mukana tekemässä päivästämme ikimuistoisen -osio, johon keräsimme niiden yritysten logoja, joita käytimme häidemme aikaansaamisessa 3. Ohjelma ja menu. 4. Juhlapaikan esittely. Kerroimme juhlapaikkamme historiasta ja moninaisista vaiheista. 5. Sulhasen kirjoittama artikkeli + pikainfo sulhasesta. Sulhanen käy kirjoituksessaan läpi tuntemuksiaan ja muistelee tapaamistamme ym ym.. 6. Morsiamen kirjoittama artikkeli + pikainfo morsiamesta. 7. Kotipaikkakuntiemme vertailua. Huumorilla kirjoitettuja "faktoja" kotipaikkakunnistamme. HULVATON! 8. Ikäänkuin toimittajan kirjoittamia artikkeleita. Leikimme idealla, että lehti olisi toteutettu olevinaan jonkun muun toimesta, vaikka itse kirjoitimmekin kaiken. Toisen artikkelin aihe on Morsiusdieetit ja toisen Tanssi kuin kukaan ei näkisi sinua!. 9. Toisen koiramme "haastattelu". Toteutettu jälleen niinkuin haastattelijana olisi ulkopuolinen toimittaja. Artikkelissa koiramme siis avautuu siitä, että hän ei saa olla mukana häissä. + pikainfo hääparin koirista. 10. Toisen koiramme "ruokablogi". Koiramme "kertoo" parhaat juhlaruokavinkkinsä hyvinkin raa'alla tavalla ;D ("Paloittele pupu" ... "Irrota jäniksestä luut" ... "Pilko pupu pieniksi paloiksi!" ... ) 11. Tapahtunutta hääpäivänä 21.heinäkuuta... Menneiden vuosien tapahtumia ko. päivältä. + Minun kirjoittama runo sulhasesta ja toisinpäin. Ei todellakaan mitkään hyvät runot, mutta sitäkin hauskemmat! + Hääsää. Puhtaalla huumorilla jälleen. 12 - 14. Puuhasivut: Häävisa, toteutettu niin, että esimerkiksi sukulaiset eivät pysty vastaamaan kysymyksiin yhtään sen helpommin kuin vähemmän tututkaan. Bingo, mm. Ambulanssi käy paikalla, Taskumatti vilahtaa, Valomerkki, Kaaso kiljuu, Kuokkavieraita, Appiukko luopuu kravatistaan, Sulhanen ja bestman tanssivat yhdessä jne.. Ristikko vastaukseksi tuli luonnollisesti "PARITERAPIA" Etsi sanat häihin ja hääpariin liittyviä (tai sitten ei) sanoja. Ja viimeisellä sivulla Sarjakuvia, jotka jollain tavalla kaikki kuvaavat hääparin yhteiseloa. Kansi Alkusanat / esittelysivu: Ohjelma ja menu: Juhlapaikan esittely: Pikainfo morsiamesta (samanlainen oli myös sulhasesta) Huumorilla kirjoitettu artikkeli tanssin jalosta taidosta: Pikainfo koiristamme: Toisen koiramme "haastattelu": Tapahtunutta hääpäivänämme eri vuosina: Tehtäviä ja muuta hauskaa: Häälehden koko sisältö kirjoitettiin itse. Lehti painatettiin kirjapainossa, mutta nidottiin itse. Välillä koko lehti tuntui kamalalta hommalta ja teki mieli luovuttaa, mutta onneksi vaivannäkö palkittiin häissä. Suurin osa vieraista hekotteli lehden jutuille ja moni tuli kyynel silmässä kehumaan.

Noniin! Lupasin ennen häitä pistää kuvia meidän leikekirja tyyppisestä vieraskirjasta. Vieraskirjamme tarkoitus oli olla humoristinen ja sellainen, joka viihdyttää vieraita silloin kun he eivät jaksa tanssia. Häissämme kun ei oikeastaan muuta ohjelmaa ollut. Kansi. Näyttää vielä melko tavalliselta vieraskirjalta.. Sitten alkaa meidän tarina alusta häihin: Jonka jälkeen alkaa vieraskirja puoli. Toteutettu yhtä leikkisästi Harmi, että ne hauskimmat sivut on pakko jättää pois, en tahdo paljastaa kenenkään henkilöllisyyksiä ja hankala sutata kaikkea Mutta kuvista selviää kuitenkin vieraskirjamme idea.

Minulla on tanssitausta. Sulhanen ei pahemmin ollut tanssinut enne häitämme (noita perinteisiä tansseja siis). Itse suunniteltiin koreografia, johon kuului erilaisia pyörähdyksiä ja kaksi nostoa. Harjoiteltiin noin 3kk kerran viikossa. Ja jänitti ihan kamalasti!! Tuntui että aika loppui kesken harjoittelun osalta, mutta kun katsoo videota tanssistamme... SE NÄYTTÄÄ UPEALTA! Vieraatkin ihan villiintyivät, eli se meni sitten superhyvin

Me annettiin bestmanille A4:n lappu, jossa luki kaikki tarvittava (hän kun ei ole sitä tyyppiä joka jaksaisi stressata turhaan ) Lapussa oli lueteltu asiat, joista hänen kuului pitää huolta häissä. Kaason kanssa katsottiin hääviikolla puvun nyöritys ja sen kiristäminen. Sen enempiä palavereita ei tarvittu. Ei haluttu kuormittaa heitä liialla tekemisellä

Meillä toteutettiin asia seuraavasti: Itse kutsu kirjattiin vain pariskunnalle (etiketin mukaan), ei siis mainittu kutsussa lapsia tai perhettä. Kutsun mukana kaikille häävieraille laitettiin ns. "Hääinfo". Jossa oli erillinen kohta lasten tuomisesta häihin. Kehotettiin jättämään alle kouluikäiset lapset hoitoon häidemme ajaksi (kellään vieraillamme ei ollut muun ikäisiä lapsia, kuin alle kouluikäisiä). Viitattiin kohdassa myös lemmikkeihin, jotka nekin tulisi jättää kotiin tai hoitoon. Ja muistutettiin vieraita siitä, että myös meidän rakkaat koirat menevät hääpäiväksi hoitoon.

Hääpukuni oli ihan ensimmäinen ostos. Heti perässä tuli juhlapaikan varaus (tosin se ei ole ostos...)

Me pistettiin Save The Date kortit kevättalvella (häät heinäkuussa). Kortissa luki: Tämä päivä siis, varaa oitis kalenteriis. Juhlia vietetään Joensuussa, viralliset kutsut lähetetään kesäkuussa. Jos tiedät jo ettet pääse juhlimaan, laita meille viestiä tulemaan. Morsian +358 XX XXX XXXX Sulhanen +358 XX XXX XXXX Alla oli Heinäkuun kalenterin kuva ja lauantain 21. kohdalle liimattiin sydän.

Hevosvaunut toimitti meillä hääauton virkaa.