Paltamo

Ehdottomasti kannattaa ottaa juuri se sormus joka itseä miellyttää. Ja halvan sormuksen voi totta kai vaihtaa myöhemmin! Itse olen hieman saman kysymyksen äärellä. Kihla ja vihki ovat kylläkin platinaa ja niissä on kyllä timantteja, mutta jotenkin olen ruvennut haikailemaan jotain kauniimpaa sormusta, joka ei olisi niin yksinkertainen. Olen huomannut, että hopeakoruni ovat noiden rinnalla kauniin valkoisia, mutta platinavihkini on hieman harmahtava ja mattapintaisen oloinen, vaikka onkin uusi ja kiillotettu... Eli olen miettinyt hopeasormusta feikkitimanteilla. Toki minulla tämä menee vähän toisinpäin, eli olen vasta myöhemmin hankkimassa "feikkisormuksen" joten tuskin kukaan tulee enää kyselemään, mitä materiaalia sormukseni on. Itse asiassa tuntuu, että todella harvaa on ylipäätään kiinnostanut, onko sormuksessa timantteja vai jotain "mitä lie kiviä"... Olisi varmaan saanut paljon halvemman ja näyttävämmän sormuksen, jos olisi alun perin hankkinut feikin.

hekku: Tuo selvensi asioita, kiitos. Pitänee ottaa ketjuravintolat uudelleen harkintaan. Minulle kyllä kävisi ketjuravintolatkin, mutta mies on aika ehdoton siinä, ettei mielellään ketjuravintolaa. Vesilinna kyllä kuulostaa hyvältä. Sitä tosin kysyimme ensimmäiseksi, mutta se oli varattu meidän hääpäivälle. Olemmekin miettineet hääpäivän vaihtamistakin, jolloin Vesilinna olisi hyvä vaihtoehto. Saako Vesilinnassa kuitenkin mahan täyteen? Olen kuullut joiltakin, että kyseisessä paikassa olisi todella pienet annokset... Tuskin kuitenkaan pienemmät kuin Pöllöwaarissa? Itselleni kyllä kävisi, mutta pelkään, että kaikki hieman pettyvät, jos tulevat nälkäisinä juhlimaan, eivätkä tarjoilut olekaan kovin runsaat.

Kaipaisin edelleen ehdotuksia ravintoloista Jyväskylässä... Jokin melko pieni tila/kabinetti johon mahtuisi 15 henkilöä olisi hyvä. Pöllöwaaria mietin, mutta epäilyttää hieman ruoka-annosten pienuus, ajatellen lähinnä toiselta paikkakunnalta saapuneita, joilla saattaa olla kovempi nälkä. Onko Figarossa suuremmat annokset? Tai tiedättekö millainen heidän kabinettinsa on? Harmoonissa on eri kokoisia tiloja, mutta epäilyttää hieman tuo 20 hengen "rento baarikabinetti"... Eli jos tiedätte jonkin paikan, ehdottakaa. Kuitenkin mielellään jokin ei-ketjuravintola.

Minä olen ihan rehellisesti sanottuna joutunut tekemään kaiken tähän asti. Olihan tämä arvattavissa, mutta en nyt ihan olisi uskonut jääväni näin yksin asian kanssa. Häihin on enää pari kuukautta aikaa, mutta mies ei ole saanut edes vanhemmilleen kerrottua häistä. Hieman välillä on raivostuttavaa, kun tuntuu, että kaikki ongelmat ovat vain omiani. Esimerkiksi kun nyt on tullut muutama yllättävä rahanmeno juuri huonoon aikaan, ja vielä mätkyjen maksukin juuri ennen häitä, niin on huolettanut, ettei rahat riitäkään häihin. Tuntuu, että mies pitää sitäkin vain minun ongelmanani. Siis tuntuu kuin hän ajattelisi niiden olevan vain minun hääni. Viimeksi eilen oli sitä mieltä, että ehkä sen hääpaikan voisikin perua kun ehkä rahat ei riitä. Minä en kyllä enää tässä vaiheessa kehtaisi millään perua. Ja kun joskus valitin, että olen joutunut tekemään kaiken itse, niin hän ihmetteli että mitä minä muka olen tehnyt.... No ööööö kysellyt tarjouksia miljoonasta paikasta, varannut paikan, vaihtanut päivän, kysellyt kaikista yksityiskohdista, laskeskellut erilaisten hääkokonaisuuksien hintoja, laatinut erilaisia vieraslistoja, ostanut sormuksen, puvun, varannut kirkon, kuvaajan, miettinyt ohjelmaa, musiikkia, ostanut hääasusteita ym. pientä. Siis enhän minä varsinaisesti olekaan mitään tehnyt muuta kuin soitellut ja lähetellyt sähköposteja, kun on juhlatkin vielä pitämättä, mutta suunnilleen kaikki tarvittava kuitenkin on sentään varattuna. Tuntuu vaan, että mies jotenkin kuvittelee, että hänen vanhempansa järjestää ne häät lopulta... Tai joku muu. Mutta kyllä se meidän on ihan itse järjestettävä kun ei meillä kaasoja tai bestmanejakaan ole. Onneksi sentään ei tarvitse ruokia tehdä itse. Harmittaa vähän, kun meinasimme aluksi pitää vain pienimuotoiset kakkukahvihäät. Niistä mies oli aidosti innoissaan... Tarkemmin mietittynä kyllä torppasimme idean samantien. Tajusimme, että se olisi aivan liian vaikea järjestää. Kuitenkin jopa siivoaminen vieraita varten on niin vaikeaa pienten lasten kanssa kun kaikki tavarat ovat lattialla samantien kun ne laittaa johonkin paikoilleen, aina jompi kumpi lapsista huutaa ja siivoaminen keskeytyy tms. Ja kaikki istumapaikat vieraille, pitopalvelut, tilojen riittävyys ym. Tai ehkä tarkemmin ajateltuna taisin itse olla paljon voimakkaammin sitä mieltä, etteivät kotihäät onnistu. Mutta tuntui, että mies oletti kotihäidenkin järjestyvän itsestään... Tähän mennessä kaikki kotonamme olleet juhlat (lasten ristiäiset, synttärit) ovat olleet sellaisia, että miehen vanhemmat ovat leiponeet, tuoneet pöytiä ja tuoleja, ja ollut hirveän stressaavaa. Ihan kuin vielä isommat juhlat onnistuisivat sitten yhtään vähemmällä stressillä

Ulkonäkö taitaa olla aika tärkeä juttu häissä, mikä lisää tietysti paineita tulevia häitäni varten. Mietin vain kauhulla jo etukäteen, että mitä jos kukaan ei sano mitään hyvää ulkonäöstäni? Minulla taitaa olla huono itsetunto, kun jos joku kehuu vaikka pukua, niin minun korviini se kuulostaa kuin hän sanoisi:"olet ruma mutta pitää keksiä jotain hyvää sanottavaa". Tai entä jos miehen ilmeestä näkee, ettei hän pidäkään kokonaisuudesta, tai jos siinä on jotain häntä häiritsevää... Esimerkiksi liian vahva meikki. Olen kyllä pelännyt monesti miehen reaktiota ihan turhaan esimerkiksi hiusten radikaaliin mallinmuutokseen. On vaan niin vaikeaa kun pitäisi näyttää normaalia kauniimmalta. Mutta en oikein usko, että voisin enää tämän kauniimpi olla. Tai siis tuntuu, että se menee sitten överiksi. Siis sellaiselta, että "no leikitään nyt kaunista prinsessaa".

Kiinnostaisi kuulla, minkälaisia kommentteja olette saaneet ulkonäöstänne, puvusta, kampauksesta jne. Entä kehuiko mies ulkonäköä? Tuli tällainen aihe mieleen kun jossain ohjelmassa morsian oli hyvin pettynyt kun mies ei sanonut hääpäivän ulkonäöstä mitään erityistä. Kuuluuko siis miehen kehua?

Meilläkään ei ole mitään tarkkaa budjettia ja hankintoja tehdään sitä mukaa kun pystyy. Lisäksi laitetaan hieman rahaa säästötilille joka kuukausi. Suuremman osan häistä maksan minä. Mies maksaa itse sormuksensa ja pukunsa, sekä joitain satunnaisia hankintoja. Lisäksi laittaa säästöön rahaa. Hän sitten tosin maksaa meidän lähes kaikki meidän ruoat ja yhteiset laskut. Meillä menee niin hirveästi rahaa ruokaan, että pidän tätä järjestelyä ihan hyvänä.

Minulla aikaistui häät. Tuntui turhalta odotella kun rahat, sormukset ja puvut olivat kasassa. Päätettiin myös hieman karsia vieraslistaa jotta saataisiin säästettyä hieman... No, minäpä tulinkin toisiin aatoksiin sormuksesta ja teetän uuden. Siihen menee jonkin verran rahaa. Lisäksi päätettiinkin olla karsimatta vieraslistaa, koska tuntuu että tunnelma onkin parempi kun on enemmän ihmisiä. Lisäksi on ilmaantunut uusia menoeriä. Hieman tiukoille menee...

^ Tämähän on vain minun mielipide ja varmaan muutenkin aika mielipidekysymys, mutta mielestäni hiekanväriseen pukuun sopii hyvin esim. hopeiset korut punaisilla kivillä. Tyyliltään esim. joku Kalevalan Carmen tuli mieleen. Toki sekin ehkä vähän vaikuttaa, onko kyseessä kuinka kylmä vaiko enemmänkin lämmim hiekan sävy? Lämpimämpään sopii sitten kulta varmaan paremmin. Tosin itse en hirveästi mieti noita kylmä/lämmin-juttuja. Minulla on hieman lämpimän sävyinen valkoinen puku, mutta ajattelin silti laittaa joko helmiä tai hopeakorut. Eli jos pidät keltakullasta niin sekin varmasti sopii hyvin

Kalevalan Vanamoa ajattelin, mutta on ruvennut mietityttämään. Ensinnäkin tuntuu että onko Vanamo liian "lapsellinen" ja sellainen sarja jota löytyy kaikilta, monet kun tuntuvat saaneen sarjaa yliopppilaslahjaksi. Toisekseen arveluttaa että onko siinä liikaa koruja kun on vielä kimalteleva hiuskampa, kimalteleva vyö ja puvussakin on paljetteja. Toisaalta joku normaali riipus tuntuu liian arkiselta...

Todella rasittavaa tuollainen ettei vastata! Meille on vastattu muistaakseni kaikista paikoista jonne ollaan viestejä laitettu, paitsi yhdestä lopetettiin vastaaminen kokonaan jostain syystä. Kyseessä oli paikka jonne oli tulossa remontti. Ensin pyydettiin ottamaan yhteyttä myöhemmin ja kun otin yhteyttä, sanottiin jotenkin tylyn oloisesti, että "ilmoitamme sitten kun tiedämme" eikä koskaan mitään vastausta tullut. Tästä on kaksi vuotta aikaa. Laitoin vielä yhden tarjouspyynnön viime keväänä valmiin kaavakkeen kautta, mutta siihenkään ei vastattu Mutta yksi suuri syy siihen, miksi olemme valinneet hääpaikkamme on se, että saan heti vastauksen sähköpostilla kaikkeen mitä vaan keksin kysyä. En toki koko ajan pommita viesteillä, mutta todella hyvän kuvan antaa palvelusta jos vastaa sähköposteihin kunnolla. Monet paikat vastaavat hirveän epäselvästi, mutta se johtuu varmaan kiireestä.

Jännää jos oikeasti on kalleimpia. Mitähän muita normaalihintaisia ravintoloita Jyväskylässä sitten on? Pöllöwaarissa annokset ovat liian pieniä hintaan nähden. Mä katselin, etteivät ruoat nettisivuilla maksaneet hirveästi. Esimerkiksi alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka vain 37,50e. Jotain kuluja siis ilmeisesti tulisi ruokien ja juomien lisäksi? Noutopöytä voisi tosin olla kiva, en tiedä onko tuolla sitä mahdollisuutta. Olemme vasta menossa juttelemaan sinne. Sähköpostilla asiat eivät hirveän tarkkaan selvinneet.

Tarkoitus olisi pitää pienet häät ravintolassa. Kissanviiksiä ajattelimme. Mietityttää vaan käytännön asiat, kuten tilat ylipäätään. Onkohan mahdollisuutta pienimuotoiseen ohjelmaan? Paljonko ruoat maksavat henkilöä kohden? Ainakaan nettisivujen mukaan ei vaikuta kovin kalliilta paikalta.

^kiva että kokonaisuus toimi hyvin. On sitten yksi huolenaihe vähemmän taas. Miksi ihmeessä Annas kun polttareiden järjestämiseen on sitten käytetty niin paljon aikaa ja vaivaa, kun ei ole edes hääpaikkaa varattu? Vai onko jossain sitten tapana järjestää monet eri polttarit...

Joudutteko muut tekemään kaiken yksin?? En tiedä onko se vaan sitä kun häihin on niin pitkä aika vai miksi miestä ei kiinnosta hääjärjestelyt ollenkaan. Meillä oli suunnitelmissa käydä juhlapaikallakin ja miehen piti lähteä aikaisemmin töistä sitä varten, mutta ei sitten lähtenytkään kun ei mukamas päässyt mitenkään lähtemään. Menimme siis vähän myöhässä ja olin jo valmiiksi vihainen, niin kiva siinä sitten juhlapaikkaa katsella yksin samalla kun mies odottaa ulkona... Ja kun piti seuraavan kerran käydä juttelemassa tarkemmin juhlapaikan kanssa, niin sekin piti perua kun emme ehtineet keskustelemaan häihin liittyvistä asioista ennen sitä. Olihan meillä kiireitäkin, mutta joo rasittavaa tämä miehen välinpitämättömyys. Muutenkin esim. äitini sanoi joskus, että voi avustaa häihin rahallisesti. Olisi kiva tietää edes jokin summa... Oli hieman vaikeaa valita sopiva paikka jos ei tiedä saako siihen jotain apua vai ei. No päätimme siksi ottaa halvimman mahdollisen paikan, jotta voimme sitten ainakin itse maksaa eikä tarvitse kysyä rahallista apua keneltäkään.

Isthle, en usko, että voisi olla liian bling bling kokonaisuus. Toki makuja on monia. Mä en meinaa tehdä juuri mitään itse, mutta silti stressaan kyllä kaikkea. Eniten ehkä hääohjelmaa. Sukuni on ehkä hieman jähmeää porukkaa enkä tiedä miten leikit toimisivat. Toisaalta taas jotain pitäisi olla. Jotain tietovisaa mietittiin. Elävä musiikki on vähän siinä ja siinä. Miehellä on bändi, mutta korkeintaan jotain akustisia versioita voisivat soittaa jos niitäkään. Nimittäin ei haluta mitään tanssihäitä. Häätanssiakin mietittiin, mutta kappaleen valinta osoittautuu ongelmalliseksi. Jotain suhteellisen neutraalia mielellään. Yksi mikä olisi ihan mielenkiintoinen, niin photobooth. Mutta se taas saattaa aiheuttaa lisää paineita kun pitäisi metsästää polaroid-kameroita yms...

Joo taitaa olla hieman erilaista häiden järjestely nykyään Onneksi sentään hääpaikaksi saatiin se mikä pitikin, puolitoista vuotta etukäteen kysyimme... Tai siis kysyin! Minunkaan mies ei oikein hääasioita priorisoi ykköseksi, joten järjestelyt saavat jäädä minun harteilleni. Itse taas saan häiden järjestelystä lisää energiaa, vaikka en tietenkään haluaisi kaikkea tehdä itse. Mies lupasi ennen koko hääprojektia, etten jää yksin tämän kaiken kanssa ja että hänkin soittelee paikkoihin. Niinpä niin... Kirkon varaaminen kuului miehelle, mutta kun vihdoin sai otettua yhteyttä seurakuntaan, niin sen meidän kirkon ajat olivat menneet. Onneksi lähellä oli toinen yhtä hyvä kirkko jossa oli tunnin myöhäisempi aika vapaana kuin se ideaali. Olin kyllä jo vaihtamassa päivämäärääkin, kun olin ihan varma, ettei niitä vapaita aikoja olisi muissakaan kirkoissa. Mutta onneksi oli

Mä yritin aiemmin kysellä äidiltäni neuvoa tiettyjen asioiden suhteen, kuten paikan, mutta hän ei oikein osannut sanoa kuin että "onhan tässä vielä aikaa miettiä". Mutta ei sitä aikaa kyllä enää hirveästi ole jos miettii häitä ensi kesälle. Me ei esim. saatu kirkkoa joka haluttiin, vaikka reilu vuosi etukäteen kysyttiin. Tekisi mieli järjestellä kaikkea, mutta ei tule hirveästi mieleen mitä voisi tehdä ilman rahaa muuta kuin suunnitella.. Tässä on kuitenkin tulossa pari isompaa hankintaa, joten ylimääräistä ei juurikaan ole. Tuli eilen puhetta huomenlahjoista ja ajattelin miehelle jotain melko perinteistä huomenlahjaa, kuten kelloa. Tosin en tiedä kuinka tarpeellinen se on, mutta onhan se samalla "koru". Itsekin toivoisin ehkä korua tai kelloa. Mutta niin, yksi asia minkä voisin tehdä olisi kirjoittaa jokin runo huomenlahjan lisäksi. Pitäisi vaan lainata jotain kirjoja joiden avulla voisi opetella kirjoittamaan runoja

Ei siinä puvun kanssa kannata välttämättä kiirehtiä. Mulla on puku ostettu jo, koska sain päähänpiston, että mennäänkin maistraatissa naimisiin jo tänä kesänä. Tuli sitten käytännön esteitä eikä jaksettu järjestellä kaikkea, joten pitäydytään alkuperäisessä suunnitelmassa eli mennä naimisiin ensi kesänä. Maistraattipuvussa minulla oli kriteerinä lyhyt helma ja löysinkin puvun, jossa on irrotettava helma ja joka on merenneitomallinen. Toimii siis myös minimekkona. Olen nyt katsellut enemmän hääpukuja ja hieman välillä kaduttaa, että olen tuon puvun hommannut. Kun onhan niitä niin paljon muitakin pukuja. Mutta sitten ajattelen, että ehkä joku toinen puku ei sitten näyttäisikään mun päällä niin hyvältä kuin tuo ja että oli siinä puvussa pakko olla "jotain" mikä sai mut sen valitsemaan.

Meilläkin olisi tarkoitus avioitua elokuussa 2015. Tuli sellainen kysymys mieleen, että kenelle olette jo ilmoittaneet häistä? Meillä häiden järjestelyä on hieman vaikeuttanut se, että emme ole kertoneet kenellekään. Tai tuntuu, että moneen asiaan haluaisi kuulla jonkun mielipiteen. Miehelläkään kun ei oikein sellaisia ole Olemme olleet kihloissa jo yli kaksi vuotta eikä kukaan enää kysele häistä. Toisaalta se hieman helpottaakin ettei kukaan tiedä niin saadaan ainakin oman näköiset häät. Tällä hetkellä on: -Puku ostettu -Kirkko varattu -Minun sormus ostettu -Hääpaikka varattu ja alustavasti sovittu juhlan menu ym. -Kuvaus varattu Paljon on vielä tehtävää, mutta yllättävän paljon jo on saatu aikaankin! Seuraavaksi olisi vuorossa hääjuhlan kulun tarkempi suunnittelu hääpaikalla.

Olen tykännyt enemmän siroista sormuksista, mutta mielipide on hieman muuttunut. Kihla on 2mm levyinen solitaire ja vihki 2mm leveä rivitimanttisormus. Tuo 2mm vihki tuntui aluksi liian leveältä ollakseen siro sormus, mutta nyt on mielipide muuttumaan päin. Tekisi mieli hankkia joku oikein näyttävä vihkisormus, mutta toisaalta ei oikein onnistu kun vihki on kuitenkin solitaire. Ehkä saatan vaihtaa kihlan timantin suurempaan, mutta siinäkin tulee hintakysymykset vastaan nopeasti.

Mulla on puku josta saa helman irrotettua. On merenneitomallinen ja on kyllä todella ihana puku sekä täyspitkänä että minihameena. MUTTA häihin on vielä aikaa ja olen katsellut myös muita pukuja, ei ehkä olisi pitänyt... Nimittäin löysin toisenkin aivan täydellisen hääpuvun. Nyt pähkäilen, että laitanko nyt vihkimiseen ja kirkkoon sen uuden puvun ja sitten illalla merenneitomallisen ja sitten vielä jossain vaiheessa irrotan helman? Eli periaatteessa olisi kolme pukua.

Avaudun nyt itsekin tänne ketjuun... Meillä piti olla häät alunperin elokuussa 2015. Tulimme kuitenkin toisiin ajatuksiin. Alkoi vaan yleisesti ahdistaa kaikki... Suurin syy on ehkä minun sukulaisissani. En ole oikein ollut heidän kanssaan missään tekemisissä muuten kuin joissakin harvoissa juhlissa ja pelkäsin, että tulisi vaivaantuneet häät. Ja lisäksi minulla on sellainen olo, että hääni olisi sukulaisilleni vain joku riippakivi, kuvittelen ettei suurin osa edes vaivaantuisi tulemaan häihin (huono itsetunto?). Lisäksi kukaan ei oikein ole auttanut minua kun olen kysellyt häistä kaikenlaista. Äitini kyllä jossain vaiheessa kiinnosti mitä olemme miettineet ja sanoi, että varmaan voisi kustantaa osan, mutta nyt kun aloin tosissani suunnittelemaan niitä, niin äitini vastaili vain jotain yleisluontoista, että "onhan sitä vielä aikaa miettiä". Tai siis tuntuu, että olen ihan yksin koko asian kanssa, enkä oikein osaa yksin suunnitella mitään. Mieheltäkään ei oikein vastauksia saa. Eli sukulaiset siis on suurin syy, miksi en sellaisia "normaaleja" häitä halua järjestää. Meillä on molemmilla pienehkö suku ja kavereitakin vain kourallinen, ja vieraita siis olisi tulossa ehkä vain 50. Päätimme pitää sittenkin salahäät maistraatissa. Tajusin, että ainoa mikä estää häiden järjestämistä on sukulaisten ruokiin ja juomiin säästäminen. Eli pukuun ja sormukseen on jo rahat. Eli menisimme vain valokuviin ja ravintolaan syömään. Mies halusi kuitenkin pitää edes jotkut kakkukahvit. Mulla on vähän kaksijakoiset fiilikset. Toisaalta koti tuntuu ihan hyvältä paikalta järjestää juhlat, mutta toisaalta pelkään, että minun puoleltani ei sinne olisi ketään tulossa. En jotenkin kehtaisi kutsua sukulaisiani pitkän matkan päästä vain kakkukahveille. Kihlajaisemme oli juurikin kakkukahvit ja siellä ei ollut kuin lähimpiä sukulaisia. Ja kaikki lähinnä kilpailivat sairauksillaan. Me emme olleet ollenkaan pääasia siellä. Pelkään, että myös häissämme kävisi samalla tavalla. Eikä toisaalta kyllä houkuttele se järjesteleminenkään. Tosin se niissä houkuttaa, että mies vaikuttaa paljon innostuneemmalta. Mutta ehkä tuossa on sitäkin, että mies on jotenkin kaavoihin kangistunut eikä halua juhlia "kunnolla": Harmittaa myös se, että minulla oli jo valittuna hääpuku kirkkohäitä varten. Halusin kuitenkin maistraattivihkimistä varten hankkia vähäeleisemmän lyhyen puvun, jossa kehtaisi kävellä kaupungillakin vihkimisen jälkeen... Mutta kuitenkin sellaisen puvun, joka olisi ihan oikea hääpuku. Valitsin jo lyhyen puvun ja se on tilattukin, mutta nyt sekin on alkanut ahdistaa. Tuntuu, että puku on jotenkin tökerö kun se on sellainen minimittainen. Ehkä tämä on vain jotain surua siitä, etten koskaan saa sitä ihan oikeaa pitkää kunnon hääpukua... En haluaisikaan sellaista vain jotain kakkukahvihäitä varten.

qq

Kävin toisen ketjun kuvat yhdistelmistä lävitse, eikä vastaan tullut sellaista yhdistelmää jota olin itse ajatellut. Kihlasormuksessani siis on vain yksi 0,40ct kivi. Ajattelin vihkisormukseksi saman tyylistä yksitimanttista sormusta kruunuistutuksella. Mutta en tiedä miten tuo yhdistelmä toimii käytännössä. Täytyisikö vihkisormuksen kiveksi sitten valita paljon pienempi etteivät ne mene päällekäin ja muutenkin paksumpi sormus? Bluenile.co.uk:ssa oli myös joitakin kaksiosaisia sormuksia, joissa timantti tulisi yläosaan. En kyllä oikein tykkää paksuista sormuksista, että mielummin ottaisin ohuen.