darling

- Kaksi ystävääni jätti tulematta ja ilmoitti siitä vasta hääpäivänä. Miehen setäkään ei päässyt häihin saakka, vaikka hänen oli tarkoitus tanssia häätanssin jälkeinen valssi sulhasen äidin kanssa. - Toisen boolimaljan hana hajosi heti alkuunsa. - Kaikki vieraat eivät olleet löytäneet vieraskirjaa. - Unohdin sukkanauhan kotiin ja piti kehittää hätävaraversio.

Thomas Sabon ankkuri/sydän-charmin, joka muistuttaa hyvin häiden meriteemasta.

Etsystä tilatut kalvosinnapit, joihin oli kaiverrettu latinankielinen teksti ulkopuolelle, ja henkilökohtaisempi tervehdys takapuolelle "piiloon".

- Olisin varmistanut, että ymmärrämme floristin kanssa värisävyn "pinkki" samalla tavalla, kun tein jälkitilauksen puhelimitse ilman mitään inspiskuvia. Hääpäivän aattona mieheni kävi nimittäin hakemassa kukkakauppiaalta kasan vaaleanpunaisia neilikoita, kun omassa mielessäni oli kirkas pinkki (fuksia). Onneksi läheisestä K-Marketista sattui löytymään kasa oikein syvän fuksianpinkkejä neilikoita, ja vaaleanpunaiset kukat sai palauttaa kukkakauppaan. - Olisin palkannut ammattilaiset hoitamaan juomapöytää, hinnasta viis!!! - Olisin varannut enemmän iltapalaa tarjolle. Vaikka omaan vatsaan ei mahtunut murustakaan iltapalaa, olivat jäljellä olevat vieraat yllättävän nälkäisiä!

Meidän viime kesänä juhlituissa häissä oli meriteema. Muutama vinkki: Somaosasta löytyy pieniä hopeisia ankkuririipuksia, joita itse solmin kutsukorttien yhteyteen. Lohikarista (kivijalkaliike sijaitsee Ruoholahdessa) löytyy myös kaikenlaisia somisteita, itse ostin sieltä pienen somistekalaverkon, joka ripustettiin seinälle ja siihen kiinnitettiin pienillä pyykkipojilla meidän valokuvia. Muistaakseni liikkeessä oli myös erilaisia simpukoita, meritähtiä, köysiä jne. Meidän tapauksessa meriteema näkyi lähinnä väreissä ja yksityiskohdissa. Karkkibuffet koostui sinisistä, valkoisista ja pinkeistä karkeista (sinivalkoraidalliset Mariannet olivat must!), kaasojen mekot olivat tummansiniset, kutsuissa ja muissa askarteluissa oli suunnittelemani ankkurilogo, opaskyltteihin maalattiin meidän nimikirjainten väliin &-merkin sijaan ankkuri, kirkossa laulettiin Meren laulua kuuntelen ja pappi hyödynsi meriteemaa puheessaan, jne.

Hyvä linkkivinkki boolin vahvuuden laskemiseen on drinkkiklubin alkoholilaskin, itse oon kokenut tuon ihan käteväksi. Meille tulee raparperibooli, ja perusohjeella mennään. Kriteereinä oli raikas maku; ei liian makea (mansikka, vadelma) tai hapan (karpalo), vodkapohjaisuus ja pinkki väri. Testattiin boolia kaveriporukalla ja hyvin upposi kaikkiin. Ei tämä ehkä mikään maailman ihmeellisin booli ole, mutta juuri sopivan raikas ja neutraali. Eli: 0,5 l vodkaa (40 %) 0,5 l De Kuyperin Sour Rhubarb -likööriä (15 %) 0,2 dl kuohuviiniä 1,5 l Spriteä 1,5 l vichyä Boolista tulee vahvuudeltaan jotain 7,2 %:sta, ja väri on vaalea aprikoosi. (Tosin mukissa väri näytti vaaleanpunaiselta.) Siitä sai kuitenkin helposti pinkkiä, kun tipautti sekaan ihan pikkuisen ruusunpunaista pastaväriä.

Mulle tulee vähän kaikkea, mutta koen siltikin näyttäväni hääpäivänä itseltäni. Tykkään normaalistikin laittautua, arkenakin laitan yleensä luomiväriä ja eyelineriä ja kiharran tukan, ehkä se johtuu sitten siitä tai jotain. Parin viime vuoden aikana multa on lähtenyt tosi paljon hiuksia ja latvat katkeilevat, ja aion ottaa hääpäiväksi hiustenpidennykset. Siis ehkä 5-10 senttiä lisämittaa ja tietysti tuuheutta. (Itse asiassa tälläkin hetkellä mulla on päässä kevyt tuuhennos.) Otan myös rakennekynnet (maltillisen mittaiset), koska omat kynteni katkeilevat helposti ja näyttävät aika karuilta. Luultavasti otan myös ripsipidennyksen, tosin ihan varma en siitä vielä ole, koska mulla on aika pitkät ripset itsellänikin. Kevyen rusketuksen hankin solariumin avulla, jos aurinko ei ehdi tehdä tehtäviään, mä kun en rusketu kovinkaan helposti. Piilarit vielä silmiin (kuten joka päivä) ja meikki, joka on luultavasti kevyempi kuin mitä itse joskus meikkaan vaikkapa baaria varten. Menen myös hampaidenvalkaisuun, ja se on mulle ainoa uusi juttu näistä (kaikkia yllä mainittuja olen kokeillut joskus ennenkin). Koen sen kuitenkin tosi tärkeäksi itselleni, koska olen "aina" vihannut kellertäviä hampaitani ja JOKA IKISTÄ valokuvaa, missä ne näkyvät. Jos pitäisi valita vain yksi "muutos" niin valitsisin hampaidenvalkaisun. Niin, eli aika paljon kaikkea, mutta SILTI en koe muuttuvani kamalasti.

Ihan hauska ajatus tehdä jokaiselle erilainen kutsukortti, ainakin jos ne noudattavat jotain tiettyä teemaa, vaikkapa samaa värimaailmaa. Itselläni meni kyllä ihan tarpeeksi aikaa yhden kutsukortin suunnitteluun, etten olisi ikimaailmassa yrittänytkään tehdä 65 erilaista (mutta yhtä hienoa) kutsua. Koska tietysti halusin lähettää jokaiselle yhtä hienon kutsun - en siksi, että uskoisin vieraiden vertailevan kutsuja keskenään ja pahastuvan jos oma kortti ei ole yhtä hieno kuin kaverilla, vaan siksi että halusin jokaisen vieraan pitävän meidän hääkutsua mahdollisimman hienona. Hääinfosta tein kyllä kaksi versiota; kavereille lähti info meidän yhteystiedoilla ilmoittautumista varten, ja sukulaisille anoppien yhteystiedoilla. Ainiin ja materiaalisyistä osa kutsuteksteistä printattiin sileälle ja osa hieman kohokuvioidulle paperille, mutta sekin oli ihan minimaalinen ero.

Tein tilauksen 20.5. ja myyjä ilmoitti postittavansa napit kymmenen työpäivän kuluessa siitä. Hain napit postista jo varmaan pari viikkoa sitten, eli ei siinä kovin kauaa mennyt, ehkä 2-3 viikkoa. Myyjä (HappyDayBridal) asui Briteissä.

Jazkalle tämä tulee varmasti liian myöhään, mutta vinkiksi muille: Wonderbran olkaimettomat rintaliivit, yksinkertaisesti parhaat! Toimivat uskomattoman hyvin isopovisillakin!!

Minä tilasin miehelle Etsystä kalvosinnapit omalla kaiverruksella, ja annan ne hääpäivän aamuna niin mies saa napit heti käyttöön. Kalvosinnapit puuttuivat joka tapauksessa niin tää oli vähän tällainen kaksi kärpästä yhdellä iskulla -tyyppinen juttu. Etupuolelle kaiverrutin latinankielisen lausahduksen, se on tarpeeksi "yleismaailmallinen" (mutta kuitenkin merkityksellinen) niin että nappeja voi sitten käyttää muissakin juhlissa. Nappien sisäpuolelle kaiverrutin sitten hieman henkilökohtaisemman piilotekstin. Harkitsin myös huomenlahjakuvausta, TIEDÄN että mies olisi pitänyt siitä, varmaan jopa kaikista eniten. Mutta kun mä en muutenkaan tykkää erityisemmin olla kuvattavana, epäonnistun aina, niin entäs sitten lähes alastomana... Ehkä yksivuotishääpäivälahjaksi sitten, jos onnistun pudottamaan ensin pari kiloa. Ja muutenkin oltiin sovittu budjetiksi max 100 euroa. Häihin ja häämatkaan menee jo niin paljon rahaa ettei huomenlahjan tarvitse olla kallis, kunhan se on valittu ajatuksella. Ite olisin esimerkiksi todella otettu, jos mies piirtäisi kuvan minusta tms. huomenlahjaksi.

Melkein kuin mun kirjoittama! Eli mullakin on varattu aika kampaajalle/meikkaajalle klo 10-13 ja vihkiminen on kolmelta. Valokuvaus on vasta sen jälkeen. Tosin mua ei erityisemmin huolestuta pukeutuminen, koska mun pukua ei "pujoteta" ylle vaan siihen astutaan.

Mä kävin sovittamassa pukuja Stockmannilla ja Seremoniassa. Kummassakin paikassa sain asiantuntevaa ja ystävällistä palvelua, erityisesti jälkimmäisessä. Stockmannilla puvut olivat ainakin satasen kalliimpia kuin muualla. Omaan pukuuni ihastuin netissä näkemieni kuvien pohjalta, eikä sitä ollut sovitettavana kummassakaan liikkeessä, mutta Seremonian myyjättären avuliaan ja yksityiskohtaisen kuvailun pohjalta uskalsin sen tilata.

Meillä on meriteema, mikä sopii hyvin kun meren äärellä juhlitaan. Tai oikeastaan teemana on ikään kuin "rustiikkinen merenrantahuvila" - vanhannäköistä valkoiseksi maalattua puuta, juuttinarua, tummansinisiä raitoja, myrskylyhtyjä... Alunperin en halunnut minkäänlaista teemaa (värien lisäksi), mutta lopulta jonkinlainen tyyli oli valittava, ettei suunnittelu leviä totaalisesti käsiin - kivoja vaihtoehtoja kun on niin paljon. Koin teeman siis helpottavan koristelujen ja muiden materiaalien suunnittelua sekä valintojen tekemistä.

Meillä(kään) sulhanen ei pahemmin oo suunnitteluun osallistunut. Joitakin varauksia se on hoitanut pyynnöstä, mutta omatoimisesti ei ole mitään ideoinut tai järjestänyt. Tuskinpa se itsekseen pahemmin hääjuttuja vielä miettiikään, ainoastaan silloin kun mä sille jotain vaahtoan - ja kyllä se silloin yleensä kuuntelee, mielipiteitäkin saattaa sanoa. Muutaman kerran on käynyt jopa niin, että ollaan yhdessä intouduttu suunnittelemaan jotain juttua! Esim. opaskylttejä, jotka sulhanen on luvannut tehdä. Onhan se tavallaan kiva, että saa suunnitella kaiken just sellaiseksi kuin haluaa, ja muutenkin ymmärrän ettei miehiä yleisesti ottaen kiinnosta mitkään pienet yksityiskohdat ja koristelut. Omakin sulhanen on sanonut, että sille on tärkeintä se, että me mennään naimisiin - ei mitkään puitteet. Olishan se toisaalta kiva, jos mies olis hieman innostuneempi "isojen" juttujen (musiikin, ruoan, ohjelman) järkkäilyjen suhteen, mutta voihan se olla että herra havahtuu tuossa lähempänä häitä kun on yleensäkin niin stressitön ja huoleton tapaus, "mikäs kiire tässä vielä on..."

Meillä piti alunperin olla vain yksi kaaso ja bm, mutta nyt on mulla kaksi kaasoa ja miehellä yksi bestman. Lisäksi miehen toinen ystävä toimii seremoniamestarina. Voi tosin olla, että mies pyytää seremoniamestarikaveria toiseksi bestmaniksi. Kuultiinpa nimittäin tuossa yhdeltä tutulta, että ollaan oltu törkeitä kun ollaan pyydetty tätä esiintymistaitoista ystävää pelkäksi seremoniamestariksi, ja nyt meillä "bestman ei tee mitään mutta saa kaiken kunnian". Ei oltu ajateltu että asiassa olisi mitään loukkaavaa, mutta jos näin on niin ehkäpä miehelläkin tulee sitten olemaan kaksi bestmania. Ei sillä tittelillä ole meille niin väliä..

Meillä oli ajatuksissa, että budjetti saisi olla korkeintaan 10 000 euroa (ei sisällä häämatkaa). Kutsutaan siis suunnilleen 120 vierasta, joista osa on lapsia. Yritetään säästää missä voidaan, mutta on myös asioita joista ei haluta liikaa tinkiä tai luopua, ja budjetti tuntuukin vaan paisuvan! Nyt alustavat laskelmat näyttävät jo about 12 000 euroa. Joillakin näyttää olleen samankokoisissa häissä budjetti puolet pienempi, mutta en tajua miten me siinä onnistuttaisiin, kun jo pelkästään ruokiin on laskettu menevän noin 3500 euroa ja siihen vielä juomat päälle! Muita isoja menoeriä ovat juhlapaikka (730 e), valokuvaaja (850 e), bändi (~600-1000 e), hääpuku (~1000 e) ja vihkisormus (~1000 e). Siihen vielä päälle kutsukortit ja muut askartelut, koristelut, hääyönviettopaikka, meikki ja kampaus, sulhasen vuokrapuku, hääkimppu ja vieheet, karkkibuffet... Ja minä kun olisin vielä halunnut vuokrata juhlapaikan rumille tuoleille valkoiset tuolihuput, vaan siitäkin tulisi kyllä aika iso menoerä kun tuoleja on yli sata!

Meille tulee varmaankin meriteema, tai ehkä pikemminkin merihenkinen tyyli. Väreinä on valkoinen, tummansininen (navy), omenanvihreä ja beige. Ei välttämättä tuoda merellisyyttä esiin niin suurieleisesti hankkimalla paljon lavasteita kalaverkosta pelastusrenkaisiin ja majakanmallisiin lyhtyihin. Mielessä on pikemminkin (ainakin tällä hetkellä) tummansiniset raidat, valkoinen puu, lyhdyt, simpukat pöytäkoristeina tai kynttiläkipoissa, merihenkiset pöytiennimet, kortteihin ja muihin askarteluihin voisi leimata kompassin/ankkurin, jne. Ihan hauskoja ideoita on kuitenkin selaillessa tullut vastaan, esimerkiksi: - vieraskirjaksi pulloposti, toimii samalla myös pöytänumerona - vieraskirjaksi airot, joihin vieraat saavat kirjoittaa terveisensä - hääkarkkirasiat voi solmia merimiessolmulla, ohje - "postilaatikoksi" hummeripyydys (lobster trap), joka on koristeltu esim. verkolla ja meritähdillä

Minäkin vaihtaisin tuohon prinsessa-sanan jälkeen pilkun, mutta siis kokonaisuudessaan aivan ihana kutsuteksti, nelaatu! The save-the-date, a square mini book, sets the tone for the wedding. Disclosing the story of how the couple met in a whimsical, fairy-tale manner, it begins with "Once upon a time." (Kuvat Martha Stewart Weddings.) Itsekin ihastuin ajatukseen satuteemasta nähtyäni tuon ylläolevan kuvan. Ainakin kutsukortteihin olisin halunnut kirjoittaa pienen sadun meidän tapaamisesta jne. Hylkäsin kuitenkin lopulta idean kun ajattelin, ettei meidän tarina ole kovinkaan satumainen, mutta noin yleisellä tasolla tuollainen lyhyt, ei-niin-henkilökohtainen satu voisikin toimia! Tässä vielä kuva kutsusta, jossa parin tarina on kirjoitettu lyhyesti sadun muotoon (kuvan saa niin isoksi että tekstin voi lukea):

Me maksettiin toistemme kihlasormukset, ja mies haluaa maksaa mun vihkisormuksen. Miehelle ei kihlan lisäksi muuta sormusta tulekaan.

Mulla tais olla valkoiset silkkiset ruusunterälehdet eBaysta, kun satuin niin halvalla löytämään

Mulle valinta keltakullan ja valkokullan välillä oli helppo. En oikeastaan pidä keltakullasta ja käytän tosi vähän kullanvärisiä koruja, timantit sopivat mielestäni paremmin valkokultaan, enkä pidä kahden värin yhdistelmästä. Eli ehdottomasti valkokultaa sekä kihlaan että vihkiin

Meilläkin vihkiminen klo 15:00, ja juhlapaikalle on kirkolta matkaa 4 kilometriä

Meilläkin panostetaan ruokaan ja juomaan, tosin juomat haetaan Tallinnasta, eli siinäkin tavallaan säästetään vaikka määrästä ei tingitä. Juhlapaikan vuokra on 730 euroa, halvemmallakin olisi löytynyt, mutta siitä ei haluttu tinkiä! Kaikessa yritetään kyllä mennä kohtuudella, mutta liikaa ei haluta unelmista tinkiä. Esimerkiksi häämatka ei vaihdu mihinkään pitkään viikonloppuun jossain Euroopan kaupungissa, vaikka unelmareissu Bora Boralle taitaakin jäädä tekemättä hinnan takia. Hääpuku, sormus ja valokuvaaja ovat myös sellaisia asioita, joiden kanssa en halua tinkiä liikaa, vaikka mitään järjettömiä summia en olekaan valmis maksamaan. Kuljetus puolestaan on sellainen asia, missä ensimmäisenä halutaan säästää. Jos ei saada tutun kautta vanhaa jenkkiautoa hääautoksi, niin mennään vaikka omalla, ei pidetä kulkuneuvoa niin tärkeänä että maksettaisiin parisataa limusiinista, jolla kuljetaan ainoastaan parin kilometrin matka kirkolta juhlapaikalle.

Me järjestettiin ihan pienet kihlajaiset, joissa oli tärkeänä pointtina vanhempiemme tutustuttaminen toisiinsa. En tätä ennen oikeastaan edes tiennyt, että kihlajaisia juhlistetaan niinkin isosti kuin jotkut tässä ketjussa (100 vierasta!?) ovat kertoneet. Ekana siis käytiin meidän perheiden kanssa syömässä ravintolassa, joka sijaitsee samassa rakennuksessa kuin meidän (silloin vielä potentiaalinen) juhlapaikka. Kyseisen ravintolan kautta voisi helposti tilata ruuat häihin, joten haluttiin ikään kuin käydä "koemaistamassa" ja vähän vilkuilemassa rakennusta, mutta päästiinkin samalla katsomaan jopa varsinaista juhlatilaa ja varattiin se samantien. Ravintolan jälkeen mentiin kuohuville & kakkukahveille vanhempieni luo. Paikalla olivat myös isovanhempani ja kummini vaimoineen. Eli pienimuotoiset mutta kuitenkin erittäin mukavat kihlajaiset oli meillä.