weeper

Minun on pakko tulla hehkuttamaan ihania, rakkaita kaasojani jo nyt, vaikka häihin on aikaa vielä reilu vuosi! Kaikki kolme tyttöä ovat niin ihanan innostuneita ja haluavat aidosti auttaa häiden valmisteluissa. Tehtävät ovat jo nyt jakautuneet todella hyvin tasan, sillä kaikki tykkäävät eri asioista. Yksi on jo suunnitellut ohjelmaa, polttareita ja juontoa, toinen on miettinyt, millaiset hääkakut leipoo ja mitä koristeita voisi askarrella, kolmas puolestaan on suunnitellut häitä edeltävää hemmottelua minulle morsiamelle ja ajatellut musikaalisena soittavansa häissä jotakin

Kyllähän tuo tietää. Välillä kerron hänelle täältä lukemiani vinkkejä tai joitain hulluja juttuja, joita kummastelen.

Minusta sinulla on oikeus olla loukkaantunut. Olisihan ystäväsi voinut kieltäytyä, kun pyysit häntä kaasoksi. Mielestäni voisit asiallisesti hänelle kertoa, että sinusta tuntuu, ettet saa häneltä tarvitsemaasi tukea ja apua, sekä tiedustella, tahtooko hän oikeasti toimia kaasonasi. Voisit myös ehdottaa, että pyydät hänen tilalleen jonkun toisen, mikäli hän ei olekaan tehtävästä innostunut.

Minäkin olen sillä linjalla, että jos haluaisin kaasoilleni tietynlaiset puvut, meikit ja kampaukset, niin maksaisin ne itse. Kaasot kuitenkin saavat valita pukunsa täysin vapaasti itse, samoin meikit ja kampaukset. Ainoastaan pukujen värin olemme sopineet ja se kävi kaikille, joten en kustanna niitä. Aion osallistua matkakustannuksiin, jos kaasot joutuvat hääpalaverien vuoksi matkustelemaan. Myös ruuat ja yöpymiset aion kustantaa hääpaikkakunnalle. Matkoja tuskin, sillä ilman kaason tehtävääkin nämä tytöt olisivat paikalla vieraina. Minusta kaason tehtävä on kunniatehtävä, enkä itsekään läheisteni kaasona haluaisi, että minulle tyrkytetään rahaa kaikesta, sillä haluan auttaa ystävänä. That's what friends are for Totta kai aion kiittää kaasojani ja osoittaa heille kiitokseni häiden jälkeen jollain yllätyksellä.

Olisihan se superkivaa laittaa vähemmän rahaa menemään, mutta ainakaan itselläni ei ole ystäviä, jotka voisivat valokuvat, eikä ystäviä jotka voisivat meikata tai laittaa hiuksia, tai leipoa kakkuja.. Huh, olisikin! Nopeasti noista pienistä virroista tulee sitten isompia. Toki ymmärrän, että kaikilla ei tietenkään ole varaa säästää samoissa asioissa. Enkä oikein tullut edes ajatelleeksi, että jollakulla ei ole ystäviä, joista saisi apua häiden järjestelemiseen. Me kun miehen kanssa mietittiin, että jos meillä ei olisi niin paljon ihania ystäviä, niin olisi ihan turha mitään hääjuhlaa järjestääkään, vaan karkaisimme vain kahdestaan maistraattiin. Ajattelin lähinnä sitä, että moni tahtoo satsata ammattimaiseen laatuun niin kuvaajassa, kakussa, kampauksessa kuin meikissäkin. Pointtinani olikin edellisessä viestissäni se, että minä en vaadi ammattilaisen kädenjälkeä, vaan kotitekoinen kelpaa - siksi siis pieni budjetti meillä

Mitä loukkaantumista on 50 eurossa? Omat appivanhempani eivät edes tule häihin, saati sitten onnittele, koska olen epämieluinen morsian. Enkä jaksa ruikuttaa siitäkään. Minä ainakin kiittäisin rahasta ja käyttäisin sen tyytyväisenä häämatkalla ravintolaillalliseen miehen kanssa.

Hui, onpas pelottava lukea täältä näin paljon kokemuksia kutsumattomista vieraista! Meillä on häät vasta ensi vuonna ja rupesi jo nyt pelottamaan, kuinka moni yrittää tuoda ylimääräisiä mukanaan. En halua juhlia kuin läheisten kesken.

Meille ei tule lahjalistaa, sillä kaikki kodinkoneet, kipot ja kapot on hankittuna jo valmiiksi, kun ollaan pidempään yhdessä asuttu. Ei myöskään kerätä mitään esineitä tai astiasarjoja. Jos meitä haluaa läheiset muistaa meidän toivomalla tavalla, niin voi laittaa muutaman euron meidän häämatkatilille Kuitenkin lahjojakin saa välttämättä halutessaan ostaa. Meillä läheiset on yleensä ostaneet tunnearvollisesti hyviä lahjoja, esim. Ifolor-kirjoja tai antaneet itse käsin tehtyjä tekstiilejä tms., jota toki arvostamme.

En, mulla on kolme superaktiivista kaasoa, jotka innolla auttaa ja suunnittelee! Sulhanen ei niin noista kutsujen, teeman, koristeiden yms. hössötyksestä innostu, mutta yhdessä tehdään päätökset, kun minä annan vaihtoehtoja. Kaikki isommat jutut, kuten vieraat, ajankohta, ohjelma, hääpaikka, musiikki, kirkko yms. mietitään alusta asti yhdessä. Tosin kyllä mä enemmän etsin tietoa kuin mies, mutta eipä sillä olisi reissutyön ja 12 tunnin työpäivien ansiosta aikaakaan yhtä paljon kuin mulla. Myös mun äiti ja mummu osallistuu jo näin suunnitteluvaiheessa mielellään

Minä oon järkyttynyt, kuinka paljon ihmiset on valmiita laittamaan rahnaa yhteen päivään! Hui hui. Meillä on budjettinsa 4000 euroa, tuskin menee edes sitä. Ruokaan ja juhlapaikkaan menee isoin siivu. Kakut leipoo ystävä, toinen ystävä meikkaa ja laittaa hiukset, yksi ystävä puolestaan valokuvaa... Yritetään hankkia kaikki mahdolliset puvut, koristeet ja asut käytettynä + alennusmyynneistä nyt tämän kesän sesongin jälkeen. Vieraita on tulossa 80.

Onko kenelläkään kokemusta tästä nettikaupasta? http://www.haapukukauppa.fi/ Tuolla nimittäin olisi yksi aivan ihana puku, jota olen jo useamman viikon katsellut ja kuolannut, mutten tiedä, uskaltaako ko. puljusta tilata. Olen aika arka tekemään nettiostoksia jopa NetAnttilasta, joten epäilyttää.

Ah, täältä löytyy niin paljon hyviä vinkkejä ja etenkin ihania inspiraatiokuvia! Meillä on tulossa häät vasta ensi vuonna, mutta tällaisena haaveilijana olen tietysti kovin hyvissä ajoin liikenteessä. Ja toisaalta hyvä on ollakin, sillä kohta tulevat syystuotteet sisustus- ja askartelukauppoihin, joten saan hamstrattua niitä sieltä alennuksesta, kun syksy vaihtuu talveksi. Sitten meiltä löytyy kaikkea tarvittavaa ensi lokakuussa 2013, kun häiden ajankohta vihdoin koittaa!

Hän - on minulle äärimmäisen rakas - rakastaa minua ja tahtoo aina minun parastani - on ymmärtäväinen, kärsivällinen ja hellä - on luotettava - on ihminen, jolle voin puhua ihan mistä tahansa - tukee minua asiassa kuin asiassa - on sosiaalinen, pidetty, hauskaa seuraa ja huumorintajuinen - on ahkera ja hänellä on kanssani samanlainen arvomaailma - on ihminen, jonka kanssa tahdon jakaa niin juhlan kuin arjenkin, niin ilot kuin surutkin - on ainoa, kenen kanssa voin kuvitella eläväni loppuelämäni

Minun mielestäni tämä on yksinkertaisesti makuasia. En suuttuisi, vaikka mieheni vietäisiin katsomaan stripparia. Myös esimerkiksi Hunkseja voisin omissa polttareissani mennä porukalla katsomaan. Sen sijaan sylitanssin kyllä tuomitsen, koska ei minusta morsiamen/sulhasen tarvitse niin läheisissä kontakteissa olla alastomien naisten/miesten kanssa.

Onneksi luotan ystäviini täysin, enkä usko, että he järkkäävät polttareihini mitään sellaista, mistä en pidä. Ehdoton ei-lista olisi tämmöinen: - julkinen nolaaminen - tylsyys, ei mitään kunnollista tekemistä ja polttariväki ei olisi innoissaan - strippari, sylitanssi, eroottinen hieronta tms. - ei mitään kynsihoitoja tms., koska en ole niistä millään tasolla kiinnostunut - ei mitään sellaista, mitä pelkään - suuttusin ikihyviksi, jos minut esimerkiksi pakotettaisiin uimaan kalojen kanssa akvaariossa, sillä pelkään niitä kuollakseni - alasti hyppiminen julkisella paikalla - ei mitään tylsää ja kulunutta, esim. joku kortsujen myyminen torilla on niin nähty jo - polttariväen keskinäiset riidat - polttarit samalla viikolla kuin häät - tahdon toipua niistä hyvän aikaa ennen suurta päivää Muuten olen varsin kaikkiruokainen ja avarakatseinen! Minulla on kolme niin ihanaa kaasoa ja muutenkin mahtavia ystäviä, että he kyllä tietävät, mistä pidän ja mistä en

Meillä minä toimin naisena kosijana ja rikoin perinteitä. Halusin yllättää miehen, joten niinpä askartelin hänelle maaliskuussa kartongista kortin, johon liimailin söpöjä, lehdistä leikattuja kuvia ja kirjoittelin niihin sopivia suloisia tekstejä, kuten "tahdon jakaa kanssasi ilot ja surut", "tahdon vanheta kanssasi" ja "tahdon nähdä maailmaa kanssasi". Kortin oikeaan reunaan liimasin kuvan hääparista sekä sormuksista ja kirjoitin siihen, että "tahdon sinut aviomiehekseni". Annoin kortin miehelle keskellä yötä, kun hän palasi työmatkalta Kaliforniasta. Mies tutki korttia ja kysyi "kositko sä mua?" Kyhjötin polvillani sängyllä, sydäntikkari kädessä, ja vastasin, että "kyllä mä kosin".

Yllätys oli! Toki oltiin puhuttu aiheesta joskus, mutta yllätin miehen kosimalla itse

Gertrude: Kiitoksia kovasti vinkistä, tuo Inarin kylä kuulostaa erittäin hyvältä! Juuri tuollaista aitoa Lappia me kaivataan, muttei kuitenkaan mitään liian extremeä, kun emme ole niin kokeneita Lapin kävijöitä. Suuret kiitokset myös noista linkeistä, todella hyödyllisiä Grace K.: Vuodenaika tosiaan on talvi, niin kuin aiemmassa viestissäni kertoilinkin. Täytyy tutkia, missä sijaitsee Kakslauttanen, siitä en ole ikinä kuullutkaan. Oletko lukenut / kuullut ihmisten kokemuksia ko. paikasta?

Hei, olisiko kenelläkään suositella minulle ja tuolle paremmalle puoliskolleni häämatkakohdetta Lapissa? Tarkoitus olisi suunnata sinne romanttiselle mökkilomalle jouluksi ja uudeksi vuodeksi häiden jälkeen. Tahtoisimme saada viettää aikaa rauhassa, ei siis todellakaan oleilua missään Levin kammottavassa turistirysässä. Kuitenkin olisi kiva, jos lähistöllä olisi ruokakauppa ja mahdollisuuksia moottorikelkan vuokraamiseen, sekä huskysafariin. Tahdomme nähdä luontoa ja aitoa Lappia, mutta emme ole kuitenkaan mitään kovin kokeneita eräkävijöitä. Tällä hetkellä meillä on mietinnässä esimerkiksi Salla, Saariselkä ja Kiilopää.

No voi, olipas tämä nyt sitten hankala kysymys! Ajattelin, että tänne saisi hyvin koontia naikkareiden omista suosikeista laidasta laitaan, kun kaikilla on niin erilainen maku. Sitten voisin nappailla niistä vinkkejä omiin häihin ensi vuodelle... Minun mieleeni on kaikkien aikojen hauskimpana ohjelmanumerona jäänyt eukonkantokisat eräissä häissä. Siinä sai ainakin nauraa vatsansa kipeäksi! Ukot painoivat menemään kartanon pihalla juhlakamppeissaan ja eukkojen korkkarit lenteli siinä matkalla. Osallistuvat parit oli sovittu morsiamen & sulhasen kavereista ja sukulaisista jo etukäteen, eikä ketään siis pakotettu mukaan, joten kaikilla oli todella hauskaa ja rentoa Voittajat tietenkin palkittiin kisan päätteeksi.

Mikä on ollut kaikkein hienoin/hauskin/liikuttavin tai muuten vain kaikkein mukavin ohjelmanumero joko omissa häissäsi tai niissä häissä, joissa olet ollut vieraana?

Minulla on takana ainoastaan neljät häät... jos ei lasketa mukaan sitä, kun kolmen kuukauden ikäisenä käärönä juhlin äitini ja isäni häissä Olen ollut seitsemän vanhana setäni häissä, yhdeksän vanhana äitin serkun häissä, 11-vuotiaana jonkun äitin kaverin häissä ja 14-vuotiaana äitin pikkuserkun häissä. Kokemusta ei siis kauheasti ole, mutta onneksi on vino pino häälehtiä, kirjasto, hääblogeja, kokeneempia kavereita ja Naikkari

Ymmärrän kyllä, että olet harmissasi asiasta. Itsellänikin yksi minulle kovin läheinen sukulainen ilmoitti pari viikkoa meidän häiden ajankohdan ilmoittamisen jälkeen, että he päättivät nyt pitää omansa pari kuukautta ennen meitä. Tietenkin järki sanoo, ettei se haittaa ja sukulaiset jaksavat juhlia molemmissa, mutta olen kuitenkin kovin pahastunut. Etenkin, kun paikkakunta ja kirkko ovat samat. He miettivät myös samaa hääpaikkaa ja teemaa kuin me jne. En kuitenkaan halua sen vuoksi siirtää omia häitäni tai näyttää sitä, että asia häiritsee minua ja näin pilata toisten iloa. Ehdotan, että keskustelet veljesi kanssa, niin saisitte mahdollisimman erilaiset häät aikaiseksi. Voitte myös miettiä, siirtäisikö jompi kumpi häitään vähän aiemmaksi/myöhemmäksi, niin väliä tulisi hiukan enemmän.

Kyllä itseäni ainakin harmittaisi, jos saisin kutsun vain polttareihin, mutten pääsisi häihin. Polttarit yleensä on ystävien kustantamat, häät taas sitten hääparin. Kyllä siinä tulisi vähän sellainen hyväksikäytetty olo, jos minut haluttaisiin maksamaan polttareista, mutta ei sitten olisi varaa kutsua minua häihin. Jos taas hääpari kustantaa ja järjestää polttarit itse ja en joutuisi maksumieheksi, lähtisin varmastikin hyvillä mielin juhlimaan.

Itse en todellakaan halua peittää tatuointeja häissäni! Ne ovat kauniita ja osa minua. Miksi ihmiset ylipäätään ottavat niitä, jos ne kerran juhlissa täytyy peittää? Minua ennemminkin harmittaa, että joudun varmaan vetämään sukkahousut jalkaan, kun hääni ovat syksyllä. Toinen tatuoinneistani on nilkassa, enkä haluaisi peittää sitä edes sukkahousuilla, vaikka näkyyhän se niistä läpi... Onneksi toinen on ranteessa, eikä näin ollen oikeastaan ikinä piilossa.