weeper

Ne oli kyllä ihan mahtavat! Toivottavasti säkin saat yhtä huikeat polttarit itsellesi

Minua ei jännittänyt juuri lainkaan, joten sen puolesta olisin nukkunut kuin tukki! Kuitenkin hiukseni pilasivat yöuneni, kun eivät suostuneet koekampauksessa menemään kiharalle rullilla tai raudoilla ollenkaan... Siispä nukuin häitä edeltävän yön kampaajani käskystä patukat päässä ja ai jestas, kun oli kivuliasta! Never again. En löytänyt yhtäkään hyvää asentoa, kun ne painoivat ja pistelivät joka suunnasta. Välillä torkahdin hetkeksi, mutta heräilin koko ajan ja kääntyilin ympäriinsä. Mutta kai se on kauneuden eteen edes kerran elämässä kärsittävä...

Meillä oli itapalapöytä. Pitäähän ihmisten jaksaa bailata! Meillä oli ruokailu klo 16:30, kakkukahvit klo 18:30 ja iltapala laitettiin tarjolle klo 22:00. Iltapalapöydässä oli kaikkea, mitä ruokailusta jäi, sekä niiden lisäksi karjalanpiirakoita, munavoita, sipsiä ja karkkia. Hyvin ihmiset sitä iltapaa söikin siinä tanssimisen lomassa ja kauempaa tulleet tankkasivat juuri ennen kotimatkalle lähtöä, niin jaksoivat hyvin ajella

Me kerettiin aukomaan paketit pari päivää häiden jälkeen.

Kyllä suudeltiin ja vieläpä oikein taivutuksen kanssa! Tämä alttarilla siis. Kirkon portailla suukoteltiin ihan tavallisesti.

Upean, 100 vuotta vanhan puisen piianpöydän peileineen kaikkineen Ja se on I-H-A-N-A.

- isin hassut rauhoitteluyritykset, kun odoteltiin morsiamenhuoneessa alttarille kävelyä - se, kun pappikin alkoi itkeä liikutuksesta alttarilla - salatehtävien suoritukset, etenkin extempore-letkajenkan vetäminen, johon kaikki vieraat ryntäsivät pöydistänsä mukaan - kaunis häätanssi, jonka paras ystäväni esitti duettona häissä esiintyvän artistin kanssa (Pimeä onni) - kahden miespuolisen vieraan tiukka ja totinen kädenvääntötaistelu Eye of The Tigerin soidessa taustalla - isäni ja veljeni yhteinen, erittäin hulvaton tanssiesitys Ääks! Näitä olisi niin paljon lisää... Koko päivä oli täynnä ikimuistoisia liikuttavia hetkiä ja ratkiriemukkaita kommelluksia!

Itkettiin sulhasen kanssa molemmat aika paljon. Minä enemmän kirkossa, kun taas sulhanen kyynelehti vuolaammin puheiden aikana hääpaikalla. Tunnelma oli vihkimisen aikana ja hääjuhlan alussa niin koskettava, että suuri osa vieraista, ja jopa pappikin, itki. Puheiden jälkeen loppu hääjuhla menikin sitten iloisesti hymyillessä ja hervottomasti nauraessa

Meillä kutsuttuja oli reilut 90, ja heistä ainoastaan viisi joutui jättäytymään pois. Osallistumisprosentti oli siis varsin hyvä Kaikki noista viidestä ilmoittivat esteestään hyvissä ajoin, eikä tullut yhtäkään viime hetken peruutusta. Varsin tyytyväisiä oltiin siis meidän vieraisiin

Yksi kaasoistani oli virallinen vessa-avustajani Nosti helman ja laahuksen wc-pöntön takaosan päälle ja meni ulos kopista itse toimituksen ajaksi. Itselläni ei ollut vannealushametta, vaan tyllialushame, joten en olisi sen ja pitkän laahukseni kanssa pärjännyt yksin mitenkään.

En yhtään mitään

Hymyilin koko matkan, etenkin isin saattaessa. Sulhasen kanssa kirkon etupenkkien ohi kävellessä tosin alkoi kyyneleet virrata, kun katsoin äidin ja mummun itkua.

Hieman haikeaa kyllä, mutta ei kuitenkaan mitenkään hirveän surullista. Ylpeä olen niin uudesta sukunimestäni kuin tyttönimestänikin Totuttelua tosin vaatii vielä näin kuukauden rouvana olon jälkeen! Meinaa kuitteihin tulla väärä allekirjoitus ja puhelimeen vastatessa on joutunut jokusen kerran sanomaan "Maija Meikäläinen... ei kun..."

Me ei haluttu omaa pöytää, vaan tahdottiin juhlia koko päivä muun hääväen keskellä seurustellen. Niinpä istuimme samassa pöydässä kaasojen & bestmanin, sekä näiden puolisoiden ja lähimpien omaistemme kanssa

Minulle järjestettiin tänä syksynä aivan mahtavat polttarit, jotka ylittivät täysin odotukseni ja täyttivät kaikki toiveeni! Koko niitä edeltävän viikon jännitin, mitä tuleman pitää, sillä olin saanut kaasoiltani ohjeeksi vain saapua perjantai-iltana Jyväskylään ja ottaa mukaan kaikkein kauneimmat ja seksikkäimmät alusvaatteeni. Alkoi vähän pelottaa, että onko vuorossa jonkinlaista nolausta tai muuta sellaista, mistä en tykkää... Vaikka olisihan minun pitänyt tietää, että kyllä ihanat ystäväni tuntevat minut läpikotaisin ja tahtovat minulle vain hyvää! Yövyin yhden kaasoni luona, enkä oikein tahtonut jännitykseltäni saada unta... Varhain lauantaina kesken aamupalan syömiseni paikalle pölähtivät kaksi muuta kaasoani. Onneksi ehdin ennen sitä käydä suihkussa ja vähän meikkailla! Polttariporukan pukeutumiseen oli valittu teemaksi festarit, joka tietenkin tiesi bändipaitoja, tennareita ja värikkäitä kukkanauhoja. Minä sain päähäni pinkin kruunun, kaulaan monivärisen lein, sekä ylleni mustan t-paidan, jossa luki edessä "LUOMUT" ja takana "Vapailla laitumilla 5.10. asti!" Ensimmäisenä minulta tietenkin takavarikoitiin puhelin, kamera ja rahapussi. Sitten minulle lyötiin käteen paksu ja koristeellinen vihkonen, eli vaimopassi, jossa oli erilaisia tehtäviä suoritettavaksi polttaripäivän varalle. Minulle kerrottiin, että kun kaikki osiot olisi onnistuneesti suoritettu, myönnettäisiin minulle naimalupa. Vaimopassin sisältö oli seuraavanlainen: TEHTÄVÄT: SIGHTSEEING - Kortit kertovat - Stailaa lookisi kuntoon - Herkuttele tunteella - Oi niitä aikoja - Arvaa kuka! TAISTELU ELÄMÄSTÄ JA KUOLEMASTA YLLÄTYSMOMENTTI RUNO MIEHESTÄSI TEE HUOMENLAHJA 30 MIN. MIEHENÄSI VAIMON ROOLIIN ORIENTOITUMINEN ÄÄNENAVAUS BAARISEKOILU - Shottia nassuun - The Voice of Bride - Toiveesta totta - Tankkaus KERÄÄ OHJEITA AVIOLIITTOON Oli hauska yrittää arvata, mitä kukin osio pitäisi sisällään! Kun olin selaillut vaimopassin läpi, aloitimme ensimmäisen osuuden, eli sightseeingin. Minun piti vihjeiden ja karttojen avulla löytää erilaisiin pisteisiin ympäri kaupunkia. Pisteet osoittautuivat suosikkipaikoikseni Jyväskylässä. Lisäksi niistä löytyi aina uusi polttarivieras, joka napattiin autojen kyytiin! Kortit kertovat -stoppi oli ihana lempikauppani Harjun paperi, josta minun piti valita kolme sen hetkistä fiilistäni kuvaavaa postikorttia. Stailaa lookisi kuntoon -piste taas oli lempparikirpparini Centrum. Kirpputorilta minun piti valita mukaan yksi asuste täydentämään festariaiheista polttarityyliäni. Valitsin päähäni pinkit huulenmuotoiset lasit Herkuttele tunteella -kohta tarkoitti tietenkin Spice Icea, jossa minun piti tilata itselleni annos, joka muistuttaa minua miehestäni. Herkuttelun jälkeen oli vuorossa Oi niitä aikoja -pysähdys, joka osoittautui entiseksi opinahjokseni. Siellä minun piti kertoa koko polttaripoppoolle jokin hauska muisto kouluajoista. Niitä riitti enemmänkin! Viimeinen piste, eli Arvaa kuka, oli lempikahvilani Wilhelmiina. Siellä sain tilata itselleni mitä vain halusin, joten päädyin tietenkin lempiherkkuuni - kanalla täytettyyn perunarieskaan, sekä jääkahviin. Nam! Samalla, kun evästimme, minulle annettiin ystäväkirja, johon yksi kaasoistani oli kirjoittanut kaikkien polttarivieraiden vastaukset ilman nimiä, lempinimiä, syntymäpäiviä ja muita liian paljastavia tietoja. Sitten minun piti vastausten perusteella arvata, kuka on kukin. Saatuani kaikki oikein, kirjoitin kirjaan itsekin. Tosi kiva tehtävä! Olen aina tykännyt ystäväkirjoista, koska niitä on niin ihana lukea vuosia myöhemmin ja muistella menneitä aikoja. Tästä jäi myös ihana, konkreettinen muisto polttareista Kun mahat oli täytetty, oli vuorossa uusi osio vaimopassissa: Taistelu elämästä ja kuolemasta. Jännitti ihan älyttömästi, kun en arvannut yhtään, mitä on luvassa! Autossa yritin paniikissa arvailla, minne päädymme. Tehtävä osoittautui lasertaistelupeliksi Megazonessa. En ole koskaan kokeillut sitä aiemmin, eikä ollut juuri kukaan muukaan polttariporukassa. Siksi lähes kaikkia muitakin jännitti ihan kamalasti. Mutta voi että, se oli niiiiin hauskaa! Ihan superia! Nauroimme, kiljuimme, säikähtelimme, juoksimme pakoon, ammuimme, kilpailimme ja pidimme hauskaa. Olimme aivan hiestä märkiä ja hengästyneitä pelin päätyttyä! Minun taktiikkani ei tosin ihan toiminut, sillä yritin lähinnä piileskellä nurkissa muita pelaajia ja juosta karkuun, vaikka olisi vain pitänyt syöksyä rohkeana taistoon... Mutta vaikka pistesaaliini jäikin onnettomaksi, oli Megazone yksi päivän kohokohdista! Hävisin siis taistelun elämästä ja kuolemasta, mutta tulimme polttariseurueeni kanssa siihen tulokseen, että rauhaa rakastava vaimo on loppujen lopuksi parempi kuin sotaisa vaimo. Siispä minulla oli vielä mahdollisuuksia saada naimalupa! Seuraavaksi minun käskettiinkin pukea päälleni ne seksikkäät alusvaatteet, jotka olin tuonut mukanani... Iik! Olin ihan paniikissa. Päädyimme autoinemme keskelle metsää ihmeellisten rekvisiittojen kanssa ja missiona oli ottaa tulevalle aviomiehelleni seksikkäitä alusvaatekuvia huomenlahjaksi Tytöt olivat ottaneet suuren lakanan mukaan satunnaisten lenkkeilijöiden varalta, jotta operaatiomme jäi ulkopuolisille ihmisille salaiseksi. Aluksi en pystynyt yhtään rentoutumaan ja ajattelin, ettei kuvauksista tule yhtään mitään. Kuvista tuli kuitenkin todella hienoja! Ihan täydellinen, miehelle todella mieluinen huomenlahja. Kiva itsekin sitten joskus kurttuisena vanhana mummelina katsoa, että jopas minä joskus olin nuori ja nätti... Kuvauksien jälkeen siirryimme takaisin kaasoni asunnolle. Oli aika evästää ja viettää aikaa rennosti höpötellen, musiikkia kuunnellen ja herkutellen. Ystäväni olivat loihtineet ihanan polttarikattauksen, joka sisälsi muun muassa omenapiirakkaa, cookie dough -leivoksia, juustokakkua, valkosuklaalla ja nonparelleilla kuorrutettuja vaahtokarkkeja ja pizzaa. Tarjolla oli myös ihanaa vaaleanpunaista boolia, jota saadakseni minun tuli aina suorittaa jokin tehtävä, kuten esimerkiksi selittää muulle seurueelle sanoja Aliaksen tapaan, lausua runo suu täynnä vaahtokarkkeja ja ottaa itsestäni hölmö kuva jonkun kameralla. Sitten jatkettiinkin jälleen vaimopassin täydentämistä. Ensin minun piti kirjoittaa runo miehestäni. 30 minuuttia miehenäsi -tehtävässä minulle lyötiin päähän lippis ja minun piti puolentunnin ajan käyttäytyä ja puhua niin kuin tuleva aviomieheni. Tytöt haastattelivat minua - tai siis miestäni - erilaisista aiheista, kuten musiikkimausta ja tulevista häistä. Sitten pääsin valmistamaan miehelleni toisenkin huomenlahjan; t-paidan, johon minun tuli kirjoittaa kangasväreillä asioita, joita hänessä rakastan. Tämän jälkeen oli vuorossa Vaimon rooliin orientoituminen, jossa minut pistettiin tiskaamaan pois illan aikana syntynyt tiskivuori. Tytöt olivat onnistuneesti valinneet tehtävään inhokkikotityöni, haha! Viimeiseksi ennen uuteen paikkaan siirtymistä minun tuli suorittaa Äänenavaus, eli tietenkin laulaa Singstaria, joka on lempipelini! Sain aina valita itselleni sekä kappaleen että kilpakumppanin. Kun olin laulanut jokaisen polttarivieraan kanssa, oli aika siirtyä viimeisen tehtäväosion suorittamiseen... Vaimopassin viimeisessä, vaan ei suinkaan vähäisimmässä kohdassa minun tuli suoriutua tehtäväosiosta nimeltä Baarisekoilu. Lähdimme tyttöjen kanssa hilpeinä kävelemään keskustaan kohti Jyväskylän yöelämää. Ensimmäinen Baarisekoilu-osion tehtävistä oli Shottia nassuun. Suunnistimme Passioniin, jossa minun piti juoda mustikkashotti ja muistella vähän menneitä, sillä meillä on yhden kaasoni kanssa takana aikamoisia seikkailuja kyseisessä baarissa opiskeluaikoinamme. The Voice of Bride tarkoitti tietenkin karaokea, ja paikkana toimi Karaoke Bar Helmi. Onneksi ei tarvinnut laulaa yksin, vaan sain valita polttariseurueesta muitakin hoilottamaan kanssani! Ensin lauloimme parin ystäväni kanssa Aikakoneen kappaleen Odota, jonka jälkeen vedimme vielä toisten ystävieni kanssa The Rasmuksen biisin F-F-Falling. Toiveesta totta -tehtävää varten siirryimme seuraavaan baariin, Katseeseen. Siellä minun piti esittää dj:lle biisitoive ja sitten tanssia kyseinen kappale tanssilattialla, jossa kyllä viihdyimme muutenkin tiiviisti koko ajan. Bailatessa tuli melkein yhtä kova hiki kuin Megazonessa taistellessa! Katseessa minun piti myös kerätä miehiltä todistusaineistoa siitä, että minulla riittää kyllä vientiä, jos vaikka oma mies sattuisi sen joskus unohtamaan... Sittenpä minulla olisi konkreettisia todisteita esitettävänä! Niinpä sain miespuolisilta juhlijoilta muistoksi mukaani muun muassa niin lottokupongin, viisisenttisen, filtterin kuin hygieniapassinkin! Viimeinen tehtävä oli Tankkaus, eli baari-illan pakollinen päätös: aamuöinen kebab-annos väsyneessä, mutta iloisessa seurassa. Se tekikin erittäin hyvää pitkän ja vauhdikkaan päivän jälkeen. Jo aamupäivällä minut oli ohjeistettu keräämään kaupungilla kulkevilta ihmisiltä ohjeita avioliittoon, joille oli oma osionsa Vaimopassissa. Keräsin niitä aamupäivästä lähtien aamuyön pikkutunneille saakka, jotta saisin mahdollisimman monipuolisia ja erilaisia neuvoja avioliittoni onnistumiseksi. Sieltä tulikin jos jonkinlaista vinkkiä! Niin asiallista kuin... no, ihan ihmeellistä skeidaakin. Vaimopassiin kirjoittivat niin vanhat herttaiset mummot kuin paikalliset puistonpenkin tapajuopotkin. Yksittäiset ihmiset, pariskunnat, nuoret, vanhat, eronneet... Viimeiset ohjeet keräsin eräältä hauskalta miesseurueelta nautiskellessamme ravintolan edustalla kebabia ja ranskalaisia, ennenkö kömmimme jo valmiiksi puoliunessa nukkumaan kukin kenenkin kämpille. Kaikki tehtävät oli siis suoritettu! Päivän päätteeksi Vaimopassin viimeinen sivu täyttyi ihanien polttarivieraideni nimikirjoituksista, kun he virallisesti myönsivät minulle naimaluvan. Fiilis oli kuoleman väsynyt, mutta ihan mielettömän onnellinen. Olin liikuttunut siitä, kuinka paljon tytöt olivat nähneet minun vuokseni vaivaa. Oli myös aivan ihanaa, että ainoastaan yhtä lukuunottamatta kaikki polttarivieraani olivat päässeet paikalle, vaikka ystäväni asuvatkin kaikki eri puolilla Suomea! Polttarit olivat ihan minun näköiseni ja vielä hauskemmat kuin olin uskaltanut odottaa. En olisi ikinä arvannut, että yhteen päivään saa mahtumaan noin paljon kaikenlaista kivaa. Se oli ehdottomasti yksi elämäni hauskimmista ja tapahtumarikkaimmista päivistä!