Fairybride

Liiallinen suunnittelu ja kovat odotukset tällaisissa asioissa ei mielestäni kannata. Ei häille, hääyölle eikä sen kummemmin sitä seuraavalle, taikka häämatkalle... Tulee vaan turhia paineita. Ja ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Minä heräsin häiden jälkeisenä aamuna (muutaman tunnin unien jälkeen) järkyttävään hammassärkyyn. Siitä sitten päivystykseen, jossa jonottelin pari tuntia... enkä sitten edes saanut apua oikeaan hampaaseen (koko leuka särki siinä kohtaa, joten eivät tienneet mitä hoitaa). Ensimmäinen päivä rouvana ei siis ollut kovin autuas. Sitä kyllä tuli kirottua, kun en ollut pakannut valmiiksi häämatkaa varten, joten illalla piti vielä pakkailla, väsymys ja kipu olivat niin kovat ettei oikein meinannut pakkaamisista tulla mitään. Seuraavakin yö jäi vähille unille, häämatkalle piti herätä ma klo 4... hammassärky jatkui vielä Aruballe asti, jossa (41 tunnin matkan ja myöhästyneiden reititysten jälkeen) juurihoitoon. Eli ei kaikki tosiaan mene aina kuten elokuvissa, siksikin olin iloinen kun minulla ja sulholla oli sama asenne häihin eikä oltu liikoja suunniteltu tai odotettu. Oltiin kuitenkin molemmat iloisia siitä, että häät meni hyvin. Ja onnellisesti ollaan naimisissa, vaikkei ruusunpunaisia hetkiä nuo ekat aviohetket olleetkaan. <3 Olihan siinä oma romantiikkansa, kun istuin Aruballa juurihoidossa tuore aviomies tukenani.

Bucuti on tosiaan ihana. <3 Meillä ei oma häämatka mennyt ihan putkeen (18 tunnin menomatkasta tulikin 41 tunnin matka, kun eka kone myöhästyi ja meidät reititettiin uudelleen), lisäksi matkaa sävytti ikävästi kova hammassärky ja jouduin heti perille päästyä juurihoitoon Aruballa... muutenkin vähän sairasteltiin. Mutta paikka oli ihana (erityisesti juuri Bucuti), joten mikäs siellä lekotellessa. Erityisen ihanaa oli tietysti ranta ja ruoka, Bucutin oma ravintola ihan huippu. Me löydettiin netistä sellaisia dinner-wouchereita, mitä ostettiin joka illalle valmiiksi. Suosittelen! Säästettiin tosi paljon ruokakuluissa, sillä mikään edullinen paikkahan tuo Aruba ei ole. Wouchereilla pääsi syömään n. pariinkymmeneen ravintolaan ja niillä sai alkuruoan, pääruoan ja jälkkärin. Syötyä tulikin sitten ja paljon..! Lisäksi meillä oli yhtenä iltana Bucutin "romantic dinner", oiskohan ollut kuuden ruokalajin päivällinen viineineen. Se kuului meillä matkan hintaan (honeymoon-paketti). Kaksi wouheria jäi käyttämättäkin, jätettiin ne siivoojille, josko pääsisivät niillä syömään.

Itselleni ja miehelleni oli myös paljon tärkeämpää saada juhlia vieraidemme kanssa niin pitkään, kuin jaksettiin. Ja kyllä juhlittiinkin! Ois ollut mielestäni tylyä lähteä kesken pois ja en ois kyllä malttanutkaan, meillä oli niin hyvät bileet. Hääyöstä ei otettu minkäänlaista stressiä. Häät on vaan kerran, sekstailla ehtii koska tahansa. Ja tosiaan, sitä on aika poikki kun palailee hääpäivän päätteeksi kotiin (tai mihin sitten meneekään). Älä kuuntele muiden palautetta, se on teidän päivä ja pääasia, että te olette asiasta suunnilleen samoilla linjoilla!

Kuvaajamme keksi idean, että otettaisiin pöytäkunnittain yhteiskuvat. Yhdessä pöydässä on 10 ja pöytiä 8, joten 8 nopeahkoa kuvaus-sessiota luvassa. Kehitin ideaa eteenpäin sen verran, että otamme kuvat palmujen alla bambubaarissamme, jolloin saadaan hauskoja "tapahtuma"kuvia (osa voi olla baaritiskillä, osa edustan aurinkotuoleissa jne...) Niinkuin olisimme viettämässä rantapäivää biitsillä. Jäykät poseerauskuvat eivät ole minun makuuni. Nämä pöytäkuvat voisikin sitten lähettää vieraille muistoksi kiitoskortin ohessa.

Luulenpa että meillä ennemminkin halataan, kuin kätellään (kättely tuntuisi aika jäykältä...) Mutta vain minä ja sulhoni ollaan onniteltavina. Me olemme kutsujina ja häiden järjestelijät, olisi hassua pyytää siihen vanhempia (omani vieläpä eronneet). Onnittelut tapahtuu heti vihkimisen jälkeen siinä vihkipaikalla, siitä vieraat siirtyvät viereiseen juhlatilaan ja me sitten perässä viimeisinä. Eli ei tarvitse tämän takia muodostaa erikseen mitään "jonoa". Kiva se on jokainen vieras kuitenkin kohdata siinä kohtaa erikseen ja toivotella myös tervetulleeksi.

Tapasimme vihkijämme tänään ja oli kyllä mukavaa nähdä, kuka meidät on tulossa vihkimään. Saimme tapaamisesta ideoita vihkikaavaan, jota tarkennamme vielä tämän viikon aikana. Kiva idea vihkijältä oli pyytää meitä kirjoittamaan itselleen "kirjeen", jossa kerromme, miten olemme päätyneet tähän. Hän sitten puhuu sen perusteella meistä jotakin. Ihan kiva, ettei tarvitse sanatarkasti miettiä, mitä vihkijä puhuu, mutta saamme vihkikaavaan kuitenkin jotain persoonallista ja meitä koskevaa. Saimme myös luovuttaa esteidentutkinta-paperin vihkijän haltuun, joten meidän ei tarvitse muistaa tuota paperia ottaa mukaan hääpäivänä.

Olisi kyllä aika inhottava tilanne, jos joku vieraista kysyisi, voisiko kuitenkin tulla lapsen kanssa kun ei saa hoitajaa, vaikka kutsussa on selkeästi K18. Ei olisi reilua pistää meitä valitsemaan. Minulla ei ole pätkääkään syyllisyydentuntoa valinnastamme pitää lapsettomat häät, mutta varmasti ikävä tunne tulisi, jos pitäisi valita ystäväpariskunta lapsineen tai kokonaan pois häistä. Ei sellasta vastuuta ole reilua sysätä hääparille. Tässä tilanteessa toivoisin, että meille läheisempi voisi tulla häihin yksin ja toinen jäädä kotiin lasten kanssa. Ei sen välttämättä tarvitse olla "kaikki tai ei mitään"-tilanne (ellei ole yksinhuoltaja kyseessä).

Meidätkin vihitään juhlapaikalla ja minusta siinä on juuri tämä hyvä puoli, että ei tarvitse ravata, vaan siitä vaan onnittelut kehiin heti vihkimisen jälkeen. =) Meidät onnitellaan siinä "alttarilla", jonka jälkeen siirrytään viereiseen juhlatilaan nauttimaan maljat ja aloittelemaan juhlia, mutta koska teillä on vieraat jo valmiina juhlatilassa, niin siinähän sopisi hyvin nostaa maljat heti. Minusta oikein toimiva ja kiva ratkaisu eikä tulee turhaa jäykistelyä. Ja toisaalta, miksi vihkimisen olisi oltava kuten kirkossa.. voisi siinä vieraan näkökulmasta tulla vähän hassu olo ("nyt ne lähti, mitäs me teemme sillä aikaa... ahaa, nyt ne tulee takaisin...")

Ihana kaasoni keksi hienon idean tienvarsikylteiksemme. Niistä tehtiin palmut. Tulevat varmaan olemaan hauska näky keskellä lokakuuta tienvarressa. Ja mikä opastaisikaan paremmin Karibian salsabileisiin... =)

Olen ollut jokunen vuosi sitten joulukuussa Dominikaanisessa tasavallassa. Samana on ihana rantalomakohde viidakon keskellä. Hotelli oli all inclusive (useita ravintoloita) ja siellä oli myös (yllättävänkin tasokasta) aktiviteettia sekä ilta-show discoineen rannalla joka ilta. kohteesta on helppo lähteä myös retkille ja omatoimisesti kauemmaskin (tosin autolla). Paras loma tähän asti, häämatka kuitenkin toivottavasti peittoaa vielä tämänkin.

1. Visuaalisuus (pakko laittaa tämä yhdeksi nipuksi. Tämä kuitenkin sisältää monta tärkeää asiaa, kuten juhlapaikan, koristelut ja muun rekvisiitan eli palmut, bambubaarin, pyöreät pöydät, rantatuolit, tunnelmallisen valaistuksen, hääparin ja vieraiden asut jne... Kaikki nämä yhdessä luovat sen kokonaisuuden, joka on materiaalisesti ajateltuna ykkösenä minun tärkeysjärjestyksessäni 2. Ruoka ja juoma (kai nämäkin saa niputtaa yhteen Hyvää ruokaa ja paljon, ihania drinkkejä (ja paljon!) 3. Salsabändimme kuubalaisine artisteineen. Kyllä näillä Karibian tunnelmaan luulisi pääsevän.

Itse en pidä mistään kummallisista runoista tai asioiden kiertoilmauksista. Meille tulee lapsettomat hääbileet Karibian salsabileet-teemalla ja kutsu on "boarding pass", ikään kuin matkalippu Karibialle. Koska kutsumme vieraat "matkalle", on kutsuun kirjoitettu "Matkan ikäraja 18v". Tästä on tullut tähän asti vain hyvää palautetta ("kerrankin on jätetty ne typerät värssyt pois ja sanottu asia suoraan" jne.)

Yöpalalla tarjotaan sitä, mitä varsinaisesta ruokailusta on jäänyt. Meillä on niin paljon pieniä, erilaisia juttuja tarjolla (mm. tortillat ja paljon erilaisia täytteitä ja kastikkeita), että halutessa saa koostettua itselleen ihan erilaisenkin annoksen tällä toisella kierroksella. Kun on paljon pieniä juttuja, niin on vaikea arvioida, mitä tulee jäämään yli ja mikä ehkä loppuu kesken, mutta tarkoitus ei ole laskea, että kaikille riittää kaikkea, muuten ruokaa tulee ihan tuhoton määrä. Sulhoni kokkaa ruoat ja meillä on ammattikokki häissä, hän on myös auttanut määrien laskemisessa. Hän piti hyvänä ideana sitä, että yöpalaksi tarjotaan kaikki jämät, eikä tarvitse suunnitella toista menua sitä varten.

Klo 3:00 päättyy meidän bileet. Myöhämpäänkin olisi ollut kiva jatkaa, mutta paikka tulee olla siivottu klo 6:00 mennessä, joten siivooja saapuu kolmen jälkeen hommiin. Iltabileet kyseessä, vihkiminen klo 17 ja siitä alkaa bileet. Olen itse kyllä vieraana viihtynyt nimenomaan aamuyöhön kestävissä häissä, ihan keskenhän ne loppuu jos jo klo 00 päättyvät.

Löytyykö tämän kesän morsiamista Aruballa käyneitä? Vähän menee yksinpuheluksi, mutta yrittänyttä ei laiteta... =) Matkaan enää vajaa 6vk, jihaa! Kummasti sietää syyssateet tänä vuonna, kun Karibian aurinko odottaa. <3