hunajamuru

Näillä näkymin ei. Itseäni ei olisi kyllä yhtään haitannut ottaa miestä mukaan pukuostoksille, mutta mies on sitä mieltä ettei halua nähdä pukua ennen kuin sanotaan tahdon. Sen verran joustoa oli, että sain esitellä kuvia itsestäni hääpuvuissa sen jälkeen, kun oltiin käyty kaasojen kanssa kiertelemässä liikkeitä. Mieheni ei kuitenkaan saa tietää, minkä mekon lopulta valitsen, joten jää sitten ainakin jotain yllätystä hääpäivällekin. On se varmasti eri asia nähdä mekko sitten oikeasti minun päälläni hääpäivänämme, kun on niin tärkeä päivä kyseessä ja eiväthän nuo kuvat aina anna niille puvuille oikeutta, erityisesti kun itse tykkään eniten mekoissa niiden pitseistä.

Meillä sulho ilmoitti suoraan, että ei ainakaan talvihäitä, koska ei yhtään pidä kylmästä ilmasta. Itse olin ajatellut alkukesää, kun kukat alkaisivat kukkia. Sulhanen olisi halunnut häät syksylle, että ulkona olisi ollut ruska. Nyt ollaan alustavasti päädytty heinäkuun loppuun, joka on mielestäni hyvä kompromissi ja näillä näkymin häät osuisivat kihlautumisen kolmivuotispäivälle, jos vaan maltetaan sinne asti odotella. Minusta kesähäissä on parasta, että ulkona riittää valoa pitkälle iltaan ja luonto on kauniisti kukassa hääkuvia varten.

Pidän sormusta yleensä vain poistuessani kotoa. Kotona en välttämättä jaksa sitä pitää, kun tulee esim. rasvattua käsiä ja siivottua, jolloin sormus on vähän tiellä. Otan sormuksen myös aina yöksi ja suihkun ajaksi pois, jos se sormessa sattuu ennen niitä olemaan. Aiemmin en työssä voinut sormusta käyttää, mutta nyt opiskelijana olen tottunut laittamaan sen sormeen joka päivä, kun poistun kotoa. Huomaan nykyään lähes välittömästi, jos satun poistumaan kotoa ilman sitä. Olo tuntuu silloin jotenkin alastomalta, vaikka kyse onkin "vain" sormuksesta

Tietäähän tuo. Jo ennen tänne rekisteröitymistä ja kihlausta pyörin täällä lueskelemassa kaikkea kihlautumiseen ja sormuksiin liittyvää. Monesti käyn täällä foorumilla sulhasen istuessa vieressä sohvalla ja saatan välillä lukea kohtia hänelle ääneen tai näyttää foorumille postattuja kuvia. Eipä tuota näyttäisi minun foorumille kirjoitteluni haittaavan.

Me tapasimme työ- ja elinkeinotoimiston järjestämällä kurssilla, jonka oli tarkoitus valmentaa korkeakoulujen pääsykokeisiin ja työnhakuun. Parin ensimmäisen kurssiviikon jälkeen juhlimme yhdessä koko kurssiporukalla yhden kurssilaisen kämpillä ja alkoholin rohkaisemana tein sitten aloitteen. Siitä se sitten lähti ja pian asuttiinkin jo yhdessä. Huvittavaa oli, että olimme olleet aiemmat kolme vuotta samassa lukiossa, mutta emme siellä ikinä sattuneet tekemisiin toistemme kanssa. Oli ihana sattuma, että tuo kurssi saattoi meidät yhteen

Meillä päivä valikoitui aika satunnaisesti. Mies oli vain odottanut oikeaa hetkeä kosinnalle jo useamman viikon ja 25.7. koki sitten hetken koittaneen. Seurustelumme vuosipäivä on 25.3. että siinä mielessä sattui hyvin kuukausipäivällemme. Varmaan siksi se kosintakin tuli, kun päivälle olimme sopineet vähän erikoisempaa, romanttista ohjelmaa.

Kihlauksesta oltiin yhdessä sovittu jo etukäteen ja sormuksenkin hankimme minulle yhdessä. Itse kosinta oli kuitenkin yllätys siinä mielessä, että kosintapäivä ei ollut minulla tiedossa, vaan mies piti sen salaisuutena loppuun asti. Oli kiva aina kultasepänliikkeissä, kun kyseltiin, että milloinkas olette kihlautuneet tai milloin kihlaudutte, kun sain vain pudistella päätäni ja ilmoittaa, että ei tuo mies sitä minulle kerro

Meillä kosittiin viime viikolla. Ollaan oltu tässä jo melkein kuukausi lomailemassa Pariisissa ja tiesin, että mies melko varmasti kosii reissun aikana. Viime viikolla käytiin sitten järjestetyllä matkalla Givernyssä, Claude Monetin vesipuutarhoilla. Puutarhat olivat todella kauniit ja näyttivät siltä, miten Monet oli ne maalauksissaan kuvaillut. Siinä sitten seisoskeltiin sillalla katselemassa lumpeita ja itse räpsin kuvia järkkärillä, kun mies kaiveli jotain laukustaan ja polvistui. Molempia taisi hermostuttaa aika lailla, mutta hän sai kuin saikin soperrettua ne tärkeät "Mennäänkö naimisiin?"-sanat ja itse sain vastattua myöntävästi. Sormuskin löysi tiensä oikeaan sormeen, vaikka ensin mies oli vähän epävarma kädestä. Mies sanoi jälkikäteen, että sillalla myöskin olleet aasialaisturistit huomasivat kyllä mitä tapahtui ja ottivat ilmeisesti kuviakin. Itse olin niin hetken lumoissa, että en kyllä huomannut yhtään mitään

Tuossa kolme päivää takaperin (25.7.) sain tämmöisen ihanuuden sormeeni. Sormus on Andreasenin tulppaani 5-kivisenä. Keskikivi 0,25ct, seuraavat 0,06ct ja reunimmaiset sitten 0,03ct (yht. 0,43ct). Sain itse sormuksen valita ja päätettiin kihlatun kanssa, että panostetaan nyt kihlasormukseen kunnolla ja hankitaan vihki sitten vähän pienemmällä budjetilla

Oma valkokultainen kihlani viidellä timantilla (yht. 0,43ct) maksoi 1329 euroa. Miehen kihlasormus tulee maksamaan 160 euroa + postikulut, kun tilaillaan se ulkomailta netin kautta. Miehen kihla on erikoinen kovan puun ja titaanin yhdistelmä.

Meillä mies olisi halunnut maksaa kokonaan kihlasormukseni, mutta koska siitä tulikin aika hintava, maksoin siitä noin kolmasosan. Maksan myös miehen kihlan, jonka hinta on erittäin halpa verrattuna oman sormukseni hintaan.

Tänne tulee kivellinen kihlasormus ja voi olla että kiviä tulee sitten vielä vihkiinkin, mutta hillitymmin. Itselleni on ollut alusta lähtien selvää, että haluan kihlasormukseeni timantteja. Mielestäni sillä ei ole mitään väliä onko kihlassa timantteja vai ei, kunhan sen kantaja on siihen tyytyväinen. Itse odotan, että isovanhemmilta saattaa tulla kommenttia perinteistä, mutta eivätköhän hekin kelpuuta sormuksen loppuen lopuksi ja minähän se sitä sormusta loppuikäni sormessa kannan

Olen ollut vieraana kolmissa häissä. Ensimmäiset joissa olin olivat isovanhempieni naapurintytön häät. Pääsin lähinnä mukaan, koska satuin juuri silloin olemaan mummolassani käymässä ja tunsin heidän naapurinsa. Kahdet seuraavat häät olivat äitini serkkujen, mummoni siskon lapsien häät. Meillä ollaan tuolta mummon puolelta sukua tosi läheisiä, niin oli ihan ymmärrettävää, että saatiin koko perhe kutsut häihin. Tosin nyt noista myöhäsemmistäkin häistä alkaa jo aikaa olemaan ainakin viitisen vuotta, että nyt viime aikoina ei ole kukaan tuttu taikka sukulainen mennyt naimisiin. Saa nähdä olenko sitten itse seuraava