Sartseli

Herättiin onnellisena. Aamiaisella odotti n. 15 häävierasta. Olisi ollut mukavaa olla kaksin. Eihän me mahduttu edes istumaan. Anoppi ja muut ihanat siivosivat hääpaikan, mutta meidän vastuulle jäi mm. loppujen juomien hakeminen talteen. Hommaa riitti muutenkin.. Muutaman tunnin raadannan jälkeen pääsimme vihdoin saunomaan. Saunaankin tosin tunkeutui häävieraita. En voi kuitenkaan valittaa, koska saimme sentään nauttia upeiden ystävien seurasta vielä häiden jälkeenkin.

Häät oli ja meni.. saappaanheitto onnistui mainiosti, koska emme jaksaneet sitä sittenkään suunnitella. Vieraat lähtivät omatoimisesti pihalle kumppareita viskomaan ja kivaa oli. Suosittelen!

Meillä luki suomalaisten kutsuissa näin... "Heinäkuun seitsemäs kun koittaa saa navetassa bändikin soittaa Klo 15 me toisillemme tahdon sanomme ja puolisoksi parhaan ystävän saamme On vihkipaikkanamme ***:n pihamaa siis sateensuojaa pilvisäällä mukaan ottakaa Koska sulhanen ei ole turhan fiini, jätä siis kaulasta turha kraka tai mirri Ilmoittautuminen on suotavaa, jotta osaamme varata tarpeeksi juotavaa" Muille vieraille oli samansisältöinen kutsu, mutta kotipaikkamme murteella. Tekstin sisältö oli toistettu myös pienessä infossa, koska en luottanut oman runosuoneni selkeyteen. Lisäksi infossa oli kelle ja mihin mennessä ilmoittautuminen kannattaa tehdä.. Kaikki osasivat tulla oikeaan paikkaan ja varautuivat sateenvarjoilla..onneksi.

Meidän häät tulee olemaan äitini kotipaikkakunnalla - kuitenkin lähellä omaa kotipaikkakuntaani (sekä lentokenttää

Meille tulee siviilivihkiminen juhlapaikan pihalla. Mulle sisääntulobiisillä ei ole oikein väliä, joten pyysin pikku veikkaa soittamaan. Se otti samantien kitaran käteen ja rupesi soittamaan Andy McKeen "For my Father" -biisiä. Voin hyvinkin kuvitella astelevani iskän kainalossa tulevan mieheni luo rakkaan veikan soitellessa.

Meillä on siviilivihkiminen juhlapaikan pihalla, mutta oletin, että iskä saattaa mut. Onneksi tajusin sanoa hälle, että tulee mut sitten hakemaan ja kävellään yhdessä. Iskä saa sitten hetken aikaa vielä miettiä, oliko ainoan tyttären lupaaminen hyvä juttu vai ei. Me ei olla aina oltu kovin läheisiä, mutta rakkaan sulhon myötä iskän ja mun suhde on lämmentynyt. Tuntuu hyvältä tietää, että iskä käppäilee mun kanssa ihanan miehen luo, ja "luovuttaa" mut hyvillä mielin.

Meidän häät vajaan kuukauden päästä enkä ole vielä mitään kenkiä löytänyt. Taidan mennä vihkimiseen paljain jaloin ja sitten navetan vintillä sujauttaa vanhat tutut sandaalit jalkaan.. Onpas tylsää, kun ei mitään löydy lättäjalkoihini!

Meidän häihin tulee sulhasen toiveesta "Saappaanheiton häämaailmanmestaruuskilpailut" - kahdella kielellä. Toteutus on vielä hieman hakusessa, mutta ideana on, että meidän nimeämämme neljä joukkueenjohtajaa (1 morsiamen kaveri, 1 sulhasen kaveri, ja molemmilta yksi sukulainen) saavat tehtäväksi muodostaa joukkueen, jossa puolet ovat suomalaisia ja puolet sulhon kotimaasta - tässä vaiheessa joukkueet eivät tiedä tehtäväänsä. Saappaanheittopaikalla kerrotaan säännöt ja miten pisteiden lasku tapahtuu. Joukkueet saavat pisteitä pitkistä heitoista sekä omalaatuisesta tyylistä. Muiden vieraiden joukosta valitaan kolme tuomaria antamaan "tyylipisteitä". Varsinaisten pisteiden sijaan he saavat näyttää joko "hapanta naamaa" tai "iloista naamaa". Hapannaamoiksi valitsimme sulhon, morsiamen sekä morsiamen isän irvistyskuvat ja iloisiksi naamoiksi samojen tyyppien "idiootti hymykuvat". Itse hääpari toimii kilpailun järjestäjinä. Ennen juhlia ideaa täytyy kylläkin testata, jotta tiedetään, minkä kokoiset joukkueet kannattaa (ajan käytön kannalta) tehdä.

Minun sulho (toivottavasti) yllättyy siitä, miltä näytän hääpäivänä. Hääjuhlassa ajattelin laulaa hälle jotain, mutta kunnon yllätyksen se saa jo ennen häitä. Minun heppu on aika menevää tyyppiä ja haaveilee kaikesta hurjasta, joten vien hänet hyppäämään lentokoneesta - varjon kanssa tosin. Toivottavasti säilyy hengissä...

Tänään saatiin vihdoin kutsut valmiiksi ja postiin - vieläpä miehen aloitteesta! Tuli niin hyvä mieli, kun sulho lähti ostamaan puuttuvia papereita ja kotiin tullessa oli heti työntouhussa. On se niin söpö.

Pari painajaista oon jo nähnyt, mutta viime öisen muistan vielä.. Juhlapaikka oli vaihtunut meidän mökiksi, jossa vain kourallinen vieraita oli. Mitään valmisteluja ei oltu tietenkään tehty. Ihmettelin sulhon katoamista, mutta se taisikin olla saunomassa. Olin puku päällä ja kauhukseni huomasin, ettei naamalle ja tukalle oltu tehty mitään. Mut sitten kiidätettiin lähikylään, jossa kylän paras kampaaja laittoi mulle poninhännän ja lähetti hepalla takaisin mökille. En oo mikään hevostyttö, joten en unessakaan osannut käsitellä hepoa. Heppa näykki mua koko ajan. Mökillä huomasin, että olin vieraisiin verrattuna ylipukeutunut. Hepo jatkoi näykkimistä, kun ei saanut porkkanaa... Eivätkä vieraat ei edes huomanneet, että tulin paikalle. Äitikin oli kiinnostunut enemmän puutarhahommista...

Minä maksoin miehen kihlan ja hän minun. Ei ollut onneksi kallis paukku. Vihkisormukset ovatkin minun isovanhempien perintöä. Pienennytyksen ja kaiverrukset taisin maksaa minä, mutta hintaa vihkisormuksille tulikin vain 70 euroa - tunnearvo valtava!

Me päädyttiin pienen kädenväännön jälkeen siihen, että minulle tulee yhdistelmänimi ja mies pitää omansa. Olisin mieluusti ollut vain Rouva K., mutta siinä tapauksessa mies haluaisi olla Herra S. Joten... Olemme sitten Herra K. ja Rouva S-K. ... menipä monimutkaiseksi..

Me ajateltiin karkkien sijaan laittaa lautasen viereen pieni nippu tuoreita yrttejä ja pari kotona kasvatettua chiliä. Saavat vieraat vähän makua elämään. Nippuihin sidotaan nätisti myös paikkakortit. Lapsille jotain pientä kivaa, ehkä tikkarit.

Meille tulee Lionel Richien "Still in Love" bändin sovittamana versiona. Aivan ihana kappale ja sanat osui nappiin!