sephorazebra

Anteeksi kun tällainen rouvashenkilö täällä taustailee teidän keskusteluja Mutta pakko kyllä sanoa että mua harmittais jos mies olis järkännyt mun polttarit. En itsekään halunnut pukeutua typerästi enkä kaupata kortsuja mutta jos haluaa vähän hurjempaa menoa niin ei se sitä tarkoita etteikö tyttöystävät kykenisi sellaista järkkään! Kerro vaan toiveistasi reippaasti ja kyllä ystävät kuuntelee Mun mielestä morsiamen polttarit on just sellainen tyttöjenpäivä jolloin morsian on huomion keskipisteenä ja tehdään mukavia juttuja, ehkä hemmoitellaan ja jos morsiamen kantti kestää niin sitten voidaan mitata onko morsiamesta läpäisemään vaimokoetta kuten vaikka moottoripyöráajelua. Sano vaan sun miehelle että teidän kaasojen ja bestamanien on tarkoitus järkätä polttarit ja saatte varmasti yllättyä positiiviesti molemmat

Mä olen aina ollut sitä mieltä, että kun naimisiin menen niin sukunimi vaihtukoon! Mutta nyt kun asia todellakin on ajankohtainen ja päätöksiä pitäisi tehdä, niin ei se tunnukaan enää niin helpolta ja itsestäänselvältä päätökseltä. Kauan aikaa pähkäilimme sillä minusta tuntuu kurjalta luopua tyttönimestäni kokonaan, toisaalta en halua olla eroavainen sukunimiasioissa sitten kun meillä on lapsia. En halua myöskään pakottaa miestäni ottamaan minun sukunimeä. Se olis ollut hälle ihan ok, mutta mulle tulee sellainen olo että kaikki ihmiset ympärillä vitsailee ja kiusaa miestäni asialla lopun elämää, enkä halua olla muiden silmissä se emäntä, joka kaulin kädessä pakottaa miehen tossun alle. Mieheni sitten keksi, että miksei otettais molemmat kaksiosainen sukunimi. Siinäpä sitten on kummankin sukunimet edustettuna ja lisäksi tulevaisuudessa ollaan koko perhe samalla sukunimellä. Ja sointuupa meidän sukunimet vielä niin perhanan hyvin yhteen että tämä oli kyllä oikea päätös

Meille myös tulee avioehto, juurikin sama mitä ylempänä eli erotilanteessa ei ole avio-oikeutta toisen omaisuuten, mutta kuolemantapauksessa avio-oikeus pätee. Mekin ollaan ehdottomasti sitä mieltä, että naimisiin ollaan menossa vakavalla mielellä, ei sillä mielellä, että ero tulee jos on tullakseen. Ja silläkin mielellä ollaan että rahat ovat yhteisiä, mutta koska mieheni on huomattavasti varkkaampi niin kaikki kyllä olettivatkin meidän tekevän avioehdon. Itse olen ihan normituloinen enkä todellakaan mene naimisiin rahasta En varmaan tekisi avioehtoa, jos tulomme ja varallisuutemme olisi kutakuinkin tasapainossa.

Täällä kanssa toinen supi-suomalainen pariskunta, jolla hyvin samanlaiset suunnitelmat. Eli tarkoitus on tilata minulle platinainen solitaire-sormus noin 0,8 karaatin timantilla (nyt kun kultasepät palaavat lomilta, on tarkoitus päättää kiven koko ja laittaa sormukset tilaukseen), mutta tämä tulee siis vihkisormukseksi. Kihlaksi tilaamme platinaisen kanavasormuksen rivillä sopivan kokoisia timantteja, jotta kihlasta ei tulisi liian leveä. En oikeastaan jaksa välittää muiden mielipiteestä tulevan vihkini suhteen (olen varma, että herättää kyllä sitä negatiivistakin huomiota), koska tämä on tismalleen unelmieni yhdistelmä. Mielenkiinnosta kuitenkin kysyisin miten tämä paheksunta on kohdallasi ilmennyt? Mulkoillaanko vain vai tuleeko ihan suullista palautetta? Ennen kaikkea haluaisin tietää, oletko kokenut jotain käytännön vaikeuksia suuren timantin kohdalla? Ottaako kiinni vaatteisiin/sormikkaisiin, tai joudutko varomaan sitä jotenkin erityisesti? Suunnitelmanne kuulostaa hyvälle Ja juuri niinhän se on että sen pitäisi riittää että itse ollaan tyytyväisiä ja muiden mielipiteistä ei kannata välittää. Kun sormukseni ilmaantui sormeen niin työpaikalla muutama nainen ei sanonut sanaakaan vaan katsoivat halveksuvasti sormeani ja pyöräyttivät silmiään. Kihlajaisjuhlissa tietysti kaikki tutut halusivat nähdä sormuksen ja monilta naisilta sain tosi negatiivisia kommentteja kuten "Itse en kyllä tuollaista sormusta pistäisi sormeeni mistään hinnasta" ja muuta erikoista... Ja kun sormukseni ei mikään erikoinen valinta ollut. Ihan perus kihlasormus olisi noin maailman mittakaavan mukaan. Itselleni ei tulisi ikipäivänä mieleen mennä sanomaan mitään negatiivista toisen sormuksesta kihlajaisissa tai muutenkaan päin naamaa... Aikuiset ihmiset hohhoi ! En oo kokenut mitään hankaluuksia sormuksen kanssa. Nahkahanskoja en kauheen mielellään enää käytä kun ovat niin tiukat ja sormus painaa ikävästi mutta tällaisestakin tilanteesta selviää kun kääntää timantin kämmenpuolelle. Kesällä matkustimme Etelä-Amerikkaan ja siellä joskus kyllä koin oloni vähän turvattomaksi ja automaattisesti käänsin timantin kämmenpuolelle. En koe että joutuisin varomaan mitään erityisesti tän sormuksen kanssa. Leipoessa, siivotessa ja kuntosalilla otan sormuksen pois, mutta ei oo mennyt vaatteita rikki eikä jäänyt sormus mihinkään kiinni

Mun mies oli tilannut mun kihlasormuksen bluenile:stä. Mulle sormus tuli yllätyksenä, kokoani mies ei tiennyt muuta kuin osasi vain arvella ja vähän pieleenhän se meni mutta onneksi bluenile suostui tekemään yhden vaihdon niin saatiin oikee koko Eli positiivista palautetta kyseistä nettikaupasta. Vihkisormukseksi mulle tulee sitten paljon yksinkertaisempi sormus joten sen varmaan käyn ihan valkkaamassa jostain koruliikkeestä. Parin kuukauden päästä häät joten nyt alkaa olla jo hoppu

Meille tulee reilu 8 kk kihlausajaksi. Mä kuulun siihen kastiin jonka mielestä kihlaus-vuosipäiviä ei tulisi viettää tai no korkeintaan yhden kihlavuosipäivän olisin suostunut mutta jos olisi yhtään enempää niin olisi usko jo mennyt

Me myös aloitettiin "tosissaan" tää suunnittelu n. 4-5 kk ennen häitä. Kihlauduttiin ja jo samana päivänä päätettiin hääpäivä 8 kk päähän ja seuraavan päivänä jo kirkkoa varailtiin. Häistä kyllä oltiin puhuttu jo ennen kihlautumista ja tiedettiin että 2012 halutaan mennä naimisiin. Olipa meillä jopa salahäät suunnitteilla mutta kihlauksen myötä ja vähän perheenkin painostuksesta päätettiin pitää kunnon juhlat Häät ovat syyskuun alussa ja nyt on jo kova vauhti päällä. Vieläkään ei ole kaikkea "tärkeää" saatu hoidettua pois alta. Mm. valokuvaaja vielä puuttuu!!! ah tätä stressiä mutta toisaalta en haluaisi alkaa suunnittelemaan häitä vuosia ennen h-hetkeä. Siinähän ne mun hermot riekaileiksi vasta menisikin

Meillä oli tarkoitus mennä naimisiin salaa. Meille kummallekin oli selvää että naimisissa olo on se pääjuttu ja mistään suuresta prinsessajuhlasta emme kumpikaan olleet koskaan unelmoineet. Myös pähkäilimme että jos suuremmat juhlat järjestäisimme niin vasta yli viiden vuoden jälkeen saisimme rhat säästettyä tuollaista juhlaa varten ja en ymmärrä miksi meidän pitäisi odottaa niin kauan että saisimme kestitä ystäviä ja sukulaisiamme. No kerroimme sitten ohimennen vanhemmillemme meidän salasuunnitelmasta ja kummankin perheen puolelta tuli loukkaantuneita katseita ja kommentteja ja mun vanhemmat olivat kuulemma ja säästäneet meille sievoisen summan rahaa jolla juhlat saisi helposti järjestettyä. No mietiskelimme ja pohdiskelimme ja lopulta päätimme ettei ole reilua mennä salassa naimisiin ja ajatus hääjuhlasta alkoikin tuntua ihan siedettävältä Ja nyt meille on tulossa pienet häät syyskuussa Niin sitä mielikin on muuttunut muutaman kuukauden aikana Itse en kyllä henk.kohtaisesti tuomitse salaa naikkariin menijöitä, naimisiinmeno on kuitenkin parin henkilökohtainen päätös ja jos se halutaan tehdä kahdestaan ja tällä tiedolla halutaan yllättää läheiset niin kuka sen voi tuomita?

Vaikka ollaankin ihan suomalaisia minä ja mieheni niin lähdettiin vähän "jenkkilinjalle" sormusten kanssa. Yllätyksenä sain aika pramean kihlasormuksen. Solitaire timanttisormus 0,8 karaatin timantilla ja sormus on valkokultaa. Aikamoinen timanttihan tuo on Suomen mittapuussa mutta rakastan sormustani. Vihkiksi taas haluan yksinkertaisen puolipyöreän valokultaisen rinkulan joka on mitoltaan sama kuin kihlasormukseni. Paheksuntaa olen jo saanut kihlasormuksen timantin koosta tutuilta ja tuntemattomilta...

Meillä mies kosi yllätyksenä mua 2,5 vuoden seurustelun jälkeen. Puoli vuotta kun seurustelua oli takana, käytiin keskustelua häistä ja tulevaisuudesta ja sanoin että haluan kosinnan olevan yllätys minulle ja haluan kihlauduttua myös päättää hääpäivän ettei vaan olla ja "lilluta" kihloissa vuosikausia. No kosinta tuli täysin puskista viime jouluna ja siitä sitten päätimme hääpäivän syyskuulle. Illalla oltiin miehen perheen luona ja avattiin yhdessä lahjoja ja luulin jo avanneeni kaikki lahjat kunnes mies toi yhden isomman paketin kätköstä. Isomman paketin sisältä löytyi pieni korurasia ja no kun sitä korurasiaa aukaisin niin mieheni oli jo polvillaan ja kyyneeleet silmissä vastasin kosintaan KYLLÄ! Se oli todella ikumuistoinen hetki<3 Ja mies oli ostanut jenkkityyliin ihanan kihlasormuksen joka todellakin yllätti kaikki odotukseni. 0,8 karaatin princess hiottu timantti kruunuistutuksella ja valkokultaa niin kuin salaisissa unelmissa toivoinkin