hansQ

Mies on vakitöissä, samoin minä, tosin itse jään äippikselle 2kk:n päästä. Häitä suunnitellaan siis vauvelia hoidellen Oma pikku talo ja neljä koiraa löytyy myös Yhdessäoloa tulee pari vuotta täyteen keväällä, kihlauduttiin joulukuussa.

Pientä avautumista tähän väliin. Kihlauduimme siis 12.12.12, ja sen jälkeen kahviteltiin mun porukoilla mummujen ja kummien kera (tai äitini oli siis kutsunut, ja kahvitti heidät), myös miehen isä kävi meillä kahvittelemassa, samoin mieheni äiti, molemmilta saimme pienet lahjat ja kortit. Missään vaiheessa ei ole ollut siis varsinaisista kihlajaisista puhetta, ja meistä tuntuisi turhalta ja omituiselta enää mitään sellaisia järjestääkään. Miehen äiti ja mummu kuitenkin kärttävät edelleenkin vähän väliä kihlajaisten perään! Noh, heidän mielikseen olemme kutsuneet heidät lopulta yhtä aikaa sitten kahvittelemaan (edelleenkään ei puhetta kihlajaisista) tähän parin viikonlopun päähän (vaikea järjestää edes kaikille sopivaa ajankohtaa, itse olen vuorotyössä, ja anoppi asuu toisessa kaupungissa). Anoppi vänkää nyt mieheni kanssa siitä, että myös eräät serkut tulisi kutsua! Siis mitä ihmettä, kai me nyt itse saamme päättää tahdommeko edes juhlia?! Minä olen vieläpä raskaana, ja olo alkaa pikkuhiljaa käydä sen mukaiseksi, mielestä on aika tahditonta alkaa vaatimaan, että minun pitäisi nyt alkaa värkkäämään jotakin kihlajaistarjoiluja isommallekin joukolle! Mitähän häistä tulee, jos anoppi alkaa jo nyt sanelemaan, keitä meidän tulisi juhliimme kutsua!

^ Wau, tosi upea!

Mun mies on heti alusta lähtien kutsunut mua "rouvaksi". Ei oo koskaan tainnut esitellä mua tyttöystävänään, hiukan asia on hämmentänyt joitakin ihmisiä

Aloittajalle, eikö vaihtoehtona ole astella alttarille yhdessä miehen kanssa? Meillä se menee ainakin niin, haluan että oma mies on siinä vierellä kun alttarille kävellään Ei siis lainkaan mitään luovuttamista.

Missä kuussa häänne ovat? Helmikuussa -15 vasta Miksi valitsitte talvihäät? yleensähän kesä on ennemmin häiden aikaa? Meidän hääpäivä on ystävänpäivänä, se tuntuu ihanan romanttiselta päivältä! Talvella on pimeällä niin tunnelmallista Ihana romanttinen tapahtuma keskellä sydäntalvea. Ihmetelläänkö päätöstänne? Oletteko joutuneet selittelemään, puolustelemaan? Eipä tuosta kovin moni taida vielä tietää, meidän molempien äidit tietääkseni. Eivät ole ihmetelleet, kun olen heti sanonut että meidän häitä vietetään seuraavana lauantaille osuvana ystävänpäivänä. Mitä erityisiä odotuksia ja toiveita teillä oli/on nimenomaan sen suhteen että häänne ovat talvella? Lumi ja pakkanen olis ihan jees. Pääseminen häämatkalle lämpimään. Miten talvi näkyy häissänne? (esim. ruoassa, koristelussa, juhlapaikan valinnassa jne.) Vaatteissa varmastikin, mutta en usko että muuten hirveästi. Kynttilät tietty. Ruoka, juhlapaikka ja koristelu eivät ole mitenkään talven mukaan mietittyjä, enemmänkin sen ystävänpäivän. Mikä on mielestänne parasta talvihäissä? Tunnelma varmastikin, en vielä tiedä kun en ole talvihäissä ollut Minne lähditte/lähdette häämatkalle? Ei vielä tietoa, todennäköisesti onnistutaan saamaan vain viikko lomaa, joten ihan maapallon toiselle puolelle ei viitsi lähteä, vaikka se houkuttaisikin. Egypti voisi tulla kysymykseen, tarpeeksi lämmintä ja suht lähellä.

^ Mä oon painoltani normaali, mutta mua ärsyttää pukukuvissa se että mallit seisoo lähes aina jollakin jakkaralla! Tokihan ne upeilta näyttää niin, mutta entäs sitten kun tämmöinen 156cm persjalkainen vetäisee saman puvun päälleen! Olis hienoa, kun malleina käytettäisiin ihan kaikenkokosia naisia, pullukoita, lyhyitä, muodokkaita jne Ei ihan joka morsian taida olla nollakoon nainen kaksimetrisillä säärillä

Mä sanoin myös miehelle aiemmin, että en ala hänen kanssa mitään vauvaa tekemään jos ei kerta ole valmis edes kihlautumaan (vielä aiemmin olin sitä mieltä että ei vauvoja ennen naimisiinmenoakaan). Tässä sitä nyt sit kuitenkin mennään puolivälissä odotusta, kosintani siis sain muutama viikko sitten. Semmosta se on se vauvakuume Ei nyt siis sillä että liittyisi sun tilanteeseen mitenkään, mut kuitenkin Toisaalta tuo vauvaprosessi oli omiaan käännyttämään ajatukset pois kosintatouhuista. Siinä kun mietiskeli kaiken maailman ovulaatioita ja ultria, niin ei tullut harmiteltua niin usein sitä, miksei kosintaa kuulu

Mikäli tämä meidän pikkuinen syntyy suunnilleen laskettuna aikana, hän olisi häissä vajaa 1v9kk. Ei olla ihan noin pitkälle mietitty miten pikkuisen kanssa toimitaan, parasta tietty olisi kun hän voisi olla mukana vihkimisessä ja juhlassa, ja lähtisi sitten vaikkapa toisten isovanhempien kanssa kotiin nukkumaan kun sen aika on Saadaan oma pieni morsiusneito/sulhaspoika

^ Hankalia tilanteita, mutta itse jättäisin ainakin kylmästi kutsumatta molemmat. Niin ainutkertaisessa tapahtumassa kuin omissa häissä en tahtoisi nähdä yhtään naamaa jota en voi sietää. Miehesi ystävät varmasti ymmärtäisivät kutsumatta jättämisen jos teidän väleistä ovat tietoisia. Kysykää jo etukäteen näiltä miehen ystäviltä mitä tilanteesta ajattelevat? Tai sitten kutsutte myös nämä naiset, ja luotatte siihen etteivät tule kuitenkaan

Mä haluan talvihäät, jotka meille on siis tulossakin Toisaalta haluan meidän juhlapaikan olevan meren äärellä, jolloin paikka tietty varmasti pääsisi enemmän kesällä oikeuksiinsa, mutta mitäs pienistä. Ihana romanttinen tunnelma pimeänä talvi-iltana. Häämatkallekin on sitten ihana lähteä johonkin lämpimään hetipian Jokaisessa vuodenajassa on kyllä puolensa. Syksyllä todellakin saisi varmasti kauniit häät! Kevät taitaa olla ainoa vuodenaika josta en niin välitä.

Meillä on aika vaatimattomalla hinnalla hankitut kihlat. Kävin urkkimassa netistä näiden hinnan 120egee oli meidän sormukset/kpl. Mut tyytyväinen mä olen näihin, vihkiksi tulee sitten vähän krumeluurimpi, rinnalle käykin melkein millainen tahansa

2 vuotta ja 2 kuukautta ehdimme olla kihloissa, ennen kuin astelemme alttarille

Mies maksoi kihlat, kun yllätyksenä ne hankkikin. Vihkisormukset sitten maksetaan hääkassasta, joka on kylläkin tähän mennessä yksin mun säästämä

Menimme käymään vanhemmillani kihlausta seuranneena viikonloppuna toisella puolen Suomea, ja lauantaina molemmat mummoni sekä kummini tulivat käymään. Äippä oli heidät kylään kutsunut ja leiponut kakunkin Oli ilmeisesti juorunnut myös kaikille kihlautumisesta, sillä pari kirjekuorta saimme, vaikka varsinaisista kihlajaisista ei kyllä mielestäni ollut puhetta missään vaiheessa.

Oltiin kyllä puhuttu naimisiin menosta, ja minä ilmoittanut päivänkin koska haluaisin sen tapahtuvan Kosinta oli kuitenkin yllätys, koska olin jo oikeastaan heittänyt häähaaveet menemään, ja luopunut toivosta, että tuo mörrikkä koskaan mua kosisi

Kyllä oltiin puhuttu. Loppujen lopuksi saamassani kosinnassa oli hyvin monta sellaista piirrettäni mitä en tosiaan toivonut Mies kuitenkin hoitin homman omalla tavallaan, siihen oli tyytyminen, ja tyytyväinen kuitenkin olin

Noniin, mä olen aika monet kerrat täällä harmitellut kun kosintaa ei ole kuulunut. Nyt se on sitten tapahtunut, ja sain sormuksen sormeeni tuona maagisena 12.12.12 päivänä Blogistani kopsaistu: Heh, marmatin eilen työkaverillekin, että jokohan mies tajuais kosia mua tänään, kun on tämmöinen spesiaali päivämääräkin, 12.12.12. Olin jo liki luopunut toivosta, mun mieheni on niin epäromanttinen jörrikkä ettei ikinä tuu mua kosimaan. M tuli hakemaan mua töistä illalla. Mähän olin tietty kiukkunen, kärttynen ja väsynyt, koiraakin piti vielä lähteä viemään lenkille. M lähti jo ovesta ulos kun mä jupisin ja ähelsin kenkiä jalkaani. Sormikkaita käteen vetäessä vasemman nimettömän paikassa tuntui jotakin ylimääräistä, ajattelin että töistä on varmaan jotain roskaa kulkeutunut sinne. Pariin otteeseen ravistelin hanskaa mutta roska ei lähtenyt. Kyllä sydän pysähtyi hetkeksi, kun kolmannella yrityskerralla roska meni sormen ympärille! Esiin tulikin sormus! Olisinpa halunnut nähdä oman ilmeeni, kun pöllämystyneenä seisoin siinä kadulla ja toljotin sormeani. Havahduttuani M oli jo livahtanut kulman taakse ja meikätyttö säntää perään kiljuen "Mikä tää on?! Mikä tää on?!" M vain naureskeli eikä hokannut edes kysyä SITÄ kysymystä, saati polvistua, liekö jännittänyt Oli vain tyytyväisenä siinä että oli saanut mut hymyilemäänkin välillä. Pienen muistutuksen jälkeen sain myös ulos ne sanat, tuletko vaimokseni <3 Kotona mieskin sai oman rinkulansa sormeen. Aika lähellä oli etten hukannut sormustani lumihankeen ennen kuin olin edes nähnyt sitä. Ennen ulos lähtöä kysyin myös pöydällä olevasta pienestä pahvirasiasta, M oli unohtanut sen siihen piilottaessaan sormustani! Sanoi ettei tiedä mikä se on, koira oli kuulemma hakenut sen roskiksesta. Enkä älynnyt epäillä mitään Meillä on nyt sormissa samanlaiset valkokultaiset, timanttileikatut, kimaltavat sormukset <3 Kosintahan oli niin kaukana kuin voi vain olla siitä, mistä olin kertonut haaveilevani ;D Tämä oli kuitenkin rakkaan jörrikkäni tapa, ei skumpat, ruusut ja muut superromanttiset piirteet tuolle suomalaiselle jurolle olisi sopineetkaan. Olen tyytyväisin ja onnellisin tyttö! Me mennään naimisiin 14.2.2015, seuraavana lauantaille osuvana ystävänpäivänä <3

Meillä odotellaan esikoislasta, mutta sitä hemmetin kosintaa ei kyllä oo näkynyt eikä kuulunut

Ai vitsi, nää on kyllä aivan älyttömän ihania! Näitä katsellessa alkaa tulemaan sellanen fiilis että joku tämmöinen kimppu voiskin olla meille talvihäihin tosi hyvä vaihtoehto (tosin sit en sais kuolaamiani kalloja ). Ei ainakaan tartteis murehtia et millai kestää pakkasta ja miten sais kimpun säilymään kauniina. Tuota ei kyllä tohtis kimpunheitossa viskata! Tosin pienemmästä vastaavasta heittokimpusta jäis sen saajalle sitten pysyvämpi muisto kuin oikeista kukista Voi kun riittäis kädentaidot värkätä tollasia!!

Samaa mieltä, hääpäivä on hääparin, ja aika tökeröä "varastaa show". Aloittaja saa mielestäni olla loukkaantunut, tosin itse en siitä ystävälle mitään sanoisi, hänhän ei syypää tuohon varastamiseen ole. Mieheltä ajattelematonta. Tuskin hänkään silti on kosintaansa tarkoittanut shown varastuksena, luulisi vain pitäneen aikaa ja paikkaa romanttisena (kenties ottanut leffoista mallia? ) Mutta joo, mua kiukuttais, mutta koittasin pitää silti kiukun sisälläni.

Mä haluaisin sulhon näkevän mut vasta kirkolla, mutta kuitenkin haluan kävellä alttarille yhdessä. Että varmaankin sitten jossakin kirkon käytävällä/edessä/takahuoneessa näkeminen olis paras ratkaisu Pieni yllätysmomentti siinäkin on, ja voi sitten pienen hetken yhdessä jännäillä ennen kuin häämarssi alkaa soida

Onkos ideoita, että miten puvun sais kunnolla likasteltua talvella? Kesällähän tommosia upeita kuvia saa helposti otettua rannalla ja vedessä... Tai syksyllä jossakin värikkäässä lehtikasassa hyppimällä Talvi tuntuu jotenkin hankalammalta, eipä se puku paljo siitä kärsi jos lumihangessa käy muutamat lumienkelit tekasemassa, ellei sit satu jotain koirankakkaa siellä jemmassa olemaan. Se ei tuntus kovin tyylikkäältä kuitenkaan Ehkä pitäs ottaa kuvat vaan sit puolen vuoden kunniaks rannalla. Vois laittaa koirat hyppimään siellä itteään vasten kuratassuineen, vois tulla aika hauskoja kuvia

Jos näistä on valittava, niin kasi on ainoa joka menettelee. Varsinkin kakkoset oli aivan jäätävät, ja nelonen näyttää siltä kuin mies olis kiskonut jalkaansa teinitytön hipsterit. Jos saan laittaa omaa vaihtista ja mielipidettäni toitottaa niin laittakaa miehet jotain tämän tyylistä Ei näytä pahalta myöskään vähän vähemmän Hunksi-vartaloisen päällä

Kyllä munkin mielestä sen pitäis riittää perusteluks vanhuksille, että kaikki ei mahdu budjettiin. Elleivät sitten ala jurnuttamaan, että pitopalvelu pitäisi laittaa vaihtoon. Jos joku alkaa meidän häiden koittaessa natista, että miksei isosedän serkun Pirjo-Petterin poikaystävää ole kutsuttu, niin perusteluksi saa riittää, että ne on meidän häät joihin kutsutaan ketä itse halutaan, joku muu voi sitten järjestää sukukokouksen halutessaan. Vaikka Drinksu2013:n tapauksessa haluaminen ei tainnut se ongelma ollakaan vaan budjetti...