Zita

Meidän häät kuvaa kaverini, joka opiskelee valokuvausta Lahden muotoiluinstituutissa. Ei mulla oo hajuakaan minkä tyyppistä ne kuvaa koulussa, mutta tykkään sen kuvista tosi paljon ja kun kyseessä on kaveri, niin on hän myös "sosiaalisesti hyvä" meille. Oon tosi ilonen, että saan tutun kuvaamaan. Häihin ei sitten tule ketään "ylimääräistä".

Meidät vihitään kirkossa. Mieheni ei ole pätkänvertaa uskonnollinen, itsekin olen tapauskovainen. Enoni on pappi, hän on minut aikoinaan kastanut ja hän meidät tulee myös vihkimään. Tokihan pappi voi vihkiä muuallakin kun kirkossa, mutta musta tuntuu, että kirkossa saa sen jonkun "ylemmän tahon" hyväksynnän. Tuntuu ehkä jotenkin oikeammalta kirkossa. (<- täysin omia häitä koskeva mielipide.) Ikinä en ole ollut häissä, jossa vihkiminen ei olisi ollut kirkossa, joten sikälikään en osannut edes harkita muita vaihtoehtoja.

Mulle tulee pieni kimppu valkoisista neilikoista. Kuivakukkakimppu olis kyl tosi siisti! Innoistuin ite ihan täysillä, mutta se on kai kuitenkin tuoretta kimppua hauraampi? Kokemukset otan mielelläni vastaan!

Meillä on vihkiminen klo 14. Oltiin mietitty, et klo 14 tai 15 ja päätettiin vasta kirkkoherranvirastossa. Ajateltiin, et toinen on kuitenkin varattu, et otetaan se toinen sit. Koko päivälle ei ollut vielä yhtään vihkimistä, joten saatiinkin ihan vapaat kädet. //edit. Oltais varmaan muuten otettu se klo 15, mutta aateltiin et helmikuussa voi vielä klo 14 vihkimisen jälkeen ottaa kuvia ulkona. Valo ainakin riittäis paremmin, kun tuntia myöhemmin.

On tosiaan ikävä tilanne. Toivottavasti matalan profiilin pitäminen auttaa asiaan. Itselläni on kokemusta opiskelukavereiden häistä vieraan ominaisuudessa. Selvästi huomaan, että ne, jotka odottivat kutsuja, mutta eivät lopulta saaneet niitä, eivät pidä näitä rouvia enää itselleen tärkeinä (häistä aikaa 9-17 kk). Häiden alla ja heti häiden jälkeen oli sellainen asenne, että "se [morsian] on lähipiirinsä valinnut". Meitä kutsuttuja vieraita kohtaan taas asenne oli, että "se on puolensa valinnut", mistä itse olen ollut surullinen. Sittemmin on luonnostaan käynyt niin, että aiemmin hyvät ja lämpimätkin kaverisuhteet on hiipuneet. Toivottavasti teille ei opiskeluporukassa käy noin! Tietysti riippuu siitä, kuinka monesta opiskelukaverista puhuttaisiin. Ketkä kaikki olettavat saavansa hääkutsun? Jos kutsua odottavia on pieni määrä (esim. 5 eikä 20), voisiko budjetin venyttämistä / jostain muusta karsimista vielä miettiä? Jos siis alkaa tuntua siltä, että kutsumatta jättäminen polttaa siltoja, joita et haluaisi tuhota. Seitsemästä hengestä on kyse, eli vastaa n. 350€. Osa noista on vielä sellasia, joita en oikeesti edes haluais kutsua (kun käytös oli jo keväällä nuivaa mua kohtaan). Tulin siis jo itsekseni siihen tulokseen, että on parempi olla kutsumatta ketään, kuin kutsua vaan ne kaks, jotka haluis kutsua. En usko, että kutsumatta jättäminen polttaa siltoja, ollaan kuitenkin vasta vuosi oltu koulussa. (Ja jos polttaa ni en usko, että hirveesti itkettää. Nyt jo tiedän, ettei osaan tuu koulun jälkeen pidettyä yhteyttä.) Saapa sit nähdä käydäänkö sillä porukalla syömässä, voishan se olla ihan kivaa, jos yks näistä tyypeistä osais käyttäytyä.

Mulle on tulossa pienehkö kimppu neilikoista. Alustava puhe hinnasta oli 20-25€.

Riisiä! Olin niin helpottunut, kun kuulin sen olevan sallittua. Muuten ei olis tullut mitään heiteltävää/puhallettavaa/kilisteltävää. Sen verran sitä saa mennä puvun sisään, kun talvitakin kauluksesta mahdollisesti selviytyy. +riisi ei maksa juuri mitään, muutenki aina ostetaan sitä 2kg säkeissä, kun kulutus on suuri.

Mulla on kanssa pientä probleemaa... Koulukavereille on tullut puhuttua häistä ja he olettavat saavansa kutsut. He eivät kuitenkaan ole vieraslistalla, juhlatilaan kyllä mahtuisi, mutta budjettiin ei. Jotain pitäis siis keksiä. Ajattelin pitää koko syyslukukauden matalaa profiilia ja jos asia tulee esille, niin pitää varmaan sanoa, että juhlatilaan ei mahdu ja kutsutaan pitkäaikaisempia kavereita. Ikävää tällanen. Olis pitäny tajuta pitää suu kiinni.

Voipi olla, ettei meille tule kakunkoristetta ollenkaan. Ei oo tullut sopivaa vastaan, mitä nyt vähän oon selaillut. Ihan hirveesti en viittis siitä maksaakaan... (Mietin tässä muuten, että koristeenhan vois ite tehä savesta, mut tajusin, että kakku ei välttämättä kestä kauheen hyvin painavampaa koristetta... )

Mäkin tulin tänne suosittelemaan Papajaa! Käytiin Pari viikkoa sitten ja palvelu tosiaan oli todella hyvää. Reissu sujui samalla kaavalla kuin Amayah:lla. Saatiin tarjous mukaamme ja päästiin rauhassa miettimään vaihtoehtoja. Päätettiin jo, että tästä liikkeestä sormukset tilataan kunhan saadaan valinnat tehtyä. Iso plussa myös siitä, että yhteydenpito sujuu sähköpostinkin välityksellä tosi hyvin.

En tiedä lasketaanko tää rouvatukaksi, mutta mulla on vakaa aikomus leikata sivukalju (muut hiukset jää kyllä pitkiksi) ja värjätä oranssiksi häiden jälkeen. Takana on nyt kolmen vuoden kasvatusprojekti ja tukka on omanvärinen. Kiva ja helppohan tää on mut kamalan tylsä!

Mä oon tätä aihetta pohtinut jo yli vuoden tulematta mihinkään tulokseen. 1. Oma nimeni on harvinainen (suomessa 12kpl) ja miehellä yleisempi sukunimi (suomessa n. 160 kpl). 2. Olen sukua kaikille saman sukunimen omaaville ja tuntuisi hassulta, että jollain muulla on sama sukunimi ilman sukulaisuussuhdetta. 3. Oma sukunimi tuntuu todella omalta. 4. Jo pikkutyttönä päätin, että pidän oman nimeni. Nyt kuitenkin tuntuu, että nimenmuutos kuuluisi asiaan ja tavallaan haluaisin miehen nimen. Se toisi osaltaan lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Toisaalta tuntuisi pahalta muuttaa mieltään 20 vuoden jälkeen. Ihanku pettäis itsensä. 5. Yhdistelmänimi on poissuljettu, koska ei meillä silloinkaan olisi sama sukunimi. Lisäksi kummatkin joutuvat jo nyt tavaamaan nimeään ja koko yhdistelmän tavaaminen ei houkuta. Vaakakupissa on monta asiaa nimenmuutosta vastaan ja vaan kaksi sen puolesta. Pitäisi ehkä jättää vaihtamatta, mut en tiedä. Puolisen vuotta on aikaa miettiä. Päätän varmaan vasta sitten, kun sitä virallisessa lapussa kysytään. Miehen kanssa ollaan puhuttu asiasta ja se kovin itsevarmasti on sitä mieltä, että otan sen nimen, en vaan tiedä sitä vielä. Voi hyvinkin olla oikeassakin, mutta en oo turhia toiveita herättänyt. Yhden asian sentään oon päättänyt: jos vaihdan nimeni, niin pidän tyttönimeni "taiteilijanimenä", koska on alalle mahdottoman sopiva.

Äh, tää on niin vaikee aihe! Kaikkein fiksuinta tuntuis olevan ottaa kuvat ennen vihkimistä, mutta kun... Mä haluaisin, että sulkku näkee mut sitten vasta kirkossa ensimmäistä kertaa. Vieraiden odotuttaminen on ikävää, vaikka niille keksiskin tekemistä. Haluisin tähän nyt jonku hyvän patenttiratkasun. Muuten vois ottaa häitä seuraavana päivänä, mut sulkun mielestä ne pitää ottaa sillon oikeena päivänä.

Meille on tulossa noin 100 vierasta ja meilläkin jakauma on 50/50. Miehen puolelta tulee sukulaisia noin 20 enemmän ku mun puolelta ja multa sitten kavereita. Ei kyllä mietitty niin, että mulla on nyt 20 kutsua enemmän kavereihin ku sillä, vaan kutsut lähtee niille, jotka oikeasti halutaan mukaan.

Yhessä on kyllä aika pitkälti tullu suunniteltua. Yleensä oon tehny jonkun ehdotelman ja sulkku kertonut onko hyvä ja antanut parannusehdotuksia. 100% sulhasen vastuulla on menu ja hääauto, niihin en puutu mitenkään.