lilli*

Ihana

Kosinta ja kihlaus ovat eri tapahtumat, tai ainakin ennen vanhaan ne ovat olleet toisistaan erillään. Mies pyysi morsiammen isältä kättä, sai luvan kosia, kosi ja sai myöntävän vastauksen. Sen jälkeen perheet sopivat kihlajaisista (ja myötäjäisistä), joiden juhlimisen jälkeen kihlaus oli virallinen. Kihlajaiset olivat melkeinpä yhtä suuri juhla, kuin häät. Kosinnan ja kihlajaisten välissä pari ei ollut vielä kihlapari, vaan puhuttiin kihla-aikeesta. Tänä aikana perheet tutustuivat toisiinsa ja tulevat appivanhemmat tulevaan miniäänsä tai vävyynsä. Kihlaus oli vakava asia, joka sinetöitiin sopimuksella. Sopimuksen rikkomisesta tuli jokin rangaistus. Joten, teidän välillä on kihla-aie Epäilijöille sanotte, että noudatatte vanhan perinteen yhtä osaa, nykyään kun se niin surullisesti skipataan kokonaan yli. Haluatte tutustua toisiinne ja toistenne perheisiin kunnolla ennen kihlautumista. Koska olette kuitenkin moderni pari, ette halua kihlajaisia juhlia, eikä isän mielipidettäkään kysytä, vaan menette sitten suoraan kihla-aikeesta itse asiaan, eli naimisiin.

Miksi ihmeessä tämä aihe aina nostattaa niin vahvoja tunteita ? Mitä väliä sillä on, miten joku muu asian mieltää? Kaikille ei kihlaus ole The Thing.

Saako noin tehdä? Jättää ainoastaan lapselle oma nimi. Ajattelin vaan, kun Suomen sukunimilaki määrää senkin, että sisaruksilla ei saa olla eri sukunimeä. Jos siis teille tulee lisää lapsia joskus tulevaisuudessa, saa lapsi saman sukunimen, joka on veljellään mutta ei kummallakaan vanhemmista. Outo ratkaisu.

Ei saisi vaikuttaa, mutta kyllä se vaikuttaa. Eräs tuttavani on sukujuuriltaan venäläinen ja niin oli hänen nimensäkin. Oli vuoden työttömänä, ei saanut edes kutsua haastatteluihin (kävi kyllä koulunsa kaikki suomessa, ja puhuu suomea ilman korostusta). Meni naimisiin täysin supisuomalaisen nimen omaavan miehen kanssa, vaihtoi samalla etunimensä suomalaiseen ja kas kummaa, pääsi töihin. Väärin? Totta hemmetissä. Todellisuutta? Ikävä kyllä. En tosin usko, että norjailainen nimi vaikeuttaa työn saamista.

^ Kaunis

*

*

Todellakin jaksaa kiinnostaa! Saman tien kalenteriin muistutus...

*

*

*

Olen aika järkyttynyt tuon plastronin suosiosta. Onko se sitten se, että suomessa miehet harvemmin pukeutuvat juhlavasti ja sitten kun pukeudutaan, halutaan "erilaista". Muualla maailmassa etiketti on ajanut plastronin ohi jo 1900-luvun alussa. Samoin tuo smokin käyttö on aikamoista... Smokki on rento iltapuku. Tarkoitettu ei niin juhlaviin tilaisuuksiin, illalliselle, teatteriin jne. Ei häihin.

*

*