Flik

Tahtoisin meillä menevän niin että mies näkisi vasta kirkolla. Mutta en tiedä miten se käytännönjärjestelyissä tulee sitten onnistumaan..

Me annettiin miehen kanssa sen kaverille ja tuoreelle vaimolle 200e.

Meillä kutsuttavia on alle 30, tosin pieni kirkkokin sitten.. mutta eipä itseäni haittaisi yhtään vaikka kirkko olisi joku valtavakin..

Hyvinkää 140712

Meillä tulee vihkijänä olemaan naispappi, ja äitini tuntui olevan jotenkin kummissaan siitä.. miksei pappi voisi olla nainen... :s itselläni ei ole mitään sitä vastaan, onhan hän jopa tyttäremme kastepappikin.. Mitenkäs teillä muilla. Tuleeko/tahdotteko (vai oliko jo) teille mies- vai naispappi? Miksi, ja miten sukulaiset ja muut ovat asiaan suhtautuneet, jos mitenkään?

Meidän vihkipappi on sama joka oli kasepappina tyttärellemme. Piti olla molemmille mutta oli kipeänä toisen ristiäisten aikaan, niin oli sitten toinen pappi.. mutta siis tätä kautta tuttu pappi.

Mielestäni polttareissa pitäisi päteä samat rajat kuin parisuhteessa, näin yksinkertaisesti sanottuna. Mieheni ystävällä oli vähän aika sitten polttarit ja olivat sitten käyneet jossain hesan strippibaarissa (koska morsian ei tätä ollut kuulemma kieltänyt) ja mieheni oli sitten bestmanina yhden tanssin sieltä kuulemma juhlakalulle ostanut. Itseäni hetken harmitti se, että olivat siellä käyneet ja hän saanut osakseen puolialastonta katseltavaa, enkä välttämättä haluaisi tällaista ohjelmaa hänen polttareihinsa. Toisaalta jo tämän tanssin hinnan puolesta olisin pettynyt jos mieheni bm (tämä jolle juuri oli bestmanina) ei tätä samaa viihdykettä ostaisi. Tiedän kuitenkin että mieheni rakastaa minua, ja vain minua, onhan hän sentään menossa naimisiin kanssani. Ja hän mieltää tuon alan toimijat täysin objekteina (eikä ne kuulemma loppupeleissä edes ole mitään hehkeitä neitosia). Tottakai se naisena silti jonkin aikaa harmittaisi, mutta en minä siitä mitään haloota nostaisi. Itse morsiamena en halua mitään strippimeininkiä. Näin olen sanonut miehelleni "kaikki muu paitsi fyysinen kanssakäyminen (pettäminen, kaulailu, lääppiminen yms mitkä kuuluvat mielestäni parisuhteen osapuolien väliseksi toimeksi) on anteeksiannettavaa". Olen melko mustasukkainen, mutta niin on hänkin. Sen verran hyvin tuon sulhoni tunnen että hän ei tahdo tehdä minua kohtaan väärin, eikä pahoittaa mieltäni. Tiedän että hän vetää pelin poikki, jos homma on karkaamassa käsistä. Mutta en mä nyt tiedä voiko polttareissa oikeesti käydä mitään mikä todellisuudessa kaataa parisuhteen (ellei nyt mennä ihan täysin äärimmäisyyksiin) jos miettii tätä perus suomalaismenoa. Jos oikeasti lähtee polttareissa paneskelemaan, ni mitä helv. Ei voi oikeasti olla niin SIKA että vaikka kuin olis polttarit, ni voi kuvitella voivansa tehdä sellaista syvästi loukkaamatta puolisoaan. Jonkun verran pitää aina puolison tunteita ajatella, oli kuin spesiaali päivä tahansa.

Hyvinkään laatukorussa sain oikein hyvää palvelua. Tämä kyseinen myyjä oli vanhempi rouva varustettuna pitkäjänteisyydellä, huumorilla ja alennusherkkyydellä ;P

Mä tässä mietin kun tuota kihlaa pitää pienentää, että josko siihen laittais timskun tai pari. Sormus kun on ihan perus 3mm keltakultarinkula. Taistelen pääni sisällä sormuksen muuttamisen puolesta ja vastaan. Haluaisin kihlastani vähän näyttävämmän, mutta ei siis mitään tuon 3mm yli menevää timanttia kuitenkaan.. mutta toisaalta olisiko se sitten enää sama sormus. Jo pienentäminen tuntuu vaikealta. Rakastan sormustani juuri sellaisena kuin se on ja on minulle hyvin tärkeä.. mutta sitten taas toisaalta kolme pientä timanttia voisi näyttää sievältä , eikä olisi mitään yliampuvaa. Ajattelin jotain 0,03-0,05ct luokkaa.. Vihkini kun on aika näyttävä. Mietin myös sitä olisinko aina vainoharhaisena kääntämässä sitä oikein päin, ettei timskut jäisi kämmenen puolelle piiloon..

Seurustelu alkoi heinäkuun puolessa välissä '06, kihlauduttiin tammikuun alussa '07 ajatuksella joskus sitten naimisiin. Nyt kaksi lasta myöhemmin naimisiin ollaan menossa heinäkuun puolessa välissä '12. eli ihan reilu hetki ollaan ehditty olla kihloissa. Ei vain ole häät tuntunu ajankohtasilta ennen tätä. Ja nyt muutenkin naimisiinmeno on "järkevää" nykyisillä lähitulevaisuuden suunnitelmilla, kuten talolainalla yms. Mutta ei siis sillä että oltaisiin vain sen takia menossa naimisiin, vaan itselleni vain iski keväällä hirveä hinku häille.

Eipä meilläkään kovin kummoisesti reagoitu. Mun vanhemmat vain kommentoi että pitää sitten heidän alkaa rahaa säästämään ja anoppi kysyi että hänkö maksaa koko homman. Miehen isän reaktiosta en tiedä.

Mua tässä vähän jännättää koko tämä homma. Kun ei olla oikein kumpikaan perehdytty näihin hääjuttuihin, ja esim tämä huomenlahja on ihan uus juttu meille molemmille. Itse olen aina tykännyt lahjoista, ah! ja kulta sen kyllä tietää, se nähtiin taas jouluna. <3 mutten haluaisi lähteä kinumaan enkä vihjailemaan tällaisesta "tavasta". Onhan se vähän "turhanpäiväistä rahan tuhlausta" mutta minun mielestä taas toisaalta ihana muisto sitten... Ja jos nyt itse sitten menen ja ostan jotain hälle huomenlahjaksi tiedän että 1. hän tulee olemaan kovin harmissaan jos hänellä ei ole sitten mitään minulle ja 2. itsekin vähän sisäisesti petyn.

Jos nyt näin karkeita ollaan, niin mielestäni häihin kutsutaan juuri ne ihmiset, jotka sinne haluaa. Ei pidä miettiä ketkä vetää herneen nenään ja loukkaantuu. Kyse on kuitenkin teidän päivästä, ei heidän. Ja jos jostain syystä jotkut jäävät pois koska jotasin ei ole kutsuttu, se on heidän päätöksensä. Kuitenkin yksi niistä harvoista päivistä jossa vain sinä ja puolisosi olette keskipisteenä ja teidän olonne ja hyvä mieli yms on kaikista tärkeintä. Se on se yksi päivä kun teidän ei tarvitse miellyttää muita. Ja aina voi kahvitella sitten myöhemminkin kutsumattomia/estyneitä ihmisiä. Tämä on yksi niitä päätöksiä joissa pitää vain olla itsekäs ja olla tyytyväinen tilanteeseen ja päätökseensä.

Tämä olisi minulle selvä tilanne. Kaverille ei kutsua, piste. Mies voi kaverinsa kanssa juhlistaa sitten joskus, mutta tuollaista ihmistä en tasan katselisi hääpäivänämme.

Tässä tilanteessa varmaankin miettisin siltä kannalta ovatko nämä kuinka läheisiä ystäviä ja antaako budjetti myöden. Ainahan on mukava juhlia läheisten ystävien kanssa? ja toisaalta jos heitä ei sitten kutsu häihin, voihan heitä kestitä/muistaa sitten jollain muulla tavalla. Mielestäni pelkästään se että joku puolituttu tekee puvun, täyteen hintaan varsinkin, ei velvoita kutsumaan häntä.

Mielestäni voitte hyvin lähettää kutsun tälle tädille. Se on sitten hänen päätöksensä tuleeko vai ei, mutta te olette osanne tehneet ja kutsuneet hänet. -- Meillä on vähän "samantyyppinen" ongelma. Anoppi-appiukko tilanne. Elikkä miehen vanhemmat tottakai kutsutaan. Mutta he ovat asumuserossa ja appiukolla uusi nainen. Anoppi vetää herneet nenään jos tämä nainen kutsutaan eikä varmasti tule häihin, mutta mielestäni olisi silti kohteliasta kutsua hänetkin.... että semmonen tilanne täällä.

Tietää, ja ihmettelee että mikä kumman tarve mulla on tällein avautua asioista.

Täällä näyttäisi olevan paljon harvinaist nimeä kantavia. Olisi mielenkiintoista tietää millaisia nämä nimet ovat! mielestäni, jos on harvinainen nimi, se kannattaa pitää, jos vain haluaa. Varsinkin jos vaihtoehtoisesti olisi tarjolla virtanen tms. mutta en todellakaan sitä sano, että ihiset jotka vaihtavat nimensä harvinaisesta tavikseksi olisivat tyhmiä tms. Itse vaan haluaisin pitää harvinaisemman nimen, jos sellainen olisi tarjolla. Mutta en sitten taas lähtisi keksimään jotain nimeä. Mielestäni se olisi jopa vähän loukkaavaa molempia sukuja kohtaan.

Jos ja kun meillä on vihkiminen maistraatissa, eiköhän mennä ihan yhteiskyydillä paikanpäälle, eli todennäköisesti näkee jo ennen vihkimistä.

Yhdessä suunniteltiin kun minä sitä niin pitkään ruikutin olisihan se kiva jos olisi yllärinä kosinut, muttah.

mä kannatan smartphotoa! mun mielestä vistaprint vaikuttaa jotenkin.. vähän humpuukilta kun viimeseen asti yrittävät tyrkyttää ja hirveetä lisähintaa ottavat toimituksesta. Mitä teillä luki näissä korteissa? Olen itse miettinyt että voisi kyseisenlaiset kortit lähettää kun häät kuitenkin kesällä.. Mutta ei mitään havaintoa että mitä siinä läpyskässä sitten pitäisi lukea..

Nämä tekstit lukeneena, päätin haluavani tyttäremme (silloin reilu puolitoista ja vajaa kolme v) kukkaistytöiksi, vaikka kaason molemminpuolin menevän ennen minua. Ja haluan koko perheen voimin astella alttarilta ja ulos kirkosta. Kuitenkin omalla tavallaan myös lapsemme astuvat avioliittoon, hmm. emme siis ole enää kahdestaan menossa naimisiin vaan jo perheenä. Mielestäni se on kaikkein mielekkäintä lähteä siis kirkosta perheenä. Ja haluan myös kaikille vieraille lesoilla että näin kauniit pikku prinsessat meillä on! <3

Mitkä olisivat pkseudulla, tuuzulan läheisyydessä kivoja ravintolapaikkoja alle 100hlö häille? Mistä voisi tällaisia ravintoloita edes lähteä etsimään??

Mitä kaikkea kutsukorteissa ylipäätään edes on, siis itse kutsun lisäksi..?

Onko tosiaan näin että kihlat pidetään sormessa..? Jotenkin olen aina elänyt siinä uskossa että vihkisormus pujotetaan tyhjään sormeen ja kihla laitetaan takaisin sormeen sitten häiden jälkeen, eli että kihla odottelisi sen yhden päivän muualla. Siis jos sem ylipäätään haluaa takaisin sormeen. Itselle oli itsestäänselvyys että tyhjään sormeen vihkisormus, mutta eipä ole enää.. hmmm... Ja aion siis pitää molempia sormessa tottakai. Jotenkin olen vain ymmärtänyt että kirkkoon mennään sormet paljaina. Edit. Kysyin mieheltäni että miten hänen mielestään, oonko ilman kihlaa vai en. Hänen mielestään kirkossa ilman, vihkimisen jälkeen voin sen sitten sormeeni sujauttaa heti.