Mollastiina

Meillä ystäväni (laulu-viulu-piano) esittävät David Fosterin säveltämän laulun The Prayer (aivan ihanat sanat!) Celtic Womanin versiota mukaillen:

Oijoijoi, kuulen jo mielessäni enkelinäänisen ystäväni laulun ja ihanan viulun...tule jo helmikuu!

Meille tulee näillä näkymin sisääntulomarssiksi Kuulan Häämarssi ja poistuessa Bachin Kantaatti BWV 147: Kristus valo valkeuden, molemmat piano-viuluduon soittamina. Ei kumpikaan perusteta juuri uruista soittimena, joten päätettiin hödyntää ystäväni musiikkipiireistä kanttoreiksi. Oli kauhea valinnan vaikeus, kun maailma on niin pullollaan kaunista musiikkia!

Meille tulee harrastelijavalokuvaaja, veljeni opiskelukaveri. Pidimme tämän nuoren naisen kuvista niitä nähtyämme ja totesimme, että hinta-laatusuhde oli niin kohdallaan, ettemme muita vaihtoehtoja enää oikeastaan edes harkinneet.

Oma sulhaseni tietää täällä pyörimisestäni, mutta ei varmaankaan edes muista nimimerkkiäni, häntä kun ei tällainen häähössötys niin kiinnosta. Mieluummin osallistuu suurten linjojen suunnitteluun ja jättää yksityiskohdat mulle ja kaasoille.

Mä oon miettinyt tätä yllätysasiaa pääni puhki... Ensin mulle oli itsestään selvää, että laulaisin. Sitten totesin, että se olisi todennäköisesti vain vaivaannuttavaa meille molemmille. Mulle nimittäin menee läpi vähän hempeempikin lurittelu, mutta se ei oikein ole ehkä mun mieheni juttu. Viimeisin ajatus on ollut, että kun kerran olen kantelisti, voisin ehkä soittaa miehelleni jotain. Tai sitten vaan annan koko asian olla.

Me ollaan ajateltu viettää hääyö kotona. Mietittiin, että kun kuitenkin halutaan juhlia vieraiden kanssa pikkutunneille, ei ole mitään järkeä maksaa hotellihuoneesta. Ja toisaalta, mä ainakin menen mieluiten (toivottavasti) ihanista juhlistamme onnellisena rouvana kauniiksi laitettuun omaan kotiin, kuin persoonattomaan hotellihuoneeseen. Mutta nää on tietysti mielipideasioita.

Minulla on kaasoina kaksi parasta ystävääni.

Minua miellyttää tuo 2. vaihtoehto oikeastaan samoilla perusteilla kuin masterpiecea, ja sulholle oli kuulemma aivan sama, kumpi valitaan. Niinpä päädyimme jälkimmäiseen. Vaikka tuskin tuntisin itseäni vähemmän tosissani olevaksi, vaikka mies olisi ensimmäisen tahtonutkin, hyviä ovat molemmat.

Meidänkin vihkiminen alkaa klo 15. Sen aikaisemmin ei meidän seurakunnassa edes vihitä, ja vaikka olisi vihittykin, olisimme silti luultavasti ottaneet tuon ajan, kun kuvauskin sun muut olisi tarkoitus olla ennen vihkimistä.

Meille tulee todennäköisesti virsi 600. Kuuluu mun lempparivirsiin, ja sopii kauniilta, luottavaisilta sanoiltaan hyvin häihin.

Minusta pukukoodi on kutsussa kaikkien etu. Itse ainakin vieraanakin tykkään, että kutsusta käy selkeästi ilmi, minkä luonteinen tilaisuus on kyseessä. Eipähän tule sen takia yli- tai alipukeuduttua, kun on selvät ohjeet.

Meille tulee tuttu, hyväksi havaittu trio soittamaan 3x45min superedulliseen hintaan 500€. Lisäksi palkataan erillinen ääni- ja valomies koko juhlan ajaksi, ja hän veloittaa 250€+alv. Selvitään siis 750 eurolla koko tapahtumatekniikasta ja musiikista, mikä on mun mielestä erittäin hyvin.

Ihanat bändikaverit, jotka hoitavat musiikkipuolen kirkossa, kieltäytyivät ottamasta palkkaa vastaan, musiikki on kuulemma heidän häälahjansa.

Meilläkin on nää värit, mutta enemmän tehosteväreinä! Kauniit kuitenkin.

Kun kihlauduimme, sulhaseni soitti aikeistamme isälleni. Isä-raasu ei ollut yhtään osannut odottaa, ja vastaus olikin hämillinen: "...mä luulin, että sä soitit teidän auton talvirenkaista." Sen jälkeen isä alkoi jauhaa niistä renkaista. Äiti oli ihan innoissaan ja kyseli kaikkea mahdollista, ja vähän samalla linjalla olivat sulhasen vanhemmat. Ylipäänsä oli ihanaa nähdä ja kuulla, miten aidon ilahtuneina ihmiset otti meidän avioliittoaikeet vastaan!

Pakko lisätä vielä, että tässä joku viikko takaperin, kun olin vanhempien luona kylässä, äiti tuli mun luo ja sanoi: "Arvaa mitä? Iskä on alkanut kerätä mökin puuvajaan jätkänkynttilöitä teidän häitä varten." Awww, mun paras jörrikkä-isi, joka ei kasvotusten osaa oikein ilmaista iloaan näistä häistä, mutta hössöttää sitten piilossa omalla tavallaan.

Me varattiin ensin kirkko, juhlapaikan varaus on työn alla. Onneksi paikka on vielä juhlapaikkana suht tuntematon, niin tuskin joudutaan tappelemaan.

Meidät vihitään entisen kotiseurakuntamme kirkossa, ja nykyisinä "vierasseurakuntalaisina" meidän olisi pitänyt maksaa 50 euron varausmaksu. Sinänsä hääbudjettiin aika mitätön lisä, mutta sovimme kirkkoherran kanssa, ettei meidän ihan periaatteesta tarvitse kyseistä summaa maksaa, koska olen kyseiseen seurakuntaan tehnyt melkoisen määrän vapaaehtoistyötä. Ystävällinen kirkkoherra totesikin, että aika hullulta tuntuisi meiltä laskuttaa vihkikirkosta. Mutta kiva näin! Tuo kirkko on minulle rakkaampi kuin yksikään nykyisen seurakuntani kirkoista.

Minun äitini on pappi, mutta en hetkeäkään ole ajatellut häntä vihkipapikseni. Minä en haluaisi, äiti ei haluaisi, ja tuskin sulhanenkaan haluaisi anoppia vihkimään. Jotenkin tuntuisi vaan oudolta, äiti on mulle ensisijaisesti kuitenkin äiti. Vihkipapiksemme tulee näillä näkymin ihana, tuttu pappi entisestä kotiseurakunnastani. Hän tuntee minut ja sulhaseni ja on fiksu ja lämminhenkinen nainen.

Valkeakoski, 2.2.2013

Minä uskon Jumalaan, kuten sulhasenikin, joten kirkollinen vihkiminen oli itsestäänselvä valinta. Haluamme aloittaa avioliittomme Isän silmien edessä tutussa, kauniissa kirkossa, tutun papin siunaamana.

RItvalan nuorisoseurantaloa ei käsittääkseni myöskään vuokrata talvisin, ja se sopii ulkovessoineen paremmin kesähäihin. Kesäaikaan se olisikin ollut ihan varteenotettava vaihtoehto! Rantoon nuorisoseurantalo ja Tapiola olisivat luultavasti käyneet meille ahtaiksi. Mutta jippii, saimme varattua uuden Tietotien lukion Forumin tooosi edullisesti! Kävin siellä perjantaina sulhasen pikkusiskon vanhojentanssien merkeissä, ja totesin sen just passeliksi juhlapaikaksi. Soitto vain vaksille, joka oli tosi ystävällinen! Perjantaina saa puoli kolmesta alkaen mennä koristelemaan ja koko sunnuntai on aikaa purkaa. Tuntivuokra (40€/h) veloitetaan vaan juhla-ajasta. Jeeee!

Olisin aivan ehdottomasti halunnut omat talvihäämme Kelhiin, joka on kävelyetäisyydellä vihkikirkostamme (Sääksmäen kirkko). Mutta voi, kun soittelin Kelhin yhteyshenkilölle, kävi ilmi, ettei Kelhiä lämmitetä lainkaan talvikuukausina, vaan häät olisi voinut siellä pitää aikaisintaan huhtikuussa. Meille on tulossa suurehkot, 130 hengen häät, jolloin mahdolliset talvilämpimät juhlapaikat ovat Valkeakoskella aika vähissä. Yksi vaihtoehto olisi sitten Pappilanniemi, joka on sinänsä myös valtavan upea juhlapaikka, mutta tuo itselleni mieleen työt, sen verran monet leirit olen siellä kolunnut.