Ebba

^ Maistraatin sivuilla sanotaan, että virkamiehillä ei ole vihkimisvelvollisuutta virka-ajan ja -paikan ulkopuolella, mutta sopimuksesta niin voidaan tehdä. Sopimukset on maistraattikohtaisia. Samoin mainitaan, että virka-ajalla ja -paikalla vihkiminen on maksutonta. Eli hyvinkin voivat veloittaa, mutta soita maistraattiin ja kysy.

Me aiottiin maksaa itse, mutta nyt sulhasen vanhemmat ilmoitti maksavansa ruoat ja juomat, ja munkin äitiltä tupsahti tilille melkoinen summa rahaa. Vanhemmat siis haluavat tasapuolisuuden nimissä avustaa meitäkin (ovat avustaneet sisaruksiakin) ja samalla antavat häälahjansa näin.. Nyt vaan käy ilmeisesti niin, että me jäädään itse asiassa plussalle tän avustusintouden vuoksi. No, ei mua haittaa!

Me pidetään puhe itse. Mutta se ei olekaan onnittelupuhe, vaan todellakin tervetulopuhe. Nostetaan siis malja klo 13 ja siinä halutaan toivottaa vierailla mukavaa päivää ja kiittää siitä, että tulivat paikalle. Kerrotaan vähän päivän ohjelmastakin. Sit vasta mennään vihille klo 13.30. Ja vihkimisen jälkeen ei puheita eikä onnittelujonoja eikä mitään, ennen kuin vasta kahvin jälkeen on kaikilla halukkailla tilaisuus puhua. Ja niitä puheita riittää.... Me pidetään puhe itse siksi, että meistä tuntuu niin vahvasti, että koska ollaan itse pyydetty ja haluttu kaikki vieraat paikalle, me myös halutaan heidät itse toivottaa tervetulleiksi. Plus tietty siks, että koska ei olla vielä naimisissa kun maljaa nostetaan, niin olis vähän hölmö kenenkään toivottaa onnea. Mutta me haluttiin, että tilaisuus alkaa tervetulopuheella eikä vihkimisellä (etenkin kun vihkiminen tulee olemaan se yksinkertainen 15 min. ilman mitään erityisjuttuja).

Häät on parin viikon kuluttua ja oon alkanut miettimään hankintaosastoa. Me siis tehdään itse ruoat edellispäivänä (ei voi pakastaa oikein mitään), joten kaupassakin käydään vasta viime tipassa. Ja tähän liittyykin mun ehkä vähän hölmö kysymykseni... Ootteko te ihan perusmarketista ostaneet ruokatavaranne? Vähän hölmöltä tuntuu mennä sinne lastaamaan kärry täyteen sipulia ja paprikaa ja etenkin ne 8 kiloa jauhelihaa ja saman verran kananrintaa epäilyttää.. Pistääkö kauppa pahakseen jos menee sinne ja tyhjentää lihatiskit omiin taskuihin? Ootteko varottaneet etukäteen? Vai ostaako kukaan näitä lihoja edes marketista? Meillä päin ei ole lihakauppoja, muuten hakisin sellaisesta...

Me laitettiin sit lopulta: "Vietämme aikaa ulkona, joten pukeutuminen sän mukaisesti. Juhlapaikalla on vaatteidenvaihtomahdollisuus. Ja näissä häissä asu on täysin vapaa!" Aika paljon ollaan saatu selitellä sit ilmoittautumisten yhteydessä, mutta sehän on hyvä vaan.

^ ja ^^ Mun taas on pakko tulla sanomaan, että en ymmärrä, mikä joukkohyökkäys täällä on jkl:ää vastaan. Hän on asiallisesti ja rauhallisesti argumentoinut, mutta saanut vastaansa ala-arvoisia kommentteja, että pitää naisia kamalana ja haluaa vaan päästä kavereineen ryyppäämään. Jkl:llä on hyviä huomioita, joista olisi kiva käydä keskustelua, mutta eihän tällaiseen aggressiivissävyiseen inttelyyn uskalla tulla mukaan. No, tää oli tietty OT. Niin kuin keskustelu jo pidemmän aikaa.

Mä ajattelen samoin edellisen kanssa. Siis se 200€/15 min. ei välttämättä todellakaan tarkoita, että vihkijä tulee työpaikalleen lauantaiaamuna, vihkii putkeen neljä paria ja lähtee tunnin kuluttua saaden näin tunnin palkan ylityökorvauksineen. Vaan esim. meidän tapauksessa tämä ihminen tekee ensin normaalin 40h työviikon, sitten ajaa lauantaina meidän vihkipaikalle (n. 20 km maistraatista). Vihkiminen on klo 13.30 ja eiköhän tuo vähän etuajassa paikalle tule, että oikeasti pääsee vihkimään 13.30. Kolmelta hänen pitäisi olla 40 km päässä meistä (huomaa, että aikaa on 1h 15min ja 40 km, jää siis "luppoaikaa"), ja toisen vihkimisen jälkeen hän vielä palailee nämä 50 km kotiin. Mun mielestä ei mitenkään kohtuuton korvaus maistraatille tällaisesta rumbasta joka ei siis kuulu kenenkään työvelvollisuuksiin. Vihkijä on siis töissä ainakin(!) kolme tuntia kun lasketaan matkat mukaan. Kahden parin takia. Ja tämä ei ole edes kovin paha päivä, ainakaan kun kuuntelee tarinoita. Jotkut parit ovat saaneet puhuttua henkikirjoittajan häihinsä jopa parinsadan kilometrin päähän. Tämä siksi, että kaikki vihkijät eivät suostu lähtemään virka-ajan ulkopuolella mihinkään, ja siksi heistä, jotka suostuvat, on ilmeisesti pulaa. No, täytyy sanoa, että en itsekään lähtisi. Eläkkeellä ehkä. Hyvä vaan, että tarjoavat tällaista palvelua, vaikkakin maksullista sellaista. Mä oon tosi iloinen, että löydettiin ihminen, joka uhraa vapaapäivänsä sen eteen, että tulee vihkimään meidät hääpaikalle. Ja kiitollinen hänelle siitä. Luulen, että virka-ajan ulkopuolella tapahtuvan vihkimisen hinta on standardi juuri siksi, että hehän joutuvat maksamaan sille vihkijälle aina palkan kaikkine lisineen jokaisesta vihkimisestä, meni siihen sitten miten paljon aikaa tahansa. Ja luulen, että suurin osa kuitenkin haluaa vihittävän jossain muualla kuin maistraatissa, jos kerran ovat ilta-ajan tai viikonlopun valinneet. Sitä, miten monta tuntia siihen menee työaikaa, ei kontrolloi kukaan. Siksi varmaan hinta on standardi, ettei tule valtiolle tappiota. Ihan ymmärrettävää. Papeillahan on velvollisuus tulla töihin viikonloppunakin, joten sikäli vertailu kirkko- ja maistraattihäiden välillä on turhaa. Ei tuo summa ole mikään rangaistus, vaan käytännön pakko. Ja mitä tulee siihen, että sanoin ettei se parisataa niin paljon ole.. Siis onhan se ihan järkyttävä summa. Se on mun parin-kolmen päivän palkka! Mutta ymmärrän, ettei normaalilla tuntipalkalla (plus työnantajakulut) kukaan tulisi, tai tarjoaisi tällaista palvelua. Ja kun sen ajattelee niin, että kerran elämässä. Mitä on 200€ kun sen jakaa vaikka meidän loppuelämällä? Ei mitään. Ja onhan tääkin valintakysymys, mä koen, että se on sen arvoista. Me säästetään se summa jostain, mikä ei ole niin tärkeää. Kuten mun puvusta. Tietysti ihminen, jolle se ei ole sen arvoista, ei ymmärrä mun perusteluita ja näkee vaan suunnattoman summan ja vieressä ilmaiset kirkkohäät samaan aikaan. Mutta pitää miettiä, mitä haluaa. Mistä on valmis maksamaan ja mistä tinkimään.

^ En ole ollut, ja henkilökohtaisesti en olisi mitenkään innoissani kutsusta perjantaihäihin. Mulla kun ei ole sellaista mahdollisuutta, että voisin noin vain "ottaa vapaaksi" yhden päivän töistä, vaan joutuisin sitä varten tekemään melko paljon töitä. Saisi olla siis melko läheinen ihminen, että lähtisin siihen ruljanssiin (vertailun vuoksi: en saa omien häittenikään takia otettua kuin juurikin sen perjantai-illan, vaikka mielelläni ottaisin enemmän). Jos saisin vaikka sukulaiselta tällaisen kutsun, tulisin todennäköisesti vasta iltavastaanotolle (edellyttäen, että häät olisivat samalla paikkakunnalla). Muuten jäisivät väliin. Valitettavasti. Meillä oli vähän sama ongelma, häät on lauantaina ja ensin ajateltiin mennä perjantaina maistraattiin. Mutta sitten aloin kaipaamaan sitä, että kaikki läheiset todistaisivat avioliittoon astumistamme, ja päätettiin että ei se 200€ nyt niin paljon ole. Kerran elämässä siis. Ja nyt kun vihkijä on järkätty hääpaikalle, huomattiin, että se tuo kivasti rakennetta juhlaan ja tarvittavaa ohjelmaa myös. Eli meidän mielestä win-win -tilanne.

Hetken jo epäilin aloittajaa mun siskokseni.. Jota siis pyysin kaasokseni, joka suostui, ja joka tällä hetkellä ajattelee varmasti juurikin noin. Mutta en minä kiusallani ole epäjärjestelmällinen ja päättämätön, se on luonteessa. Ja olen kyllä tietoinen, että omaan niskaan kaikki tekemättömät asiat lopulta kaatuu. Kun pyysin kaasojani kaasoiksi, sanoinkin heille, että en toivo heiltä muuta kuin että saan säpistä hääjuttuja heidän kanssaan. Sellaista henkistä tukea ja girl-talkia. Mutta molemmat ilmeisesti haluaisivat tehdä enemmän kuin "vain" sitä, sillä he pyytelevät koko ajan ohjeita ja tehtäviä ja jonkinnäköistä yleiskuvaa koko häistä. Ymmärrettävää, etenkin kun häihin on 5 viikkoa, mutta kun mitään ei oikeastaan tarvitse tehdä! Lohduttelen siis aloittajaa, että itse en todellakaan odota kaasoiltani mitään työponnistusta viimeisellä viikolla. Jos homma kaatuu, niin se kaatuu siksi että olen mieheni kanssa epäonnistunut valmisteluissa, ja silloin kannamme kyllä ihan itse vastuun kaikesta. Sitten improvisoidaan. Häitä edeltäväksi päiväksi molemmat ovat lupautuneet työvoimaksi, mutta muuten en aio heitä mihinkään velvoittaa. Loppupeleissä, minun ja sulhaseni häät nämä ovat, eivät heidän. Ja silloin työtkin on meidän tehtävä. Toivotaan, että "morsiamesi" on samanlainen kuin minä.

1. Astioista tarve on ollut lähinnä tarjoilun puolella, koristeita voisin vuokrata hyvinkin, jos hinta on kohdallaan. 2. Naimisiin.info on riittänyt mulle, mutta näitä kaikenkattavia vinkkipaketteja olen käyttänyt kyllä ahkerasti. 3. Tuikkualustat, mikrofonit, tarjoiluastioita ja lämpöalustoja. Jonkinmoisen viileäalustan ehkä myös. 4. Meillä on luonnonläheiset ja syksyiset häät, eli ruskeita/oransseja tuikkukippoja lähinnä olisin vuokrannut. Lämpöalustat (ja muuta tarjoiluun liittyvää) vuokraisin silmänräpäyksessä, koska ei ole pitopalvelua. 5. Nouto, ilman muuta. Postimyynnissä on aina pettymyksen vaara, että tuote ei olekaan oikean värinen tms. Enkä raaskisi ikinä maksaa toimituksesta ekstraa.

Palaan strippibaareista polttarikeskusteluun. En saanut tietää etukäteen sulhoni polttareista mitään muuta kuin päivän. Kyselin, koska aikovat palauttaa, mitä tekevät jne. mutta bestman vain velmuili. Mulle ei silti missään vaiheessa tullut mieleenkään kyseenalaistaa mieheni tai tämän kavereiden arvostelukykyä. Perjantaina hakivat, ja toivoin vain, että heillä on hauskaa. Lauantaipäivänä mieheni soitti ja kertoi, että polttarit ovat jo ohi, mutta hän jää jatkoille ja tulee sitten joskus. Toivottelin mukavia jatkoja. Kun sitten aikanaa kotiutui ja kertoi illasta, se kuulosti juuri sellaiselta, mitä olin odottanutkin. Rauhallista yhdessäoloa, saunomista, baareilua ja hillitöntä ryyppäämistä. Mutta: olin kuulemma läsnäolijoiden puolisoista ainut, joka ei soittanut miehensä perään ja antanut ohjeita tai tentannut muuten päivän kulkua! Musta toi oli melko shokeeraavaa, paikalla oli kuitenkin toistakymmentä parisuhteessa elävää. Miksi ihmeessä morsiamen pitäisi kontrolloida miehensä polttarien kulkua? Antaa olla kavereidensa kanssa, se tietää kyllä että toivon hauskaa päivää, vaikka en sitä puhelimessa toitottaisikaan. Ja osaa kyllä itse päättää, mihin hölmöyksiin menee mukaan ja mihin ei. Nauttikoon nyt kerrankin siitä, että vaimoke ei pyöri mukana. Mä olen mieheni valinnut, ja luotan siihen, että hän ei missään olosuhteissa tekisi mitään minua loukkaavaa. Onneksi myös hänen kavereilleen oli tärkeää tehdä päivästä sellainen, että mieheni nauttii siitä (vrt. nöyryytys, yllytys, painostus jne.). Mutta vaikka porukka olisikin typerää, on se loppupeleissä mies itse, joka hölmöilee, jos hölmöilee. Eikä hölmöillyt. En kai sitä naisikaan, jos hölmöilisi.

Meidän molempien äidit on olleet mukavan korrekteja ilmaistessaan mielipiteitään meidän vieraistamme eivätkä ole alkaneet vänkäämään. Useimmiten kun meillä ei ole ollut samanlaista ymmärrystä sille, miksi anopin naapuri tai joku muu vastaava pitäisi kutsua. Mekin karsittiin vieraslista jättämällä suurin osan serkuista kutsumatta, ja sulhasen sedistä ja tädeistä melkein kaikki. Niitä on todella paljon, en edes kaikkien nimiä tiedä, eikä todellakaan ole mitään halua kummallakaan meillä kutsua täysin tuntemattomia (vaikkakin sukulaisia) "pieniin" häihimme. Eli toiveissa oli niin pienet kuin mahdollista, mutta silti vieraslista paisui kahdeksaankymmeneen... Meillä herätti vähän varovaista tarkistelua se, että kutsuimme vain sukulaisten lapset. Halusimme, että kaverit pystyvät sitten jäämään yötä myöten juhlimaan, ja toisaalta kavereiden lapsista olisi tullut kevyesti toistakymmentä vierasta lisää ja nähtiin tämä suht kivuttomana vieraidenkarsintamahdollisuutena. Toistaiseksi kaikki ovat ymmärtäneet. Sen sijaan enoni ilmeisesti pahoitti mielensä siitä, että en kutsunut hänen vaimoaan. Tietysti se on epäkohteliasta ja epäkorrektia eikä noudata minkäänlaisia etikettisääntöjä, mutta kyseinen nainen on alkoholisti ja mustasukkainen tyranni, joka ei vuosikausiin antanut enoni olla missään tekemisissä sukunsa kanssa. Nyt ovat sentään jo muuttaneet samalle paikkakunnalle muiden kanssa ja ilmeisesti enoni saa ihan luvallisesti käydä äitinsä luona kerran kuussa. Tätä vaimoa ei kukaan ole nähnyt seitsemään vuoteen, mutta juovuksissa on kyllä soitellut mummolleni muutaman kerran ja haukkunut. Mulla ei siis ole mitään mielenkiintoa kutsua tätä henkilöä häihini, huh! Enoni ei ole vielä vastannut kutsuun, mutta toiselle enolleni oli asiasta valittanut.. Hän oli yrittänyt selvittää asiaa, samoin äitini, ja jos enoni asiasta jotain kysyy, niin sanon kyllä nätisti, miksi kutsu oli vain miehelleni. Heillä on tyttö, jonka ilman muuta saa tuoda mukanaan, vaimoa vain ei ole kutsuttu. Jos välit tästä asiasta katkeavat, niin ei suoraan sanottuna harmita. Ei olla enoni kanssa nähty muutenkaan seitsemään vuoteen. Mutta ajattelin, että näin voisin ilmaista hänelle, että mielelläni pitäisin edelleen yhteyttä. Mutta vain häneen.

Muakin kiinnostaisi sama asia. Onko kellään tietoa tai vinkkejä?

Meillä häät nyt syyskuussa ja alkaa stressaamaan kyllä. Lähinnä se, kun en ole koskaan häitä järjestänyt. Että olenko ottanut kaiken tärkeän huomioon. Ja tietysti se, kun meillä on vielä aika paljon tekemistä. Tähän mennessä siis on tehty: paikka ja vihkijä varattu, kutsukortit lähetetty, menu alustavasti suunniteltu ja avustava henkilöstö varattu. Ja mun sormus on, se on perintösormus. Eli vielä pitäisi miettiä ohjelmaa, organisoida koko ruoanlaitto, käydä Tallinnassa viinanhakureissulla, etsiä puku.. Ja ehkä pitää myös jonkinlainen palaveri kaasojen ja bm:n kera. Mutta mitä tekee morsiupari? Lähtee kolmeksi viikoksi reissuun ja sieltä palattuaan tekee 6 pv viikossa töitä! Eli stressiä pukkaa joo. Ja sitten mä vähän stressaan myös mun nimen vaihdoksesta. Olin ihan varma, että otan mieheni nimen, mutta nyt kun se pitäisi ilmoittaa maistraattiin, alkaakin epäilyttää. No, onneksi on vielä aikaa muuttaa mieltään muutaman kerran.

En vielä tiedä, miten käy, mutta vastaan kun mua alkaa jo vähän ahdistamaan tää asia.. Eli me on käyty juhlapaikalla tasan kerran, viime marraskuussa kun varattiin paikka. Silloin ei tietty tajunnu tehdä mitään muistiinpanoja ja nyt ei sitten ole hajuakaan, millaisia pöytiä siellä on, paljonko niihin mahtuu, mitkä oli keittiön mittasuhteet, montako vessaa oli jne.. Häät on syyskuussa, ja me päästään kyllä pari päivää ennen juhlia sinne, mutta vähän jännittää, et millainen pommi siellä odottaa. Istumajärjestystäkään ei voi tehdä etukäteen. Uups.

Otan niin vähän vapaata kuin mahdollista. Olen iltatöissä, ja luultavasti otan torstai- ja perjantai-illan vapaaksi, se saa riittää. Häät on lauantaina ja häiden jälkeenkin otan ainakin maanantain vapaaksi. Meille tulee ulkomaalaisia vieraita, niin olisi kiva viettää heidän kanssaan aikaa, mutta toisaalta, kaikki vapaa on palkatonta, eli vähän pitää miettiä sitäkin puolta. Tulot on muutenkin niin minimaaliset. Ennen häitä olevalla vapaalla aion laittaa ruokaa, järjestellä paikkaa, koristella ja viettää aikaa auttamassa olevien läheisten kanssa. Meillä on viime hetken ruoanlaittotalkoot hääpaikalla perjantaina, ja siinä sivussa lämmitellään saunaa, kannetaan pöytiä ja jutellaan. Toiveissa on rauhallista yhdessäoloa, toivottavasti se toteutuu edes jotenkin sinne päin.

Karsintaa on suoritettu, joo. Ja vieläkin, vaikka kutsut on jo perillä ja ensimmäiset ilmoittautuneet on tulleet, me arvotaan että tehtiinkö oikein ja "entäs jos...". Me oltais haluttu pienet häät, mutta jo pelkistä vanhemmista ja sisaruksista perheineen tulee parikymmentä ihmistä. Siihen vielä mummot (joita ilman ei voi juhlia) ja läheiset kummit, muutama serkku ja tietysti parhaat ystävät - ja yhtäkkiä oltiin jo yli 80:ssa hengessä! Ja tämäkin luku saavutettiin niin, että vedettiin tiukka linja tätien, setien ja serkkujen suhteen, eli jos ei olla oltu tekemisissä (eikä haluta olla), niin ulkopuolelle jäi. Päädyttiin myös sikäli erikoiseen ratkaisuun, että kaverit pyydettiin vain kavereina: lasten nimiä ei lukenut kuorissa. Näin saatiin toistakymmentä henkeä pois (vaikkakin kaikki on lapsia). Nyt kun ensimmäiset ilmoittautumiset on tulleet ja vieraat tekevät tarkennuksia, niin me tietysti aletaan jo huomaamattamme kutsua niitä ipanoita kuitenkin. Ei sikäli, ei meille mitään lapsettomia häitä tule, siitä sukulaiset pitää huolen, mutta kun ne pitäisi ruokkiakin.. Ja plaseerata. ARGH! Jos ei ois tila- eikä kustannuskysymyksiä, niin soisin kernaasti vaikka kaikkien kumminkaimojenkin tulevan paikalle. Mutta kuin paikka vetää 90 henkeä. Ja ruoka maksaa. Nyt jos kaikki tulee, meillä on ehkä 91 vierasta, eli parempi olis, jos nyt pitäisi vaan pääni kylmänä ja eliminoisin ne lapset kyselyistä huolimatta. Mutta miten sen nyt kavereilleen kauniisti selittää? :girl_cray2: :girl_cray2:

Mä kyselin postin tädiltä, et mikä ero on 1- ja 2- luokan posteissa. 1-luokka menee kuulemma päivässä (ja kuten jo edellä kävi ilmi, ei se aina niin mene) ja 2-luokka 2-3:ssa päivässä. Ulkomaille lähetettäsessä ero oli suurempi: Euroopan maista kyselin, ja ekaluokka menee parissa-kolmessa päivässä ja kakkosluokka kymmenessä. Itse laitoin kotimaiset kakkosluokkaan ja ulkomaiset ykköseen. Löysin vielä aivan ihania kakkosluokan merkkejäkin, jotka oli sitäpaitsi halvempiakin, ja kaikki kutsut on jo tulleet perille kun viime viikolla postitin. Eikä tullut kiire. Ja mitä tulee tuohon kuoren ulkonäköön, niin onhan se hyvä, ettei sitä ole pakko laittaa jos sen kokee rumaksi. Musta se on niin ruma, että en laita sitä ees normaaliin kirjeeseen tai postikorttiin, vaan kirjotan nätisti viereen "1-luokka". Vaikkei vastaanottaja huomaisi koko asiaa, mulla on parempi mieli.

Mulla tuli merkkeineen ja kuorineen hinnaksi noin 2€/kutsu.. Tein siis itse, 37 kutsua. Alelaarista hamstrasin "käsintehtyä" paperia, lisäksi ostin, paperinarua ja toisen väristä, ohuempaa käsintehtyä paperia. Ja ostin kuviosakset. Kuoret on ihan tavalliset valkoiset. Ja oon tehnyt kutsuja muutamina iltoina aina hetken kerrallaan. Vielä ei ole alkanut tympiä, eli ainakin tällä mallilla ja näillä määrillä tulee ihan huomaamatta. Mulla on sellanen taitettu kortti, jonka kannessa on sydän ja sisälle liimattu kutsuteksti ja runo. Sitten sidon ne paperinarulla rusetille. Ihan nätti ja yksinkertainen.

Aioitteko laittaa mukaan hääinfoa, missä olisi lahjatoiveita, osoitetta tms. SIlloinhan voisitte samaan infoon laittaa, että teidät on jo vihitty, ja että teillä on tarkoitus vain juhlia kotonanne?

Meillä lähti tällainen info.. Kutsuun laitettiin jo vastauspyyntö, niin ei toistettu sitä enää tässä. Aikataulu laitettiin koska on oletettavaa, että osa ihmisistä ajaa illalla kotiin parinsadan kilometrin päähän, ja mä ainakin haluaisin tietää, että miten pitkään päivään pitää varautua. Samoin ruokailut laitettiin, koska kolmasosa kutsutuista on lapsia, ja lapsiperheet usein haluaa suunnitella ruokailunsa etukäteen. Muutenkin, en usko että siitä haittaakaan on, etenkin kun tuo on tuollainen väljä.. Ja ruokakin tehdään itse, eli pitopalvelukaan ei voi enää muuttaa meidän suunnitelmia. Lisätietoa juhlista: Juhlapaikka vihkimisineen on Eräsavu-niminen metsätupa, joka sijaitsee Lopen Launosissa. Poistu Tampereen moottoritieltä (E12) liittymästä Riihimäki P/Lahti/Hausjärvi/Forssa/Loppi. Käänny tielle 54 kohti Forssaa. Aja noin 9 kilometriä ja käänny vasemmalle Nyynäistentielle. Eräsavun osoite on Nyynäistentie 836. Juhlan kulku on karkeasti tällainen: klo 13 tervetulomalja klo 13.30 vihkiminen klo 15 ruokailu puheita vapaata oleskelua klo 18 kahvi ja jäätelöbaari ohjelmaa häätanssi klo 21 sauna ja makkaranpaistoa kodassa (Ota siis mukaan pyyhe ja uimapuku, mikäli haluat saunoa!) Aiomme viettää aikaa ulkona, joten huomioithan sään asua valitessasi. Paikalla on myös mahdollisuus vaihtaa vaatteita. Asu on juhlissamme täysin vapaa. Päivän mittaan herkuttelemme suosikkiruoillamme (tarjolla on erilaista sormiruokaa), joten kerrothan mahdollisista ruoka-aineallergioista ja erityisruokavalioista ilmoittautumisesi yhteydessä. Vauvaperheille tiedoksi, että paikalla ei ole lastenistuimia. Hääseurueelle on varattu Riihimäen Scandicista huoneita hintaan 70€/1hh huone ja 80€/2hh huone. Mahdolliset varaukset tulee tehdä 1.9. mennessä ja mainitse varatessasi olevasi sen-ja-sen hääseuruetta. Mikäli et halua tulla omalla autolla juhliin, lähtee Riihimäen rautatieasemalta yhteinen bussikuljetus klo 12.15 ja se ajaa Scandic-hotellin kautta (klo 12.20). Paluukyyti samoihin paikkoihin lähtee noin klo 23 ja 02. Kerrothan ilmoittautumisen yhteydessä, mikäli haluat käyttää kuljetusta! Vuosien yhdessäasumisen jälkeen kaappimme pursuavat jo kaikenlaista tavaraa, joten emme toivo varsinaisia häälahjoja. Mikäli kuitenkin haluat muistaa meitä, toivomme sen tapahtuvan lahjoituksen muodossa häämatkaamme silmällä pitäen. (*tilinumero*) Toivottavasti pääset juhlimaan suurta päiväämme! Ebba ♥ Sulhanen

Mulla on täsmälleen samanlainen ongelma! Tosin mä ajattelin jättää lapsetkin kutsumatta, ihan vain siksi että kutsuun on korrektimpaa kirjoittaa rouva se-ja-se kuin rouva se-ja-se, lapsi se-ja-se sekä toinen lapsi se-ja-se. Saa toki tuoda lapset mukanaan, mutta en halua eritellä kutsuun, että ei muut on kutsuttu kuin mies.. Mä vatvon vielä kahden vaiheilla, puhuako ystävälleni syistä, miksi ei kutsuta tämän miestä vai paetako tekosyiden taakse: mieheni ei tunne ko. perhettä juuri ollenkaan, ystäväni kanssakin on jutellut ehkä kerran. Minuutin. Eli voisin sanoa, että halusimme kutsua vain meidän yhteisiä ystäviä, mutta vaikka tämä henkilö ei ole meidän yhteinen, haluan hänet silti paikalle. Mutta siksi kutsu koskee vain häntä, ei koko perhettä. Oli miten oli, masentava keskustelu on luvassa. Mäkin mietin vakavissani vaihtoehtoa, että en kutsuisi lainkaan, mutta ei sekään tunnu oikealta..

Se vielä tuli mieleen, että mut on kutsuttu kerran pelkästään hääjuhlan jatkoille. Olivat siis käyneet kirkossa, ja sitten tarjoilleet sukulaisille ruoat, ja vasta kahvin jälkeen kutsuttiin kaverit paikalle. Mulle ei tullut mieleenkään loukkaantua tästä järjestelystä. Itse asiassa mä olin vaan otettu, että olivat keksineet keinon saada kaverit paikalle ja pysyä silti opiskelijabudjetissa.. Oli kiva mennä juhlimaan pariskunnan avioitumista, vaikka jäikin paitsi melkein kaikesta häihin kuuluvasta. Olihan ne kuitenkin ainutkertaiset juhlat, ja mieluummin menin sinne myöhässä kuin en olisi mennyt ollenkaan. Se täytyy kyllä sanoa, että ei meistä kavereista kukaan mitään lahjaa vienyt, mutta ei sitä meiltä kukaan odottanutkaan. Kutsussakin taisi olla kielto tuoda mitään. Eli ei tuntunut rahastukselta.

^ Based on what you told, maybe your husband's family thought it would be very Finnish to give walking sticks? Because it is. Not as a wedding present, but as an item itself. Very Finnish. So maybe they didn't want to offend you, maybe they just thought it would be funny to give something typical from your husband's home country..? I have to admit, that it wasn't the smartest move, especially if you don't walk much. But perhaps they just didn't think it through?

Mulla ei ole kokemusta seksiväline-esittelyistä, mutta tunnelma olisi varmasti pilalla, mikäli sellainen ovesta esiin astuisi. Eli kannattaa olla tarkka, kelle sellaista järkkää.