Ebba

^ Mäkin vielä komppaan, että oikea ratkaisu munkin mielestä! Mun mielipiteen ratkaisi tuo, ettet sinäkään ollut tämän tyypin häissä. Jos sinä et siitä loukkaantunut, miksi hän loukkaantuisi? Ja jos loukkaantuu, niin huonosta syystä. Sitten voi mennä itseensä.

Niin, kai se on vähän että miten asian ajattelee. Me järkättiin juhlat nimenomaan vieraita varten, ja meille oli tosi tärkeetä että ne viihtyy. Siis jokainen niistä. Jos ois ajateltu vaan meidän naimisiinmenoa, ois käyty vaan maistraatissa ja sitten vaikka syömässä. Mutta vieraille ne juhlat järkätään. Mun mielestä. Meillä oli yks mun kaveri, joka ei tuntenut ketään muuta. Ei päässyt polttareihinkaan, eikä ollu siis tavannu yhtäkään muuta vierasta aiemmin. Kaiken lisäks tän naisen aviomies on sen luokan hiippari, että me ei tulla ollenkaan toimeen, eikä siis ollut toivottujen vieraiden eikä kutsuttujen joukossa. Ratkaistiin asia niin, että kutsuttiin "ekstrana" (tätähän ei tää kaveri tiedä) meidän yksi yhteinen kaveri, jolloin nämä tunsivat toisensa ja viihtyivät yhdessä. Plaseerattiin heidät vielä pöytään, jossa oli samanikäisiä ihmisiä, joita yhdisti työasiat. Hyvin meni. Muutenkin mietittiin tarkkaan, mikä kaikki vaikuttaa vieraan viihtyvyyteen. Eli kannettiin vastuu siitä vieraiden viihtymisestä. Ja koska olin tän työn jo tehny, ei tarvinnu sit stressata päivän aikana. Koska jos joku ei kaikesta huolimatta viihdy, niin sit kyse on varmaan asiosta, joihin en oikeesti voi vaikuttaa (kuten perhetilanne tms.) Mä siis tahdon sanoa sitä, että kyllä juhlien järjestäjällä on vastuu siitä, että vieraat viihtyy. Mutta se vastuu pitää kantaa jo ennen juhlia, eikä vasta siellä alkaa miettimään, että miten saisi ulkopuolisen osallistumaan keskusteluun. Ja mä en tiedä, et onko siinä päivässä tärkeämpiä asioita kuin vieraiden viihtyvyys.

Me tehtiin ite. Vieraita oli n. 70, näistä 10 lapsia. Juhlapaikka oli meillä to-su, ja tehtiin oikeestaan kaikki perjantaina. Jälkkärimarengit ja valkosuklaavaahdon olin tehny aiemmin. Sukulaisia käytettiin jälkiruokapuolessa hyväksi jo aiemmin, mun äiti teki kuivakakut ja miehen sisko keksit. Perjantaina meitä oli mun lisäks kolme naista keittiössä, aikaa meni 8 tuntia. Meidän menu tosin oli sellainen, että sitä ei olis voinu aiemmin tehdä, mutta se oli hyvin yksinkertainen. Meillä oli tex-mexiä. Ite tehtiin kolme eri vahvuista salsaa, maissileipää, kana-, jauheliha- ja paputäytteet ja paistetut kasvikset. Sit oli eri kulhoissa salaattia, tomaattia, kurkkuja ja siemeniä, joista sai tehdä ite salaatin. Valmiina ostettiin tortillaletut, nachot, ranskankerma ja juustoraaste. Jälkkäriks oli jätskiä ja lisukkeita (noi marengit, itse kerätyt marjat, karkkijauhoja ja -rakeita ja sitä vaahtoa). Sit oli ne kuivakakut ja keksit. Meidän ruoat oli todellinen hitti! Menu sai todella paljon kiitoksia yllätyksellisyydellään ja maukkaudellaan. Ja jälkkäripöydän anteja ihasteltiin monipuolisuudesta. Kakkua ei kaivannut kukaan. Hintaa ruoalle tuli n. 3€/hlö, mikä myös sopi meille hyvin. Suosittelen kaikille, joita perus hääruoka ei nappaa! (Ehkä tähän väliin on hyvä mainita, että meidän häät ei myöskään ollu kovin elegantit, joten tämä ruokalaji sopi sinne hyvin).

Dubrovnik oli ihana! Tultiin pari päivää sitten ja ilmat todella suosi: oli 18-24 astetta ja meri oli uimakelpoista. Mutta tämä ei kuulemma ole tyypillistä, normaalisti sesonki päättyy viikkoa-paria aiemmin. Nyt viimeisenä päivänä oli myrsky ja lämpötila romahti (koska aurinko ei paistanut), eikä enää tarennut t-paidassa. Ja se olikin sesongin viimeinen päivä, marraskuussa koko kaupunki kuulemma kuolee. Dubrovnik oli juuri sopivan kokoinen tähän tarkoitukseen. Itse vanhankaupungin koluaa hyvinkin läpi päivässä tai kahdessa, jos on ahkera, mutta jos vain tallustelee käsi kädessä ja istuksii loputtomilla rantakivillä tuijottamassa merta, saa hyvin viikon kulumaan. Meri oli uskomattoman kirkasta ja snorklaajan paratiisi, sen sijaan auringonottajille kohde ei sovi. Varsinaisia rantoja ei ole juurikaan, ja karttaan merkityt "beachit" tarkoittavat sitä, että rantakiville on laitettu portaat, joita pitkin pääsee mereen ja vieressä on suihku. Ruoka on ihan älyttömän hyvää, mutta kalliimpaa kuin pohjoisessa. Kahden hengen ateria maksoi aina 50-55€, sisälsi pari viinilasillista ja ehkä yhden alkupalan. Mutta raaka-aineet on tuoreita ja valinnanvaraa on paljon. Jos menette, suosittelen ravintolaa kaupungin parhaalla paikalla (Dubravka), tai grillipaikkaa hieman sivussa (Mimoza). Myös vanhassa kaupungissa Oliva tekee parasta pitsaa ikinä, mikäli sellaisesta tykkää. Muuten suosittelen kalaa. Hotellia valitessa kannattaa huomioida, että hotellialueelta ei jaksa kävellä vanhaankaupunkiin ainakaan kovin montaa kertaa (ja muualla Dubrovnikissa ei ole mitään). Myös alueen ravintolat ovat kuulemani mukaan kalliimpia ja vähemmän tasokkaita kuin lähempänä vanhaakaupunkia (tämän kuulin paikalliselta). Paikallisbussit kulkevat tietysti. Me oltiin hotels.comin kautta apartement Maria Dissä, jota suosittelen kaikille. Pieni huoneistohotelli (kaksi huonetta) 10 minuttin kävelymatkan päässä vanhankaupungin pääportista. Hintaa 280€/vko. Huoneistoja on muutenkin tarjolla ihan järjettömän paljon ja hyvillä sijainneilla. Kaiken kaikkiaan, menkää ihmeessä itse kokeilemaan! Meillä oli ihana reissu. <3

Silloin kun anoppi mietiskeli ääneen puheensa sisältöä (ja pituutta) ja kysyi minunkin mielipidettäni, olisi voinut sanoa, että puheet kannattaa pitää lyhyenä. Ei ehkä tarvii olla kuin pari minuuttia... Lapsellisesti kuvittelin, että kyllähän anoppi tietää, että vartin juhlapuheita pitää vain juhlapuhuja ja vähän erityyppisissä tilaisuuksissa enkä sitten sanonut mitään. Hölmö minä.

Love story, elokuvasta Love story. Siis se Where do I begin... Oli ensimmäinen tanssimme hääparina. <3

Mä olin 26 vuotta ihan varma, että en tule menemään naimisiin. Sitten tapasin nykyisen mieheni. Mieheni oli pitkään sitä mieltä, että ei halua häitä. Hän olisi vain käynyt maistraatissa ja mennyt vanhempien ja sisärusten kanssa syömään. Häntä ahdisti ajatus karjalanpaistista, sukulaisröykkiöstä, pönötyksestä mustassa puvussa ja työväentalosta. Mun mieleen ei ikinä ollu tullukaan, että menisin sillä tavalla naimisiin, ja muutaman keskustelun jälkeen sain miehenkin ymmärtämään, että näiden kahden ääripään väliin mahtuu monta vaihtoehtoa. Niinpä hän kosiessaan esitti jo täydellisen hääformaatin (jota emme kylläkään toteuttaneet), mutta pääasia oli, että päästiin samalle sivulle häiden suhteen. Koska mä taas näin asian niin, että vaikka en todellakaan ollut häitäni suunnitellut hetkeäkään ennen tätä parisuhdetta, halusin kuitenkin niitä viettää, mikäli menen naimisiin. Niin me alettiin "suunnitella". Eli mä katoin netistä muutaman mahdollisen paikan, joista varattiin eka, jossa käytiin paikan päällä. Sit me päätettiin kaikki, mitä me ei haluttu. Ja aina välillä saunassa tai jossain, kun mieleen juolahti, ehdoteltiin toisillemme, että mitä jos.. Mitä jos tehdään ruoka itse? Mitä jos ei mennäkään maistraattiin? Mitä jos istutaan vieraiden kanssa samassa pöydässä? Ja siinä se suunnittelu sitten olikin. Nyt kun jälkeenpäin mietin, niin me järkättiin meidän häät vähän samalla kaavalla kun aikoinaan järkättiin tuparitkin. Saman verran paneuduttiin asiaan. Nyt jo rouvana tulee välillä haikeus: ei voi enää suunnitella mitään, mutta se menee nopeasti ohi. Mutta meidän hääpäivä oli aivan ihana, ja se rento ja välitön tunnelma tarttui vieraisiinkiin niin, että saatiin erittäin hyvää palautetta kaikesta. Eli yhtään enempää ei olisi asioita tarvinnut suunnitella tai valmistella. Ja nyt kaikki sujui stressittä ja hyvin jouhevasti, mitä en usko että olisi tapahtunut, jos olisin uhrannut enemmän aikaa häiden etukäteen miettimiseen. Mulle se organisointi ei kyllä ollu pakkopullaa, mutta ei se mun elämää sekaisinkaan pistänyt. Kaikki tuli vähän kuin siinä sivussa, ja oli itse asiassa ihan kivakin järjestää. Kun se ei vieny energiaa juurikaan.

Mä olen myös saanut kiitoskortin, vaikka en osallistunutkaan häihin vaan laitoin vain kortin. Itse ajattelin kiittää kortilla kaikkia, jotka olivat paikalla tai muistivat jotenkin - oli heitä sitten kutsuttu tai ei. Eli yhdelle sukulaiselle lähtee kortti, vaikka ei häihin kutsuttukaan. Facebookonnitteluja en laske muistamiseksi. Ilmeisesti yleisesti on tapana kiittää kaikkia, jotka ovat hääparia jotenkin muistaneet, läsnäolollaan tai muuten. Kortteja lähti muistaakseni 37, kiitoskortteja about saman verran. Yksi ei tullut eikä muistanut minkäänlaisella onnitelulla (ei kiitoskorttia), yksi tuli (luvallisesti) kuokkimaan (kiitetään) ja sitten tämä yksi sukulainen antoi lahjan vaikka ei kutsulistalla ollutkaan.

Meillä oli käsintehty vieraskirja (en tosin tehnyt sitä itse vaan sain sen vuosia sitten lahjaksi). Se oli tehty käsintehdystä paperista, jotka oli sidottu langalla vihkoksi. Kansi oli samaa paperia, kuin sivutkin. Mä kirjotin kanteen "vieraskirja" ja ekalle sivulle laitettiin meidän kuva ja päivämäärä. Sit jokainen vieras sai perhekunnittain oman aukeaman, joka oli nimetty etukäteen. Mun sisko kävi kiertelemässä vieraiden keskuudessa ja otti jokaisesta perhekunnasta kuvan, jonka sitten häiden jälkeen liimasin aukeaman toiselle sivulle ja vieraat oli kirjoittaneet tervehdyksen toiselle sivulle. Ihan muisto, suosittelen! <3 Mutta siis, mun mielestä tuo käsintehty paperi on ihanaa. No, meillä oli kutsutkin siitä, joten samaa teemaa sen kanssa. Mutta se on sen verran paksua, että kansi voi hyvin olla samaa materiaalia. Ja kaunista on.

Mun mielestä lasten pitää päästä kokemaan juhlia juurikin kasvatuksellisista syistä. Ei niinkään siksi, että sitten kolmivuotiaalle jää tädin häistä ikuiset muistot (ai varmaan jää!), vaan siksi, että jos vasta teininä huolitaan suvun yhteisiin juhliin, ei niillä teineillä ole hajuakaan, miten käyttäytyä. Peruskäytöstavat pitäisi tietysti oppia muualla (kuten kiukun hallitseminen tai vanhempien kunnioittaminen), mutta ei lapsi opi asettamaan itseään suhteessa suureen väkijoukkoon, jos häntä ei sellaisiin viedä. Vanhempien vastuulla on jälkikasvunsa hallitseminen, ja mun mielestä voisi ennemmin osoittaa vanhempia syyttävällä sormella, mikäli lapset aiheuttavat häiriötä. Häiden kaltaiset juhlat on mun mielestä myös osa suomalaista kulttuuriperimää, ja soisin mielelläni, että lapset altistuisivat sille pienestä pitäen. Esimerkiksi juurikin tuo "tylsyys": mielestäni nykylapsille tekee ihan hyvää huomata, että juhlia ei aina juhlita Hoplopissa tai vastaavassa ja että aikaa voi viettää muutenkin kuin pleikkarin kanssa. Esimerkiksi tanssimalla, mitä nykyään ei tehdä oikeastaan missään muussa lapsille sallitussa paikassa kuin häissä.

^ No mä oon kyllä ihan eri mieltä. Tai ainakin meidän häissä kävi niin, että kun ruokailu oli klo 15 ja kahvi klo 18, jäi koko iltapala syömättä. Tarjolla kyllä oli, heti klo 21 alkaen, mutta ei paljoa ihmisille maittanut. Niin että jos kutsussa selvästi ilmoitetaan, että tarjolla on kahvia ja iltapalaa, ja kun iltapala on vielä tuhtia (kuten nuo pasteijat), niin eiköhän ne vieraat pärjää.

Meillä oli myös vihkiminen juhlapaikalla. Oltiin päätetty, että siinä pihalla vihitään säässä kuin säässä, ja onneksi olikin ihana (kuiva) ilma. Me otettiin vieraat itse vastaan pihalla sitä mukaa kun saapuivat, pidettiin portailla tervetulopuhe ja nostettiin maljat, ja pienen tauon jälkeen meidät vihittiin siinä samoilla portailla. Puheen yhteydessä myös bestman kertoi päivän kulusta, ja kertoi, että vihkimisen jälkeen vierailla on koko päivä aikaa onnitella hääparia. Haluttiin siis välttää se jonottaminen, ja onnistuttiinkin. Vihkimisen jälkeen melkein kaikki tulivat onnittelemaan, mutta vapaassa tahdissa, eikä jonossa ollut parhaimmillaankaan kuin yksi perhekunta odottamassa. Se oli kiva, koska nyt en potenut huonoa omaatuntoa kun käytimme paljon aikaa yhden vierasparin onnittelun vastaanottamiseen. Ja kaikki kävivät onnittelemassa, viimeiset vasta tanssin jälkeen. Ja siitä hätäisyydestä: eihän se hätäiseltä tunnu jos se ei sitä ole. Käyttäkää vaan rohkeasti aikaa, niin kaikki ehtivät nauttia tunnelmasta. Me saatiin myös palautetta, että vastaanotto oli lämmin ja loi rennon tunnelman. Eli mä en näe mitään syytä väkisin siirrättää porukkaa paikasta toiseen tai jonotuttaa itseisarvoisesti. Ja meillä muuten otettiin kuvatkin siinä samassa paikassa heti onnittelujen jälkeen, ja vieraat osallistui innolla kuvauksiin omien kameroidensa kanssa. Saivat kunnon poseerauskuvia muistoksi!

Päivitän tässä juuri CV:tä ja törmäsin erikoiseen ongelmaan. Olen siis joskus tehnyt työn X, ja tämän työn kannessa seisoo tyttönimeni. Laitoin sen uudella nimellä päivättyyn CV:heni tottakai. Mutta nyt minun pitäisi viitata tähän samaan työhön X tässä samassa CV:ssä toisessa kohdassa. Laitanko silloin, että sen teki Ebba Tyttönimi vai Ebba Uusinimi? Koska tyttönimelläni sen tein, ja tyttönimellä se löytyy. Mutta sitten samassa paperissa seisoo samalle työlle kaksi erinimistä tekijää (jotka ovat siis sama henkilö...). Itsekin menin jo sekaisin, miten sitten CV:n lukija.. Muutenkin mun on tosi ongelmallista olla yhteydessä esim. virastoihin, joihin olen laittanut asiat vireille tyttönimellä, ja nyt kun jatkan asiointia, allekirjoitankin uudella nimellä.. Pitääkö niille selventää asiaa jotenkin? Tosia vaikeeta tää nimen muuttaminen.

Mun täytyy myöntää, että en oo vielä ees käyny kattomassa tililtä saamiamme summia, niin vähän asia mua kiinnostaa. Kokonaissaldon kuitenkin näin, ja näyttäis siltä, että vieraat on hyvinkin maksaneet meidän häät! Se tuntuu vähän hurjalta, eli ihmiset on siis antaneet isoja summia! Me vielä laitettiin kutsuun, että ei toivota lahjoja, mutta halutessaan voi avustaa matkakassaa... Mutta kuten täällä onkin jo todettu, enemmän kuin lahjatomuus, mua harmittaa että muutama kutsuttu ei tullut. Ymmärrettävistä syistä, mutta silti.

Meillä ei ollut budjettia, enkä nytkään tiedä lopullista summaa (appiukko haki juomat yksin eikä halua niistä rahaa). Mutta ruoat, tila, puku, sormukset, siviilivihkiminen ja koristelut oli 2000€. Ruoka tehtiin itse, ja vieraita oli vajaa 70.

Meillä oli toistakymmentä lasta iältään 2-14, ja hyvin sujui. Oltiin varattu sisään värityskirjoja ja muovailuvahoja ja ulos palloja, frisbee, tikkataulu ja mölkky. Oli joku pelikin, mutta eivät paljoa siitä kiinnostuneet. Pienimmät hyppi kivillä ja tanssi yhdessä, isommata paini ja potki palloa. Ainut, joka ei osannut käyttäytyä, oli appiukko, joka leperteli pienimmälle morsiamen isän puheen aikana..

Menin nukkumaan yhdentoista aikaan, tyytyväisenä ja levollisena. Uni tuli ehkä kahden aikaan, ja kuudelta jo heräsin enkä saanut uudelleen unta.. Koko päivä meni sellaisessa päänsärkyisessä väsymyssumussa, mutta päätin, etten anna sen haitata.

Kyllä oli, ja vaikeaa myös. Mun tyttönimi ei ollut mitenkään erikoinen eikä mitenkään kaunis, mutta olihan se osa mun identiteettiä 30 vuotta! Nyt kuulun toiseen sukuun nimenikin puolesta, näen tän siis jotenkin tosi isona asiana. Mutta aina kun nimiahdistus iskee, ajattelen syitä miksi vaihdoin. Tärkein (ja lähes ainoa) oli se, että jos ja toivottavasti kun saadaan lapsia, haluan että meillä kaikilla on sama sukunimi. Mieheni ei harkinnutkaan vaihtamista, hän sanoi ettei hänelle ole niin tärkeää sama sukunimi, että hän vaihtaisi. Mutta minulle oli, joten tässä ollaan, uudennimisenä. Ajattelen, että on tärkeämpää liittää identiteetti tulevaisuuteen (oma perhe) kuin menneisyyteen (lapsuuden perhe). Ja ei kaikkien päätösten tarvitse helppoja olla. Oikea ratkaisu se kuitenkin oli.

Mä olen tosi iloinen, että meidän häissä ei ollut leikkejä. Vähän pelkäsin, että sulhasen siskot olisivat sellaisia yllärinä järjestäneet, mutta eivät sitten kuitenkaan. En mä ymmärrä, et mihin väliin niitä olis mahtunutkaan. Meillä alkoi päivä klo 13 tervetuliaismaljalla ja -puheella (pidettiin itse), jonka jälkeen puoli kahdelta oli vihkiminen samassa paikassa. Sitten ihmiset sai halutessaan ottaa juomaa, seurustella ja onnitella meitä. Oli iloinen puheensorina, ja kaaso joka oli tähän väliin suunnitellut jotain täyteohjelmaa siltä varalta, että tunnelma lässähtää, vain istui tyytyväisenä muiden mukana ja havahtui yhtäkkiä huomaamaan, että oli ruokailun aika. Syötiin klo 15, sitten oli taas vapaata aikaa, kunnes viiden jälkeen meidät kutsuttiin takaisin saliin. Sulhasen siskot olivat järjestäneet yllärinä lauluesityksen ja sulhasen äiti piti puheen. Sitten ihmiset saivat taas hetken vapaa-aikaa (ja tässä vaiheessa suunniteltu aikataulu alkoi mättää..), koska eivät jaksaneet istua pöydissä. Kuuden aikaan bestman (näyttelijä) piti monologiesityksen, jonka jälkeen oli kahvi. Kahvin aikana siskoni piti häävisaa vieraille, mikä oli tosi hauskaa ja kaikki osallistuivat kiihkeästi. Suosittelen muillekin pareille! Sitten piti taas pitää taukoa. Lopulta haalittiin ihmiset takaisin sisään, pidettiin paljon puheita (mikä oli ihanaa) ja tanssittiin häätanssi. Tietokoneen tahdissa. Ja oli tosi herkkää ja onnellista, vaikka joku kritisoikin tietokoneen käyttöä. Tässä vaiheessa kello läheni yhdeksää, ja jätettiin valssit soimaan halukkaille ja päästettiin porukka ulos ja pihalla olevaan kotaan istumaan. Siitä eteenpäinkin aika kulki kuin siivillä, ihan vain istuessa ja jutellessa. Vieraita meillä oli vajaa 70, ja olivat toisilleen melko uusia tuttavuuksia. Häät kestivät tunneissa kauan, mutta siltä se ei tuntunut. Ja jos porukkaa olisi yhtään enempää istuttanut pöydissä tai pakottanut seuraamaan ohjelmaa, tunnelma olisi varmasti lässähtänyt. Nyt se pysyi katossa koko illan. Eli kaikille tuleville morsmaikuille kannustuksen sana: leikit eivät tee häiden tunnelmaa, se tulee ihan muualta. Miettikää myös oikeasti, kuinka paljon vieraat jaksavat istua paikoillaan. Olisitte nähneet meilläkin sen joukkopaon haukkaamaan happea/polttamaan tupakkaa/vessaan/juttelemaan naapuripöytään, mikä kävi esim. kahvin jälkeen. Jos vieraat viihtyvät, on hääparillakin mukavampaa.

Meillä oli 70 vierasta ja tarjoiltiin fajitaksia. Oli kasviksia, liha-, kana- ja paputäytteet, salaattia, salsoja, maissileipää ja lisukkeita. Jälkkäriks oli jätskiä, keksejä, lisukkeita (kuten marjoja ja karkkeja) ja tiikerikakkua. Iltapalalla paistettiin makkaraa ja lettuja. Tortillalettuja ja - sipsejä lukuunottamatta tehtiin itse, ja hintaa tuli karkeasti 600€. Vieraat tykkäs ja keittiössä meni pari päivää. Kannatti.

Me myös yritetään välttää turha pänötys. Meillä koko tilaisuus alkaa tervetulomaljalla, jonka yhteydessä pidämme sulhasen kanssa puheen. Nostetaan yhdessä malja ja toivotetaan ihmisille mukavaa päivää (ja kiitetään, että ovat päässeet paikalle todistamaan suurta päiväämme), jonka jälkeen vasta on vihkiminen. Vihkimisen jälkeen ei ole organisoitua onnittelujonoa, vaan bestman sanoo, että vierailla on nyt koko päivä aikaa onnitella hääparia, ja onnittelu voi tehdä haluamallaan ajankohdalla. Kaaso tosin on sitä mieltä, että jonossa ne kököttää joka tapauksessa, mutta kököttäkööt. Sitten otetaan vastaan onnitteluja jonosta.

Ymmärtääkseni vartin aikoja. Joihinkin voi varata netistä ajan, toisiin soitetaan. Joku ottaa varauksen puoli vuotta etukäteen, toinen pari kuukautta, riippuu käytännöistä. Helpoimmalla asia selviää kun soitat omaan maistraattiisi.

Me oltiin vuosi sitten muuten vaan matkalla Pulan vieressä pienessä kylässä ja rakastuttiin Kroatiaan siellä. Kaunista, ystävällisiä ihmisiä, pitkä historia, hyvä (ja suht edullinen) ruoka. Tuolloin vuokrattiin homeaway.fi:n kautta asunto ja lennettiin Blue1:lla. Istrian niemimaa oli sen kokoinen, että autolla kiersi paikan aika hyvin viikossa.. Rovinj oli aivan mahtava kaupunki, sinne voisin mennä pitemmäksikin aikaa! Tehtiin myös venereissu Venetsiaan (en muista mitä kautta), mutta niistä reissuista sellainen varoituksen sana, että suhtautukaa epäillen matkanjärjestäjien myymiin päivällisiin. Niitä myydään (kalliilla) etukäteen sillä verukkeella, että Venetsiassa kaikki on niin kallista. Ja onkin, jos haluaa syödä San Marcon torilla. Mutta jos kävelee pari korttelia torista pois päin, hinnat on samalla turisti-Italian tasolla, eli suomalaiselle lompakolle ihan sopivat. Ja ruoka on mahtavan hyvää!! Eli mieti kaksi kertaa, haluatko ottaa matkanjärjestämän valmispaketin heidän määräämässään ravintolassa, vai syötkö silloin kun haluat, siellä missä haluat. Nyt ollaan lähdössä lokakuussa Dubrovnikiin häämatkalle. Lennot Finnairilla ja hotelli hotels.comista. Voin tulla sitten kertomaan, millainen oli lokakuinen Kroatia. Ainakin netissä ovat luvanneet, että pitäisi olla vielä suhteellisen lämmintä (keskilämpötila +17), mutta sateen uhka on todennäköinen. Eli voi rauhassa tallustella kaupungilla, istua ravintoloissa ja köllötellä sängyssä häämatkalaisena. <3

^ Ne onkin tällä hetkellä suurin ongelma. Periaatteessa me tarvitaan neljä tarjoiluastiaa lämpimälle ruoalle, ja niille vaihtarit. Oon haalinu kaikilta sukulaisilta ja muilta uunivuokia, ja toivon että niiden koot riittää. Mutta nyt mun ystäväni vihjaisi, että ruoka ei ehdi lämmetä uunissa siinä ajassa, mikä kestää kun edelliset tyhjenee tarjoilupöydässä. Yritän siis käyttää olemattomia suhteitani, ja kysellä tutuilta ravintoloitsijoilta joko lämpöhauteita tai niitä styrox-koreja, joissa ruoka olisi lämmin koko ruokailun ajan. Me saatiin myös paikalliselta pitopalvelulta diili, että saadaan niiltä tarjoiluastioita, jotka ei ole niillä itsellään silloin käytössä. Ne on tuttuja. Jos jostain vois vuokrata edullisesti koko tarjoiluastia+lämpöhaudepaketin, olisin niiiiiiiiin iloinen!

^ Itse et ole tosissasi. Luonnonläheiset juhlapaikat usein on metsästysmajoja, tai mitoitettu max. 40 hengelle. Etsin kyllä. Ja tiedoksi muille pieniaivoisille, jotka eivät halua syödä hääateriaansa täytetyn ilveksen alla: vuokraaja ei loppujen lopuksi edes kummastellut pyyntöäni, vaan totesi että kukin tavallaan, ja lupasi irrottaa elukat juhlien ajaksi. Ihanaa avarakatseisuutta.