Ebba

Meillä oli ruokana tortilloja erilaisilla täytteillä. Eikä kakkua, vaan jätskiä lisukkeilla. Meille oli alusta asti selvää, että halutaan jotain meidän näköistä ja meille maistuvaa. Kumpikaan ei tykkää perinteisistä pitopalveluruoista, joten kun se ajatus sitten lähti sieltä pois, niin tässä tulos. Ei kerrottu etukäteen menusta kuin ihan ydinapuporukalle, mutta kaikki näytti nauttivan suuresti. Ja jopa 90-vuotias juhlien seniori kietaisi tottuneesti tortillan kasaan ja ääntä kohti. Juhlien jälkeen saatiin paljon palautetta, että ruoka oli hyvää ja virkistävää, ja oli kiva kun ei tarvinnut syödä keitettyjä perunoita ja karjalanpaistia. Ja kun oltiin panostettu jälkiruokapuoleen (jätskin lisukkeina siis kaikkea mahdollista marengeista browniesiin ja karkkirouheeseen).

Mä oon aina vihannu sitä, että mut kutsutaan mun vanhempien kautta!!! Mä olen aikuinen ihminen, omillani asunut jo 15 vuotta ja yhä edelleen käytäntö jatkuu. Sama näköjään miehen puolella. Iitä tulee mulle olo, että jos en olis vanhempieni lapsi, mua ei kutsuttais. Eli miksi mä menisin, jos mut halutaan vaan vanhempieni jatkeena eikä omana itsenäni? Plus että kutsuun vastaaminen on aina yhtä vaikeeta. Kelle mä ilmotan et tulenko? Juhlan järjestäjälle? Eihän se edes kutsunut mua, miten siihen vastaisin? Kutsun välittäjälle? Joo, onpa tosi itsenäistä ja aikuismaista... ikään kuin vain vahingossa ängettäis mukaan. Plus että meille on käynyt niin, että kerran ei vastattu mitään kun luultiin et kutsun välittäjä vastaa, mut se oli luullu et me vastataan ite. Oikeesti, jos ei vaivaudu kysymään mun osoitetta/puhelinnumeroa vaikka niiltä mun vanhemmilta ja pistämään edes tekstiviestiä, niin kuinka paljon mut halutaan paikalle?

Meillä ei ollut kakkua ollenkaan vaan paljon vaniljajätskiä ja erilaisia sörsseleitä (marjoja, karkkirakeita, valkosuklaavaahtoa, keksejä, suklaata...). Täytyy sanoa, että se oli menestys! Meillä oli 70 henkeä ja häät syyskuussa ja riitti oikein hyvin että jätski vaan laitettiin tarjoiluastiaan ja vietiin pöytään. Tarjoiluihminen kävi välillä täyttämässä. Ei se paljoa ehtinyt sulaa siinä ajassa. Kesähäissä voi tietysti pelata varman päälle. Kun siskolla oli helteisenä hääpäivänään boolin alustana sellainen tarjoilukivi, mikä oli pakastettu. Se toimi ulkona, toiminee teilläkin sisällä. Jäätelöä meni meillä yllättävän vähän, sitä jäi yli ihan hirveästi. Mutta valitettavasti en muista enää määriä. Marttaliitolta kai katottiin suositukset. Mä todellinen suosittelen tätä vaihtoehtoa!!!

Teidän hääpohdiskelut kuulostaa ihan samoilta kuin meidän aikoinaan! Meillä mies ei ehdottomasti halunnut häitä, halusi vaan mennä perheen kanssa syömään vihkimisen jälkeen. Pienen kaivamisen jälkeen paljastui, että hän ei halunnut perinteisiä häitä karjalanpaisteineen ja piirakoineen ja pönötyksineen. Joo, en halunnut minäkään, joten suunniteltiin sitten vain mieleisemme ja näköisemme juhlat, joiden aluksi mentiin naimisiin. Meidän juhlat oli Lopella Eräsavussa. Se oli tosi kiva paikka, edullinen ja ainakin silloin vuosi sitten hyvin vapaa. Meitä tuli loppujen lopuksi vähän päälle 70, mutta oltiin kutsuttu 90. Enempää ei olisi mahtunut, joten voi olla teille vähän pieni. Kannattaa kuitenkin katsastaa, mikäli vieraslista jää kuitenkin vajaaksi. Metsän keskellä (yksi naapuri), iso sauna, kunnollinen keittiö, jossa voi tehdä ruoat (oli meille ykkösehto) ja yläkerrassa "makuuparvi", jossa patjat n. 20 hengelle. Pihassa iso kota, missä grillattiin makkaraa. Ainut miinus oli, ettei ollut vettä lähellä, mutta sen kanssa pystyttiin elämään.

Mä periaatteessa tykkään ideasta, että hääjuhla voi olla jotain aivan muuta kuin mihin on totuttu. Mutta mieleen tuli ajatus, että jos kerran teillä ei ole tarkoitus säästää, vaan ennemmin eliminoida tavaralahjat ja jotenkin osallistaa vieraita juhlien järjestämiseen, niin kävisikö tämä: Järjestätte mökille itse jonkin massatapahtumaruokalajin, esim. kalakeiton tai paellan, jonka valmistamisen hoitaa selvästi joku (on se sitten palkattu tai ei). Lisäksi pyydätte vieraita tuomaan "lahjan, josta jää häiden jälkeen vain muisto". Kannustakaa erilaisin esimerkein esim. keksilautanen, laulu, viinipullo, mansikoita, puhe tai mitä ikinä sitten toivottekaan. Ja korostakaa vielä, että kaikki on tarkoitus tuhota juhlissa vieraiden kesken. Toivon mukaan vieraat eivät kokisi paineita (en itse ainakaan kokisi) ruoanlaitosta, koska aina voi hakea niitä mansokoita eikä teillä ei olisi mitään väliä vaikka juhliin tulisi pelkkää makeaa tarjottavaa, koska teillä olisi kuitenkin olemassa ruoka ja kahvit. Ettekä saisi tavaralahjoja ettekä sielutonta rahaa. Olin juuri Norjassa hautajaisissa, ja siellä ilmeisesti tavan mukaan toimitaan juuri näin. Vainajan omaiset olivat varanneet kahvia ja ruokaisat leivät vieraille (joiden määrää eivät tienneet...), ja vieraat sitten tullessaan toivat kuka minkäkinlaista kakkua ja torttua. Hyvin kelpasi, sinne ne kannettiin samaan pöytään ja kuka otti mitäkin. Lisäksi siitä tuli todella lämmin olo, tilaisuudesta tuli myös vieraiden näköinen ja jokainen tuominen oli selvästi ajateltu ja rakkaudella pyöräytetty.

Mä ostin mun puvun Stokkalta, mut se oli Vilan mallistoa. Suunnilleen tollainen: http://vila.dk/vila/short-dresses/reader-dress/14017275,da_DK,pd.html?dwvar_14017275_colorPattern=14017275_WHITE&forceScope= Suuntasin Stokkalle ja muihin ei-hääpukuliikkeisiin, koska en halunnut iltapukua. Eikä sillä valkoisella värilläkään ollut niin väliä, tuo nyt vaan sattui olemaan valkoinen. Mulla oli sen kanssa myös Vilasta ostettu alpakanvillainen poncho, koska häät oli syksyllä ulkona (eikä musta itse asiassa ole yhtään kuvaa ilman sitä ponchoa!). Ja hyvin toimi. Laatu ei varmaan ole samaa luokkaa kuin tuhansien puvuissa, mutta ei munkaan mekossa langanpäät törröttäny, joten ajoi asiansa.

Me hankittiin lihat lihakaupasta. Hinta ei ollut merkittävästi edullisempi kuin marketista, mutta saatiin isommissa pakkauksissa. Kaikki muu löytyi automarketista. Vieraita oli n. 70, joten ei noille määrille lähdetty metsästämään tukusta mitään. Lämpöhauteita meillä ei ollut, mutta ruoka tehtiin etukäteen valmiiksi ja pidettiin lämpimänä peruskoulusta lainatuissa astioissa. Siis sellaisissa, missä koulun keittiöt tarjoilevat ruokansa. Pöydässä ruokaa täytettiin sen verran tiuhaan tahtiin, että ei ehtinyt siinä jäähtyä. Meillä ei myöskään ollut mitään muuta pakastettua kuin aiemmin kerätyt mustikat ja kuivakakku (jota kukaan ei syönyt), tehtiin kaikki häiden aattona juhlapaikalla. Hyvin organisoituna homma oli ihan leppoista eikä ahdistus iskenyt.

Mulla oli sellanen nukkumislappu ja jouduin pitämään aina n. 10-15 min. kerrallaan. Meinasivat pidempääkin pätkää, mutta antoivat mun riisua, koska silmät sidottuna alkoi oksettaa, vaikka ei edes ollut juovuksissa. Eli itse en voisi olla tuntia missään tapauksessa, varttikin teki pahaa liikkuvassa autossa. Ja oli kiva kuulla, mitä puhuttiin. Pystyi osallistumaan keskusteluun, vaikka ei nähnytkään mitään.

Meillä oli myös melko vapaamuotoiset häät. Laitettiin kutsuun jotenkin, että vihkiminen on ulkona säällä kuin säällä ja että illalla vietämme aikaa kodassa nuotion ympärillä, joten pukeudu kelien mukaan. Kasvotusten me sitten kerrottiin kaikille, että pukeutukaa niin kuin haluatte ja että sulhasella on farkut ja villapaita eikä morsiamellakaan ei ole iltapukua ja jalkaan laittaa maiharit. Että ei tosiaankaan ole tarkoitus laittaa juhlapukua. Osa meidänkin vieraista oli sitä mieltä, että laittaa puvun/korkokengät/tms. ja piste. Me sanottiin niille kaikille, että saa pukeutua juuri niin kuin haluaa, ja juuri niin kuin on mukavaa olla. Ja korostettiin, että ulkona ollaan joka tapauksessa. Meillä oli siis syyskuussa häät, eli sää saattoi olla sateista ja kylmää (vaikka ei sitten ollutkaan ). Sellasen toivomuksen mä esitin, että lapsilla olisi selvästi ulkoiluun sopivat vaatteet, koska mua olis harmittanut jos joku olis koko ajan juossu niiden perässä kieltämässä, ettei saa koska vaatteet menee pilalle. Loppujen lopuksi meidän vieraista suurin osa oli pukeutunut kauniisiin, mutta käytännöllisiin vaatteisiin. Selvästi kaikki halusi panostaa, mutta se näkyi sitten naisilla koruissa ja meikeissä ja miehillä farkuissa ja kravatissa. Häviävän pieni osa oli puvussa ja yhtä pieni osa verkkareissa (kyllä, verkkareissa ). Mutta kukaan ei palellut, mikä oli pääasia. Olivat siis kuunnelleet meitä. Sanoisin, että pidätte vaan oman päänne. Meidän vieraat antoi palautetta, että meidän häihin oli vaikeampi pukeutua kuin häihin keskimäärin (ei ollut valmista pukukoodia). Mutta me saatiin myös valtavasti kehuja siitä, että ne oli "aidosti erilaiset" ja täysin meidän näköiset. Informoikaa niitä vieraita mahdollisimman paljon. Eli kertokaa, miksi teillä on vapaa pukeutuminen, ja antakaa aidosti ymmärtää, että asialla ei ole teille väliä. Etenkin nuoret on helppo saada pukeutumaan rennommin, ei kai kukaan oikeasti siinä puvuntakissa viihdy? Ja toisaalta, antakaa niille myös vapaus laittaa se puku, jos siltä tuntuu. Loppujen lopuksi, mitä siitä vaikka sulhanen olisi ainoa, jolla ei ole krakaa? Mitä sillä on väliä?

^ Mä kävin kuvaamassa sulhasta niiden rappukäytävässä kännykkäkameralla. Sillä oli teippi suun edessä ja se esitti, et sen kädet oli sidottu selän taa. Ei vaatinu kummosia taitoja. Sit liitettiin siihen viesti sieppaajilta. Melkein mistä tahansa urheilusuorituksesta tai pelistä saa sopivalla selityksellä avioliittoon sopivan. Luovuutta vaan kehiin!

Kehittäkää joku teema rastiradan ympärille, siten saatte yksinkertaisistakin tehtävistä enemmän irti. Mulla oli esim. testi, et kestänkö avioliiton arkea. Siellä sit heiteltiin lautasia (frisbee), puhallettiin yhteen hiileen (pallon kuljetus) ja löydettiin yhteinen linja (se pyöriminen pesismailan ympäri ja juoksu). Mun siskolle taas kehitettiin juttu, että sen sulhanen oli siepattu (oli oikein lunnasvaatimusvideo!) ja morsiamen piti todistaa kykenevänsä vaimoksi leipomalla, ahtautumalla takakonttiin (hyvä vaimo vie vähän tilaa!) jne. Niitä tehtäviä tuli pitkin viikonloppua yllättäen ja osa liittyi sieppaukseen, osa sit siihen hyvään vaimouteen.

Meillä oli kaason kaveri hääpäivänä 8 h apuna, hoiti ruokien ja kahvin esillelaiton, täytöt ja tiskit, eli koko keittiön. Ruoka oli jo valmiina, eli sitä ei tehnyt. Me kiitettiin häntä satasella, mikä sisälsi matkakulut yht. 130 km. Kaaso sanoi tehneensä pitopalvelun kautta paljon samanlaista keikkaa ja sanoi taksan olevan ihan ok puhtaana käteen. Eli jos tuon olisi maksanut kahdelle, ja laillisesti työnantajakulut päälle, niin se olisi 300. Kaksi päivää on 600. Mutta teillä on laajempi työnkuva kuin meillä oli. Ja tietty jos päivä on pidempi, niin hinta nousee. Luultavasti saatte samanlaisia tarjouksia muuallakin, vaikka voihan sitä kokeilla!

Me ei tavatttu vihkijää etukäteen. Hän laittoi kymmentkunta eri puhemallia sähköpostitse ja kehotti valitsemaan niistä, ja suostui lukemaan vähän muokatun puheen. Mutta hyvin vihki, vaikka ei tavattukaan.

Mä hain molemmat vasta häämatkan jälkeen. Olin kuullut kauhujuttuja jostain, joka oli joutunut kentällä selittelemään passinsa nimeä kun koneella näkyi, että sennimistä henkilöä ei ole olemassakaan.. ajattelin jotenkin omalla logiikallani minimoida sitä riskiä hakemalla passin vasta Suomeen palattuani. Nehän kelpaa 3kk nimenvaihdoksesta. Muistelisin, että poliisi tarkisti väestörekisteristä, että mun nimi todella on vaihtunut. Eli en usko, että uusia kortteja voi hankkia ennen kun muutos näkyy virallisesti.

Itse en kutsuisi. Jos ette ole tekemisissä etkä aio häntä häihin kutsua (eli et selvästi halua mitenkään elvyttää ystävyyttä), niin mun mielestä on vähän hassu lähtökohta kutsua vain täytevieraaksi. Jos itse saisin kutsun polttareihin, joissa lisäkseni olisi vain kaksi ihmistä, ystävyyssuhde sankarin kanssa olisi hiipunut jo aikaa sitten enkä olisi tervetullut häihin, tuntisin oloni lähinnä hyväksykäytetyksi.