aivansama

Meillä oli häät lokakuussa 2013 siellä. Aivan mainio paikka vähän pienemmille häille, meillä muistaakseni 56 vierasta. Palvelu pelasi koko illan ja kaikkiin meidän toiveisiin suhtauduttiin oikein suopeasti. Ruokakin oli taivaallisen hyvää. Voin suositella. Muoks. tässä oma lainaus tästä ketjusta just häiden jälkeen, ku vielä muistikin jotain illasta:

Mulla on perinteiseen tyyliin sekä kihla- että vihkisormus, mutten käytä niitä juuri koskaan. En voi, enkä haluakaan, pitää niitä töissä, enkä jaksa kuljettaa niitä mukana (kerran hukkasin kihlasormukseni töissä, onneksi se monen mutkan kautta löytyi), joten sormukset ovat mulla korutelineessä kylppärissä. En sieltä niitä tahdo ikinä muistaa sormeen laittaa esim. vapaapäivinä, pidempinä lomina olen kyllä yleensä pitänyt sormuksia koko ajan, ja juhliin yms. yritän muistaa. Mies taas pitää sormustaan koko aika ja muistuttelee toisinaan laittamaan omiani sormeen. Henk. koht. en piittaisi, vaikka mies ei sormusta pitäisikään, se ei ole minulle mikään muu kuin näkyvä merkki siitä, että ollaan naimisissa. Itekään kun en ole mikään kedon kaunein kukka, niin ei tarvitse pelätä, että tultaisiin iskemään, jos olen ilman sormuksia liikkeellä

Meillä tuli vihkijä käräjäoikeudessa. Siellä ilmeisesti vuorottelevat noiden vihkimisten kanssa, joten tiettyä ihmistä ei varmaan pysty pyytämään. Mukavaa palvelua sain joka tapauksessa, huomattavasti parempaa kuin maistraatissa, ja vihkijäkin oli mukava ja avoin kaikelle ehdottamalleni, vaikka en paljoa pyytänytkään (runon lukeminen ennen peruskaavaa). Vähän virallinen oli tämä meidät vihkinyt täti, mutta mukava silti, otti oikein sellaisen vihkikaavunkin mukaan toimitukseen itselleen kun kuulemma harvoin saa pitää

Ekaa kertaa ollaan kihloissa molemmat, kihlautuessa ei sovittu päivämäärää, mutta se oli kuitenkin meille lupaus avioliitosta, kunhan vain oli varaa järjestää sellaiset häät kuin itse haluttiin. Me siis alettiin seurustelemaan 16-vuotiaina, kihlauduttiin 18-vuotiaina ja 6 vuotta kihlautumisesta avioiduttiin.

^ Kiitos vuan

Nyt kun on omat häät juhlittu, niin ei voi kuin kehua ravintola&baari Vinttiä Siilinjärvellä! Ensinnäkin yhteys omistajaan toimi todella hyvin, suurimmaksi osaksi sähköpostitse mutta saimme myös käydä paikan päällä keskustelemassa. Saimme koristella paikan haluamallamme tavalla, ja ravintolan puolesta tulivat kaitaliinat ja servetit toivomillamme väreillä. Koko ravintola oli varattu pelkästään meille aamusta iltaan, mutta erillistä paikkavuokraa ei meidän tarvinnut maksaa. Ruoka oli aivan taivaallisen hyvää, ja henkilökunta ystävällistä ja avuliasta, he kiertelivät ja toivat juomiakin pöytään, mitä emme edes olleet arvanneet heidän tekevän. Myös kakku oli ihanan makuista. Koristeemme poistettiin henkilökunnan puolesta, ja saimme hakea ne seuraavana aukiolopäivänä. Ihan mahtava palvelu ja paikkahan on todella kaunis sisältä, moni vieraista sanoikin, ettei arvaisi, minkälainen helmi löytyy tuosta rakennuksesta, missä Vintti on.

Miehen veljen häissä oli sellainen tutustumisleikki, että morsiusparin selän takana nostettiin ylös kylttejä, joissa oli ryhmitelty vieraita. Esimerkiksi "morsiamen työkaverit", ja nämä ihmiset sitten nousivat ylös ja morsiuspari yritti arvata, mikä näillä vierailla on yhteistä. Se oli ihan hauska leikki ja helposti touteutettavissa. Meidän häissä ei ollut esittelyleikkiä, vaan minä aina pöydissä vieraillessani esittelin muiden pöytien ihmisiä.

Meillä luki vihkijä pyynnöstämme tuon peruskaavan alkuun Tommy Tabermannin runon Pieni laulu ihmisestä. Tykkäsin siitä, ettei tuo ole liian ällösiirappinen tai lälly. Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen. Lämpimin peitto on toisen iho, toisen ilo on parasta ruokaa. Emme ole tähtiä, taivaan lintuja, olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa. Ihminen tarvitsee ihmistä. Ihminen ilman ihmistä on vähemmän ihminen ihmisille, vähemmän kuin ihminen voi olla. Ihminen tarvitsee ihmistä. (Maa, 1987)

Meille tuli vihkijä Kuopion käräjäoikeudesta juhlapaikalle Siilinjärvelle lauantaipäivänä. Häneen sai hyvin pidettyä yhteyttä ja oli oikein yhteistyöhaluinen ihminen, luki pyytämäni tekstin vihkimisen aluksi ja puhui mielestäni muutenkin hyvin kuuluvasti ja rauhallisesti.

Me suljettiin avioehdolla pois perintönä tai vastaavana saatu omaisuus, mutta vain avioeron sattuessa. Ei sillä mulle olisi ollut niin väliä, mutta miehen isälle lähinnä, ettei vaan kotitilaa ala miniä haikailemaan Vaikka oishan tuon testamentillakin saanut hoidettua, mutta eipähän nyt sitten mieskään saa mitään mun hurjista perinnöistä, nih

Mä hyppäsin omissa polttareissani benji-hypyn, oltiin siis Mikkelissä Xon-puistossa, ja siellä käytiin sitten kaikissa muissakin laitteissa. Loppuilta sitten saunottiin, pelattiin... Oli mukavaa, vieraita oli siis kolme minun lisäkseni.

Ihan eka ostos taisi olla sormus, joka ostettiin varmaan 1½ vuotta ennen hääpäivää

Etsyssä olen ainakin nähnyt sellaisia versioita, joissa mies pelaa konsolilla. Vois kai sieltä tietokonenördekin löytyä?

Heh, oli ihan pakko kommentoida kun hoksasin tänne joskus kirjoittaneeni, että pääsin mä sinne Xon-puistoon polttareihin! Kaaso oli muistanut mun haaveen ja polttarit oli nyt paria kuukautta ennen häitä.

^ Niin tuossa ketjussahan on asiasta keskustelua paljonkin.