niehku

1. Pitopalvelu - käytännössä siis se, ettei hääparin tai läheisten tarvitse säätää tarjoilun, kahvin keiton ja boolin kanssa. 2. Puolison dj-söpöily ja meidän yhteinen äänimaisema 3. Molempien asukokonaisuudet, se, että olo on kotoisa ja hyvännäköinen (4.Kierrätyshenkinen ja vähän hassu somistus )

Tottakai voi olla. Mun mielestä kaunis morsian on se, joka itsensä tuntee kauniiksi, ja jos meikittömyys saa sinut tuntemaan itsesi kauniimmaksi kuin meikki, niin siitä vaan. Meikki näyttää hyvältä niillä, joille se sopii, mutta monet ihmiset on kauneimmillaan ilman.

Kun puolison äiti X oli menossa uudelleen naimisiin, puolison isä Y toimitti lahjaksi X:n ja Y:n häävideon vuosikymmenten takaa. Erostakin oli yli 15 vuotta.

Meidän vieraslistassa sukulaisuudella ei juuri ole merkitystä. Kutsumme vain ihmiset, jotka ovat olleet mukana meidän yhteisessä elämässämme ja ihan omasta tahdostaan. Käytännössä tämä tarkoittaa oman äitini puolelta kaikkia sukulaisia serkkuihin puolisoineen ja lapsineen asti, isäni puolelta isoäitiä ja ehkä kummeja, puolison puolelta paria ihmistä vanhempien ja sisarusten lisäksi. Varsinkin puolisolle on tärkeä nk. chosen family -ajattelu, eli perhettäkään ei välttämättä kutsuttaisi, jos välit eivät ole ystävyyteen verrattavat (http://feministsforchoice.com/friends-by-chance-family-by-choice.htm). Itse olen ehkä konservatiivisempi, mutta luultavasti siksi, että mun suvun kanssa olemme suht hyvin samalla aaltopituudella.

Kasvissyöjänä olen kyllä todella otettu, jos tarjoilussa on otettu huomioon myös kasviproteiinit. Nämä juurespadat ja gratiinit tympivät juuri siksi, että helposti tuntuvat pelkältä lisukkeelta. Ravintoloissakin kasvisruokien ainoa proteiini on usein juusto. Jos seitan, soija ja muut "lihakkeet" eivät säväytä juhlaväkeä, suosittelen käyttämään just vaikka pähkinöitä, siemeniä ja papuja. Muiden maiden keittiöistä löytyy monta hyvää ideaa, esim. falafelit, cashewpähkinä-porkkanapihvit ja herne-perunacurry. Muistattehan huolehtia, että kasvissyöjille on myös liivatteetonta jälkiruokaa?

Minulle tulee vasempaan käteen vain vihki, joka on sen verran erikoinen, että ei oikein toimi yhdessä minkään kanssa. Vihkissäni on kuitenkin kiven sijaan helmi, mikä tekee siitä tosi aran. Luultavasti päädyn käyttämään kihlaani "arkivihkinä", koska se nytkin on sormessa koko ajan. Eli jätän vihkin turvaan, jos lähden mökille, lasten kanssa tehtävään työhön, kissojen kanssa pihalle jne. Kokonaan paljasta vasenta nimetöntä en halua, vaikka helmeä pitäisikin suojella.

Oletko saanut hääpukuliikkeissä asiantuntevaa palvelua? Ammattilainen osaisi ehkä sanoa, mikä vartaloasi noin niin kuin yleisesteettisesti pukee. Toinen vaihtoehto on etsiä ompelija, jonka kanssa synkkaa. Hyvä ompelija suunnittelee kanssasi juuri sellaisen puvun kuin haluat ja osaa ehdottaa siihen niksejä, joilla saat vartalosi parhaat puolet esiin. Jos ompelija löytyy läheltä, voit tehdä niin monta välisovitusta kuin on tarpeen, jotta puku on varmasti mieleinen. Teetetty puku voi sitä paitsi tulla jopa valmista halvemmaksi. Älä missään nimessä puvun takia laihduta, olet nyt jo normaalipainon alarajoilla! nimim. Vintage-friikki, jonka vartaloa ei vaan pue mikään oikeasti vanha, ei edes liian laihana

4000 euron pintaan tähdätään, vähän osviittaa saamme viimekeväisistä ystävieni häistä, joissa käytettiin samaa pitopalvelua. Meillä tosin saattaa olla puolet enemmän vieraita (80-90). Onneksemme me ja iso osa kutsutuista on kasvissyöjiä ja vegetaarinen menu paljon lihaanista halvempi. Lisäksi löysimme minulle sormuksen hintaan 130e, ja unelmieni puku kummittelee e-bayssa alle kahdellasadalla. Suunnittelut ovat sen verran alkuvaiheessa, että alkoholipolitiikkaa emme ole päättäneet. Valokuvaus ainakin tullee puoli-ilmaiseksi kaverilta (jos se saisi päättää, olisi varmaan täysin ilmaista, on meinaan sellainen tyyppi, jolle saisi melkein maksaa, että se malttaisi laittaa kameran joskus alas ).

Ääää! Häihin on aikaa vielä vuosi ja 4 kk, ja nyt sitten menin löytämään unelmieni puvun E-baysta (btw, voihan noihin asiakaspalautteisiin luottaa? tällä myyjällä yli 99% positiivinen). Puvut tehdään mittatilauksena, mutta tuskin voin luottaa, että sama myyjä tekee samoja pukuja vielä puolen vuoden päästä. Puvun selkä on vielä niin avoin, ettei sitä kyllä nyörityksellä säädetä. Vastaavaa pukua minulla ei ole varaa teettää muualla. Puhukaa järkeä! Mikä on teidän mielestänne kohtuuttoman aikaisin?

Minun suvustani luultavasti tulee, mutta naisen suvusta joka tapauksessa, kun kumppanikaan ei ole mies.

Kihloihin menimme jo 2009, ajatuksella "tuletko joskus vielä vaimokseni?". Hääpäivästä sovittiin vähän vahingossa viime syksynä. Halusimme keväthäät, vaikka seuraavaan kevääseen onkin rahan säästämisen kannalta liian vähän aikaa ja sitä seuraavaan kovin kauan . Toukokuu on vielä kevättä mutta jo toivottavasti hiukan lämmin. Päivistä oli poissa laskuista vain yo-viikonloppu, päädyttiin sitten siihen, jona on kissan synttärit ja jona Oscar Wilde Wikipedian mukaan tuomittiin sodomiasta vankilaan. Sateenkaaripariskunnan huvit.

Meidän suunnitelmamme ovat tällä hetkellä aika samanlaiset kuin Rosarumilla: haen ennen häitä kolmen sukupolven päästä kaivettua sukunimeä ja puoliso ottaa sen sitten myöhemmin. Olisin periaatteessa ollut valmis ottamaan puolisoni sukunimen, mutta kumpikaan meistä ei tunne juuri yhteenkuuluvuutta puolison isän suvun kanssa, niin olisi tuntunut kummalta itse itsensä siihen liittää. Puoliso on nimeensä ihan sellaisenaan aika kiintynyt, mutta tuo minun suvustani tuleva nimi on äänteellisesti sen verran samankaltainen, että nimen tuttu rytmi säilyy.

Meillä sormukset on hankittu second handina, ja siksi lähtökohtaisesti erilaiset. Kihlat ovat saman tyyliset - flakka, kivien sijaan koko sormuksen kiertävä pintakuviointi - mutta omani on melko kiiltävä keltakultainen ja hyvin siro, kun taas puolison kihla on valkokultaa, leveämpi ja mattaiseksi harjattu. Häitä vietetään vasta 2013, joten vihkisormuksia ei ollut vielä tarkoitus hankkia. Minun unelmieni sormus kuitenkin käveli vastaan jo nyt joululomalla, ja se hankittiin. Kyseessä on keltakultainen 60-luvun Lapponia, joka on sen verran erikoinen, että kihla siirtyy sitten oikeaan käteen. Puoliso suhtautuu sormusasiaan vähemmän intohimoisesti: kuulemma toinen sormus olisi kiva, mutta jos mitään erityisen ihanaa ei löydy, päivittää sitten vain toiset kaiverrukset kihlaan.

Vihkisormus, koska halusin käytetyn helmiupotuksin, ja kun sellainen käveli halvalla vastaan, oli pakko tarttua tilaisuuteen. Häät ovat vasta toukokuussa 2013.