nightatvogue

Tätä olikin yhdessä sulhasen kanssa ihan kiva miettiä. Pihistetään: - Ei videokuvausta - Ei hääkarkkeja - Hääyö kotona - Hääautoksi joko mun vanhempien tai sulhasen enon auto - ei koristeluja - Ei heittokimppua erikseen - Häämatka myöhemmin ja sekin vaan jos saadaan riittävästi rahaa lahjaksi - Bestman saa mennä omalla puvullaan. Ehkä ostetaan yhtenevä kravatti sulhasen kanssa ja mahdollisesti joku samanlainen kukkajuttu - Ei kimppuja kaasoille - Ei kaasojen meikkejä yms. - Ei kukkaistyttöjä / -poikia tai jos yksi tyttö tulee ei pukua hänelle hommata - Ei koristella kirkkoa (kaunis muutenkin) - Sulhaselle ei sormusta - Alkoholi - alku malja ja kaksi kaatoa ruoan yhteydessä, jos suuremmat kännit haluaa saa ostaa itse baarista Panostetaan: - Morsiammen asu - Morsiammen sormus - Dokumentaarinen valokuvaus - Sulhasen puku (hänellä ei tällä hetkellä oikean kokoista, joten ostetaan uusi jota sitten voi käyttää kaikissa tulevissa pukua vaativissa tilanteissa) - Kaasojen puvut (haluan yhtenevät puvut, joten panostamiseksi menee) - Juhlapaikka -> pitopalvelu tuli samassa paketissa, olemme ruokaan tyytyväisiä, mielestämme hyvää - Koristelut (kukat, kertakäyttökamerat, kynttilät, servetit, vieraskirjat - Karkkibuffet + kakkua! - Iltapala - Kutsut Musiikki on vielä kysymysmerkki, otammeko dj ja panostamme kunnolla vai säästämmekö ja otamme vaan läppärin ja kaiuttimia ja omaa musiikkia...?

Mulla on nyt tullut vähän samanlaisia tunteita. Osaksi on varmasti sitä että puku oli reilun kokoinen ja mietin sitäkin vielä että kun meinaan tässä laihduttaa vielä lisää puvusta jää vielä suurempi, eli kuinka muutokset onnistuvat niin että puvun mittasuhteet eivät kärsi. Sitten harmittaa että otin hyvin helposti innostuvan ja positiivisen kaasoni mukaan katselemaan pukuja. Kun itse olisin vain halunnut sovittaa millaiset puvut sopivat minulle mutta tuo (hyvin rakas) ystäväni innostui joka puvusta ja itse kun en ole kovin itsevarma ja olen helposti ylipuhuttavissa pelkään, että tulin ylipuhutuksi tuohon pukuun. Käytiin siis vain yhdessä liikkeessä ja sielä ei tuollaisia kapealinjaisia ollut, no oikeastaan ollenkaan. Ja nykyinen pukuni on siis hyvin syvä sydänpääntie olkaimeton suuri laahuksinen ballgown helmallinen puku... ja siis aika moderni ja minimalistisen naisellinen puku kun olen aina pitänyt romanttisista ja naisellisista puvuista joissa on pitsiä ja ehkä selässä leikkaus . Ja nyt puvussa ei ole kumpaakaan. Häihin aikaa 8 kuukautta enkä usko että tuota superkallista pukua voi palauttaa...

Tuollainen puku on itse asiassa jo ostettu, (ja on siis iso tuossa) mutta nyt olen alkanut tulla katuma päälle ja kaipaisinkin ehkä kapeampaa pukua. Mutta mitä mieltä? On siis pienet häät tulossa?

Itse olen ajatellut laittaa save the date kortit menmään kutsuttaville joulun jälkeen ja tekstiksi ihan vaan moriammen etunimen eka kirjain + sulhasen etunimen eka kirjain ja alle päivämäärä 25.8.2012 eli noin 8kk ennen häitä. Osa kavereista on kesätöissä toisilla paikkakunnilla ja omasta mielestä on hyvä että voi heti aloittaessa ilmoittaa vapaapäivä toiveet jos ne vaan tietää. Tällä tavalla informoimme myös aika isoa sukuamme siitä että häistä on tulossa pienet (aivan miniatyyrit jos muuhun sukuun vertaa meidän 40 vs. tavallinen 200-300) eli vain perheet ja isovanhemmat kutsutaan.

Samaa mieltä, proteiinia yritä syödä 2g per painokilo, eli 60 kiloinen söisi päivässä 120g protskua. Tähän ei välttämättä pääse, riippuen painosta, mutta mitä lähemmäs sen parempi. Sitten paljon kuntosalia tai rankkaa pumppia tai yllä mainittua kahvakuulailua. Ja aerobinen tietysti tukee tätä koko hommaa. Mitä säännöllisempää ruokailu ja liikunta on sen paremmat tulokset.

Olen etelä-pohjanmaalta jossa 200 hengen häät on ihan normaalia joten meidän 40 on mun mielestä pienet, mutta sehän on maku ja tulkinta kysymys. Sellanen kiinnostaa että kun pidätte pienet häät niin millanen prosentti tulee sukulaisia ja millanen ystäviä?

Voi ½¤#%! Ei ole olemassa mitään sivistynyttä tapaa kutsua yhtä tädeistä ja jättää loppuja kutsumatta. Luovutan. Pelkät kaverit ja perheet siis. mä kun toivoin että täälä olisi mulle joku ratkaisu löytynyt. Meillä on aika hankala tilanne sukulaisten suhteen. Sulhasen äiti on mahdoton, enkä valitettavasti tarkoita mitään sellaista että olisi raivostuttava vaan tavoiltaan tai luonteeltaan vaan henkisesti sairas ja vakavasti. Hän vaikeuttaa sulhasen lähisuvun toimintaa vakavasti, valitettavasti kaikki muut ovat vaan täysin hänen hallinnassaan. Jos emme kutsu häntä (mitä itse toivoisin niin sydämmeni pohjasta) lähtee helvetti irti. Pahimmillaan kukaan sulhasen sukulainen ei tämän takia tule tai sitten he tuovat hänet mukanaan joka tapauksessa, helpolla emme pääsisi. Mutta voisimme viettää tärkeän päivämme ilman että kukaan loukkaa meitä, puhuu satuja sulhasestani joko minun perheelle tai ystävillemme tai muuten pilata päivämme vetämällä kaiken huomioon itseensä. Jos emme kutsu häntä todennäköisyys siihen että sulhanen saisi pikkuveljensä paikalle on noin 1 %. Jos kutsumme hänet saamme kestää kaikkea edellä mainittua ja alistaa ystävämme ja minun perheeni hänelle alttiiksi. Eniten surettaa se että aina kun tapaavat pidemmän aikaan tulee riita. aina. ja aina suku ottaa äidin puolen asiassa. aina. en mistään hinnasta haluaisi mennä läpi tälläistä hääpäivänämme. Mutta koska haluaisin myös ehdottomasti omat vanhempani paikalle tulee näin kai käymään. Sulhasen isä on kuollut, eli hänestä ei ole apua. Sitten tämä täti ongelma. Sulhanen haluaisi kutsua äidinsä(!) puolelta isovanhemmat ja enonsa ja tätinsä, ei isänsä puolelta ketään. Itse taas olen ajatellut selkeää kaavaa vanhemmat + isovanhemmat eikä muuta. tarkoituksena meilläkin siis pienet häät. Minulla on kummisetä ja yksi täti joiden kanssa olen samalla aaltopituudella, mutta en usko että keksi tapaa jolla kutsua vaan heidät. Serkuista kutsumme vaan yhden (minun) mutta me olemmekin hänen kanssaan paljon tekemisissä ympäri vuoden ja hyviä ystäviä. Hänestä aion myös pyytää kaasoa. Eli tälläinen katastrofi. Miten näistä selvitään?

Itse (etelä-pohjanmaalta kotoisin) olen ollut vain häissä joissa isä on saattanut puoliväliin ja vaihto. Ja vaikka itseä tuo symboliikka ei viehätä varmaan teemme näin silti, sillä tiedän että isälle se olisi iso juttu. Ovat jo vähän loukkaantuneita kun eivät häitä maksa, joten tälläinen kunniapaikka juhlassa on mielestäni ihan paikallaan. Ja myönnän että olen aina ajatellut että isä minut saattaisi, yksin en haluaisi ja tästä toisesta vaihtoehdosta (sulhasesta) en tätä ennen tiennyt.. Meillä on muuten ehkä tuo marssijärjestys amerikkalainen/ruuhkainen miksi sitä haluaakaan sanoa, kun ensin tulisi kukkaistyttö (ystävän silloin melkein neljä vuotias tytär), sitten kolme kaasoa ja sitten minä ja iskä.. Tosin kukaan muu ei suunnitelmaa ole vielä kuullut.

Ei virallisesti olla mitään sovittu, mutta tälläisiä asioita olen ajatellut sulhasen tehtäviksi antaa - valokuvaajan valitseminen ja etsiminen (harrastaa itse valokuvausta, itsellä vain toive dokumentaarisesta, mutta saa nähdä) - mahdollinen hääauto tai kuljetus ylipäätään - homma ystävänsä soittamaan kitaraa kirkkoon/hommaavat asiaan ja paikkaan sopivan biisin ja nuotit - iltapalan suunnitteleminen (mies meillä kokkaa) - mahdollisten häänettisivujen väsäys (tai ehkä tyydymme johonkin palveluntarjoajaan mutta anyways) - omien kenkiensä hankkiminen (tosin millaiset ne on on jo yhdessä puhuttu) - oman vieraslistansa tekeminen - bestmanin hommaaninen - mahdollisen hääyöhotellin varaus ja valinta haaveilisin myös että sulhanen tuon häämatkan meille järkkäisi, mutta koska hän on matkustelun suhteen vain tutun ja turvallisen kaveri ei siinä ehkä niin käy (on kuitenkin aina ihan innoissaan ja onnellinen kun pääsee paikkaan jonne olen meidät vienyt ). Mutta hääpäivän, paikan, kirkon valintaa ollaan tähän asti yhdessä tehty. Tosin minä enemmän suunnitellut ja hänestä saanut tietoa kaivaa ulos...

Tähän asti olin sitä mieltä että häänettisivut on turhia, mutta nyt vaihdoin kelkkani täysin!! Tämän idean haluan myös!

En tiedä miten tavallista tämä on, mutta kutsuja ei ole vielä lähetetty (eikä edes tehty, häihin on siis 9kk) mutta jo on tullut ilmoituksia ihmisiltä ketkä on tulossa ja kysyvät päivää että voivat ostaa tanttua/laihduttaa/ylipäätään tulla paikalle. :| Meille on tulossa pienet häät 40 henkeä ja koska sukujemme kanssa emme kamalasti viihdy on se kaveripainotteista. Kutsumme perheemme ja isovanhemmat ja se siitä. Loput on ystäviä ja sitten kaikkien avecit siihen päälle (sukulaisten, veljien ja ystävien) Ja kun on noin 20 henkeä molemmat voineet valita niin ei siinä kamalasti porukkaa siis ole. Nyt on kuitenkin sulhasen kummitäti ilmoittanut että haluaa tulla häihimme. Haluta tietenkin saa, mutta mielestäni tahditonta meille siitä ilmoittaa, sillä sitä kutsua ei saa. Lisäksi tätini kysyi koska päivä on että voi lauhduttaa mekon ostoa varten (eli hänelle ei tullut edes mieleen ettei häntä kutsuttaisi! (ja kun itsellä on 7tätiä ja 1eno ja kaikilla puolisot ja suurimmalla osalla järkyttävät kakarat =serkkuni niin en lähde kutsumaan yhtä lemppari tätiäni ja jättämään muita pois, olisi liian hämmentävää)) . Ja vaikka tämä kolmas onkin kutsuttavien listalla itseä ärsyttää tapa jolla hän on sitä vaatinut ja varmistellut useaan kertaan joko fb:ssä tai ihmisten kuullen sanonut että "emme SAA mennä naimisiin ilman häntä ja hänen poikaystäväänsä" ja vaikka on ystäväni en meitä kovin läheisiksi sanoisi vaan juuri loppupäästä niin että jos pitäisi lisää karsia niin olisi kriittisillä paikoilla... Miten tälläisiin pitäisi suhtautua? Ei kukaan mihinkään muihin juhliin kutsu itse itseään joten miksi häihin ihmiset ajattelevat näin voivansa tehdä. Ja nyt tosiaan kun olen lukenut tämän topicin niin pelkään mitä sitten kuuluu kun kutsut on laitettu ja puhutaan aveceista...

Kampaukseni tekee hyvä ystäväni joka on myös ammattilainen ja hän sanoi että vähintään kaksi koe kampausta tehdään. Vaikka makuni hänellä on hyvin tiedossa ja tietää mitä haluan niin sanoi että pitää ensimmäisellä kerralla hio se miltä se näyttää just oikein ja toinen kerta vaan siihen että voidaan ottaa aikaa, ettei sit mene aikataulu sen takia tiukalle juhlapäivänä ja itsestä nämä perustelut tuntuivat niin järkeviltä että hyväksyin tietenkin. Eli kun jollekkin oli sanottu ettei koekampausta tehdä kun näyttää kuitenkin erilaiselta sitten juhlapäivänä niin itsestä kuulostaa vaan välinpitämättömyydeltä tai ammattitaidon puutteelta. Tiedä sitten kumpaa. Mutta sellaisenkin pointin tuo ystäväni (kaasoni myös) sanoi, että ihan jo sen takia koekampausta että jos ei ennen ole kampausta tehnyt sen ihmisen tukasta että saa siihen vähän tunnetta että mitä siitä edes voi tehdä -kaikille ei samaa kampausta välttämättä saa vaikka olisi millainen ammattitaito, jos tukka on liian liukasta/liian paljon/vähän... Myös vanhojentanssi kampaukseni fiaskon (ja oikeastaan rippipävän) jälkeen nuo kaksi koekampausta kuulostaa ihanalta. Aina aiemmin kun on tärkeänä päivänä mennyt tukka päin mäntyä. Tosin nyt on onneksi ekaa kertaa ihminen jolle uskallan sanoa että EI!

Tuoksuni on ehkä nykyinen päivätuoksuni Hugo Bossin Orange tai ehkä jos haluan irroitella Diorin Poison (nyt siis illassa). Mutta jos sattuisi että vaikka joulupukki toisi toivomani tuoksun niin sitten ehkä Lancomen Tresor midnight rose tai Dieselin Loverdose, molempiin olen viehättynyt.

Tätä lukiessa tulee melkein paniikki päälle. Budjetti ei ole kovin korkea ja tällä hetkellä alkoholitarjoilut on luultavasti alkumalja + 2 lasia viiniä ruokailun yhteydessä. En itse halua olla tärkeänä päivänäni humalassa, olen samaa mieltä kuin äitinikin joskus totesi ettei ole mitään mauttomampaa kuin känninen morsian. Ja vaikkei vesiselviä häitä ollakkaan pitämässä toivon todella paljon ettei kukaan itseään känniin asti joisi - se kun yleensä ei ole muille hauskaa, enkä nyt puhu lapsista tai totaalikieltäytyjistä vaan kaikista muista ihmisistä. Koska suuri osa ystäviämme on opiskelijoita sain nyt tämän luettuani pelon että he odottavat että me maksamme heille kunnon ryyppäjäiset. Edellämainitusta syystä baari jossa maksaa itse tuntuu kalsealta ajatuksela, heillä kun ei välttämättä ole rahaa sieltä mitään ostaa. Mutta kun itse olemme samassa tilanteessa pitäisikö meidän silti heille kustantaa samanlaisista tuloistamme viinat? Booli olisi kai hyvä välimuoto, mutta koska paikassa jossa juhlat pidämme on anniskelu oikeudet en tiedä miten se toimisi (eli sivukysymys jos joku tietää onko mahdollista tarjota boolia tälläisessä paikassa, ja onko hinta hirveä?) Olen itse pohjanmaalta kotoisin ja olen ehkä sen takia liikaa nähnyt tätä takakontilla käymistä, meillä on tulossa (oman mittapuuni mukaan) hieno hääjuhla, ja itse en haluaisi vieraiden sielä kontillakaan käyvän. Pitäisikö laittaa asiat nyt tärkeysjärjestykseen ja vaihtaa kaunis juhlatilamme kylätaloon että voimme hamstrata viinat tallinnasta? Tai jättää valokuvaaja pois ja pyytää kaasoa nappaamaan kuvia sitten kun tai jos ehtii? Ainakin tässä vaiheessa juhlien suunnittelua tunnen painetta siihen millaiset juhlien pitäisi olla tulevan jokapuolelta ja tämä kyllä kruunaa koko homman. Vaikka ajattelen että häät pidämme itseämme varten kun juhlimme rakkauttamme ja yhteisen virallisen elämän alkua haluan tietenkin viihdyttää vieraitani, sillä ilman heitä ei juhlamme olisi samanlainen. En toivo kenenkään lähtevän kymmeneltä suutuksissa baariin kun ei saa riittävästi juotavakseen. Tekeekö suurempikin osa ihmisistä näin? Meille on tulossa pienet häät (40 henkeä) joten ketään ylimääräistä sinne ei olla kutsumassa, vaan kaikkien heidän kanssaan haluaisimme tärkeän päivämme jakaa.

Olen puhallinorkesterissa kirkossa soittanut häämarssia (mendelson) ja ah sitä ihanuutta. Jos rahaa riittäisi varmaan hommaisin sinne semmoisen, siitä kun tuon jälkeen aina haaveilin. Ja vaikka oltiin nuoria harrastelijoita niin kuulosti silti oikein hyvältä! Tärkeintä orkesteria valitessa on kiinnittää huomiota siihen millainen on kapellimestari/vetäjä hänen laatunsa on suorassa yhteydessä orkesterin ja lopputuloksen laatuun.

Nämä on kyllä ihania... En oikein osaisi päättää laulujen laulun ja korinttilaisen väliltä. Ehkä saisin molemmat ängettyä? Onkohan sellainen mahdollista?

Meillä on vähän "haasteellinen" (tai helppo, riippuu näkökulmasta) tilanne kun ollaan jyväskylään vasta muutettu muutama vuosi sitten enkä voi sanoa että kukaan papeista tai kanttoreista olisi tuttu. Mielenkiinnosta tätä luin, mutta tuskin ketään tiettyä pyydämme (kun kerran emme tietäisi että ketä). Sellaista kuitenkin haluaisin tietää että onko jollakulla "hankalaa persoonaa"? Kotipaikkakunnallamme oli esim. kanttori joka ei juuri mitään biisiä suostunut soittamaan mitä ei virsikirjan käytetyimpien listalta löydy. Huonoon pappiin en kyllä ole törmännyt, kai se on niin kutsumus ammatti ettei siihen vahingossa joudu.

Me ollaan mietitty muffinsseja "paikkakorteiksi" Eli tulee muffinsseja, mutta ei sitten varmaan juhlapöytään.

Meille tulee karkkibuffa -ainut asia mikä tällähetkellä on varma tarjoiluista Ihan halpoja perusmässyjä kaavailemme mutta se paljonko per vieras varaamme on hakusessa, porukassa kun on karkeille persoja ihmisiä... Se miten monta sorttia... varmaan 5-10 ?

Me ollaan tunnettu sulhasen kanssa aina. Tai siis niin kauan kun vaan voin muistaa. Hänen perheensä muutti samalle kylälle kun oltiin about kaksi vuotiaita ja kun oltiin neljän niin heille valmistui talo meidän naapuriin. Siinä sitten oltiin samoissa seurakunnan kerhoissa, eskarissa ja samalla luokalla ala-asteen, yläasteen ja lukion (tai no se oli luokaton...mutta sama vuosikurssi siis). Sulhanen on myös ensimmäinen ja ainoa poikaystäväni, ekan kerran "oltiin yhessä" kuudennella luokalla joulujuhlista ystävänpäivään (tai jotain tuollaista) mutta se ei silloin sitten kantanut kun itse en tykännyt pussailla niin laitoin kaverini laittamaan sen poikki puolestani :''D. Lukiossa taas lähennyttiin ja oltiin aivan parhaat ystävät kunnes tuli selväksi että miehellä oli tunteita enempäänkin ja sinnikkäästi ainakin vuoden sitten piiritti ja onnistuikin ja jossain vaiheessa kun ehkä pelkän ystävyyden raja oli hämyisesti jo ylittynyt sovittiin että yritetään seurustellakkin ihan oikeasti (vähän pelotti parhaan ystävän mahdollinen menettäminen, mutta selväksi tuli että läheiset välit olisi mahdotonta säilyttää kun olisi ollut varsinkin hänelle liian kivuliasta). Ja sillä tiellä olllaan. Seurusteltu nyt neljä vuotta ja yhdessä asuttu niistä kolme. Kenenkään muun kanssa en voisi kuvitella elämääni jakavani, sillä minulle (ja luulen että hänelle myös) ei ole olemassa maailmaa ilman häntä. Kohtaloa tämä kai on <3.

Entä kuvaajia pääkaupunkiseudun ulkopuolelta? Meidän häät on Jyväskylässä joten matkakuluja kuvaajalle helsinki-jyväskylä-helsinki en haluaisi maksaa. Dokumentaarinen kuvaus olisi kuitenkin unelmaa!

Minuakin kiinnostaa, ehkä jos jollakin olisi omasta kimpusta kuvaa? Itsellä on elo-syys vaihde, mutta meidän tuurilla tulee aikainen syksy . Valkoista kimppua haaveilen... neilikka olisi ainakin omaan silmään kiva, mutta ei ehkä koko kimppua siitä? näistä tuo orkidea, neilikka, iiris ja freesia sopivat omaan silmään. Ruusut tietenkin myös, mutta en välttämättä halua sitä mikä ensimmäisenä tulee mieleen... Onko joku asiantuntija, miltä tämä kuulostaa?

Itselle tulee kolme kaasoa (kolmannelta en ole vielä kysynyt). Toissakesänä seurasin kun eräs ystäväni oli minulle tuntemattomalle ystävälleen ainoana kaasona ja kauhistuin sitä työmäärää joka hänen harteilleen tuli. Itse en aio kaasojani painostaa töihin, mutta pelkään että jotain hommia ennen juhlia tulee kuitenkin eteen ja apu olisi tarpeen eli kolme on mielestäni sellainen määrä että kun kaikki auttaa vähän ei kenellekkään tule suurta taakkaa, mutta minulle on silti suuri apu. Seuraavaksi että kuka ja miksi sen enempää tärkeysjärjestykseen ketään laittamatta: - Serkkuni, joka on puolitoista vuotta nuorempi ja sisko (pikkusisko) jota en koskaan saanut. Ollaan oltu paita ja peppu aina ja sillä miten kauan olemme erossa toisistamme ei ikinä ole väliä vaan jatkamme suoraan siitä mihin viimeksi jäimme. Hyvin rakas ihminen siis. Hänen olkapäätään vasten voin itkeä ilman selityksiä, auttaa aina hädässä. Tulee vastaamaan tukka, meikki yms. ulkonäköasioista kun on alan ihminen. - Paras ystäväni siitä lähtien kun oltiin 13-vuotiaita. On aina tukenut minua ja minä häntä, ymmärrys täydellinen vaikka monessa asiassa olemme erilaisia ihmisiä. Hänelle voin kertoa kaikki asiani ja hän hyvän ystävän lailla on niistä myös kiinnostunut (ei ole minulle itsestään selvyys ystävissä). Oikea timantti. Auttaa varmaan eniten askarteluissa kun on niin kätevä käsistään ja liimaillut ja leikkaillut esim. seinät ja vihkojen kannet siitä lähtien kun ollaan tututstuttu. - Paras ystäväni 17-vuotiaasta. Super iloinen ja innostunut, idearikas ja pirteä ihminen jonka kanssa voi nauraa varpaat kippurassa. Ei tarvitse salailla sitä mitä mieltä on ja voidaan iloisesti olla erimieltä asioista. Tulee auttelemaan varmasti ruoan ja juoman parissa sillä on alan ihminen ja intohimoinen näistä asioista. Tälläistä olen ajatellut, tietenkään nuo "rajat" eivät ole olemassa, mutta haluan että ihmiset saavat sellaisen kanssa mennä mikä itseä kiinnostaa, en ketään pakota mihinkään mikä jo ajatuksena tympii.

Jyväskylässä kuokkalan kirkossa myös 11.11.2011 muistaakseni 18-23.30. Me vähän harkittiin sinne karkaamista, mutta kun tuli tuo puku jo ostettua (plus äitiltä saattaisi tulla kilarit kun on niin monta kertaa painottanut että kunhan edes hän pääsee paikalle niin ei väliä muulla)

Nyt on kyseltynä kuokkalan kartanosta hintoja ja meidän 40 ? hengelle arvioivat 1700-2000e ilman alkoholeja menusta riippuen, mikä itsestäni ei kuulosta ihan kamalalta kun olen noita paikkoja vertaillut. Halusisin kuitenkin kysyä että mitä mieltä muut täällä ovat? Tuohan tulee per naama 42,5 - 50 että sinänsä ei kaikkein halvimmasta päästä toki, mutta mitä laskeskelin muita lemppari vaihtoehtoja (ravintola pöllövaari tai yliopistonkadulla marttojen juhlapaikka) niin ei kamalasti joukosta erotu. Ja ulkonäöltään vastaa sitä mitä itse toivon juhlapaikalta (yksi sali, kaunis tunnelmallinen sisustus)