Lupunen

Vinkkinä huomauttaisin, että jos kesäviikonloput alkaa maistraattien vihkijöillä olla täynnä, kannattaa aina kysäistä lähimmästä käräjäoikeudesta. Käräjänotaarit käyvät mielellään vihkimässä (ja lomat on usein vähissä).

Annoin miehelle taskukellon kaiverruksella, viimeisteli miehen Mentalist-lookin. Ja oli kyllä todella tyytyväinen...

Komppaan edellisiä, mullekin miehen sukunimen ottaminen oli selvä homma. Olen itse avioero-perheestä ja nuorempana koin kummallisena, että isälläni oli eri sukunimi kuin minulla. Siksi itselleni on ehdottoman tärkeää, että koko perheellä on sama nimi. En myöskään omaa suuria tunnesiteitä omaan sukunimeeni. Odotan siis jo innolla uuden nimen käyttöönottoa!

Khihihihiii... Tää on asia jota ootan innolla! Vaikka meitä tyttönimeni omaavia on vaan 7, odotan silti että musta tulee rouva Eriksson. Joita on pilvin pimein. Mutta silti. Love it <3

Oi, mies ilahtui tästä tiedosta. Mahtaisitko jakaa ne myös tähän suuntaan? Laitan sulle yksäriä.

Moikka! Miehelläni oli sama ongelma. Jostain hän ne pitkällisten etsintöjen jälkeen löysi, tulosti ja kadotti alkuperäisen lähteen. Ei siis taida netistä löytyä. Ehdotti, että laitat Jokkelle viestiä, lähettää varmasti pyydettäessä. Ollaan käytetty tätä keinoa muutamankin eri artistin kanssa ja aina ovat ilolla ne lähettäneet. On kyllä aivan loistava kappale, mua kosittiin tää laulaen... <3 Ja saman tien edit. : Täältä loppupäästä löytyy: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=125203&o=2960

Mia Pusa on ainakin sydämellinen ja herttainen ihminen - ja osaa puhua todella kauniisti.

Komppaan minäkin iialiiaa (näin entisenä passitätinä): tärkeintä on, että lipuissa ja passissa on sama nimi. Jos haluaa heti häiden jälkeen lähteä reissuun, on melkeimpä mahdotonta saada uutta passia. Ja pikapassin hankinta taas olisi kallista ja mielestäni turhaa. Jossei mihinkään super-erikoiseen maahan ole matkaamassa, niin ei huolta. Varaus siis vanhalla nimellä (joka sama kuin passissa), ja jos oikein ahdistaa niin vihkitodistuksesta kopio mukaan. Hyvin se sillä sujuu.

Täällä myös odotellaan kuulumisia, jännittää teidän kaikkien rohkeiden puolesta! Itsellä häät syksyllä, mutta silti täysillä hengessä mukana.

Heips, pakko kommentoida tähän hieman. Epämukavasti menee pari viidentoista lisäksi, mutta tila ei tosiaan ole hirveän iso (tavallisen kokoinen huone, jaettu lasiovilla) ja ilma muuttuu nopeasti huonoksi. Noin isolla porukalla lasiovet täytyy varmasti jättää auki ja osa porukasta seisoo "lämpiön" puolella. On kuitenkin lämpiöineen oma tilansa, joten ulkopuoliset pysyvät poissa. Tietysti jos vieraita neuvoo ryhmittymään tiiviisti, saattavat mahtua sisäpuolellekin. Tuoleja ei vieraille ole tilan pienuuden takia, sisään mahtuisi puolet vähemmän ihmisiä... Kuvia voi toimituksen aikana etualalta ottaa, jos se vain vihkiparille itselleen sopii. Ja vihkimisen jälkeen on yleensä aikaa rauhassa ottaa kuvia parista ja vieraista. Varmasti jos kauniisti kysyy maistraatin kansliasta, niin vihkihuonetta saa etukäteen käydä vilkaisemassa.

Heips! Pakko nyt kommentoida tänne hieman eri suuntaisia kokemuksia, kun on pelkkää suitsutusta ollut. Hankimme kihlat syyskuussa 2010, molemmille "perusmallia" hieman leveämmät ja itselle kivellä. Nyt reilun vuoden jälkeen tekisin ehkä eri valinnan jos voisin. Olimme molemmat tietoisia siitä, että palladium on valkokultaa hieman pehmeämpää, mutta juuri valkokullan mahdollisen kellastumisen vuoksi päädyimme kuitenkin palladiumiin. Jo puolen vuoden jälkeen totesimme molemmat mieheni kanssa, että sormuksissa näkyy melkoisesti jälkiä. Kumpikaan meistä ei tee työtä käsillään, vaan siistiä toimistohommaa molemmat. Nyt reilun vuoden jälkeen olen jokseenkin harmissani sormuksen kunnosta. Pinta on kolhuinen ja näyttää jotenkin likaiselta (on siltä näyttänyt jo aika kauan). Ei todellakaan tee mieli esitellä sormusta kenellekään. Ystävä pari päivää sitten muussa keskusteluyhteydessä totesi kerrottuani kihlojemme olevan kiiltäväpintaista palladiumia, että "ai mä luulin, että se on mattapintainen". Mutta joo. Hyvä, että positiivisiakin kokemuksia löytyy. Onneksi hääpäivä lähestyy ja kihlan saa hiottua entiseen loistoonsa. ...Toisaalta, rakashan sormus on kolhuisenakin. <3

Suosittelen myös tuota Pantin vintage-myymälää. Itse kuulin siitä toisen keskustelun kautta ja sivuille eksyessäni löysin unelmasormukseni! Olin katsonut kyseistä sormusta jo aiemmin uutena kultasepänliikkeessä, muttei ollut toivoakaan saada sitä hinnan (yli 800e) takia, meillä kun on melko pienen budjetin häät. Vintage-sivuilta samainen löytyi puhdistettuna ja kaiverruksista hiottuna hintaan 300e. Suurentaa sormusta täytyy puoli numeroa, mutta kultasepänliikkeen sepän mukaan siinä ei ole ongelmaa. Joten unelmani toteutui! Kävin ostamassa sormuksen panttimyymälästä aamulla, palvelu oli ystävällistä ja myyjä jakoi selvästi suunnattoman iloni.

Mun mielestä ihan hyvin voi ostaa. Itse olen menossa käytettyä katsomaan, ihastuin kuvaan ja on täsmälleen sellainen kuin haluan (sekä myös budjettiin sopiva). Mun mielestä on myös jotenkin hellyyttävää antaa sormukselle "toinen mahdollisuus", uusi koti. Toisaalta tämä kertoo muutenkin elämänasenteestani, vierellä sohvalla kun röhnöttää rescue-koira. Ei se ihastumisen tunne sormusta kohtaan saa mun mielestä olla jotenkin vähempiarvoista jos kohteena on käytetty koru. Päinvastoin, sehän on uuden ihanan yhteisen elämän alku.

Hei SUURkiitokset vinkistä!!! Maanantaina olen menossa Panttiin katsomaan sormusta, joka on juurikin sellainen kuin haluan. KIITOS!!!

Täällä täällä! Paljasjalkaisia turkulaisia ollaan molemmat sulkun kanssa. Häät Katariinan kirkossa 220912, josta (petturimaisesti) rajan taa Maskuun. 90% vieraista kuitenkin turkulaisia, joten se tasoittanee tuonkin virheen...