Mamma_Marakassi

Mun mieheni ilmoitti mulle syyskuun alussa, että haluisikin sittenkin mennä mun kanssa naimisiin. ALunperin hän on siis ollut aina sitä mieltä ettei halua koskaan kenenkään kanssa naimisiin. Olin jo tuosta mielenmuutoksesta onneni kukkuloilla, mutta toissapäivänä mun mies kysyi mentäiskö ens kesänä naimisiin, ja puhuttiin myös että oikean hääsuunnittelun vois potkasta käyntiin pikkuhiljaa saman tien. Arvatkaa vaan kuka on ihan onnensa kukkuoilla.

Marenkeja on helppo tehdä itse, mä tein vaaleansinisiä ruusumarenkeja meidän pojan ristiäisiin, ja niistä tuli tosi kauniita. Kannattaa googlettaa se ohje, ja sitten hankkia kunnollinen pursotin, jolla marenkeja voi tehdä vaikka minkä muotoisia. Marenkien itse tekeminen on siinäkin mielessä hyvä idea, että ne säilyvät ilmatiiviissä astiassa jopa kuukauden miksikään menemättä, eli voi hyvissä ajoin alkaa vääntämään niitä vaikka vähän pienemmissäkin erissä. Jos joku tuntee itsensä epävarmaksi, niin mä voin tarjoutua tekemään noita pientä korvausta vastaan.

Siksi koska rakastan häntä valtavasti, mm. näistä syistä: - Mun tuleva mieheni on kiltti, kunnollinen ja tunnollinen. - Hän on luotettava kuin peruskallio. - Hän saa mut nauramaan (ja toisinaan itkemään, niin ilosta ja onnesta, kuin surusta ja huolestakin). - Hän on hyvä kuuntelemaan, lohduttamaan ja keksimään ratkaisuja ongelmiin. - Hänen kanssaan voi puhua mistä vaan. - Voimme myös olla puhumatta yhtään mitään ilman että se tuntuu millään tavalla painostavalta tai kiusalliselta. - Joskus taas saatamme yht' äkkiä kesken omien touhujemme alkaa samaan aikaan puhumaan toisillemme samasta asiasta. (se on välillä vähän pelottavaakin! ) - Hän saa minut nauramaan, ja minä hänet. <3 - Ajattelemme melkein kaikesta samalla tavalla. - Opimme toisiltamme koko ajan uusia asioita. - Edelleen joka ilta kun menemme nukkumaan, suukottelemme ja kuhertelemme edelleen kuin vastarakastuneet. Myös muuten päivän aikana osoitamme hellyyttämme monin tavoin toisillemme. - Hän on paras isä mitä kukaan voi lapselleen toivoa. - Vasta hänen kanssaan tajusin oikeasti mitä on ehdoton rakkaus. - Tiedän, että tahdon elää hänen kanssaan koko loppuelämäni. Tein joskus seurustelumme 1 -vuotispäivän aikoihin miehelleni listan "100 syytä miksi rakastan sinua". Löysin sen hetki sitten muuton yhteydessä ja luin läpi. Juuri mikään asia ei ollut muuttunut sen jälkeisten kolmen vuoden aikana, toki syitä on tullut lisää mm. lapsen syntymän, ja ihan ajan kulumisen myötä.

Siis tarkoitatko sellasia ihan isoja monikymmenlitraisia metallisia vanhoja maitotonkkia? Meillä on tossa naapurin varastossa niitä vielä käsittääkseni ihan tarpeettomina, voisin käydä jossain vaiheessa tänään vilkasemassa. Muoks: Huutiksessahan on myös paljon eri kokoisia tonkkia, eikä musta olleet mitenkään huimaavan hintasiakaan.

Mä haluisin kyllä kanssa meidän häihin vaikka ihan koko teeman aiheeksi karkit, mutta jos siihen ei suostuta niin ainakin karkkibuffan. Itse mietin äsken että ois kiva jos teemaan kuuluis esim. pitkulaisiin astioihin rairuohoon tökityt gerberat ja sellaset kirkasväriset eri muotoiset tikkarit pöytäkoristeina, karkkibuffaan tosi kirkasvärisiä karkkeja, sarjakuvamainen, vähän vino ja värikäs kakku, ja hääkarkit annettais sellaisissa ihan minimini lasipurkeissa ja ehkä hattara jossain muodossa. Mutta sitten ongelmaksi tulee että mä haluisin ihan toisen tyylisen hääpuvun, mieluiten vaalean kullan, maitokahvin tms. värisen ja erittäin prinsessamaisen. Mulle vaan itelleni tulee tosta yhdistelmästä mieleen sellanen kauhukuva että mä en itse kuuluis omiin häihini. Vaaleanpunaista mekkoa taas en haluisi, vaikka se varmaan toisikin mieleen hattaran, pinkki missään muodossa ei vaan oo mun väri... No, onneks ei tosiaan oo mikään kiire näiden päätösten suhteen kun vasta aletaan pikkuhiljaa suunnittelemaan sitä naimisiinmenoa. <3

Tässä vaiheessa ollaan vielä aika hyshys. Tietenkin kihlasormus on kyllä koko ajan sormessa, ja on sen muutamat jo ehtineet tässä viikon aikana huomatakin. Jossain vaiheessa varmaan ihmiset alkaa kyselemään häiden perään, jolloin ajattelin vastata jotain "katellaan" tyyppistä ympäripyöreetä. Kunhan nyt ensin edes valitaan se häiden ajankohta, sitten voidaan alkaa miettimään sitä kuuluttelemista. Mä oon ainakin niin hölösuu etten varmaan kauaa saa pidettyä salassa sitten kun aletaan oikeasti suunnittelemaan.

Moikka kaikille, täällä kirjoittelee uusi tuleva morsian. <3 Mun mies ilmoitti viime viikonloppuna, että hän haluaa sittenkin mun kanssa naimisiin. Tähän mennessä hän on ollut täysin vastaan koko ajatusta avioliitosta, mutta nyt (ilman minkäänlaista painostamista ) hän kosi minua. Ei olla vielä päätetty päivämäärää, eikä edes vuotta, mutta todennäköisesti ensi kesänä tai sit kesällä 2013 mennään naimisiin. Veikkailen kuitenkin ensi kesää, sillä mun mies ei varmana tajua että jotkut parit suunnittelee häitään vuosia. Eli siis, elänmäntilanteemme on tämä. Meillä oli viime vuonna 4v päivä, eli ollaan seurusteltu 9/07 asti. 5/08 meille tuli eka koira, ja 5/09 toinen. Tässä koirien välissä muutettiin yhteen, oon nolo ja en muista tarkkaan minnoin. Varmaan suunnilleen 08-09 vuodenvaihteessa. 5/10 meille syntyi maailman suloisin poika. (älkää naurako tätä täsmällisyyttä! ) 08/11 me muutettiin omakotitaloon "maalle" ja nyt siis 09/11 mentiin kihloihin. Jos jotakuta nyt kauheasti kiinnostaa niin mun miehellä on vakiduuni ja mä olen hoitovapaalla pojan kanssa kotona, ja teen satunnaisesti hiustenpidennyksiä lisätulojen takia kotona. Mä olen siis parturi-kampaaja koulutukseltani.