Vilutti

Hellou. Me ilmeisesti seurustellaan edelleen, mutta kevyemmin. Muutin itsekseni asuskelemaan. Poikaystävä auttoi. Ainakin on tullut selvitettyä nämä arvomaailman asiat perinpohjaisesti. Ymmärrän hänenkin puolensa sopassa. Ei voi painostaa eteenpäin. Koen olevani vapaampi ja onnellisempi joillakin tavoin, vaikka ikävä on molemminpuolista, käsinkosketeltavaa ja haikeaa. Kun jutellaan/nähdään on kuitenkin mukavaa. Asun nyt kämppiksenä kansainväliselle pariskunnalle. Kuulin sivusta, että toisen esteettömyystodistus pitäisi kääntää suomeksi. Olen todella iloinen heidän puolestaan

Yksi yö näin taas unta. Istuimme sohvalla ja puhuimme vaikeasti naimisiin menosta. Avokki oli laittanut sormusrasian lattialle. Jouduin sen sieltä nostamaan. --- En pysty painamaan alas sitä minkä sisälläni tunnen totuudeksi. En voi tulla tätä paremmaksi avovaimoksi, avokki ei voi tuntea minua tätä paremmin. 2,5 vuotta seurustelua pitäisi jo riittää tekemään selväksi, tahtooko olla tositarkoituksella. Kerroin vaikein sanoin, että haluan palata kevyemmälle seurustelun asteelle tai olla vaimo. En tahdo olla "varattu". Avokki järkyttyi ehdotuksesta liikkua taaksepäin. Muistutin, että hän se oli minulle rukkaset antanut. Myöhemmin kysyi: "Eikö se ole vain paperi?" Itku ravisteli kun kakistelin syitä. Oli niitä kysytty jo aiemmin, mutta nyt oli vain pakko heittää romantiikan toiveet romukoppaan. ... Halittiin. ... Mentiin nukkumaan. ... Seuraavana päivänä oltiin väsyneitä. Pidettiin toisiamme hyvänä. ... Ei puhuttu enempää. ... Ystävänpäiväksi on varattu pöytä. Ei haittaa minua jos homma jää vielä hetkeksi muhimaan. Helpotti kun sain sanoja ulos.

Polyamoroosi lifestyle tai avioliitto. Miksi tyytyä keskitiehen? Tällaisia ajatuksia viimeaikoina.

Mikä on varmaankin aika seksististä. Tehkää mikä teistä tuntuu hyvältä!

No enpä usko, että kulta mua jouluna kosis, kun vasta viime jouluna pyysi muuttamaan luokseen. Muuten sellainen kotoisa kosiminen (juhlapäivänä tai ei) olis kyllä aivan sen tyyppiä. Hyvä idea toi lompakko plus kuva... voisin harkita sellaista myös, kun on oma tulostin ja jotain romanttista olis kiva antaa kullalle sen videopelin lisäksi, jonka se jo tietää saavansa. Pitää vähän tutkia sen lompsaa, et joko olis aika päivittää. Mut.. jos ei, niin vielä on pari viikkoa aikaa miettiä lahjan lisäosaa. Hätätapauksessa voin kääriä itseni sellofaaniin... Se sanoo, et sillä on idea mun lahjaan.

Söpöä! Eiköhän sellaisia pahvisiakin sormusmittoja saa jostakin ihan ilmaiseksi. Saimme sellaisia kun tilasimme luokkasormukset yhdestä kultasepänliikkeestä. Voisit ehkä esiintyä vaikka jonain emona tai opettajana, joka tulee hakemaan oppilaille esitettä. Ja varmasti sormusmitan voi ihan ostaakin nettikaupoista... Mun haaveiluni on vähän tasaantunut nyt, kun joulua enemmän fiilistelen

Mitä jos ei otettaisikaan edes miehiä mukaan. Mentäis vaan keskenämme haaveilemaan messuille? Mä tykkään katsella kaikkia hääohjelmia yms.. vaikka en sen tyylisestä juhlimisesta henkilökohtaisesti pitäisikään. Tiedän myös hyvin, että miehille tollainen hössötys on kauhean imelää... Eilen kulta näytti taulukkoa jossa oli skaalattu kaikenlaisia kustannuksia. Ensin lähettiin dollarista ja saavuttiin miljardeihin ja triljooniin. Oli palkkavertailuu, maailman rikkaimpien omaisuus, kullan hintaa, kaikenlaista. Siellä oli myös tosi överit englantilaiset häät, satojen tuhansien kukkakustannuksin. Rakas oli aika järkyttynyt.

Tahtoisin vain sanoa, että sokeroin itse alapäänkarvani. Mömmön saa aikaiseksi helposti ja halvalla kotikonstein, ja itse sen osaa tehdä parhaiten. Thank you Youtube.

Samana iltana kun rakkaani peitteli mua nukkumaan, puhkesi puhumaan Helsingin kulttuuritalosta (jonka lähelle olin tänä aamuna menossa). "Isäni ja äitini tapasivat siellä tansseissa, ja sitten, aivan vieressä, Kallion kirkossa menivät naimisiin." Totesin: "Aika iso kirkko." Rohkeasti kiertelee aihetta... Katsomassamme elokuvassa päädyttiin järkiavioliittoon. Mieshahmo vain sanoi, että: "kaipa meidän on mentävä naimisiin, jotta saisimme liikkua vapaasti (Teheranissa)". Mulle kaikkein meidän näköisin kosinta tapahtuisi varmaan kotona. Muutamalla lempeällä sanalla varustettuna, käsistä pitäen, silmiin katsoen.

Uhu... tämä foorumi siis sanoo, että naimisiin ei saa mennä suorilta käsiltä, jos haluaa hyötyä koko sisällöstä. Toisaalta, on esteiden tutkimisen aika (viikko, kaks?) aikaa pyytää se status. Ho.

Ihihi.. Katsottiin tänään elokuvaa yhdessä ja mies kommentoi elokuvassa tapahtunutta kosintaa epäromanttiseksi. Avokilla on ehkä makua.

Mustakin se on vähän vaikeaa edes saada selville.... Onnea yritykseen. En ole vielä viittinyt vaivata päätäni liikaa asialla.

Täällä on joku ihme juttu, että pitää pyytää moderaattorilta morsian-status, että niitä pääsee lukemaan. Itse en ole morsian, joten joutunen kärsivällisesti odottamaan.

Minusta kihlaus voitaisiin "julkistaa" kaveriporukalle, pitämällä bileet, joissa sitten yllätetään asiasta mainitsemalla. Muuten minusta romanttisinta on, että kaikki vain huomaavat sormukset. Olemme asuneet kohta yhdessä vuoden ja sitä ennen tunteneet puoli vuotta.

Niin, totta kai puhun kavereille kuinka aion kultani vaimoksi. Kun täti antoi valkoisia korttipohjia, totesin ykskantaan: "Käytän näitä sit hääjuhlakutsuissa." Hahah

Tunnustaudun myös haaveilijaksi. Tuijottelen kultaliikkeiden ikkunoita. Luulen, että oma sormusmakuni on selvillä. Ihan simppeli hopeinen voisi olla, tai jokin luontoaiheinen. Anette Tillanderillä on kivoja, joskin kalliita. Kalevalakorukin voisi toimia. Minulle kelpaisi maistraattiin meno ja illallistaminen läheisimpien kanssa. Luulen, että kullallani on kuitenkin tarve näyttää suuremmalle määrälle sukua naimisiin menonsa. Uskon, että kun asia tulee ajankohtaiseksi, saamme tehtyä hyvän kompromissin. Haaveilen hippeisästä luonnonvalkoisesta mekosta ja kukkaseppeleestä. Toisaalta olen katsonut himoiten myös tavallisia kimppuja kukkakaupoissa. Toisaalta voisin kuvitella meneväni naimisiin esimerkiksi jossakin kansallispuvussa. Joskus kun kulta aloittaa puhumaan jostakin asiasta todella lempeästi ja jännitystä nostattavasti, sydän pompahtaa. Tulisiko nyt kosinta? Toisaalta, suunnittelen karkauspäivänä kosimista. Tuntuu, että kulta tietää haaveistani, vaikka yritän olla mainitsematta. Se tietää, että mulla on sen sukunimellä sähköpostiosoite varattuna. Laivalla pari päivää sitten se näytti mulle Game Over -paitaa. Totesin vitsin vanhaksi ja katselin Hello Kitty-lompakkoa. Ehkä sekin välillä koittelee kepillä jäätä? Ihanaa on elää yhdessä, joten ei epätoivoa. Millä muilla saiteilla käytte?

Me ei olla edes kihloissa (vielä!) ja tein kanssa sähköpostiosoitteen kullan sukunimellä. Sitten rupesin käyttämään sitä. Kirjoittelin kaikkea romanttista kullalleni, mutta lähettämisen sijaan painoin aina tallenna-nappia. Sitten, tietenkin, joku väsynyt ilta painoin vahingossa lähetysnappia. Menin ihan sekaisin ja yritin peitellä onnetonta tilaani. Pyysin kultaa jättämään tekstin lukematta. Antoi deletoida sen omasta sähköpostistaan. Tuli pitelemään mua kädestä. Oli kyllä huomannut mistä osoitteesta se tuli. Käytiin vierailulla naapurissa. Kulta ei vaikuttanut kovin häiriintyneeltä. Pusuteltiin ja vielä samana iltana rakasteltiin. Ehkä se on jo unohtanut.