Vilutti

Aika lähteä täältä for good. Tavataan sitten joskus, kun olen vanhempi ja viisaampi, toivottavasti. Kulta selitti, että ei tahdo olla missään erityisasemassa elämässäni, mikä vei viimeisenkin toivon siitä, että suhteemme etenisi koskaan kaipaamakseni elämänkumppanuudeksi avioliiton muodossa. Toivoo, että en vihaa häntä. Toivoo, että harkitsen häntä jos kaipaan joskus lapsia. Toivoo, että olemme väleissä vielä 50-vuotiaina. Kutsui heti kylään. Mutta... sanoin, etten tiedä, milloin olen taas toimintakuntoinen... Mitä vittua... Koitan poistella hänen erityisyytensä merkkejä. En vihaa häntä. Vihaan itseäni ja typerää, typerää käsitystäni siitä missä järjestyksessä asiat pitää tehdä. En tiedä mitä tehdä, mutta koitan ottaa etäisyyttä.

Muistakaas nyt, että tämä on melkein katkeroituneiden jupinaketju ja normaali "odotuskeskustelu" menköön Kosinnan odottelijat -lankaan.

Ei sekään et hääohjelmat - kulta esimerkiksi halusi mennä katsomaan erästä 3d-animaatiota, jossa deittaillaan... ja päädytään naimisiin.

Siskot, Mulla ja kullalla menee hyvin, käytiin niinsanotulla "lemmenlomalla" vanhassa kotikaupungissani. Eräskin ilta hyvässä ravintolassa syödessä katsottiin vain minuuttitolkulla toisiamme silmiin. Pohdin haluanko ja voinko todella luopua haaveesta naida hänet joskus. Kultahan ei ole ihan täyttä eitä sanonut asialle..... joten voisin väsytystaistella (kärsivällisesti seurustellen).. Mutta olisin varmasti onnellisempi ilman odotusta tai jos elämä etenisi arvojeni mukaisessa järjestyksessä. Tuntuu, että ylipäätään, olen siis hiukan katkeroitunut/muuttunut. On ihan kamalan vaikeata katsella mitään romanttista/häihin liittyvää kullan seurassa. Joten, tapailen siis myös muita ja se on ihmeen kivaa. Olen kertonut heille tilanteestani. Kun ei odota mitään, kaikki on aika kevyttä ja hetkessä. Tsemppiä teille! Mitenkä karkauspäivänä 2016? En tiedä... saatan joutua ulkomaillekin vuodeksi ennen sitä. Mitä jos Kulta kosisi ennen sitä? En tiedä... Se olisi varmasti tunteikasta. Saattaisin purskahtaa itkuun soperrellessani kyllää tai tivata syitä ja ladella ehtoja!

Jos kosit, pidä kunnon puhe miehelle. Tee jotain konkreettisen romanttista samalla/ennen. Tein virheen kun en selittänyt itse ihan kaikkia syitä kosiessani. Valmistaudu, että nou voi vaikuttaa ihan kaikkeen elämässäsi.

awww

Hei Jupisijat! Olen nyt ihan näyttänyt Kullalle kaiken muun paitsi mitä olen tänne foorumille kirjoitellut. Hän on hyvä stalkkeroimaan, joten löytää varmaan halutessaan, kerroin kuitenkin käyneeni säännöllisesti. Kaiken kertominen on ollut hurja lasti pois sydämeltäni. On selvinnyt, että Mielitiettyni liittää naimisiin menon vahvasti parisuhteen ulkopuolisiin instituutiohin, lapsen hankintaan ja talouteen. Uskon, että hänen epäilyksenä siitä, sovimmeko todella yhteen pariskuntana, hälvenee jos pystymme todella pysymään näin rehellisinä. Hän ei koskaan keskustellut kanssani epäilyksestään. Minä en keskustellut kosintapettymykseni moninaisista vaikutuksista. Siitä syntyi aikamoinen etääntymisen ja väärinkäsitysten soppa. Hän tahtoo nyt kuitenkin vakaan suhteen kanssani. Viimeksi kun näin hänet, hän sanoi rakastavansa minua. Hän vain tykkää elää tässä ja nyt. Se on hyvä filosofia. Voin samaistua - oman persoonallisuuteni puitteissa. Tunteeni ovat edelleen ihan "liian" voimakkaat hänen seurassaan... Mutta uskon, että se liittyy muistoihin ja asioiden tuoreuteen. Olen saanut läpi tämän oman polyfiilin kompromissini - paluun aiempaan tapailun muotoon - vastoin kaikkia alkuoletuksia. Ehdotan rohkemmin tapaamisia myös Kullan kanssa. Tuntuu voimakkaammalta ja pystyvämmältä toimijalta. En ikävöi niin pelokkaasti. On ok olla minä. Ja hän on hyvä mies, josta tahdon huolehtia. Pääsenkö ikinä naimisiin? Ehkä en. Sehän on kahden kerho. Oman kerhoni voin muokata itse.

<3

Ihanaa!

Puff, juttusi kuulostavat tosi hauskoilta Sulla taitaa mennä parhaiten!!

Meillä on tapahtunut jonkin sortin läpimurto. Kerroin viimein Mielitietylleni IHAN KAIKEN, lähetin myös kronologisen kuvauksen suhteemme etenemisestä tähän asti. Aion olla nielemättä assosiaatioitani. Yhteinen kaveri, naitu mies, sanoi, että ollaan molemmat toimittu ylpeydestä ja hätiköidysti. Tuntuu viimein vapaalta ja luottavaiselta. Oikeasti. Nyt ollaan tasoissa. Suhde voi kehittyä eikä sen tarvitse perustua menneille unelmille ja arvoille. Kultsi kävi töissä vierailulla tänään. Halasin. Katsottiin silmiin. Ei vaihdettu mitään erityistä sanaa, mutta rakkaus oli läsnä. Suutelin miestä vasemman käden nimettömän yläpuolelle. Siinä sitoumusta riittävästi?

Vaasa käy.

Aww. Ihana. En voi vihata!

Haaveilu on vaarallista.

Olen katkeroitunut. Vaikka vannoin, että niin ei kävisi minulle!