T-M

Olenkohan vastannut jo tähän..? Meillä eräs paikallisista seurataloista. Koko talo käytössä torstaista sunnuntaihin. Talossa suuri sali, keittiö, jonka yhteydessä huone, jossa yleensä seisova pöytä sekä suuri "painisali", johon järkkäämme lapsille touhua. Ja tämä kaikki 117 euroa.

Niinhän me olemme ;D Kylläpä olet hävytön Sääliksi käy sitä pappaa, jonka täytyy rahalla lapsenlapsensa rakkaus ostaa :

On viittaus vanhaan perinteeseen. Tapa on hieman vaihdellut riippuen Suomen kolkasta, mutta puhemiehelle piti morsiamen ommella pitkä paita, joidenkin kertomusten mukaan siinä piti olla taskuja ja viinapulloja. Suora lainaus Maija-Liisa Heikinmäen kirjasta Suomalaiset häätavat: " Puhemiehen paita on säilynyt morsiamen antimista parhaiten yleisessä tietoisuudessa. Siihen on liittynyt niin värikkäitä ominaisuuksia (paidan piti ulottua kantapäihin tai nilkkaan, siinä piti olla 7, 9 tai 12 taskua ja jokaisessa viinapullo), että monet kertojat päättelevät niiden olleen leikkipuhetta. Onko sanonnoilla todellisuustaustaa? Orimattilasta kerrotaan:'Muistan erään tapauksen tämän vuosisadan alkuvuosilta. Sulhanen oli Keski-Suomesta ja morsian Etelä-Hämeestä, jotka puhemies oli koreilla puheilla onnistunut yhteen saattamaan. Puhemies oli pari metriä pitkä ja muutenkin tukeva, ja häissä hänellä oli päällään miltei maahan asti ulottuva valkea puhemiehen paita, jossa oli monta punaista taskua ja joka taskussa viinapullo. Kun olin näissä häissä soittajana, muistan hyvin hänen valtavan tanssinsa." --- Mitä arvokkaampi palkkio haluttiin antaa, sitä pitempi oli paita, sitä useampi tasku ja joka taskussa nenäliina, kerrotaan Parkanosta. --- Tällaisia muistoja on kautta maan, että puhemies sai pitkän paidan. Viinapullo kuului niin ikään puhemiehen antimiin, mistä selittyivät taskut ja pullot. Tapa laventui ajan mittaan niin kuin moni muu lahjominen." Kirjassa kerrotaan myös muista puhemiehen lahjoista, vyöstä ym. Kaasolle taas piti sulhasen tehdä kannu. Yllämainitusta kirjasta: " Kaason tehtävä oli kunniatoimi. Siitä ei maksettu korvausta, mutta kaasonkannu hänelle kuului. Sulhasen olisi pitänyt valmistaa katajasta tai petäjästä kaunis, monivanteinen ja tiivis kaksikorvahaarikka. Pohjaan hän leikkasi vuosiluvun, ehkä oman puumerkkinsäkin." Tapana on ollut lahjoa vähän kaikkia ja lahjojen miettijälle yksi vaihtoehto voisi olla lueskella tuota kirjaa (tai jotain vastaavaa) ja soveltaa vanhat tavat nykyaikaan. Nimittäin suht tarkasti löytyy, mitä piti antaa morsiamen vanhemmille, mitä sulhasen, mitä morsiustytöille ja -pojille, mitä sulhasen sisaruksille ym.... Minulle on taustani ja työni puolesta nämä perinneasiat lähellä sydäntä, tosin en yhtään pelkää niitä sorvata omiin tarpeisiin sopiviksi

Meilläkin on ortodoksihäät, joten pappi on tietysti mies. Tyttäremme kastettiin luterilaiseksi > pienestä vastustelustani huolimatta (itepähän annoin ukkokullan päättää...) ja hänet risti naispappi, sillä päätin, että otetaan nyt sitten kaikki irti tuosta luterilaisesta kasteesta Minulle on itsestään selvää, että "omat" pappini ovat miehiä, mutta luterilaisista papeista minusta miehet ja naiset seisovat ihan samalla viivalla...

Tertin kartano on viehättävä paikka kyllä. Itse olin vieraana siellä muutama vuosi sitten häissä. Ikävää oli se, että pienistä huoneista johtuen vieraat istuivat syömässä eri paikoissa ja ohjelmaa ei mahtunut seuraamaan kunnolla. Tanssi oli "ladossa", missä oli kesästä huolimatta varsin kylmä. Pienet häät siellä olisivat varmasti toimivammat, puitteet nimittäin ovat kyllä hienot!

Miun kaaso, muille sivuille mars mars!!! En jaksanut/ehtinyt lukea ketjua läpi, mutta minä ajattelin tehdä sekä kaasolle, että bestmanille ne paidat, jossa on seitsemän taskua ja joka taskussa viinapullo Taskut toteutan varmaan niin, että ne kaksi rintataskua ovat ihan normaalisti ja loput viisi niin, että paidan helmassa on napinlävet ja taskuissa napit (siis ylänurkissa) siksi, että voivat sitten käyttää noita paitoja ihan myöhemminkin. Ompelija kun olen, niin itse tehty tuommoinen lahja tuntuu sopivammalta kuin kaupasta ostettu. Kaasolle vielä olisin osannut ostaa, mutta bestmanille, huh huh! Ja koska kaasoni osaa kyllä repiä riemun viinapulloista siinä kuin bestmankin (ja tarvitsee kyllä siistejä paitapuseroita työssään!), niin hyvältä idealta tämä ainakin vielä tuntuu! Katsotaan sitten, kun on sata asiaa tekemättä, mukaanlukien nuo paidat

Ei kauheen hidas, mutta meidän häätanssi on sellainen, että alkuun tulee muutama säe Akselia ja Elinaa ja sitten pam pam pam pam ja perään Yön biisi Vie mut minne vaan. Vielä niin, että kun siinä lauletaan oikeesti ...yli merten seilataan, yli vuorten kahdestaan..." niin meillä lauletaan "...kolmestaan...", sillä meillä on tuo tytär kyllä seilauksissa mukana Bändin kanssa maanantaina tavattiin ja tuo heille sopi! Oikeen osaan kuvitella, miten jengi tossa "kauan katsoin sinua syvälle silmiin, kauan katsoin, katsoin ja ajattelin"-vaiheessa on että "ai tää"... Ja sitte alkaakii ihan muu kappale ;D! Ja toi "kauan katsoin" sopii meille kyllä sika hyvin, 11 vuotta on katseltu toisiamme saman katon alla...

Meille tulee kutsun yhteyteen lehdykkä, missä on kerrottu mm. ortodoksivihkimisestä ja vähän käytännön järjestelyistä, sekä esitelty kaaso ja bestman. Kaason kohdalla sitten lukee myös, että "... mikäli ihan välttämättä haluat lahjoa meitä muullakin kuin miellyttävällä läsnäolollasi, eikä ideaa vaan mitenkään päähän kopsahda, niin kaasolta löytyy apu tähänkin: listasimme muutamia taloudestamme puuttuvia tarvekaluja ja lista on kaason hoteissa." Listassa on mm. rautakaupan lahjakortteja, muutamia sisutusjuttuja, joita aiomme hankkia, astioita, aterimia, peitot ja tyynyt, digitaalivaaka, pippurimylly, lakanoita, leffalippuja... siis kaikenlaista 5-200 euroa maksavaa tarpeellista tavaraa.

Meillä on siis lokakuun alussa häät ja elättelen toiveita, että ruskalehtiä vielä olisi... Koristeluun siis niitä, pihlajanoksia marjoineen ja vihreää. Ehkä muutakin, katsotaan nyt, mitä nuo rakkaat ystäväni kehittelevät Lisäksi sekä koristelussa, että kimpussa (ehkä myös hiuksissani) käytetään äitini suuresta myrtistä leikattuja oksia. Siihen myrttiin on otettu pistokas äitini isotätin myrtistä ja se on sitten minun "vanhaani". Ruskaväriset vaahteran lehdet pulpahtelevat esiin kutsuissa ja muissa papereissa, sulhon valinta johon ilomielin suostuin!

Kyllä se pitäisi laittaa! Yleensäkin ihmiset lainailevat toisten luomuksia ihan ilman minkäänlaista vastuuta. Olen henkilökohtaisesti hiukan närkästynyt tästä, sattuneista syistä, mutta joo, siihen alle se, kenen tekstiä on lainattu! Ja lainattu teksti täytyisi lainata "pilkulleen", eli välimerkit kohdilleen ja myös rivijako, jos on kyseessä runo! Ja itseasiassa, jos lainataan jotakin kirjoitettua teosta, "pilkulleen" lainaaminen menee niin pitkälle, että myös kirjoitusvirheet pitäisi lainata.... Esimerkiksi runon alla runoilijan nimi näyttää siihen kuuluvalta, eikö vain! Se ei ainakaan minun silmissäni häiritse asettelua.

Minusta toi on loistava idea, jos kerran vanhat tavarat ovat mieleisiä lahjoja teille! Siinä saa halutessaan käyttää aikalailla luovuutta, mutta voi myös päästä "helpommalla" ja käydä ostamassa jotain... Ihana juttu! Toivonpa, että toteutatte sen

Sitäkin muuten ajattelin, että voisi olla (etukäteen tiedoitettuna) joku säkki tai kippo tai muu, johon kukin voisi halutessaan jättää rahallisen tervehdyksensä, halutessaan nimettömänä. Jos siis tuntuu, ettei viittä euroa voi ruskeassa kuoressa ojentaa... Ajatus on varsin raakile vielä, luulenpa, että sellaisenaan se ei ainakaan tule toteutumaan. Olin ystäväni kaasona vuonna -97 ja he toivoivat rahaa ja joitakin tavaroita. He maksoivat häät itse ja tiesimme sen rankaisevan heidän arkeaan. Meillä "köyhillä opiskelijoilla" ei ollut sellaisia rahoja, joita laitetaan ruskeisiin kirjekuoriin. Niinpä päädyimme tekemään heille rahapuun: Kauniiseen savipottiin sementtiä ja muutama koristeellinen kuiva oksa. Kuivan sementin päälle kolikoita niin, että sementti peittyy ja oksiin askartelin kukkia ja lehtiä silkkipaperista ja vielä lehtiä seteleistä. Oli mieleinen ja "puu" oli vielä kaunis sisustusesine rahojen käytön jälkeenkin Niin, nuo rahat kerättiin suuremmalta kaveriporukalta, kukin antoi varojensa mukaan 50 - 100 markkaa.

Toi on hyvä Me kyllä aiomme jotenkin kauniisti pyytää rahaa, sillä kymmenen vuoden yhdessäasumisen jäljiltä tavaraa on! Tosin ennen häitä tulossa olevan remontin yhteydessä saattaa ilmetä puutteita, joita voisi häälahjoilla paikata Jotain listaa aiomme koota myös, mutta ehdottomasti niin, että hintahaitaria toiveista löytyy ihan kympistä alkaen! Sillä uskoisin, että vähävaraisempi vieras voi paremmalla omalla tunnolla ostaa rahoihinsa sopivan lahjan, kun tietää sen olevan toivottu! Näin itse vieraana ajattelisin! Lisäksi käsityöläisenä arvostan suuresti omin käsin tehtyjä lahjoja! Lahjoina saamme myös "hääpäiväpalvelua". Ystäväni kuvaa koko päivän ja mahdollisesti myös ne "hääkuvat". Tietysti maksamme filmit ja kuvat, mutta työn saamme lahjaksi. Kukkien sidonnan toivon myös saavamme. Muutenkin saamme koristeluita ja muuta apua ystäviltämme. Koska he ovat hyvinkin kiireisiä ihmisiä, en muuta lahjaa heiltä kaipaa!

Minulle tulee samanlainen kampaus kuin äidilläni on ollut. Minulla on paksu, aika pitkä tukka (samoin kuin äidilläni silloin muinoin). Se laitetaan ensin kiharoille suurilla rullilla. Otsalta vedetään päätä myöten vähän matkaa, siihen kohtaan tulee myrttipanta ja sitten loppu kootaan suureksi "kasaksi", siis sellaiseksi isoksi "palloksi", äh, millähän sanalla sitä osaisi kuvailla...? Se myrtti, josta oksia pantaan leikellään, on sellainen, jonka on laittanut kasvamaan minun äidinäidinäitini ja se toiminee samalla pukuni "vanhaa"-osana.

Minä myös, minä myös! Olen ortodoksi, mieheni on ev.lut. ja meidät vihitään ortodoksisesti syksyllä 04. Ja Neahille: Täällä Imatralla noita vihkimisiä tapahtuu kenties vielä harvemmin kuin Lappeenrannassa... Linnoitus on kyllä upea ympäristö häille!! T-M