kaylan

Mun mielestä Wanhapaikka passaisi tuolle määrälle oikein hyvin. Meillä oli vieraita kuutisenkymmentä, ja alakerta oli meille oikein passeli. Pöytiäkin saa paremmin järkkäiltyä mielensä mukaan, jos on vähemmän juhlijoita.

Me suositellaan lämpimästi VideoTimoa Turusta. Kattavammat ylistysanat löytyvät blogin puolelta. Mahtava tyyppi, ja työnjälki oli erinomaista!

Munkin on pakko jakaa maailman parhaat polttarini Samainen kertomus kuvien kera löytyy blogista kolmeen osaan jaettuna (täältä, täältä ja täältä). Pitkähän tämä siis on. Mähän olin siis tiennyt polttarien ajankohdan jo kauan aikaa etukäteen. Tai tiennyt ja tiennyt, epäillyt enemmänkin. Viime viikonloppu oli siis viimeinen vapaa viikonloppu ennen häitä, joten todennäköisyys oli siis kovin suuri. Yön nukuin ihan hervottoman huonosti, kun jännitin niin kovasti aamua. Pötköteltiin miehen kanssa sängyssä siinä lauantaiaamulla ja kyselinkin, että "missähän ne oikein viipyy, kello on jo puoli kaheksan!" Yritin myös tarjoutua lähtemään koiran kanssa pihalle, mutta mies välttämättä halusi lähteä. Mä sitten menin suihkuun, kun en enää jaksanut maata paikoillani. Vähän suihkusta tulon jälkeen ovi avautui ja musiikin soidessa kaasot ja mun serkku talsivat sisään. Sain listan, jonka mukaan pakkasin tavarat mukaani. Lompakko, henkkarit, passi ja kännykkä takavarikoitiin parempaan talteen. Sitten pakkauduttiin autoon, sain käteeni ensimmäisen vihjelappusen. Mä olisin kovasti ollut menossa maistraatin nurkille, jossa vihjelapussa ollut kuva oli otettu, mutta väärässä olin. En tiedä yritettiinkö mua hämätä, mutta aika kauan kurvailtiin ja lopulta ajeltiin Nekalaan. Pysähdyimme FresHairille, jossa mun naama laitettiin ihmismäiseen kuosiin. Täytyy sanoa, että meikki oli kyllä tosi nätti, ja pysyikin nättinä koko päivän ajan. Tuolla FresHairilla seuraan liittyi myös neljäs tyyppi. Seuraava lappu liittyi ruokaan, mutten osannut yhtään ajatella, minne ajellaan. Lopulta tie vei Tampereen kylpylän edustalle Lapinniemeen, josta bongasin loput (no, kaksi ) polttariporukan jäsentä. Luvassa oli veneilyä Näsijärvellä pienen brunssin merkeissä. Ilma venereissulle oli aivan mieletön, aurinko paistoi ihan pilvettömältä taivaalta eikä tuulikaan kovasti haitannut. Kohtapian lähdön jälkeen aamuinen musiikki laitettiin jälleen soimaan, ja kaasot totesivat, että on vaatteidenvaihdon aika. Ennen kuin sain vaatteet käteeni, kaasot luovuttivat mulle muutakin. Olen siis jo pitkän aikaa haaveillut poliisiudesta, joten päivän teemana oli poliisikoulun pääsykokeet. Pääsykokeissa oli kolme osaa: kirjallinen, psykologinen ja fyysinen. Jokaiselle oli hienossa diplomissa oma ruksiruutu, johon sain merkinnän aina suorituksen jälkeen. Vaatteiksi mulle oli valkattu poliisin koppalakki ja musta tuubitoppi (olkaimetonta hääpukua ja rusketusrajojen syntymistä oli siis ajateltu!), johon oli ommeltu poliisinmerkki ja selkään kirjoitettu meidän päivämäärät. Veneilyn jälkeen sain seuraavan vihjeen, joka sekin oli kovin mystinen. Suuntasimme Tampereen keskustaan erääseen toimistotilaan, jossa vuorossa oli pientä odottelua ja ehdin myös esitellä polttarisakin toisilleen. Sitten ovikello soi, ja mun silmät ja korvat peitettiin. Epäilin, että tämä hengen ravinto olisi jonkin sortin pappi, joka tulisi antamaan syntiselle uskomattomalle synninpäästön, mutta väärässä oli. Vuorossa oli jotain niinkin hupaisaa kuin naurujoogaa! Kieltämättä olin ensin vähän epäileväinen, kun olen vähän tämmöinen totinen torvensoittaja (NOT!), mutta oli kyllä niin kivaa. Poskiin oikein koski, kun lopetettiin. Mähän siis tosiaan nauran usein niissäkin kohdin, kun se ei todellakaan olisi soveliasta, joten ihan munlainen toiminta oli Seuraava vihje olikin "rakkaus on ikuista". Mun päässä raksutti kovasti, mutta tyhjää löi. Matkalla tälle pisteelle mm. silittelin villisikaa ja mulle tehtiin jonkun random-tyypin toimesta taikatemppu, jota en edelleenkään tajua. Taival päättyi Laukonsillalle, jossa tämä ikuinen rakkaus sitten paljastui. Nuo ihanat ihmiset olivat ostaneet ja kaiverruttaneet meille rakkauslukon, joka mun oli määrä kiinnittää siltaan. Sain avaimen vielä talteen, jotta voimme sitten miehen kanssa yhdessä käydä viskaamassa sen sillalta alas. Se meidän on kahdella päivämäärällä varustettu punainen lukko, sikäli mikäli jotakuta kiinnostaa. Seuraavat vihjeet olivat "arkea eri mausteilla" ja "piristystä arkeen". Ensimmäinen vihje johdatti minut Sokoksen nurkille, jossa käteen lyötiin rahakuori ja ajastin, eli mun oli määrä käydä hankkimassa niinikään rahakuoressa olevan listanmukaiset tarpeet. Ostettavat asiat olivat:- Millä lepytät suuttuneen miehen?- Millä aloitat lauantaiaamun?- Mitä miehen tekee mieli seksin jälkeen?- Millä sinut saa leppymään?- MIES? Palasin takaisin lähtöpaikalle hyvissäajoin mukanani kermamunkki, teepussi, Pepsi Max-pullo, suklaanappeja ja legopaketti. Kukin voinee mielessään miettiä, mikä asia liittyy mihinkin Tämän Sokos-tehtävän jälkeen sain tuon "piristystä arkeen"-lapun, ja kiljahdin saman tien, että nyt mennään sellaiseen aikuisten liikkeeseen! Ja niinhän me mentiin. Tai minä menin. Liike oli Näsilinnankadulla sijaitseva Adam & Eve, joka kyllä oli varsin hyvällä maulla toteutettu liike. Voisin jopa mennä tuonne toistekin. Sama homma toistui myös siellä, eli sain rahaa ja ajastimen ja ohjeen noudattaa vihjelapun kehoitusta. Onneksi mulla oli apuna hirveän mukava myyjä Tästä selvittyäni hetki odoteltiin, kun osa kävi roudailemassa tavaroita pois sieltä toimistolta. Vuorossa oli vihjelappu "Laukontori 12", eli Kaijakka! Sain eteeni karaokelistan ja ohjeen valita joku Paulan biisi laulettavaksi. No, Paulaa en laulanut, vaan biisiksi valikoitui Unelmia ja toimistohommia. Meillä oli myös yksi kovin ihana ihailija... Ennen laulua oli kuitenkin vielä yhden vihjeen vuoro. Vihjeellä viitattiin ysiluokan luokkaretkeen Kreetalla, jossa tyyliin ensimmäisenä iltana juotiin tyttöporukalla Kermitit! (Tässä välissä huomautan, että en myönnä juoneeni alkoholia alaikäisenä, en todellakaan Mun siis piti mennä tilaamaan moinen juoma tiskiltä. Baarimikko ensitöikseen kyseli mun tutkintotodistusta. Hän siis sai antaa mulle suoritusmerkinnän näistä kauppatehtävistä, jotka edustivat psykologista puolta pääsykokeessa. Drinkin teossa hetki kesti, mutta lopputulos oli kyllä aikalailla täydellinen. Vain tähtisädetikku puuttui. Tämän kermitin kanssahan oli käynyt niin, että kaasot (en tiedä oliko mukana muitakin?) olivat perjantaina käyneet drinkin kuvan kanssa (kyllä, sen vuoden 2005 kuvan kanssa) Kaijakassa ja pyytäneet, että tällainen pitäisi saada. Baarimikko oli luvannut yrittää ja sanonut, että hänen pitää käydä kaupasta hakemassa kiiwejä, sillä niitä heillä ei normaalisti ole. Aww! Parin karaokebiisin ja yhden valssin jälkeen oli aika siirtyä pihalle nurmikolle, jossa vuorossa oli luonnollisesti se fyysinen osuus. Circuit-tyylisesti tehtiin pareittain kyykkyjä, vatsoja ja heiluteltiin kahvakuulaa. Mulle oli myös tehty omaa energiajuomaa pulloon, jossa oli "imutestin" ohjeet. Ohjeet olivat kuin puhalluskokeessa, joskin tietysti imumuodossa. Sisältö oli ilmeisesti kossubatterya. Selvisin fyysisestäkin osuudesta kunnialla, ja sen jälkeen oli aika jälleen vaihtaa paikkaa. Yksi polttarivieraista joutui tässä vaiheessa jättämään joukon ja siirtymään toisiin polttareihin jatkamaan. Mun seuraava vihjeeni sisälti vain yhden sanan: "MUILUTUSTA!" Autoon (erittäin kuumaan sellaiseen, toim. huom.) ahtauduttiin ja matka alkoi. Ja sitähän sitten oli, sitä matkaa. Ajankulustahan mulla ei periaatteessa ollut hajuakaan, mutta oletettavasti melkein pari tuntia ajeltiin. JA vain kertaalleen pysähdyttiin ABC-pissalla ja kerran sellaisella kuuluisalla puskapissalla. Aika vähällä selvittiin. Matkan määränpää oli mökki Alavudella, kaikilla mukavuuksilla (järvi, juokseva vesi, vesivessa ja SUIHKU!) varustettuna. Aloitettiin syömisellä ja siinä sen jälkeen esittelin myös nämä ostokseni muille. Vielä ennen saunaa mulla oli yksi tehtävä: nallen pelastus, joka luonnollisesti myös videoitiin. Toivottavasti sitä ei esitellä kenellekään, sillä kirosanoja siinä vilisee aikalailla Valitettavasti nallelle kävi kyllä ohraisesti, eikä se elvytyksestä huolimatta selvinnyt. RIP. Viimeisenä vuorossa oli luonnollisesti morsiussauna. Oli kuulemma mieskaasolle ensimmäinen laatuaan Luonnollisesti istuin katajanoksien päällä ja minua vihdottiin sekä hyvällä että pahalla vihdalla. Kaasot myös pesivät minut jauhoilla, suolalla ja kananmunilla ja tokihan minä myös juoksin entisten nimiä huudellen ympäri saunaa. Lopuksi se hyvä vihta heitettiin saunan katolle, ja tyttö meille sitten joskus tulee. Se, onko se minkälaatuinen tyttö, on vielä auki. Luulenpa, että koira on todennäköisin vaihtoehto. Väsyneenä, mutta äärimmäisen onnellisena pääsin nukkumaan joskus yhden jälistä yöllä. Aamulla nukuttiin kohtuullisen pitkään ja puoliltapäivin suunnattiin nokka kohti Tamperetta. Eikä tällä kertaa pysähdytty edes puskapissalle Päivä oli kyllä todellakin niin mun näköinen ja kaikki pienetkin yksityiskohdat oli hiottu ihan viimeisen päälle.

^ Laita nyt ihmeessä nimi tännekin! Millä tavalla ei vakuuttanut?

Mä pidin oman sukunimeni, vaikka mietinkin hyvin pitkään miehen nimen ottamista. Mulla on kuitenkin se harvinaisempi nimi, joten päädyin sen pitämään. Kaksoisnimestä ei olisi tullut mitään, koska virallinen etunimenikin on kaksiosainen. Mies myös mietiskeli mun nimen ottamista, mutta totesi sitten, että hänkin haluaa omansa pitää. Saahan sen vaihdettua, jos tulee sellainen olo jossain vaiheessa.

Tuollainen yhdistelmä minulla. Ylempi, eli siis kivetön on kihla. I'm in love

http://www.naimisiin.info/yhteiso/topic/85678-kelhin-seurantalo/ Vanha Tampere-ketju, kannattaa hakea ketjusta hakusanalla Kelhi http://www.naimisiin.info/yhteiso/topic/12836-tampereen-seutu/

Minä ja kaaso painellaan hääpäivän aamuna kammattavaksi Doblevidaan Potkuriin ja meikki on varattuna kauneushoitola Helmestä. Jaan kokemukset sitten, kun olen testiversioilla käynyt

Meille tulee MBakeryn passion-mansikkakakku. Kermakakusta en suostunut edes puhumaan häiden yhteydessä, se oli ehdoton ei.

En tiedä oliko edellinen viesti suunnattu minulle, mutta vastaan silti. Siis mähän nimenomaan viestin lopussa ihmettelin, miksei hääpari saisi toivoa itselleen mieluista lahjaa. Joillekin se voi olla tavaraa, toiselle rahaa. Lahjalistat on siis mun mielestä ihan fine, mutta kun me ei tarvita mitään. Meillä on astiastot ja muut jo valmiina, eikä meidän kaappeihin mahdu nykyisetkään astiat. Olisi siis kohtuullisen hölmöä tehdä lahjalista, jolle emme osaisi laittaa mitään. Me haluaisimme lähteä häämatkalle, joten sitä varten toivotaan rahaa. Jos rahaa tulee enemmänkin, myös oma koti on haaveissa, eli sitä pesämunaa kasvatellaan myös. Se raha ei siis mene ruokakauppaan tai auton tankkiin, vaan siihen mainittuun matkaan. Kukin tekee kuten parhaaksi katsoo, eikö?

Minäkään en periaatteessa tykkää antaa lahjaksi rahaa. Varsinkaan siis kaveripariskunnille, koska sitä määrää on hirveän vaikea arvioida. Jos kutsussa on sekä lahjalistan osoite että tilinumero, valitsisin varmaankin lahjalistalta jotain. Jos lahjalistaa ei olisi, en myöskään ostaisi lahjaa, vaan tyytyisin antamaan rahaa. Mun mielestä on myös epäkohteliasta vieraalta olla kunnioittamatta parin toivetta. Monikin tyyppi on varmasti mielestään tosi hyvä keksimään muille lahjoja, mutta moni tällainen lahja ei kuitenkaan ole mieluinen. Se, että lahja on antajansa mielestä mieluinen ja hauska ja huippu, ei välttämättä tee siitä mieluista lahjan saajalle Eikä sen rahan antamisen ole pakko olla tunteetonta ja kylmää, koska senhän voi myös osoittaa johonkin tiettyyn kohteeseen, tyyliin "drinksuihin rantabaarissa", "romanttiseen ravintolaillalliseen häämatkalla". Saattaisin myös kysyä hääparilta, sopiiko jos lahjon heitä esim. jollain oikealla ravintolalahjakortilla. Meidän juhlainfoon tuli seuraavanlainen teksti: "Lahjat eivät ole edellytys juhlaan osallistumiselle. Tavaraa meillä on omiksi tarpeiksi ja ylikin, joten mikäli meitä tahdotte muistaa, toivomme avustusta häämatkakassaan (tilinro / nimi). Matkakohteesta emme ole vielä päässeet yhteisymmärrykseen, joten se selvinnee kakunleikkuun ja polkemisen jälkeen. Tärkeintä kuitenkin on, että olet jakamassa juhlan kanssamme." Ne mukahauskat lorumuotoiset kerjuutekstit eivät inspanneet. Jos joku ilmoittautumisen yhteydessä kysyy "oikeista lahjatoiveista", niin ei mulle tuota ongelmaa sanoa, että mitään ei tosiaan tarvita. Jos ei halua kasvattaa matkakassaa, tuo sitten pelkän kortin. Todennäköisesti nämä ns. oikeiden lahjatoiveiden perään kyselijät ovat mun sukulaisia, jotka eivät todennäköisesti noudata toivetta kuitenkaan. Olen mä joskus pyytänyt synttärilahjaksikin rahaa sillä ajatuksella, että saisin ostettua uuden sängyn. Sain tuolloin lahjaksi petivaatteita... Toisaalta mua hämmentää, miksi niin moni vieroksuu sitä rahan pyytämistä. Kuten monessa muussakin asiassa, juhlathan ovat hääparin, eivät vieraiden. Miksei hääpari saisi toivoa itselleen mieluista lahjaa?

Mulla on nyt pieni ongelma itseni kanssa. Tilanne meillä on siis se, että miehen serkku miehineen aikoo astella avioliiton satamaan samana päivänä kuin me järkkäilemme omat häämme. Tämä on siis toki ollut tiedossa jo jonkin aikaa. Kutsuvieraslistaa on jo rukkailtu sen mukaan, että suurin osa miehen isän puolen suvusta aikoo juhlia tuon serkun häissä. Mä en nyt vaan oikein tiedä, pitääkö näille ihmisille pistää kutsut menemään kuitenkin? Voiko joku loukkaantua, jos ei saakaan kutsua, vaikkei olisikaan tulossa?

^ Onhan tolla morsmaikullakin

No kylläpä oli hintavia kakunkoristeita! Mä olen itse tilannut Etsyn kautta omat korvakoruni, myyjänä http://www.etsy.com/people/BeYourselfJewelry. Pelkkää hyvää voin sanoa, korut tulivat perille ja olivat oikein hyvälaatuisen tuntuiset.

Kyllä mä myös tekisin jo kyselyitä. Omat häät on elokuun lopulla, ja meillä on jo kiintiövaraus yhteen juhlapaikkakunnan hotelliin tehtynä. Tarjouspyyntöä ja kyselyä vaan menemään!