Mielenkiintoinen ketju. ;D Minusta tuntuu, että erot eri "koulukuntien" välille syntyvät pitkälti siitä, mitä avioliitto itse kullekin merkitsee. Joillekin avioliitto on muodollisuus, sama sukunimi, hyvä syy pitää juhlat. Toisille avioliitto on konkreettinen päätös sitoutua sekä tunnetasolla että juridisesti. Kaikki ovat varmasti sitä mieltä, että ennen lasten hankkimista on tärkeää sitoutua parisuhteeseen. Joillekin riittää se, että tykätään kovasti ja itse se tiedetään. Minulle ainakin oli tärkeää, että mieheni on juridisesti lähin omaiseni ja muutkin tietävät meidän sitoutuneen toisiimme. (En siis tarkoita sitä, että todistetaan jotain sukulaisille ja tutuille, vaan tarkoitan lähinnä viranomaisia. Avoliitto on mielestäni vain eri sukupuolta olevien henkilöiden yhteinen osoite. Avoliitto siis katsotaan päättyneeksi, jos pariskunta jostain syystä muuttaa eri osoitteisiin) Avioliitossa me ja mahdolliset lapsemme saamme perheellemme parhaan suojan ja parhaat edut, mitä yhteiskunta pariskuntien ja perheiden tueksi tarjoaa. Tässä ketjussa on myös paljon kommentteja siitä, miten avioliitto/häät ei ole jotenkin ajankohtainen asia tai naimisiin meno tuntuu jotenkin työläältä, vaikka lapsi on kuitenkin ajankohtainen asia. Minä olen sitä mieltä, että isojen sukujuhlien järjestäminen ja sukulaisten miellyttäminen on työlästä, mutta itse avioliiton solmiminen on helppoa. Se hoituu nopeammin kuin uuden passin saaminen. Ymmärrän kyllä ensin lapsi, sitten avioliitto -ajattelun, jos avioliiton solmimiseen liittää hemmetinmoiset kekkerit, joita pitää suunnitella kuukausia tai jopa vuosia, säästää rahaa jne. Se taas on ainoastaan vastuutonta, jos ei olla valmiita sitoutumaan puolisoon, mutta ollaan valmiita tekemään lapsia.