Emmeline

ÄH, kirjoitin pitkän viestin tähän ja se hävisi jonnekin!! MUR! Okei, mutta häät siis meni hyvin, olin juhlapäivänäkin sillä linjalla, että kunhan ukon kanssa ollaan ajoissa, niin kyllä ne muut meitä seuraa :-D Mikään kauhea pelko ei toteutunut, vaikka olin perjantaina ihan hirveän väsynyt ja parin päivän vähäisen syömisen vuoksi hääpukukin oli sitten LIIAN ISO!! Mutta sille ei voinut kuin nauraa, varmasti 1.kerta mun elämässä, että rintaliiveihin etsittiin täytteitä.. Ruokailun aluksi esittelin puolet pöydistä toisilleen ja sitten sulhanen päätti lennosta, että hänpä esittelee loput. Ongelma vaan siinä, ettei hän muistanut edes kaikkien sukulaistensa nimiä, saati että tuntisi minun kaverini.. Tilanne meni ihan hekotteluksi, hän lopuksi esitteli bestmaninsa ja tämän vaimon "yhteisen äidin" (joka on vain siis toisen osapuolen äiti). Kumpikaan ei meistä onneksi itkenyt tolkuttomasti eikä sulho pökertynyt alttarille (vaikka oli hätäpäissään kimpaissut sakastista ensin alttarikaiteen taakse!!). Auringonkukat ehtivät hienosti ja nyt niitä on pihalla oikea meri.. Muutenkin sää oli ihan priima, erinomainen sattuma. Kaikki vieraat vaarista nuorimpaan ovat vakuutelleet viihtyneensä, joten ilmeisesti tunnelma oli sitten onnistunut. Itsestäni lauantai oli ihan hukkaanheitettyä aikaa, en oikein kerennyt nauttimaan mistään vaan koko ajan piti olla edustamassa. Sunnuntaina päätinkin, etten enää ikinä halua olla morsiamena Mutta muutaman päivän jälkeen väsymys loppui ja nyt kuvia ja kortteja on ihan ihana katsoa, päivä oli todella onnistunut!! Ehkä se ulkopuolisen tunne on aika yleistä, vieraana saa mennä paljon vapaammin, mutta juhlakalun pitää jututtaa kaikkia ja jaksaa hymyillä vaikka mieli tekee tupakalle.. Nyt raivostuttaa se hävinnyt viesti niin paljon, etten jaksa kirjoittaa koko tarinaa uudelleen. Tsemppiä kovasti tuleville morsiamille!!

Kerroin kihlauksesta aika monelle ja häistä puhunut lähinnä vain kutsutuille. Kihlauksen jälkeen parikin etäisempää kaveria ilmoitti tulevansa häihin, vaikken heitä aikonut kutsua. Toisen kutsuin (ja ei ikävä kyllä pääse pikkuvauvan vuoksi), toista en. Töissä (koulussa) kerroin keväällä ja nyt onnitteluja on satanut koko syksyn (varsinkin maanantaisin), vaikka juhlat ovat vasta tällä viikolla Missään Facebookissa en asiaa suoraan mainosta, näkevätpähän sitten kun sukunimi muuttuu..

Okei, eiköhän se pappi sitten puhunut vain tuosta todistajien nimen kirjoittamisesta.. ihan perusmeiningeillä mennään ja esteettömyyskin on tutkittu, joten kaipa tässä naimisiin päästään! Kiitos Vieras!

Halusin Virosta Kalevin tryffeleitä (Kannel), mutta kuski ei kyennyt, joten ostetaan varmaan Fazun sinistä ja Juliaa ja laitetaan maljaan: en todellakaan aio värkätä yhtään rasiaa/pussukkaa... (ei sillä, etteikö ne ole kauniita, mutta ei vaan riitä motivaatio/budjetti).

Eli kukaan ei tiedä/muista???

Meidän virsi on 462, Soi kunniaksi Luojan. Hyviä olisi ollut vaikka kuinka paljon (esim. Yaelin listasta kaikki), mutta nyt voitti tämä. Ukko antoi minun päättää, hän kun ei virsiä tunne eikä laula.

Alussa Clarken Trumpet Voluntary, lopussa Mendessonhin marssi (jos ei siinä repeä itkuun tai nauruun, niin ei missään!) Meinasin omavaltaisesti laittaa siihen Wagnerin Valkyriat, mutta en sitten viitsinyt

En löytänyt äkkiseltään tähän vastausta, joten kysyn teiltä (vaikka selviäähän se viimeistään ensi viikolla ;-): Pitääkö morsiusparin allekirjoittaa vihkimisen yhteydessä jotain papereita? Keskustelussa pappi kysyi, tulemmeko ennen vihkimistä sakastiin hermoilemaan ja kun vastasimme myöntävästi, hän puhui jostain "allekirjoittamisesta".. Eli onko siellä joku virallinen dokumentti, joka vaatii pukstaavit alle? Kuinka se sitten hoidetaan, jos morsian tulee suoraan kirkkoon ja alttarille ja pari poistuu yhdessä pihasta heti vihkimisen jälkeen? Ei tällä varsinaisesti ole mitään merkitystä, mutta jäi mietityttämään, että kuulinko oikein..

Meille tulee vihkipapiksi oman seurakuntamme pappi, vaikka vihkikirkko onkin naapuriseurakunnassa (ja toisessa srk.yhtymässä). Onneksi a) hän suostuu ajamaan n.60km/suunta ja hän on ollut ko. seurakunnassa ennen töissä, joten kirkko sekä kanttori ovat hänelle tuttuja (tätä en tiennyt kysyessäni asiasta). OT: Mieluusti olisin mennyt naimisiin omassa kirkossammekin, mutta tämä toinen on juhlapaikkamme lähellä eikä vieraiden tarvitse siis kruisailla sorateilla tuntikausia. Ja kirkot ovat vielä saman arkkitehdin teoksia, joten eikös se ole melkein sama..?

Meillä oli kuulutukset 2vk ennen vihkimistä ja kirkossa torotettiin me, minun vanhempani ja mummo sekä sulhaseni isä vaimoineen (ortodokseja) sekä mummo. Onneksi samana sunnuntaina oli myös konfirmaatio, eli väkeä oli parikymmentä meidän lisäksemme Tapaus oli selkeästi tärkeä perheelleni, äiti suunnitteli jo hyvissä ajoin että ko. päivänä mennään kaikki kirkkoon ja sen jälkeen yhteislounaalle meille. Sulhanen oli ehkä "vastentahtoisin", mutta ei kehdannut vastustella, koska kuitenkin tulee kirkollinen vihkiminen.

Voi voi... meillä on häät viikon päästä.. Suurin pelko on se, etteivät vieraat viihtyisikään!! Olen yrittänyt asennoitua niin, ettei kutsumattomien vieraiden mahduttaminen ole minun ongelmani (syökööt ulkoterassilla) ja säällekään ei vaan voi mitään. Iso pelko oli se, etteivät itsekasvatetut auringonkukat ehtisi kukkaan, mutta siellä niitä vaan pikkuhiljaa alkaa puhjeta. Ja jos halla vie ne nyt, niin laitetaan pihlajanoksia. Oma itkeminenkin pelottaa (kun näköjään itken nyt kaikista syistä..), mutta jospa se siitä hyytyy, tamponit nenään vaan :-D Mitä jos tekisit ihan paperille karttaa istumapaikoista ja vieraista, vaikka teillä ei istumajärjestystä tulisikaan. Ja näet samalla, mahtuuko ylimääräisiä (jos joku tollo tuo kutsumattomia ihmisiä). Jos kutsutuissa on räyhäviinan ottajia, varoita heitä vaikka etukäteen tai sovi, että joku ystävä vie nämä räyhät tarvittaessa pois. Ei kellään ole oikeutta toisten juhlissa tapella! Koristeissa vähemmän on enemmän, turha ottaa ressiä mistään kartonkikikkailuista, jos et jaksa, niin anna olla! Värikäs servetti ja kukkia, hämärällä vaikka tuikkuja laseihin. Voit myös hahmotella päivän aikataulua paperille, näet vähän mihin menee aikaa ja mitä pitää muistaa hankkia (vieraskirja jne). Kuulostaa ehkä siltä, että otan ongelmasi kevyesti, mutta usko minua: jos teillä on ilmaista viinaa, niin vieraat varmasti viihtyvät vähemmälläkin stressauksella! Ja hääthän ovat iloinen juhla, ei kai kukaan läheinen tule sinne väkisin päivää pilaamaan. Tsemppiä!

Hei tuo ompelurasia on todella hyvä idea! Varsinkin, kun toinen kaasoni ei ole YHTÄÄN käsityöihminen, kesällä tunnusti ettei hänellä ole edes neulaa ja lankaa, kun ehdotin, että ommella-hujauttaa mekkoonsa olkalenkit, jotta se pysyisi hengarissa Toiselle pitää sitten keksiä jotain muuta.. Molemmille ajattelin antaa myös lasihelmistä (yksittäiskappaleet tekijältä) tehdyt kaulakorut, tämmöiset helmet annan myös meikin ja kampauksen tekijälle sekä kirkossa soittavalle ystävälleni. Bestmanit varmaan lahjotaan pullolinjalla, jekku maistuu varmasti ainakin toiselle ja miksei toisellekin..

Ostin eilen Suomalaisesta ihan jonkun perushääkuvaalbumin (jossa on kartonkisivut ja välilehdet) a 15€. Ajatuksena on, että vieraat kuvataan perheittäin/pienryhmittäin ja heidät ohjeistetaan myös samalla porukalla kirjoittamaan albumiin=vieraskirjaan porukka/sivu. Kiva tietysti jos jaksaa jotain runoilla, mutta jos edes nimet laittaa, niin sekin riittää. Juhlien jälkeen teetämme kuvat tuplana, toinen liimataan vieraskirjaan ja toinen postitetaan kiitoskortin mukana vieraille. Ajoitus vielä mietityttää, jos meitä pitää odotella kirkosta, tästähän saisi väliaikaohjelmaa vieraille, mutta toisaalta onnittelujonon jälkeen perheet olisivat "yhdessä"... Siihen saattaa sitten kyllä muodostua ruuhkaa.

Mulla raidoitetaan 23.8. (ei leikata, että varmasti yltää kiinni, mietitään sitä puolta häiden jälkeen) ja häät myös 27.8.

Vihkisormukseni on äitini vihkisormus (hän käyttää nykyisin omia perintösormuksiaan), kultainen ja pieni, "neliönmuotoinen" upotettu dimangi keskellä. Siihen voi sitten halutessaan (tai rikastuessaan) laittaa lisää kiviä. Sopii hyvin kihlasormukseeni myös. Kävin suurennuttamassa sormusta 0,5-kokoa, hinta 25€. En osaa ajatella vihkisormusta "the" sormuksena, jonka pitäisi olla iso ja kallis - sormuksen tulee olla päivittäiskäytössä huomaamaton ja "turvallinen", en halua pelätä hukkaavani sitä tai että se tarttuu johonkin maatilan hommissa. Juhlia varten voin laittaa nimettömääni jonkun näyttävämmän sormuksen, joka sopii muihin koruihin/pukuun.