Siilikissa

Kas, nythän nää hääkauhuskenaariot alkaa näköjään esiiintyä joka yö... Viime yönä meen hääpaikka oli joku antiikkinen iso ja sekava talo, mulla oli päällä sinertävä (inhoon sinistä!) barokkityylinen puku. Noin 5 minuuttia ennen h-hetkeä ihmettelin kun isäntää ei näy missään. Vieraat siis jo paikalla jne. Hiukan myöhemmin miehen esimies (on siis oikeasti tulossa paikalle, kertoi mies eilen) totes mulle hiukan niinku sivumennen että "X lähti Ruotsiin työkeikalle". Minä tietysti raivarit siihen ja sit tää esimies vaan totes et no pidetään nää kemut kuitenki, kyllähän te naimisiin ehditte myöhemminki. Lisäks isäntä ilmoitti haluavansa ihan kauheen rumat kalvosinnapit huomenlahjakseen (nämä siis jo ostettu, varmaan kaiverrettukin). Vielä reilut kolme viikkoa. Näkee nyt sitten alkaako konttori sulaa jos nää painajaiset vaan jatkuu.

Lisää painajaisia havaittu viime yönä: Oltiin nukuttu siipan kanssa pommiin, eikä ehditty mihinkään kampaajalle tms. Äitini oli sopinut mun kampauksen tutun kampaajan kanssa ja yhdessä olivat ideoineet semmoisen ihme päähökötyksen, jossa hiuksista tehtiin sydämenmuotoisia nutturoita pään päälle (alle viikko sitten siis kerroin mammalle ettei meen hääpaikan koristuksiin tai muihin laiteta yhtään sydäntä...) En meinannut edes päästä suihkuun, lopulta oltiin jossain kaupungin torin reunalla sijaitsevassa asunnossa, jonka parvekkeella oli suihku. Sinne mä sit pääsin, mut siihenkin tuli koko ajan jotain keskeytystä. Aloin katsella kelloa, se näytti yli kolmea, jolloin hääpäivänä ollaan (toivottavasti!) oikeasti poistumassa valokuvasta hääpaikalle. Sitten heräsin - ja yllättäen oltiin tavallaan nukuttu pommiin...

Itselläni on vielä "varsinaiset" polttarit (näin on ainakin kerrottu) vielä edessä, mutta eilen koin kyllä niin mahtavan yllärin ettei mitään rajaa... Oltiin siis suunniteltu siipan kanssa yhteistä vapaapäivää ihan normisti siivoamisen, kaupassakäynnin ja illalla kaveriporukalla grillailun merkeissä. Ihmettelin kyllä hiukan, kun isäntä hoputteli mua suihkuun, "että ehditään sit kaupassakäynnin jälkeen vielä olla ihan rauhassa kotona ennen sinne kavereille lähtemistä". Epäilys heräsi siinä vaiheessa, kun isäntä lähti viemään roskapussia ulos puhelin kourassa. Aattelin jo, että kohta kaasot paukkaa ovesta sisälle ja lähden viettämään polttareita. Ylläri oli ehkä vielä suurempi, kun ovesta ilmestyikin anoppi kahden siskonsa ja miehen serkun vaimon kanssa. Mulle ilmoitettiin heti, että nyt tapahtuu morsiamen ryöstö ja että mukaan ei tarvitsisi ottaa mitään vermeitä eikä edes meikata loppuun "kun se mihin mennään on niin metsässä". Sain juuri ja juuri tärisevin käsin laitettua ripsarit naamalle ja sitten pakkauduttiin autoon. Ehdin jo panikoida, että mennään golfaamaan (miehen perhe siis harrastaa golfia ja muakin on yritetty lajin pariin houkutella), mutta mentiinkin sitten golfradan klubiravintolaan syömään. Syömisen jälkeen nautittiin vielä siiderit ravintolan terassilla ja sit lähdettiin takaisin keskustaan. Luulin jo hetken, että mut viedään thaihierontaan, koska auto parkattiin hyvin lähelle tällaista hieromalaitosta. Onneksi kuitenkin mut vietiin sitten kulman taakse kauneushoitolaan, missä pääsin nauttimaan jalkahoidosta ja jalkojen kuumakivihieronnasta. Lopuksi sain vielä lahjapussukan, mistä löytyi kyniä, rintaneula ja pieni värssykirja mulle ja isännälle. Ja sitten mut kyydittiin sinne kavereiden luokse grillailemaan. Oli vähän äärihieno ylläri, en tosiaan osannut aavistaa mitään etukäteen (paitsi ihan just sillon ennen kun tultiin hakemaan). Oon oikeesti äärettömän kiitollinen, että pääsen osaksi sukua, jossa on noin ihanaisia naisia!

Yksissä häissä oli nimenomaan tää anoppien ryöstö, muistelisin että hääpari ainakin piirsi omasta anopistaan kuvan ja jotain muutakin tehtävää heille annettiin jotta anopit saatiin takaisin, en vaan kuollaksenikaan muista mitä se oli... Varmaan riippuu hiukan hääparistakin millaisia tehtäviä voi teettää, itse voisin kuvitella että jommankumman tai molempien harrastukseen/työhön liittyvä tekeminen voisi olla hauska. Tai sitten niin, että morsiamen/sulhasen pitää osoittaa kelpoisuus miniäksi/vävyksi suorittamalla jotain sellaista missä oma anoppi on hyvä. (Esim. kutominen, laulaminen, piirtäminen, jne.) Tiedä sitten kuinka hyvin näitä voi tehdä yhdessä, riippuu taas varmaan ihmisistä.

Meille luultavasti tulee äitini ehdottama KOHT NAIRAA -teksti, toteutus on vielä miettimättä. Jos siis saan sulhon ylipuhuttua, ei ihan heti lämmennyt valtavasti tuolle idealle... Meillä siis autolla tapahtuu vain siirtyminen valokuvaamosta hääpaikalle, vihkiminen tapahtuu siis juhlapaikalla niin ei tule juuri autoiltua. Mitään sen ihmeempiä koristekrääsiä ei siis aleta autoon väsäilemään.

Itse ajattelin esivalikoida kimpun heittoon kelpaavat häävieraamme ja pyytää heiltä kirjallisen hakemuksen hääkimpun heittoon osallistumiseen. Hakemusten perusteella suoritan ensimmäisen haastattelukierroksen puhelimitse, tämä siis muutamaa viikkoa ennen häitä. Hääpäivänä jatkoon päässeet kimpunnappaajat suorittavat kirjallisen monivalintatestin, josta viimeiselle, suulliselle haastattelukierrokselle valikoituu 10-15% alkuperäisten hakijoiden määrästä. Toiselle kierrokselle päässeiden tulee hääpäivänä toimittaa allekirjoittaneelle lääkärintodistus terveydentilastaan, suositus kahdelta täysi-ikäiseltä henkilöltä sekä todistus siitä, etteivät he ole edeltävien kolmen kuukauden aikana napanneet hääkimppua missään häissä. Lisäksi jokaisen toiselle kierrokselle osallistuvan hakijan on oltava vähintään 18-vuotias ja kyettävä esittämään todistus siitä, etteivät he ole kimpunheittohetkellä naimisissa tai kihloissa, niin että vihkipäivä olisi päätetty. Aiemmin naimisissa olleet eivät voi osallistua, paitsi jos hakija pystyy esittämään vähintään 5 täysi-ikäisen henkilön todistaman dokumentin syistä, miksi hänen pitäisi voida kimpunheittoon osallistua. Tasa-arvolain mukaan myös miespuoliset hakijat on hyväksyttävä, sukupuolikiintiö on miehille 20% kimpunheittoon valituista henkilöistä.

Onko kellään tietoa, löytyykö Porista sellaista jalkahoitopaikkaa, mihin pääsisi useampi henkilö kerralla? Ajattelin siis kaasoja pyydellä mun kanssa hoidattamaan koipia häitä edeltävällä viikolla. Jos joltain löytyy tietoa, niin laittakaahan ilmiantaen!

Meen häät oli järkätty mun ala-asteen koulun liikuntasaliin ja jostain syystä olin joutunut jättämään järjestelyt jonkun muun huoleksi. Saapuessani paikalle koko paikka oli täynnä aivan järkyttävää klovninoksennuksen väristä paperisilppukoristelua ja pöydissä oli kertakäyttöpöytäliinat, jotka olivat väriltään sekoitus kultaa ja hopeaa. Sain hirveän raivarin ja paiskoin liinat roskiin. Mulle luvattiin että pöytäliinat vaihdetaan parempiin ja käskettiin mennä laittamaan puku päälle. Harmi vaan, että oikea pukuni oli unohdettu ottaa mukaan ja mulle hankittu mekko oli järkyttävä kasarikermakakku... Seuraavaksi ilmoitettiin, ettei kukaan ehdi laittamaan mun tukkaa (oli unessa ponnarilla ja aivan helvetin likainen) ja meikkikin jäisi tekemättä. Siinä vaiheessa hiivin siivouskomeroon, revin hääpuvun pois päältäni niin että se repeili. Vaihdoin päälleni kulahtaneen t-paidan ja shortsit (wtf? en käytä shortseja juuri ikinä). Menin ilmoittamaan sulholle (joka oli jostain syystä pukeutuneena teeppariin ja verkkareihin), että tämä ei nyt käy ja sulho siihen, että okei, jos ei onnistu niin antaa olla sitten ja että "tää oli tässä, mää lähden ryyppäämään". Yritin selittää ettei meillä oo ees esteettömyystodistusta, ettei koko vihkiminen onnistu ilman sitä, mutta sulho käveli tiehensä. Oli muuten aika härski tunne herätessä. Varsinkin kun isäntä oli tosiaan ollut viihteellä olin nukahtanut ilman häntä. Muutama viikko sitten oltiin taas karattu maistraatissa naimisiin, mulla oli päällä musta minimekko ja nahkarotsi rehvakkailla olkatoppauksilla ja häämatkalle lähdettiin ruotsinpaatille. Tää sentään jakso huvittaa jälkikäteen. Häihin aikaa puolisen vuotta ja nyt jo tällaisia unia. En haluu edes ajatella millaiseksi nuo unikuvat muuttuvat, kun h-hetki lähenee...

Hahaa! Saimme kuin saimmekin myöntävän vastauksen käräjäoikeudesta ja vihkijä on tulossa juhlaamme paikan päälle!

Otimme Porin maistraattiin ensimmäistä kertaa tässä vihkimisasiassa yhteyttä syksyllä 2011, heti kihlautumisen jälkeen. Tarkoitus oli siis saada vihkijä juhlapaikalle Porin keskustan alueelle. Maistraatista kehotettiin ottamaan yhteyttä vasta vuodenvaihteen jälkeen, kun olivat yhdistymässä toisen maistraatin kanssa (tms.) ja oli tulossa jotain muutoksia heidän toimintaansa. Sulho laittoi maistraattiin postia 2.1.2012 ja sai peräti seuraavana päivänä vastauksen, että vihkivät paikan päällä kerran kuussa ja joku oli jo ehtinyt varaamaan vihkipäivän viikkoa meitä myöhemmin. (Otti päähän...) Nyt viime viikolla laitoin sähköpostia käräjäoikeuteen tuosta vihkimisestä paikan päällä, vaikka olinkin toisaalta kuullut, etteivät nuo käräjäoikeudesta kovin mielellään lähde juhlapaikalle vihkimään. Yllätys oli kuitenkin positiivinen, kun kaksi päivää myöhemmin postiin kilahti vastaus, että vihkijä saadaan paikan päälle, hinta sama kuin maistraatin vihkijällä. Nyt pidämme sitten vain kaikkia sormia ja varpaita pystyssä, ettei mitään yllättävää tapahdu puolen vuoden aikana...

Tuo stompin rintamerkki-idea on vallan loistava! Taidan härskisti ehdottaa sulkille josko kopioisimme sen...

Meillä isäntä on pyydettäessä ottanut kantaa asioihin (häämenu, musiikki, muut tarjottavat, hääjuhlan seremonia, yms) mutta joistakin asioista on todennut suoraan, että luottaa mun makuun ja antanut ihan vapaat kädet. Lähinnä ehkä tuo vieraslista, ruokapuoli ja juomat ovat olleet niitä, mihin sulkilla on ollut eniten sanottavaa. Mutta esim koristelun suhteen mulle on annettu ihan vapaat kädet. Muutenkin isäntä on tuommoinen rento huumormies, joka ei liikoja jaksa stressailla. Meillä minä olen se, jonka pitää ajoissa suunnitella ja tietää ja olla perfektionisti.

Olimme viime kesänä vieraina ystäviemme häissä, joissa istumajärjestys oli tehty sopivan väljästi: pöydät olivat pitkiä ja ohjelmalehtisen yhteydessä oli kuuden hengen ryhmissä niiden henkilöiden nimet, joiden oli tarkoitus ko. pöytään mennä istumaan mihinkin kohtaan. Ei siis yksitellen nimikoituja paikkoja, mutta kuitenkin niin, ettei kukaan joutunut ihan täysin ventovieraan kanssa yksin. Toimi mielestäni erittäin hyvin ja aiomme apinoida saman käytännön omiin juhliimme.

Yllättävää oli lähinnä oman äitini suhtautuminen. Ilmoitimme kihlautumisesta molempien vanhemmille jo etukäteen ja lähinnä ihmetytti ettei äitee vetänyt hirmuista kohtausta asiasta. Olen siis ollut joskus teininä kihloissa (joo-o, tiedän, ei tarvitse edes sanoa...) ja silloin ilmoitusta seurasi kohtalaisen voimakas reaktio äidiltäni. Eikä se reaktio ollut positiivinen... Ehkä sen takia hiukan pelottikin kertoa äidille. Mutta hyvin otti asian ja on nyt ollut innoissaan mukana häävalmisteluissa.

Niin... Sikäli hieman ihmetyttää nämä kommentit, ettei vaihtoehtoja tunnu olevan kuin se, että kaikki tekeminen on ilmaista tai vaihtoehtoisesti polttarit maksavat jokaiselle osallistujalle sen satkun per nuppi. Itse olen ollut kaksia polttareita järkkäämässä (en siis kaasona, vaan morsianten läheisenä ystävänä) ja molemmilla kerroilla kustannukset ovat jääneet noin viiteenkymppiin tai sen alle. Tällä rahalla on kuitenkin toiselle morseimelle kustannettu polttariasu, päähieronta, selkähieronta, piknik, meikkaus ja tukanlaitto sekä ravintolaruokailu. Toisiin kemuihin saatiin myös polttariasu, saunatila, piknik, vesipyssysota (ja ihan ex-tempore), stand-up-koomikko, ruokaa ja juomaa yllin kyllin, musiikkiesitys, jalkahoito, kynsihoito, meikkaus, tukanlaitto ja päälle baari-ilta. Toki osa ohjelmasta on toteutettu ns. omin voimin (tämä tietenkin riippuu porukasta) ja kivaa on ainakin ymmärtääkseni ollut molemmilla. Itse tekeminen on ehkä se avainsana tässäkin. (Enkä väitä että itse tehden esmes ruuat olisivat ilmaisia!) Itse odotan polttareita innolla, molemmat kaasot ovat niistä jo puhuneet ja oletan että polttarit tosiaan järkätään. Muutamia reunaehtoja (ei julkista nakuilua) olen kertonut ja ehkä vinkkejä siihen, mistä tykkäisin esim pukeutumisen suhteen, olen kertonut, mutta muuten lähdetään ihan takki auki. Tulee mitä tulee. Molemmat kaasot ja oikeastaan kaikki kenet paikalle haluaisin tuntevat mut sen verran hyvin etten usko mitään övereitä edes suunniteltavan. Osa osallistujista on opiskelijoita, joten toivon heidät otettavan huomioon budjettia suunniteltaessa. En ainakaan haluaisi kenenkään jäävän pois sen takia, ettei ole varaa.

Itse toivon ainoastaan, ettei järjestelyvaiheessa kenenkään hermo pala, toisin sanoen kaikki pysyisivät sovussa keskenään ja kaikilla olisi mukava päivä. Kivointa olisi jokin vähän extreme, jos kaikki ovat siihen halukkaita. Muuten olen todennut, että antaa palaa, kunhan nakkisillaan/puolialasti ei tarvitse esiintyä julkisella paikalla. Saa laulattaa ja tanssittaa ihan niin paljon kuin lystää, kun muutenkin auon naamaani kovin mielelläni. Saunomisesta en juuri välitä, mutta olen kaasoille sanonut, että jos muu porukka haluaa saunoa niin eipä se minua haittaa. Kunhan minua ei lauteille väkisin revitä. Myös ylenmääräinen alkoholin juottaminen ei ole kovin fiksu ajatus, ihan vaan koska mun viinäpää... noh, sanotaan että sitä ei ole. Olisi nimittäin ihan kiva muistaakin omista polttareistaan jotain. Listalle päätyvät siis seuraavat: -Järjestäjien riitely/kyräily keskenään. -Alastomuus/puolialastomuus julkisella paikalla.

Vähän samaa linjaa kuin edellisilläkin. Mulla on kaksi kaasoa, joista toinen "jakaantuu" (pahoittelut sanavalinnasta...) tuossa keväällä. Häämme ovat elokuussa, joten mitään hengenhätää ei tulisi varmaankaan, vaikkei kaaso ehtisi apuun kevään ja kesän aikana, mutta toki olin silti iloinen että valitsin kaksi kaasoa. Nyt ei ainakaan tarvitse ylityöllistää ketään tai piinata ketään kuunteluttamalla bridezillailua ja hää-sitä ja hää-tätä. Lähinnä silti toivon kaasoilta henkistä tukea, että saan höpistä ja kysyä mielipidettä ja vähän zillailla jos siltä tuntuu. Tärkeimmäksi tehtäväksi olen kaasoille sanonut, että pätkäsevät halolla kuuppaan jos meinaa lähteä liikaa keulimaan ja bridezilla ottaa vallan...

Jotain tuontapasta oli tosiaan mielessä. "Vihkivaloista" siippa meinasi nauraa itsensä rikki, joten mieluummin joku muu puhuisi. Mietin oikeastaan josko meidän molempien isäukot saataisiin tuohon viralliseen osuuteen puhumaan, olisi mun mielestä ainakin kiva. Tarvinnee alkaa pehmittelemään tuota tulevaa appiukkoa ajatukselle...

Nyt kaivattaisiin foorumilaisten viisautta kipeästi. Olemme menossa naimisiin elokuussa 2012. Alunperin oli tarkoitus saada vihkijä juhlapaikalle, mutta se ei nyt näytä kertakaikkiaan luonnistuvan (lähimaistraatit ja käräjäoikeus kysytty, ei onnistu.) Eli, käymme edellisenä päivänä maistraatissa vihkiytymässä ja juhlia vietetään sitten lauantaina. Ongelma on se, että 9-vuotias kummityttöni odottaa ko. tilaisuutta kuin kuuta nousevaa. (On siis jo useampi vuosi sitten pyytänyt päästä mun morsiusneidoksi, jos menen joskus naimisiin.) Juhlatilaisuuden alussa siis olisi kiva olla joku ns. virallisempi osuus, ehkä sormusten vaihto jne. Juhlapuhujaa mies ei halua paikalle, enkä kyllä minäkään. Nyt kaipaisinkin ideoita siihen, mitä tuo ns. virallisempi osuus voisi pitää sisällään? Omat vanhemmat on sitä mieltä, että isäni saattaa mut alttarille (maistraatin vihkihuoneessa ei paljon saatella, hyvä kun koko paikalle tuleva porukka mahdutaan tupaan...) ja haluaisin tuon kummitytön takia jonkinlaisen saapumisen, ei pelkkää kättelyjonoa. Kiitos jo etukäteen, jos joku viitsii asialla päätään vaivata.

Pari viikkoa sitten kavereiden häissä oli tarkoitus noita saippuakuplia puhaltaa morsiusparin tullessa kirkosta. Korillinen pieniä saippuakuplapulloja oli jo kirkkoon mennessä siinä ulko-ovella (ja toki nappasimme pullot jo siitä mukaan!) ja kirkosta poistuessa morsiamen sisko jakoi noita pulloja vieraille. Nuo kuplat kuitenkin jäivät käyttämättä, koska eräs kaverimme oli varannut mukaansa puolisen kiloa riisiä, en tiedä olisiko sitä edes saanut heittää, mutta sitä kuitenkin sitten nakkelimme kavereiden niskaan ihan surutta... En tiedä sitten, tuliko jälkikäteen sanomista.

Panostukset: -Juhlatila -Ruoka ja juoma -Bändi -Itse tekeminen ja vieraiden järjestämät ohjelmanumerot (kuulostaa ehkä jonkun mielestä itsekkäältä, mutta kun kaveripiiristä löytyy hyvinkin esiintymishaluisia ja -taitoisia ihmisiä, niin miksi jättää hyödyntämättä? ) Pihistykset: -Kukat (pyritään siis siihen, että molempien vanhempien kukkapenkeissä saataisiin kasvatettua kukat koristelua varten, olivat itsekin innostuneita tästä) -Vaatetus, en aio hankkia erityistä hääpukua vaan käytän pukua joka on aikanaan hankittu kaverin ylioppilasjuhlia varten, miehen tumma puku käytetään pesussa ja hankitaan hieman tykötarpeita. Morsiustytön asun kustannuksista en ole vielä selvillä, en kuitenkaan usko siihenkään laitettavan kovin paljoa rahaa kunhan löydetään neitiä itseään miellyttävä ratkaisu. -Ei hääautoa (vihkiminen tapahtuu joko juhlapaikalla tai edellisenä päivänä maistraatissa) -Hääyöksi tulemme kotiin -Valokuvaajaa yritetään saada suhteilla, dokumentaariseen kuvaukseen en näe tarvetta, koska kuitenkin useimmilla on oma digikamera mukana (enkä tykkää olla valokuvattavana). Myöskään videokuvaajaa ei meidän kemuihin olla järjestämässä. -Kaikki ylimääräinen hörsötys. Ts. mahdollisimman vähän "ylimääräisiä" rahareikiä (koekampaukset, koemeikit, manikyyrit, suihkurusketukset, yms.)

Mikä on kaulin-leikki?

Tarkoitin "vieraiden näköisillä" lähinnä sitä, että jokainen saa juhliin järjestää haluamaansa ohjelmaa vapaasti. Toki puitteet ja muut järjestelyt teemme oman makumme mukaisiksi, mutta koska tiedän kaikkien vieraidemme tuntevan meidät molemmat kohtalaisen hyvin, uskallan luottaa siihen että tuollaisia nou nou-listoja ei tarvitse edes miettiä. Toki meillä on myös jo nyt sovittuja juttuja ohjelman puolesta, mutta muuten en halua rajoittaa jos joku tahtoo jotain leikkejä ym. järjestää. Luultavimmin vieraita vain pyydetään ottamaan yhteyttä kaasoihin/bestman(eih)in että millaista ohjelmaa (lähinnä luonne ja kesto suurinpiirtein) he ovat järkkäilemässä, jotta ohjelma saadaan jotakuinkin järkeväksi eikä samaa kuukausileikkiä ole sitten viiteen kertaan. Ihmisethän sen tunnelman loppuviimeksi tekevät. Kunhan naimisiin päästään ja vieraat viihtyvät, muu on loppuviimeksi aika toisarvoista.

Hääpuku. Ostettu vuonna 2004 kaverin ylioppilasjuhliin ja myöhemmin päätin että siitä tulee mun hääpuku, kun on sen verran juhlava. Ja häät siis tiedossa elokuussa 2012.

Nyt oli jo pakko itsekin kommentoida, sillä mua jäi mietityttämään eräs asia: ne teistä, jonka nou nou-listalta löytyy puheet, leikit, humppabändit, ym. - mitä teidän häissänne sitten tehdään? Eikä ole nyt tarkotus kuittailla kenellekään, vaan ihan oikeasti jäin tuota miettimään. Oma kokemukseni kun on, että aika vähän vieraat häissä yleensä alkavat spontaanisti toistensa kanssa jutella, yleensä nuo leikit sun muut ainakin auttavat siinä jään murtamisessa. Ellei sitten tilanne ole se, että kaikki vieraat tuntevat toisensa entuudestaan. Omiin häihini haluan rennon tunnelman ja kutsuihin tullaan laittamaan maininta, että jokainen vieras saa vapaasti keksiä ja toteuttaa ohjelmaa mielensä mukaan. Olipa se sitten puhe, leikki, tanssia tai musiikkiesitys (lähipiiristä kun löytyy useampia musiikki-ihmisiä) niin antaa palaa. Vieraathan sen häiden tunnelman lopullisesti tekevät. Ehdin jo tehdä sen virheen, että ilmoitin tulevalle miehelleni, ettei meidän häissä sitten tanssita letkajenkkaa, mutta mieli muuttui tuossa viikonloppuna, kun olimme kavereiden häissä ja tuttavapariskuntamme ilmoitti, että he ainakin sellaisen järjestävät jos paikalla ovat. Totesin, ettemme sen takia jätä heitä kutsumatta, joten letkujenkkaa taidetaan ensi elokuussakin mennä. Ylipäänsä järjestämme koko kemuja nimenomaan niille vieraille, emme itsellemme. Naimisiin voisimme mennä aivan hyvin pelkästään vanhempien ja muutaman läheisemmän ystävän seurassa, mutta tiedän että useampi ihminen olisi pettynyt ellei juhlia järjestettäisi. Tulkoon hääjuhlastakin sitten vieraiden mukainen.