MaryLouise

Me lähetettiin kiitoskortit heille, jotka olivat mukana juhlassa. Jos joku joka ei olisi ollut paikalla, olisi muistanut meitä esim. kortilla, niin tällekin olisi varmasti laitettu kiitoskortti. Meillä kiitoskortteja laitettiin pari vähemmän kuin kutsukortteja, koska oli pari henkeä, jotka eivät edes vaivautuneet ilmoittamaan osallistumattomuudestaan.

Meillä myös vanhemmat kättelivät vieraat. Tämä oli anopin ehdotus, itse en olisi tuollaista mahdollisuutta varmaan edes tullut ajatelleeksi. Tämä sujui ihan hyvin. Ainoa poikkeus oli yksi miehen kaveri, joka ei ollut ihan älynnyt tätä systeemiä. Meidät käteltyään hän oli vaan katsonut meidän vanhempia ja kävellyt heidän ohitseen.

Hymyilin ja itkin yhtäaikaa. Olin niin jännittynyt ja onnellinen että kyyneleet vaan tuli, vaikka olin päättäny että yritän olla itkemättä. Muuten kyllä olin ihan koko päivän yhtä hymyä vaan! Maailman ihanin päivä!

Olen ollut (ainakin) viisissä häissä. Veljeni häät ovat olleet ainoat, joissa olen ollut aikuis-iällä. Muissa häissä olen ollut melko nuori, enkä niistä kauhean paljoa muistakaan. Mukavia kokemuksia kuitenkin on olleet, että ei mitään traumojaa oo mistään jääny.

Me maksetaan kaasoille rannekukat ja bestmanille viehe. Ja tietty sit muistetaan jonkunmoisella lahjalla kaikkia. Jos oltaisiin vaadittu tietynlaista pukeutumista ja kampausta, niin toki oltaisiin nekin sit maksettu, mutta haluttiin että kaikki saavat pukeutua niinkuin itse haluavat.

Varattiin melkeen vuotta aiemmin kirkko ja juhlapaikka. Ihan ajoissa oltiin, kun pienellä paikalla pidetään häät, niin ei oo ollu tunkua.

Me kutsutaan, koska on miehen vanhempien tuttava ja toiminut myös miehen rippipappina yms.

^kaemwa, meillä on suunnilleen sama tilanne, kuin sinulla. Veljeni erosi puolisostaan noin vuosi sitten. Arvottiin kutsujen lähettämiseen asti, että kutsutaanko myös tämä ex, ja päätimmekin sitten kutsua. Emme kovin paljoa ole olleet heidän eronsa jälkeen tekemisissä, mutta hän on kuitenkin kummipoikani äiti, joten mielestäni oli ihan asiallista kutsua myös hänet. Enkä usko että veljenikään siitä kovin pahasti ottaa itseensä. Toivottavasti. Mutta siis mielestäni häihin tulisi kutsua ne ihmiset, ketkä siellä haluaa olevan. Se on kuitenkin teidän päivä, ja jos haluat todella kutsua tämän veljesi exän, niin eiköhän veljesi ymmärrä sen. Toisaalta, jos veljesi mielipide ja viihtyminen on tärkeämpää, niin sitten jättäisin kutsumatta. Eli en nyt oikeestaan osannut kauheasti auttaa tässä asiassa..

Meillä on kutsuissa Anna Puun biisistä pätkä. Tuima talvi tai kesä helteinen, Tulkoon tulvat kadut peittäen. Myrsky, mikä tahansa, mä kestän sen, Kun olet minun, kun olet minun. Rikkaiksi tullaan tai rutiköyhdytään, Kunhan vain on katto päällä pään. Linna se on yksiökin, mä luokses jään, Kun olet minun, kun olet minun.

Myöskään meillä ei ole noita kahvin aveceja, eikä mulle oikeestaan ennen tätä tullut mieleenkään että semmosiakin vois olla. Bändiä ei meillä myöskään ole, musiikki tulee levyltä.

Minä olin jo pienenä päättänyt, että jos joskus naimisiin menen, niin pidän oman sukunimeni. Olin siitä kauhean ylpeä! Noh, nyt kun ollaan sitten naimisiin menossa, on tää päätös tullut pyörrettyä, ja miehen sukunimen aion ottaa. Vähän jouduin kyllä itselleni perustelemaan tätä, sillä tykkään kovasti omasta sukunimestäni. Miehen sukunimi kuitenkin on paljon harvinaisempi ja on se myös ihan kiva. Lisäksi haluan että perheellämme on sama nimi. Jos miehen sukunimi oisi tosi yleinen tai sit joku ihan kauhee, säilyttäisin varmaan oman nimeni.

Meillä vihkiminen on myös klo 15. Se aika haluttiinkin, eikä onneks ollut vielä muita varauksia sille päivälle. Jos ei oltais saatu klo 15, ois kyllä 14 ja 16 käyny myös.

Samanikäisiä ovat kuin minäkin, eli 23v.

Alkuperäinen hinta oli sormuksellani yli 900e, mutta saatiin messutarjous, jolloin hinta tippui vähän alle 700e. Sormus on valkokultaa ja siinä on seitsemän pienehköä timanttia.

^^^Milla, voisiko olla, että häät olisivat isällesi sellainen merkki, että hänen tyttärensä nyt sitten _oikeasti_ on aikuinen? Varsinkin kun olette läheisiä, niin hänellähän voi kestää hieman aikaa sisäistää tämä asia?Tai onhan mahdollista, jos häihin on vielä niin pitkä aika(?), että hän ei vielä sen takia halua alkaa touhottamaan? Oma isäni ei myöskään häistä paljoa ole innostunut, enkä hänen kanssaan nyt kauheasti ole viitsinyt niistä jutellakaan, koska tiedän, ettei ole niin kiinnostunut häävalmisteluista. Toivon kuitenkin että on onnellinen meidän puolesta, ja uskon kyllä että onkin, ei vaan osaa sitä ilmaista niin vahvasti, suomalainen mies kun on. Toivottavasti isäsi vielä innostuu häistänne, koska uskon että isäsi hyväksyntä on sinulle tärkeää!

Ei olla vielä matkaa varattu, mutta ollaan suunniteltu, että häämatka olisi elokuun lopussa. Häät meillä siis heinäkuun alussa jo. Minun (mahdollisten) kesätöiden kannalta tämä on kaikkein paras vaihtoehto, varsinkin kun halutaan kahdeksi viikoksi lähteä reissuun. Jos käy kuitenkin niin hassusti että en kesätöitä saa, niin sitten voitais jo lähteä heti samantien häiden jälkeen.

Minun ei-listalla on: -Kaikki julkiset nolausjutut -Kaikki kaupustelu- ja keräysjutut ja muu vieraiden ihmisten häirintä -Stripparit yms. Haluaisin että polttarini olisivat päivä, jolloin voisin pitää hauskaa läheisten ystävieni kanssa enempiä stressaamatta. Toivoisin että myös muu polttariporukka viihtyisi, ja voisi osallistua kaikkeen mihin minunkin "pitää" osallistua. Jokin vähän erikoisempi tekeminen olisi myös kivaa, vaikka joku hemmotteluilta tai jonkin uuden lajin kokeileminen. Onneksi kaasot tietävät toiveistani ja mieltymyksistä, niin osaavat varmasti järjestää hyvät polttarit!

Päätettiin että mies ei saa nähdä pukuani ennen kuin kirkkoon astun sisälle. Mitään taikauskoa ei tuohon liity, vaan ajatuksena pidän siitä, että hän näkee puvun vasta silloin.

Osti pukuni lokakuussa ja häät on heinäkuussa. Liikkeessä sanottiin että voi mennä useampi kuukausikin, kun jouduttiin tilaamaan oikea koko. Vielä ei ole puku saapunut, mutta eipähän tässä mikään kiire sillä olekaan. Vähän on mietityttänyt tuon puvun koon kanssa, että miten se istuu, kun en ole sitä päässyt vielä kokeilemaan. Nyt ei ole paino puvun oston jälkeen juurikaan muuttunut, mutta tarkoituksena olisi hieman nostaa painoa ennen kesää. Jos puku nyt olisi kuitenkin täydellisen kokoinen, pitää tuota painoprojektia varmaan hieman lykätä..

Häihin on aikaa nyt puoli vuotta, ja muutaman hääunen olen ehtinyt jo nähdä. Kaikissa on yhteisenä piirteenä ollut, että herään hääaamuna, ja suurin osa järjestelyistä on tekemättä. Sitten olen ennen vihkimistä juossut kaupungilla etsimässä millon mitäkin, esim. hääkarkkeja ja tyllejä bestmanin kanssa. Ja yhdessä unessa kauhistelin kun oltiin unohdettu tilata ruoat juhlaan, ja piti sitten käydä lähikaupasta ostamassa nakkeja ja perunoita, ja niitäkin tuli sitten ostettua liian vähän!

Viime keväänä ostin jo häälehtiä, mutta varsinainen eka hankinta häitä varten oli syksyllä ostettu hääpuku.

Alunperin suunniteltiin että häät olisi elokuussa, mieluiten 4.8. Se ei kuitenkaan sitten onnistunut ja muut elokuun päivät eivät syystä tai toisesta kelvanneet. Syksymmälle ei tahdottu enää siirtää joten heinäkuu oli sitten seuraava vaihtoehto. Mietittiin 7.7 ja 14.7 välillä pitkään, ja päädyttiin sitten tuohon 7.7, koska vanhempieni hääpäivä sattui edeltävälle päivälle ja kummieni hääpäivä seuraavalle päivälle. Eikä haittaa kyllä yhtään että siirtyivät sieltä elokuulta aiemmaksi, eipähän tarvitse odottaa niin pitkään.

Vähän vajaa kaksi vuotta tulee kihloihin menon ja hääpäivän välille.

Olin ajatellut että en menisi koekampaukseen, mutta vähitellen alan kallistua kuitenkin siihen, että koekampaus voisi olla sittenkin hyvä idea. Hiukseni ovat todella liukkaat eikä niissä meinaa kiharat tai muut kampaukset pysyä lainkaan. Voi sitten kampaaja tutustua niihin etukäteen ja katsoa mitä niistä saisi aikaiseksi.

Minulla on kaksi kaasoa pyydettynä, serkkuni ja eräs pitkäaikainen ystäväni. Serkkuni oli ihan ehdoton ykkösvalinta kaasoksi, mutta en halunnut että hänelle tulee liikaa stressiä tehtävästä, joten päädyin ottamaan myös toisen kaason.