MaryLouise

Me lähetettiin kiitoskortit heille, jotka olivat mukana juhlassa. Jos joku joka ei olisi ollut paikalla, olisi muistanut meitä esim. kortilla, niin tällekin olisi varmasti laitettu kiitoskortti. Meillä kiitoskortteja laitettiin pari vähemmän kuin kutsukortteja, koska oli pari henkeä, jotka eivät edes vaivautuneet ilmoittamaan osallistumattomuudestaan.

Meillä myös vanhemmat kättelivät vieraat. Tämä oli anopin ehdotus, itse en olisi tuollaista mahdollisuutta varmaan edes tullut ajatelleeksi. Tämä sujui ihan hyvin. Ainoa poikkeus oli yksi miehen kaveri, joka ei ollut ihan älynnyt tätä systeemiä. Meidät käteltyään hän oli vaan katsonut meidän vanhempia ja kävellyt heidän ohitseen.

Hymyilin ja itkin yhtäaikaa. Olin niin jännittynyt ja onnellinen että kyyneleet vaan tuli, vaikka olin päättäny että yritän olla itkemättä. Muuten kyllä olin ihan koko päivän yhtä hymyä vaan! Maailman ihanin päivä!

Olen ollut (ainakin) viisissä häissä. Veljeni häät ovat olleet ainoat, joissa olen ollut aikuis-iällä. Muissa häissä olen ollut melko nuori, enkä niistä kauhean paljoa muistakaan. Mukavia kokemuksia kuitenkin on olleet, että ei mitään traumojaa oo mistään jääny.

Me maksetaan kaasoille rannekukat ja bestmanille viehe. Ja tietty sit muistetaan jonkunmoisella lahjalla kaikkia. Jos oltaisiin vaadittu tietynlaista pukeutumista ja kampausta, niin toki oltaisiin nekin sit maksettu, mutta haluttiin että kaikki saavat pukeutua niinkuin itse haluavat.

Varattiin melkeen vuotta aiemmin kirkko ja juhlapaikka. Ihan ajoissa oltiin, kun pienellä paikalla pidetään häät, niin ei oo ollu tunkua.

Me kutsutaan, koska on miehen vanhempien tuttava ja toiminut myös miehen rippipappina yms.

^kaemwa, meillä on suunnilleen sama tilanne, kuin sinulla. Veljeni erosi puolisostaan noin vuosi sitten. Arvottiin kutsujen lähettämiseen asti, että kutsutaanko myös tämä ex, ja päätimmekin sitten kutsua. Emme kovin paljoa ole olleet heidän eronsa jälkeen tekemisissä, mutta hän on kuitenkin kummipoikani äiti, joten mielestäni oli ihan asiallista kutsua myös hänet. Enkä usko että veljenikään siitä kovin pahasti ottaa itseensä. Toivottavasti. Mutta siis mielestäni häihin tulisi kutsua ne ihmiset, ketkä siellä haluaa olevan. Se on kuitenkin teidän päivä, ja jos haluat todella kutsua tämän veljesi exän, niin eiköhän veljesi ymmärrä sen. Toisaalta, jos veljesi mielipide ja viihtyminen on tärkeämpää, niin sitten jättäisin kutsumatta. Eli en nyt oikeestaan osannut kauheasti auttaa tässä asiassa..

Meillä on kutsuissa Anna Puun biisistä pätkä. Tuima talvi tai kesä helteinen, Tulkoon tulvat kadut peittäen. Myrsky, mikä tahansa, mä kestän sen, Kun olet minun, kun olet minun. Rikkaiksi tullaan tai rutiköyhdytään, Kunhan vain on katto päällä pään. Linna se on yksiökin, mä luokses jään, Kun olet minun, kun olet minun.

Myöskään meillä ei ole noita kahvin aveceja, eikä mulle oikeestaan ennen tätä tullut mieleenkään että semmosiakin vois olla. Bändiä ei meillä myöskään ole, musiikki tulee levyltä.

Minä olin jo pienenä päättänyt, että jos joskus naimisiin menen, niin pidän oman sukunimeni. Olin siitä kauhean ylpeä! Noh, nyt kun ollaan sitten naimisiin menossa, on tää päätös tullut pyörrettyä, ja miehen sukunimen aion ottaa. Vähän jouduin kyllä itselleni perustelemaan tätä, sillä tykkään kovasti omasta sukunimestäni. Miehen sukunimi kuitenkin on paljon harvinaisempi ja on se myös ihan kiva. Lisäksi haluan että perheellämme on sama nimi. Jos miehen sukunimi oisi tosi yleinen tai sit joku ihan kauhee, säilyttäisin varmaan oman nimeni.

Meillä vihkiminen on myös klo 15. Se aika haluttiinkin, eikä onneks ollut vielä muita varauksia sille päivälle. Jos ei oltais saatu klo 15, ois kyllä 14 ja 16 käyny myös.

Samanikäisiä ovat kuin minäkin, eli 23v.

Alkuperäinen hinta oli sormuksellani yli 900e, mutta saatiin messutarjous, jolloin hinta tippui vähän alle 700e. Sormus on valkokultaa ja siinä on seitsemän pienehköä timanttia.

^^^Milla, voisiko olla, että häät olisivat isällesi sellainen merkki, että hänen tyttärensä nyt sitten _oikeasti_ on aikuinen? Varsinkin kun olette läheisiä, niin hänellähän voi kestää hieman aikaa sisäistää tämä asia?Tai onhan mahdollista, jos häihin on vielä niin pitkä aika(?), että hän ei vielä sen takia halua alkaa touhottamaan? Oma isäni ei myöskään häistä paljoa ole innostunut, enkä hänen kanssaan nyt kauheasti ole viitsinyt niistä jutellakaan, koska tiedän, ettei ole niin kiinnostunut häävalmisteluista. Toivon kuitenkin että on onnellinen meidän puolesta, ja uskon kyllä että onkin, ei vaan osaa sitä ilmaista niin vahvasti, suomalainen mies kun on. Toivottavasti isäsi vielä innostuu häistänne, koska uskon että isäsi hyväksyntä on sinulle tärkeää!