07072012

Lilja kesti helteisenä heinäkuun päivänä kimpussa ihan hyvänä, freesia hiuskukkana sen sijaan nuupahti jo alkuillasta,

Todellakin on!

Jos en työn puolesta joutuisi ottamaan sormuksia pois, ne pysyisi sormessa aina. Naarmuja ja kulumia tulee, mutta sehän on vain elämää ja komppaan edellistä kirjoittajaa, käyttöön ne sormukset on tehty eikä pumpulissa säilytettäväksi.

Jokainenhan saa antaa häälahjaksi oman kykynsä mukaan, ei sitä summaa ole mihinkään kiveen hakattu!! Mielestäni MIKÄÄN summa ei ole naurettava, ei niitä häitä setelinkuvat silmissä järjestetä kai? Ei me ainakaan. Voi ahneus...

Meidän häissä oli ohjelma kaason vastuulla. Muutama juttu mitä ei haluttu mainittiin kaasolle etukäteen, muuten ei sitten haluttukaan tietää ohjelmasta ennakkoon mitään. Oli tosi hauskaa ohjelmaa ja kiva oli kun leikit tuli itselle yllätyksenä. Kaaso hoiti homman täydellisesti.

Uutta oli: puku, vihkisormus, rannekoru Vanhaa: helmikaulakoru Lainattua: vannehame Sinistä: kengät

Aamulla herättiin yhdessä ja sulho vei kampaajalle, mutta seuraavaksi nähtiin vasta kirkon käytävällä.

Minä kasvatin hiuksia sinnikkäästi vuoden ennen häitä, ja nyt kun alkaa olla taas kohtuupitkät hiukset en todellakaan aio niitä pätkäistä!

Minulle aivan täydellinen sormus!

Nukuin oikein hyvin, tosin yöuni jäi hieman lyhyenlaiseksi kun ei illalla malttanut mennä ajoissa nukkumaan. Aamulla vähän väsytti, mutta kummasti se väsymys hävisi jännityksen tieltä!

Minulle miehen sukunimen ottaminen oli itsestään selvää, minun mielestäni se vain kuuluu asiaan. Minunkin oma sukunimeni kuultiin ja kirjoitettiin aina väärin, vaikka miten selkeästi yritti artikuloida. Nyt ei luulisi siinä olevan vaikeuksia, ja uusi nimmarikin on tosi helppo kirjoittaa.

Meillä oli molemmilla perjantai vapaapäivä ennen lauantaisia häitä. Näin jälkikäteen ajatellen olisi ollut ihan paikallaan olla vapaalla vielä maanantainakin, olisi edes vähän ehtinyt levätä.

Meillä oli vihkiminen klo 12.45, juhlapaikalle saavuttiin pieneltä ajelulta kahden paikkeilla vieraiden ollessa jo paikalla. Ei ollenkaan liian aikainen vihkiminen, oli ainakin kunnolla aikaa viettää juhlia ja loistavat juhlat olikin! Oli sopivassa määrin hyvin ajoitettua ohjelmaa, missään vaiheessa ei päivä tuntunut pitkältä. Päinvastoin..

Meillä oli kutsuttuja 55, joista 44 oli juhlimassa kanssamme. Viimeinen peruutus tuli hääpäivän aamuna sairastapauksen vuoksi.

Itkin ja paljon. Itku pääsi jo kirkon pihalla ja tietysti koko matkan alttarille kyynelehdin, mutta myös hymyilin. Alttarilla seisoessa oli myös nenäliinalle paljon käyttöä ja myöhemmin juhlissa vielä häätanssin aikana... Minkäs sitä herkkä ihminen itkulleen mahtaa, tunnerikas päivä ja saahan se näkyä.