GingerKid

Voisi tätä ketjua herätellä vähän... Elikkä, häitä ollaan suunnittelemassa vuoden päähän ja maistraatissa mennään naimisiin. Osaisiko joku kertoa Lappeenrannan maistraatista, tiloista ja miten on sujunut yhteistyö vihkijöiden kanssa? Kovasti haluttaisi sinne ystäviä ja sukulaisia katsomaan, mutta kuten edellinenkin on käynyt kysymässä, en tiedä yhtään paljonko sinne mahtuu.

Ensimmäinen häitä varten ostamani asia oli 50-lukulainen vintagekaava hääpukua varten. En osaa itse ommella hirveän hyvin, enkä tiedä mistä löytäisin opiskelijakukkarolle sopivan ompelijan, mutta ajattelin, että kun kerrankin löysin justiinsa unelmapuvun kaavan, niin onpahan sitten hankittu!

Ollaan vielä suht hyshys perjantaihin asti. Ajateltiin, että sen jälkeen kun on vanhemmille kerrottu niin sitten julkistetaan avioaikeet ihan for realz. Vaikka onhan se jo muutamalle lipsahtanut, ja näkeehän sen sormuksestakin, että jotain on nyt tapahtunut...

En pystynyt valitsemaan yhtä kaasoa kaikista rakkaista ystävistäni, vaan päädyin neljään "bridesmaidiin". Tänään pyysin yhtä ystävääni, samassa oppilaitoksessa kun opiskellaan ja nähdään päivittäin, ja hän oli tosi innoissaan. Loppuja kolmea kysyn kunhan viikon päästä virallistamme naintiaikeemme. (Lupasin heti samaan hengen vetoon kysyessäni, etten todellakaan aio pyytää ystäviäni pukeutumaan samanlaisiin mekkoihin ja askartelemaan yötä myöten pöytäkoristeita, heh.) Näistä neljästä yhden olen tuntenut ala-asteelta ja muut yläasteelta, ja kaikki mahdolliset teinityperyydet ja huvitukset ollaan yhdessä tehty. Ollaan kaikki muutenkin osa vielä isompaa ja tiiviimpää ystäväporukkaa, joten yhdessä häistä hömpöttäminen sujunee varmasti ihan luontevasti.

Hoihoi! Kaksi entistä joutsenolaista tulee Lappeenrantaan juhlimaan häitään vuoden päästä joulukuussa. Kotia pidetään tällä hetkellä Joensuussa, mutta kun kummankin suku asuu suurimmalti Etelä-Karjalassa, ja kun kotiseuduksi alueen mieltää, niin sinnehän ne juhlat on vietävä. Kunhan tässä virallinen häävuosi 2012 alkaa pitääkin alkaa selvittelemään pitopaikkoja, kuvaajaa ja sun mitä sieltä päin...

Myö päätettiin, että pidetään vaatimattomampia hopeakihloja tämä vuosi ennen häitä. Häissä sitten vaihdetaan kihlat arvokkaampiin vihkisormuksiin. Eli kihlat ja vihkit kummallekin, mutta yksi sormus kuitenkin vain kummankin nimettömässä.

Opiskelijoita kun ollaan, valkattiin parinkympin hopeakihlat kummallekin. Alkavalla arkiviikolla käydään ostamassa.

Nimivalintani olin päättänyt jo ennen kosintaa, nyt kosinnan jälkeen sen sitten toin sulhasellekin tietoon. Vuoden päästä otan yhdistelmänimen. Lopullinen nimeni on tämän jälkeen melkoinen nimihirviö (etunimi 10 kirjainta + oma sukunimi 8 kirjainta + miehen sukunimi 7 kirjainta), mutta siinä on kiva akateeminen klangi. Ja onhan se hauska olla vähän erilainen! Voin tosin sanoa sitten lopullisesti hyvästit sille, että kukaan ikinä kirjoittaisi ensi-istumalta tulevan nimeni oikein...

Hääpäivä lyötiin lukkoon perusteilla - jouluhäät - maistraatin virka-aika Päiväksi tuli sitten 21.12.2012. Saatiin kaupan päälle hauska numerosarja ja se, että kyseisenä päivänä on talvipäivänseisaus! Vuoden pimein päivä muuttuu siis meillä vuoden ihanimmaksi päiväksi.

Aloitin kahdeksannen miehen kanssa samalla luokalla. Siitä sitten ysiin mennessä tutustuttiin ja oltiin hyviä ystäviä vuosikausia kunnes ylioppilasjuhlien jälkeen alettiin seurustelemaan. Niin se aika kuluu: ensi viikolla sormuksia ostamaan.

Lonkalta heitettynä perustelut avioliitolle ovat 1) rakkaus, en haluaisi olla kenenkään muun kanssa ja 2) lainsuoja parisuhteelle.

Koska hänen kanssaan voin olla täysin oma itseni, niin hyvässä kuin vähemmän hyvässä. Hän rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen.

Kunhan se päivä koittaa, otan yhdysnimen. Nimestäni tulee hillittömän pitkä: etunimi 10-kirjaiminen, oma sukunimi 8 + puolison sukunimi 7 ja pari väliviivaakin... Mutta ei nimi naista pahenna! Kuulostaa hyvältä ja siinä on kiva akateeminen klangi!

Kävi ihan itseäkin kiinnostamaan, että millaista rastoista saisi aikaan, vaikka itselläni ei niitä olekaan. Pienen googlailun jälkeen löytyi tällaista: http://safarimorsian12.blogspot.com/2011/04/takkukruunu-juhlakampauksia-rastoille.html <- Tuolla muutama idea ainakin aluksi. Sitten myös:

Etsystä löytyy monenmallista vintage inspired -tyylistä pukua. Ja sanoisinko, että NAM! (Etsy.com ja hakuun kirjoittaa vintage inspired wedding dresses) Tää olis mun unelmien puku, hih

Olen ollut kaksissa häissä. Ensimmäisen kerran kummieni häissä -93, reippaana kuusivuotiaana tytöntyllerönä. Muistan häistä mm. sen että tarjoilija kaatoi minulle aika kitsaasti limpparia ja että kompastelin hienoissa juhlakengissäni melkoisesti. Toisen kerran olin setäni häissä 2002, kun hän meni naimisiin ensimmäisen rouvansa kanssa. Ne oli aika tylsät häät. Kauheaa jäkittämistä ja pönöttämistä, ja mukana kaikki mahdolliset morsiuskaarista niihin jäykkiin leikkeihin. Pidän niitä häitä esimerkkinä siitä mitä en itselleni halua...

Kun keskustelimme avomiehen kanssa naimisiinmenosta, oli molemmille selvää, että kihloihin meneminen tarkoittaa naimisiin menemistä ja sen the päivän merkkaamista kalenteriin. Emme ole vielä kihloissa, sinne suuntaan kuitenkin menossa. Kihlat pujotetaan sormeen sitten kun elämä (opiskelut, työt, raha-asiat...) on sellaisella mallilla, että voimme sen päivän huoletta päättää. Ehdoton ei "harjoittelukihloille"...