GingerKid

Käytiin kihjalaiskahveillamme mielenkiintoinen, lyhyt keskustelu sulhasen kummitädin kanssa aiheesta. Hänen mielestään, koska kirkkohäitä ei tule, pitäisi sentään käydä siunattavana. Perustelu: "no pitäähän teidän". Seeeeeelvä. Olemme ateisteja, eli millään jumalahöpölöpötarinoilla ei ole sijaa elämässämme eikä avioliitossamme, siksi ei siunausta.

Lähisukuni parin alkkiksen takia haluan pitää häidemme alkoholitarjoilun minimissä. Ja muutenkin, tuntuu ettei iloliemestä ole oikeasti mitään iloa. Jos aikuiset ihmiset eivät pysty kokoontumaan juhlapöydän ääreen ilman viinaa niin huonosti on asiat. Harmittaisi hirveästi jos nämä alkoholiongelmaiset sukulaiset järjestäisivät kohtauksen tai olisivat muuten vain vaivaannuttavia ja kiusallisia (mm. aiempien vuosien sukujuhlien spontaanit "tulitanssit" ). Ollaan suunniteltu alkoholijuomatarjoilun rajoittuvan alkumaljaan ja pariin viinilasilliseen. Lisäksi sitten kotikaljaa, vettä ja vissyä. Eihän tietysti ketään voi estää ryyppäämästä, ja eiköhän siellä monella ole omat juomat mukana. Toivoisin vain, että tietyt sukulaiset ymmärtäisivät juhlaetiketin päälle ja käyttäytyisivät ihmisiksi.

Vähän mietitytti, että pidänkö vain oman nimeni vai mitä teen. Oma nimi on kuitenkin oma nimi, olisi outoa olla jonkin muun niminen. Siinä voisi olla melkein identiteettikriisin paikka jos hylkäisi oman sukunimensä, ikävästi sanottuna, täysin tuntemattomien ihmisten sukunimen vuoksi. Pienen hiljaisen pohdinnan jälkeen päädyin yhdistelmänimeen. Etunimeni on myös pitkä ja yhdistelmäsorttia, joten olen tottunut siihen, ettei kukaan kuitenkaan osaa kirjoittaa nimeäni oikein ilman minun apuani. Uusi, pitkä ja kaksi väliviivaa sisältävä sukunimeni ei siis haittaa lainkaan. Ensi jouluna ollaan sitten rouva Kyllönen-Sara-aho.

Ostin tänään huntutestailua varten Eurokankaasta sellaista kimaltavan sorttista huntutylliä. Kotona sitä hypistellessä vasta tuumasin, että tämä hunnuksi tarkoitettu tylli onkin melko aika kovaa ja vähän sellaista "pönköttävää". Mites, kuuluuko sen olla tämänlaista tai saako tätä pehmennettyä mitenkään? Vasta testailen, joten ei mitään hätää, mutta olisi kiva kuulla joltain tyllistä enemmän tietävämmältä lisää.

Ostin puvun vuotta ennen häitä, eikä minusta aikaisessa olemisessa ole haittaa, kunhan malttaa pysyä suht samoissa mitoissa ja on varma hakemastaan tyylistä. Ostelen muutenkin kaikenlaista jo hyvissä ajoin, koska kustannan asuni sun muuta opiskelijabudjetistani, joten suuret kertaostokset eivät onnistuisi muutenkaan näin laihalla lompakolla. Joka kuukausi kun hankkii jotain niin saa mieleisensä eikä rahanmenokaan tunnu huimalta kun kustannukset on ripoteltu pitkin vuotta. Säilyväthän nuo kamppeet komerossa.

Jo häiden suunnittelun alkumetreiltä oli selvää, etten korjuuta kaasoiksi suostuneita ystäviäni hommilla, jotka mielelläni ja mieluiten teen itse. Olisi ikävää, jos minun ja isännän häiden vetovastuu kaatuisi jonkun muun kuin meidän ja anoppien harteille. En halua, että ystäväni ja bestmanit juoksevat järjestämässä minun ja miehen juhlia samalla kun minä ja isäntä maataan laakereillamme ja käskytetään. Pyydän kyllä kultakin kaasolta jotain pientä kontribuutiota juhlaan (kahta olen pyytänyt soittamaan vihkimisessä/juhlassa jotakin, koska ovat taitavia kitaristeja, yhtä pyydän videokuvaamaan vihkimisen ja yhtä pyydän toisen bestmanin kaveriksi hoitamaan seremoniamestarien hommia), ja nätisti pyydän myös auttamaan juhlien aattona juhlapaikan laittamisessa. Mutta muuten, kaasous ja bestmanina oleminen ovat arvokkaita kunniatehtäviä, ja minun mielestäni ensisijaista on henkisenä tukena oleminen.

Jos kaikki menee kuin on suunniteltu, 21.12.12 Lappeenrannassa

Yiritin perustella sekä smokin että frakin juhlavuutta, mutta kuulemma tummassa puvussa on isännän mielestä kivempi olla. Passaa mulle, pääasia että viihtyy asussaan. Tummassa puvussa hyvää on myös se, että sitähän voi sitten laittaa mieleisekseen kraka-/paita-/kalvosinnappivalinnoilla + ei ole niin hankintana kertakäyttöinen kuin nuo kaksi muuta.

Puku maksoi uutena Vivien of Hollowaylta £89, eli mitäs se nyt euroina onkaan, n. 107 eur.

Kiitos, tämä tieto auttaa jo jonkin verran! Mitenhän olisi, jos sinne mahtuu mukavasti 15, niin mahtuisikohan epämukavasti pari vielä lisää...

Hotelliin mennään yöksi, koska häät pidetään kotipaikkakunnalla ja vaihtoehtona olisi lähteä erilleen nukkumaan kumpikin vanhempiensa luo. Eli siis ei ole vaihtoehtoa oikeastaan.

Tässä on nyt sitten minun ivoryn värinen Vivien of Holloway -pukuni. Paketti tuli viikossa ja asiakaspalvelu oli tosi ystävällistä. Mekko on aivan upea, materiaali on napakan tuntuista satiinia ja saumoineen kaikkineen laadukkaan näköinen muutenkin. Pienin sisäänotoin ja säädöin puku on täydellinen. Nyt vain metsästämään kenkiä ja muita mekolle kaveriksi...Muoks. Tumpelo ei ole vielä sisäistänyt tätä uutta foorumitsydeemiä... (Kuvien lisääminen aiheuttaa vielä päänvaivaa, bare with me )

Myö tehtiin sellainen periaatepäätös, että ystävät kutsutaan seurustelukumppaneineen, tai jos ei ole tietoa parisuhdetilanteesta niin joka tapauksessa +avec. Onpahan sitten mahdollisuus ottaa joku itselle tärkeä mukaan, jos haluaa. Mutta sitten esimerkiksi tuttavaperheiden nuorison tai teini-ikäisten (16-20-ikäisten) serkkujen tyttö- ja poikakavereita ei toivota juhliin. Muutama kuukausi takaperin yhden perheen nuorimies toi perhejuhliin tyttöystävänsä. Nämä istuivat koko juhlan ajan keittiössä juomassa ja syömässä, eivätkä käyneet edes tervehtimässä muita vieraita, vaikka kohteliasta olisi ollut. Jäi itselle tosi ikävä fiilis tuollaisesta. Jos joku nurisee tästä, niin nuriskoon, häihin ei toivota tuntemattomia ilmaisen ruoan perässä.

Haluan itse tehdä meikkini paristakin syystä. 1) Minulla on superkalpea ja vaikea iho, enkä haluaisi oikeastaan luottaa edes ammattilaiseen, että osaisi tehdä kestävän ja mieleisen meikin. 2) Maksan kaunistautumiset omasta varsin laihasta opiskelijakukkarostani, joten yritän panostaa oikeasti olennaisiin asioihin. Jos kerran olen meikannut itseni ihan kivasti tähänkin asti, ni sopii passata hääpäivänäkin.

Puhetta on ollut, että lähdettäisiin häiden jälkeen Tukholmaan viettämään ensimmäistä joulua avioparina. Mennään nimittäin juuri joulun alla naimisiin ja olisi sitten ensimmäinen joulu kummallekin, kun ei oltaisi vanhempien luona. Etelä ei kiinnosta ja jouluinen Tukholma voisi olla tunnelmallinen. Hämärää, kynttilöitä, yhdessäoloa ja hotellin room service... Mmmmm

Punaiset kengät tulossa! Punaiset korkkarit ovat "tavaramerkkini", ja halusin kengät, joita vio käyttää muissakin juhlissa. Vielä kun löytäisin mieleiset: kärjestä kiinni ja satiinipintaiset.

Minusta on vähän hassua miten morsiamet hätä pöksyssä huolehtivat, etteivät miehensä nää hääpukuja. Anyways, meillä isäntä näkee puvun, tai on jo nähnytkin, kun hänen paypal-tilillään se tilatessakin maksettiin. Ja näkee todennäköisesti vielä useasti pitkin vuotta, sillä tuskin maltan olla mekkoa kokeilematta.

Myyrmäen kirkko. Kerrostalo? Lauritsalan kirkko. Hyppyrimäki? Noljakan kirkko. Valkoisia laatikoita?

Äidin ja anopin mieliksi suostuttiin kihlajaisjuhliin. Meille se nyt oli ihan suht sama onko kihlajaiskahveja vai ei, mutta kun kerran tarjoutuivat järjestämään, niin van sehän passaa. Pienet kihlajaiskahvit siis parin viikon päästä edessä. Sulhasen puolelta tulee "vanhuksia" kylään, eli isovanhempia, tätejä, serkkuja ja ties ketä. Itse olen pyytänyt ystäviäni piipahtamaan sekä kummini ja yhden sedistäni perheineen. Halusin kahville myös naapurintädin, joka on vierestä seurannut minunkin varttumistani. Kakkua, kahvia ja seurustelua, ei sen kummempia.

Oltiin isännän kanssa alusta alkaen yhtä mieltä, ettei meidän häissä ole - uskontoa - seuraleikkejä tai kenenkään ryöstöä - häävalssia tai ensimmäistä tanssia - tanssiorkesteria ja tanssilattiaa. Vaikka kuinka äitini ja anoppi inttivät, että pitäähän ihmisten päästä tanssimaan. Tanssikapakat on tanssia varten, nämä juhlat on tanssimista vieroksuvan pariskunnan häät

Mistä ihmeestä löytyisi yksinkertaisia hihallisia hääpukuja? (Ja alle neljän sadan euron. Tuntuu olevan melkoinen mission impossible.)

Olisi kiva viettää viimeiset neitijuhlat hemmottelun parissa. Mentäisiin kaveriporukalla vaikka päiväksi kylpylään ja illalla ykköset päällä syömään ja drinkeille. Ei mitään kiusallista, noloa tai jotain mitä en muutenkaan tekisi, sis. benhihypyt, hassut asut ja päiväkännit.

Olen suunnitellut asustani punavalkoista, joten punaisten korkkareiden metsästys on käynnissä. En ole kummoinen korkkari-ihminen, joten korkojen ei tarvitsisi olla liian korkeat, ei "horoplatformeja", eikä liikaa koristuksia. Ihan vaan sievät punaiset korkokengät, joita voisi käyttää yleisjuhlakenkinä häiden jälkeen. Löysin Heppo-kenkäkaupasta yhdet mieleiset, jotka lähtee tilauksen seuraavana tilipäivänä: http://heppo.fi/naisten-kengat/korkeakorkoiset/model-432803-107107-0046 Mutta luulen, etten yksillä kengillä selviä, koska juhlien ajankohta sijoittuu joulukuulle. Pitää jostain yrittää löytää saappaat, jotka jalassa kelpaisi poseerata ihan kuvissa asti.