GingerKid

Nukuin vähän mutta sikeästi. Uni taisi tulla joskus puoliltaöin ja vaikka kello oli soimassa seitsemältä, heräsin joskus kuuden jälkeen äidin ja tätini kolisteluun. Hyvin sitä kuitenkin jaksoi päivän humputella niilläkin unilla.

Lahjakorteilla käytiin ostamassa kattolamppu ja verhot olkkariin, uusia tyynyjä, seinäkello ja pressopannu. Lahjarahoilla ostetaan lipastot olkkariin ja keittiöön.

Herättiin hotellilla, käytiin syömässä ja odoteltiin sitten appiksia hakemaan meidät kotikylille. Sit siivottiin meikäläisten ja appisten kanssa juhlapaikka, vietiin lahjat ja loput ruoat kotiin. Loppuillan horkkailin vähän kipeänä, mut jaksettiin silti kokoontua vielä appiksille avaamaan lahjoja ja kahvittelemaan. Ei mitään superihmeellistä siis sinä päivänä.

Meinasin alkaa vollottamaan heti vihkimisen ensihetkestä lähtien. Piti tuijottaa pöytäliinaa, seinää, kelloa - ihan mitä tahansa muuta kuin katsoa ihmisiä silmiin, koska muuten vesihanat olisivat auenneet heti. Vihkimisen jälkeen kun meitä onniteltiin parahdin lopulta itkemään itkua tihrustavaa äitiäni halatessa. Olin kai niin onnellinen ja helpottunut.

Viime hetkellä tuli muutama peruuntuminen sairastumisien vuoksi, mutta suuri enemmistö kutsutuista oli paikalla. Numeroina lopullinen määrä taisi olla jotain 68 juhlijaa 78 kutsutusta.

Itse valitsin ja maksoin - tosi hyvä! Pysyy hitsin hyvin sormessa kun on vähän leveämpi.

Maanantain merkittävin ilonaihe: MINÄ MENEN NAIMISIIN PERJANTAINA HAHAHHAHAHAH WOOOOHOOOOOO! Toinen iso ilonaihe on se, että kanadalainen ystäväni on saapunut Suomeen, ihana nähdä pitkästä aikaa!

Jänskätän sitä, että viihtyvätkö vieraat meidän ei-häämäisissä häissä. Lähinnä siis pelottaa kun sitä tietää, että monella on ennakko-odotuksia sen suhteen millaisen häät ovat / pitäisi olla, ja joulujuhlahäät ovat vähän harvemmin tavattu konsepti...

Päähän tulee itse askarreltu toispuoleinen hiuspanta, jossa on punainen paljettisydän. Tähän tyyliin:

Vuosi takaperin kierrettiin katsomassa juhlapaikkoja naapurikaupungista sulhasen, hänen äitinsä ja minun äitini kanssa. Taisimme käydä vilkuilemassa kolmea-neljää paikkaa, joista kahdessa saimme vähintääkin mielenkiintoisen vastaanoton. Ekassa paikassa firmalla oli oma juhlatalo, upea hirsinen perinnerakennus, joka toimi tilausravintola juurikin nimenomaan esim. hääjuhlille. Omistaja kuitenkin kyräili ja oli todella nihkeänä kun pyysimme saada nähdä heidän juhlarakennuksen. Hän kierteli ja kaarteli ja yritti saada meitä lähtemään. Lopulta hän kuitenkin pitkin hampain suostui päästämään meidät katsomaan paikkaa - se oli tosi hieno ja juuri sitä mitä haimme - mutta ensivaikutelma oli todella kummallinen, ja autoon päästyämme sovimmekin, että annetaanpa tämän olla. Ei me väkisellä rahojamme heille viedä. Toinen paikka oli seuraintalo, jossa meitä oli vastassa isäntä-isännöitsijätyyppi, joka alkoi välittömästi paasaamaan meille siitä, että "MINÄHÄN en sitten TEIDÄN sotkujanne siivoa! ITSE saatte OKSENNUKSENNE siivota!" Minähän en sitä ja minähän en tätä. Tyyppi oli todella inhottava ja puolustuskannalla vaikka oltiin vain katsomassa paikkaa. Juu, ei kiitos vaan sinnekin. Edit: Ja tosi kiva, että perusoletus hänellä häistä oli se, että hääväki oksentaa sinne tänne, wtf Komppaan edellisiä. Jos juhlapaikasta tulee alusta asti ikävää ja/tai epämääräistä kohtelua, jättäkää suosiolla välistä. Tuommoiset outoilut yleensä kielii jostakin muusta.

Suurin osa lapsista jäi tosiaan juhlien myöhäisen ajankohdan vuoksi pois, mutta pari pikkutyttöä ja yksi kolmikuukautinen vauva saadaan vieraiksi. Vauvalle nyt riittänee ohjelmaksi oman äidin tissibaari, mutta tytöille laitetaan leikkipaikka ja väritettäviä paperinukkeja viihteeksi (paperinuket ovat hääteemaiset karikatyyrit minusta ja sulhasesta, ihan itse piirsin ) .

10 päivää enää rouvautumiseen, jihuu! Ja Forecan 10 päivän ennuste lupaa tällä hetkellä häiden aatoksi -10 ja lunta, joten ehkä ei tarvitse siis pelätä yllättäviä pluskelejä (koputtaa puuta).

Varmistutin alkuviikosta maistraatilta meidän pienet lisät, ja kaiki oli vihkijän puolesta ok ja kehui suunnitelmiamme. Vihkimistä lihotetaan siis nyt kahdella biisillä ja yhdellä runolla, ja vihkijäkin suostui sanomaan jotain pientä ylimääräistä. Vihkitilaisuuden aloittaa kitaristiystävämme esittämä Wouldn't it be nice, väliin kummitätini lukee Saima Harmajan Ihana on talvipäivä -runon ja tilaisuuden päättää niin ikään ystävämme esittämä Have yourself a merry little Christmas. Niin, ja siinä jossain välissä meidät tietenkin vihitään. Rohkeasti ehottelemaan vihkijöille omia pieniä lisiä, ovat varmasti vihkimisen suola.

Meillä pyörii kuvaaja mukana koko päivän, mutta virallisen hääkuva-hääkuvan ottaa läheinen ystävä. Hääkuva otetaan vihkimisen jälkeen puolilta päivin, haluttiin että ollaan sit hääkuvassa naimisissa. Ajankäytöstä ei tarvitse ressata kun varsinaiset juhlat ovat sitten vasta illalla, ei ole kiire mihinkään.

Meillä on käytössä kans nuo Tolsby-kehykset, mutta ihan kaupasta ostetun värisinä. En jaksanut kummemmin käydä värkkäämään, printtasin pöytien numerot+nimet ja toiselle puolen ohjelmarungon. Mielettömän kätevät nämä kehykset, ja kun niitä pystyy vielä käyttämään ihan juhlien jälkeen kotonakin.

Pardon moi, kännykkäkamera=kuvan laadussa olisi parantamista. Idea käynee kuitenkin ilmi. Meidän jouluhäissä on kullanvärisestä kartongista Fiskarsin Victorian-saksilla leikatut paikkakortit. Parhaimpani mukaan kirjoitin kunkin vieraan nimen korttiin nätisti ja liimasin nimen viereen vielä tuollaisen kultaisen lumihiutaleen. Helppoa ja halpaa, varsinkin kun esim. lumihiutaleet löytyivät jonkun männäjoulun joulukorttiaskartelujen jäljiltä.

Myös minua kosittiin ilman sormusta, mutta todennäköisesti käytännön syistä. Mies ei olisi mitenkään voinut tietää oikeaa sormuksen kokoa tai mahdollisia preferenssejäni rinkulan suhteen. Ja se kysymyshän oli se tärkein sisältö, eivät helyt niinkään. Sitä paitsi, se että käytiin yhdessä valitsemassa sormukset tuntui tosi hyvälle, samassa veneessähän tässä suhteessa ollaan.

Myö hoidettiin se aika äkkiä sen 4 kk voimassaoloajan alkamisen jälkeen. Poltteli hoitaa se alta enkä sitten malttanut olla laittamatta papereita jo menemään.

Minulla oli vielä syyskuuhun asti lävistys huulessa, ja aikomukseni oli hankkia siihen "timanttikoru". Lävistyksestä piti kuitenkin luopua, koska se alkoi hankaamaan ientä. Harmittaa vähän, koska olisin halunnut olla sellainen bad-ass lävistetty morsian.

Ollaan päästy häiden odotuksessa alle neljän viikon rajapyykin, ja olen niin iloinen miten paljon meillä on valmiina. Enää vain pikkujuttuja ja viimesilauksia jäljellä!

Hoi! Onko vielä olemassa itse meikkaavia morsiamia? Hääsuunnittelun alun jahkaamisen jälkeen päädyin siihen, että meikkaan itse itseni. Jos on toiminut menneet 12 vuotta, saa toimia hääpäivänäkin. Ja joskus kun olen ollut muiden meikattavana, on monesti lopputulos tuntunut vieraalta enkä ole näyttänyt yhtään itseltäni... Anyhoo. Ostin pränikät meikit häämeikkiä varten, jotka voi sitten ottaa ihan normaaliin arkikäyttöönkin. Enimmäkseen luotin tuttuihin tuotteisiin, joiden tiedän sopivan esim. erittäin vaalealle iholleni, huulipuna on tosin ihan uusi tuttavuus, jonka nappasin testerin perusteella mukaani. Meikkaan mm. Dermosilin sävyttävällä päivävoiteella ja meikkivoiteella, Natural Coden puuterilla, veden kestävällä Great Lash -ripsarilla ja Isadoran kulmakynällä. Niin ikään, teen myös itselleni hääpäivään valmistavat manit ja pedit, sekä jalkahoidon, että passaa sipsutella hienoissa korkkareissa. Vieläkö löytyy muita tee se itse -morsiamia?

Hääkamppeet puen kotona, tai siis vanhemillani jossa olen yötä, kampaajalla käynnin jälkeen. Siitä sitten porhalletaankin suorinta tietä vihittäväksi.