GingerKid

Nukuin vähän mutta sikeästi. Uni taisi tulla joskus puoliltaöin ja vaikka kello oli soimassa seitsemältä, heräsin joskus kuuden jälkeen äidin ja tätini kolisteluun. Hyvin sitä kuitenkin jaksoi päivän humputella niilläkin unilla.

Lahjakorteilla käytiin ostamassa kattolamppu ja verhot olkkariin, uusia tyynyjä, seinäkello ja pressopannu. Lahjarahoilla ostetaan lipastot olkkariin ja keittiöön.

Herättiin hotellilla, käytiin syömässä ja odoteltiin sitten appiksia hakemaan meidät kotikylille. Sit siivottiin meikäläisten ja appisten kanssa juhlapaikka, vietiin lahjat ja loput ruoat kotiin. Loppuillan horkkailin vähän kipeänä, mut jaksettiin silti kokoontua vielä appiksille avaamaan lahjoja ja kahvittelemaan. Ei mitään superihmeellistä siis sinä päivänä.

Meinasin alkaa vollottamaan heti vihkimisen ensihetkestä lähtien. Piti tuijottaa pöytäliinaa, seinää, kelloa - ihan mitä tahansa muuta kuin katsoa ihmisiä silmiin, koska muuten vesihanat olisivat auenneet heti. Vihkimisen jälkeen kun meitä onniteltiin parahdin lopulta itkemään itkua tihrustavaa äitiäni halatessa. Olin kai niin onnellinen ja helpottunut.

Viime hetkellä tuli muutama peruuntuminen sairastumisien vuoksi, mutta suuri enemmistö kutsutuista oli paikalla. Numeroina lopullinen määrä taisi olla jotain 68 juhlijaa 78 kutsutusta.

Itse valitsin ja maksoin - tosi hyvä! Pysyy hitsin hyvin sormessa kun on vähän leveämpi.

Maanantain merkittävin ilonaihe: MINÄ MENEN NAIMISIIN PERJANTAINA HAHAHHAHAHAH WOOOOHOOOOOO! Toinen iso ilonaihe on se, että kanadalainen ystäväni on saapunut Suomeen, ihana nähdä pitkästä aikaa!

Jänskätän sitä, että viihtyvätkö vieraat meidän ei-häämäisissä häissä. Lähinnä siis pelottaa kun sitä tietää, että monella on ennakko-odotuksia sen suhteen millaisen häät ovat / pitäisi olla, ja joulujuhlahäät ovat vähän harvemmin tavattu konsepti...

Päähän tulee itse askarreltu toispuoleinen hiuspanta, jossa on punainen paljettisydän. Tähän tyyliin:

Vuosi takaperin kierrettiin katsomassa juhlapaikkoja naapurikaupungista sulhasen, hänen äitinsä ja minun äitini kanssa. Taisimme käydä vilkuilemassa kolmea-neljää paikkaa, joista kahdessa saimme vähintääkin mielenkiintoisen vastaanoton. Ekassa paikassa firmalla oli oma juhlatalo, upea hirsinen perinnerakennus, joka toimi tilausravintola juurikin nimenomaan esim. hääjuhlille. Omistaja kuitenkin kyräili ja oli todella nihkeänä kun pyysimme saada nähdä heidän juhlarakennuksen. Hän kierteli ja kaarteli ja yritti saada meitä lähtemään. Lopulta hän kuitenkin pitkin hampain suostui päästämään meidät katsomaan paikkaa - se oli tosi hieno ja juuri sitä mitä haimme - mutta ensivaikutelma oli todella kummallinen, ja autoon päästyämme sovimmekin, että annetaanpa tämän olla. Ei me väkisellä rahojamme heille viedä. Toinen paikka oli seuraintalo, jossa meitä oli vastassa isäntä-isännöitsijätyyppi, joka alkoi välittömästi paasaamaan meille siitä, että "MINÄHÄN en sitten TEIDÄN sotkujanne siivoa! ITSE saatte OKSENNUKSENNE siivota!" Minähän en sitä ja minähän en tätä. Tyyppi oli todella inhottava ja puolustuskannalla vaikka oltiin vain katsomassa paikkaa. Juu, ei kiitos vaan sinnekin. Edit: Ja tosi kiva, että perusoletus hänellä häistä oli se, että hääväki oksentaa sinne tänne, wtf Komppaan edellisiä. Jos juhlapaikasta tulee alusta asti ikävää ja/tai epämääräistä kohtelua, jättäkää suosiolla välistä. Tuommoiset outoilut yleensä kielii jostakin muusta.

Suurin osa lapsista jäi tosiaan juhlien myöhäisen ajankohdan vuoksi pois, mutta pari pikkutyttöä ja yksi kolmikuukautinen vauva saadaan vieraiksi. Vauvalle nyt riittänee ohjelmaksi oman äidin tissibaari, mutta tytöille laitetaan leikkipaikka ja väritettäviä paperinukkeja viihteeksi (paperinuket ovat hääteemaiset karikatyyrit minusta ja sulhasesta, ihan itse piirsin ) .

10 päivää enää rouvautumiseen, jihuu! Ja Forecan 10 päivän ennuste lupaa tällä hetkellä häiden aatoksi -10 ja lunta, joten ehkä ei tarvitse siis pelätä yllättäviä pluskelejä (koputtaa puuta).

Varmistutin alkuviikosta maistraatilta meidän pienet lisät, ja kaiki oli vihkijän puolesta ok ja kehui suunnitelmiamme. Vihkimistä lihotetaan siis nyt kahdella biisillä ja yhdellä runolla, ja vihkijäkin suostui sanomaan jotain pientä ylimääräistä. Vihkitilaisuuden aloittaa kitaristiystävämme esittämä Wouldn't it be nice, väliin kummitätini lukee Saima Harmajan Ihana on talvipäivä -runon ja tilaisuuden päättää niin ikään ystävämme esittämä Have yourself a merry little Christmas. Niin, ja siinä jossain välissä meidät tietenkin vihitään. Rohkeasti ehottelemaan vihkijöille omia pieniä lisiä, ovat varmasti vihkimisen suola.